Saksalaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Huber D, Zimmermann J, Henrich G ym. Comparison of...»1 verrattiin kognitiivis-behavioraalisen terapian (keskimäärin 45 käyntikertaa 26 kuukauden aikana) ja pitkäkestoisen psykodynaamisen psykoterapian (keskimäärin 88 käyntikertaa, 3 vuoden ajan) vaikuttavuutta masennuspotilaiden (n = 100) masennusoireisiin, masennuksesta toipumiseen ja persoonallisuuden toimivuuteen 3 vuoden seurannassa. Lisäksi kvasikokeellisessa asetelmassa verrattiin edellisiä psykoanalyysin (keskimäärin 234 käyntikertaa 3,5 vuoden aikana) vaikutuksiin. Depression kesto oli keskimäärin 5 vuotta. Puolella potilaista oli sekä toistuva masennustila että pitkäkestoinen depressio, valtaosalla keskivaikea ja kolmanneksella vaikea-asteinen masennus.
Hoitojen lopussa pitkän psykodynaamisen ja kognitiivis-behavioraalisen terapian välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja masennusoireilun vähenemisessä (ryhmien välinen efektikoko d = 0,22, ns.) eikä masennustilasta toipumisessa (68 % ja 52 %, ns.), mutta 3 vuoden seurannassa psykoanalyysiin satunnaistettujen ryhmässä masennusoireiden lievittyminen (efektikoon d erotus = 0,67) ja toipuneiden määrä olivat suurempia (83 vs. 52 %, OR = 4,79; 95 % luottamusväli 1,29–17,74) kuin kognitiivis-behavioraalisen terapian ryhmässä.
Saksalaisessa kontrolloidussa tutkimuksessa «Leuzinger-Bohleber M, Hautzinger M, Fiedler G ym. ...»2 verrattiin psykoanalyyttista ja kognitiivis-behavioraalista pitkäkestoista terapiaa kroonisesti masentuneiden potilaiden hoidossa, sekä satunnaistetussa (N = 88) että potilaan omaan hoitovalintaan (preferenssiin) perustuvassa asetelmassa (N = 164). Potilailla oli yleisimmin (88 %) toistuva masennustila, osalla samanaikaisesti pitkäkestoisen masennuksen kanssa. Masennusoireilu oli kestänyt vähintään 2 vuoden ajan ja oli yleisesti vaikea-asteista (BDI-keskiarvo 32,1). Suurimmalla osalla oli lapsuudenaikaisia kaltoinkohtelukokemuksia, ja he olivat olleet masennuksen takia sairaslomalla edeltäneen vuoden aikana. Psykoanalyyttisessa terapiassa oli keskimäärin 234 ja kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa 57 käyntikertaa ja kesto oli vastaavasti enintään 36 ja 15 kuukautta. Manuaaliin perustuvien terapiamenetelmien noudattaminen erotteli hyvin suuntaukset toisistaan. Tulokset analysoi erillinen, riippumaton tutkijaryhmä.
Keskimäärin masentuneisuus lieveni 17,2 BDI-pisteellä 3 vuotta kestäneiden hoitojen loppuun mennessä, ja noin 45 % toipui kliinisen asteisesta masennusoireilusta. Merkittäviä eroja ei havaittu psykoanalyyttisen terapian ja kognitiivis-behavioraalisen terapian välillä eikä preferenssiin ja satunnaistamiseen perustuvien ryhmien välillä. Jatkoseurantaa (60 kuukautta) ei ole vielä raportoitu.
Kommentti: Käytettävissä ei ole satunnaistettuihin tutkimuksiin perustuvaa tietoa pitkän, yli vuoden pituisen kognitiivis-behavioraalisen terapian vaikuttavuuden vertailusta muihin hoitomuotoihin kuin verrattuna pitkään psykodynaamiseen/analyyttiseen terapiaan. Vertailua hoidotta jäävään tai hoitoa odottavaan ryhmään ei terapian pitkän keston vuoksi ole mahdollista toteuttaa. Potilaiden vähintään keskivaikea ja pitkäkestoinen masennus huomioiden havaittujen muutosten yhteys hoitointerventioihin on ilmeinen.