Takaisin

Psykoterapian teho vanhusten depression hoidossa

Näytönastekatsaukset
Olavi Lindfors
11.6.2014

Näytön aste: A

Psykoterapia on tuloksellista vanhusten masennuksen akuuttihoidossa.

Psykologisten hoitojen tehokkuutta 50 vuotta täyttäneillä masennuspotilailla selvitettiin meta-analyysilla «Cuijpers P, van Straten A, Smit F. Psychological t...»1, jossa oli mukana 25 tutkimusta (n = 1 937). Viidessä tutkimuksessa oli mukana alle 60-vuotiaita potilaita, ja yhdeksässä tutkimuksessa oli ainoastaan potilaita, joilla oli diagnosoitu masennustila. Muissa tutkimuksissa oli myös potilaita, joilla oli masennusoireyhtymä (minor depression, dystymia), mutta jotka eivät täyttäneet masennustilan diagnostisia kriteereitä. Tutkitut terapiat olivat kognitiiviset terapiat, käyttäytymisterapiat, muistelu- ja life review -terapiat, interpersonaalinen terapia ja ratkaisukeskeinen terapia. Mukana oli yksilö- ja ryhmähoitoja. Istuntojen määrä oli 4–20. Kontrollina useimmissa tutkimuksissa oli odotuslista tai tavanomainen hoito.

Psykoterapiat osoittautuivat vaikuttaviksi (ES (efektikoko) = 0,72). Eri terapiamuotojen välillä ei todettu merkitseviä eroja tuloksellisuudessa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Psykoterapian ja muiden behavioraalisten interventioiden tehoa masennuksen hoidossa 60 vuotta täyttäneillä potilailla tutkittiin meta-analyysilla «Pinquart M, Duberstein PR, Lyness JM. Effects of p...»2. Mukana oli 57 kontrolloitua tutkimusta (n = 3 089). 15 tutkimuksessa oli mukana vain potilaita, joilla oli todettu masennustila. Muissa tutkimuksissa oli myös potilaita, joilla oli lievempi masennusoireyhtymä (minor depression, dystymia). Tutkitut interventiot olivat kognitiivis-behavioraalinen terapia, muisteluterapia, psykodynaaminen terapia, interpersonaalinen terapia, supportiiviset interventiot, liikunta ja psykoedukaatio. Interventioiden kesto oli 2–76 viikkoa. Kontrollina oli odotuslista, tavanmukainen hoito tai lume.

Interventiot osoittautuivat tehokkaiksi: depressiotilanne parani sekä potilaan oman arvion mukaan (d = 0,84) että myös kliinikon arvion mukaan merkitsevästi (d = 0,93). Vaikuttavuus oli suuri kognitiivis-behavioraalisella terapialla (d = 1,06), ja muisteluterapialla (d = 1,00) ja kohtalainen psykodynaamisella terapialla (d = 0,76), psykoedukaatiolla (d = 0,70), liikunnalla (d = 0,73) ja supportiivisilla interventioilla (d = 0,57). Koska psykodynaamisia, interpersonaalisia ja supportiivisia hoitoja oli meta-analyysissa vähän, niiden suhteen tulee johtopäätöksissä olla varovainen. Vaikuttavuuden ei todettu heikkenevän iän myötä. Kognitiivis-behavioraalisen terapian vaikuttavuus oli pienempi niissä tutkimuksissa, joissa oli mukana pelkästään masennustilasta kärsiviä potilaita verrattuna tutkimuksiin, joissa oli mukana myös lievemmistä masennusoireyhtymistä kärsiviä. Muiden terapioiden suhteen tällaista analyysia ei pystytty tekemään tutkimusten vähyyden takia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Cochrane-katsauksessa «Wilson KC, Mottram PG, Vassilas CA. Psychotherapeu...»3, «»1 tutkittiin 55 vuotta täyttäneiden masennuspotilaiden hoitoa psykoterapialla. Katsauksen kriteerit täytti 12 satunnaistettua kontrolloitua hoitokoetta (RCT), joista kolmesta tutkimuksesta ei ollut mahdollista saada meta-analyysiin tarvittavaa dataa. Jäljelle jääneet 9 tutkimusta arvioivat kaikki kognitiivis-behavioraalisen tai psykodynaamisen terapian tehoa, valtaosa yksilöterapioita. Kolmessa tutkimuksessa inkluusiokriteerinä oli masennustila. Muissa tutkimuksissa oli mukana myös lievemmistä masennusoireyhtymistä tai -oireista kärsiviä potilaita. Kaikissa tutkimuksissa potilaiden keski-ikä oli yli 60, neljässä tutkimuksessa yli 70 vuotta, joista kahdessa yli 90-vuotiaita potilaita.

Viisi tutkimusta vertasi kognitiivis-behavioraalista terapiaa odotuslistalla olemiseen (n = 153). Kognitiivis-behavioraalinen terapia osoittautui merkitsevästi tehokkaammaksi. Kolme pientä tutkimusta vertasi kognitiivis-behavioraalista ja psykodynaamista terapiaa. Hoitomuotojen välillä ei todettu eroa vaikuttavuudessa.

Johtopäätöksenä esitettiin, että tutkimusten vähäisen määrän takia tuloksen ei voida ajatella voimakkaasti tukevan psykoterapian käyttöä vanhusten masennuksen hoidossa. Kognitiivis-behavioraalisen terapian arvioitiin olevan mahdollisesti hyödyllistä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattiseen katsaukseen perustuen toteutettiin metaregressioanalyysi «Cuijpers P, van Straten A, Smit F ym. Is psychothe...»4 depression psykoterapeuttisen hoidon vaikuttavuuden eroista nuoremmilla ja ikääntyneemmillä (54–81-vuotiailla) aikuisilla kaikkiaan 112 tutkimukseen perustuen.

Potilaiden ominaisuuksien, interventioiden ja asetelmien vakioinnin jälkeen mitään merkitseviä eroja vaikuttavuudessa masennusoireiden lievenemiseen ei ilmennyt, kun efektikoot olivat 0,74 (95 % luottamusväli 0,49–0,99) vanhemmilla ja 0,67 (95 % luottamusväli 0,58–0,76) ja nuoremmilla potilailla.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kognitiivisen terapian vaikuttavuutta ikääntyneillä masennuspotilailla selvitettiin meta-analyysilla «Gould RL, Coulson MC, Howard RJ. Cognitive behavio...»5, jossa oli mukana 23 tutkimusta (joista 19:ssä vertailuryhmä). Potilaiden keski-ikä oli 68 vuotta (keski-iän vaihteluväli 55–84). Noin 40 %:lla oli diagnosoitu masennustila, lopuilla pitkäkestoinen masennus tai masennusoireita; diagnostisella statuksella ei kuitenkaan ilmennyt olevan vaikutusta tuloksiin. Terapioista kolmannes oli ryhmämuotoisia ja kaikki lyhytkestoisia. Kontrollina noin puolessa oli odotuslista, muissa tavanomainen tai muu aktiivinen hoito.

Hoidon päättyessä kognitiivinen terapia osoittautui vaikuttavammaksi kuin hoidon odottaminen (ES = 1,35, 95 % luottamusväli 1,06–1,64), mutta muuhun hoitoon verrattuna erotus ei ollut merkitsevä. Viiden tutkimuksen perusteella lyhyessä seurannassa tulos oli samansuuntainen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

Eniten on tutkittu kognitiivis-behavioraalista terapiaa, jonka kohdalla näyttö on paras. Suuressa osassa tutkimuksia oli myös potilaita, joilla ei ollut diagnosoitu masennustilaa, vaan he kärsivät lievemmistä mielialaoireista. Somaattisesta ja psykiatrisesta komorbiditeetista on niin ikään varsin vähän tietoja.

Kirjallisuutta

  1. Cuijpers P, van Straten A, Smit F. Psychological treatment of late-life depression: a meta-analysis of randomized controlled trials. Int J Geriatr Psychiatry 2006;21:1139-49 «PMID: 16955421»PubMed
  2. Pinquart M, Duberstein PR, Lyness JM. Effects of psychotherapy and other behavioral interventions on clinically depressed older adults: a meta-analysis. Aging Ment Health 2007;11:645-57 «PMID: 18074252»PubMed
  3. Wilson KC, Mottram PG, Vassilas CA. Psychotherapeutic treatments for older depressed people. Cochrane Database Syst Rev 2008;1:CD004853 «PMID: 18254062»PubMed
  4. Cuijpers P, van Straten A, Smit F ym. Is psychotherapy for depression equally effective in younger and older adults? A meta-regression analysis. Int Psychogeriatr 2009;21:16-24 «PMID: 19040783»PubMed
  5. Gould RL, Coulson MC, Howard RJ. Cognitive behavioral therapy for depression in older people: a meta-analysis and meta-regression of randomized controlled trials. J Am Geriatr Soc 2012;60:1817-30 «PMID: 23003115»PubMed