Systemaattisessa katsauksessa «Lambert MJ, Whipple JL, Hawkins EJ ym. Is it time ...»1, joka kattoi kolme vuosina 2001−2003 toteutettua yhdysvaltalaista satunnaistettua tutkimusta palautejärjestelmien merkityksestä lyhytterapiapotilaiden tilan kehittymiselle, osoitettiin potilaan tilan monitoroinnin ja terapeutille annetun palautteen edistävän myönteisen hoitotuloksen saavuttamista potilailla, joiden psyykkinen tila kehittyi epäsuotuisasti terapian ensimmäisten käyntikertojen aikana. Palaute perustui jokaisella käyntikerralla potilaan täyttämään OQ-45-oirekyselyyn (Outcome Questionnaire-45) ja epäsuotuisan kehityksen arvio normitietoihin suhteutettuna alkutilanteen vaikeusasteeseen. Palaute oli lyhyt ilmoitus terapeutille siitä, jos potilaan tila ei edennyt suotuisasti, ja että asiaan on syytä kiinnittää huomiota; noin kolmanneksella tapauksista palautteessa oli lyhyt ehdotus siitä, mihin on syytä kiinnittää huomiota. Potilaat edustivat monia avohoidon psykiatrisia häiriöryhmiä: masennuspotilaiden osuus oli 27−31 %. Kontrolliryhmässä (N = 1 276), jossa palautetta ei annettu, 9 %:lla potilaista psyykkinen tila heikkeni hoidon aikana. Palautetta saaneiden terapeuttien potilaista (N = 1 334) tila heikkeni 5 %:lla. Psyykkinen tila myös parani merkittävästi enemmän palautetta saaneiden terapeuttien potilailla (ES (efektikoko) -erotus = 0,39, p < 0,05).
Edellä mainitun tutkimuksen «Lambert MJ, Whipple JL, Hawkins EJ ym. Is it time ...»1 potilasaineistossa potilaat jaettiin satunnaisesti joko ryhmään, jossa vain terapeutti (N = 687) tai hänen lisäkseen myös potilas (N = 687) saivat epäsuotuisan tilan kehityksestä annetun palautteen lisäksi tietoa potilaan arvioimasta yhteistyösuhteesta terapeutin kanssa, sosiaalisen tuen tilasta ja potilaan kokemasta valmiudesta muutokseen tai ryhmään, joka ei saanut lainkaan palautetta (N = 181), täydennettynä seurantatiedoilla kontrolliryhmästä, joka ei saanut palautetta (N = 1 445) «Harmon SC, Lambert MJ, Smart DM, Hawkins E. Enhanc...»2. Potilaat edustivat monia avohoidon psykiatrisia häiriöryhmiä, masennuspotilaiden osuus oli 22 %. Terapiasuuntauksista merkittävimpiä olivat kognitiiviset (42 %) ja psykodynaamiset (21 %) lyhytterapiat.
Kun epäsuotuisasta kehityksestä ei annettu ulkopuolista palautetta, näistä potilaista 21 %:lla terapia päättyi tilan heikkenemiseen, pelkän statustiedon palauteryhmässä 18 %:lla ja palautteen sekä lisätyn hoidollisen tuen ehdotuksen saaneiden ryhmässä 7,5 %:lla (p < 0,001). Potilaalle annettu palaute ei tuottanut lisähyötyä verrattuna vain terapeutin saamaan palautteeseen.
Meta-analyysissä «Shimokawa K, Lambert MJ, Smart DW. Enhancing treat...»3 analysoitiin laajaan potilasaineistoon perustuen (N = 6 151) psykoterapiapotilaiden hoidossa käytetyn palautejärjestelmän vaikutusta potilaiden tilan heikkenemiseen terapian aikana. Tavanomaisesti psykoterapian aikana keskimäärin 5–15 %:lla potilaista tapahtuu tilan heikkenemistä, mutta käytettäessä ajantasaista tilan seurantaa kyselyin ja antamalla palautetta terapeutille silloin, kun ilmenee epäsuotuisaa kehitystä, määrä pystytään vähentämään noin puoleen.
Pelkkä yleisen tason palautteen antaminen on yhteydessä suotuisampaan oireiden kehitykseen (r = 0,25, 95 % luottamusväli 0,15–0,34) ja tähän lisätty ohjeistus terapeutin jatkotoimia varten vaikuttaa olevan vielä hyödyllisempää (r = 0,33, 95 % luottamusväli 0,25–0,40).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: