Takaisin

Psykologiset interventiot depression ehkäisyssä

Näytönastekatsaukset
Erkki Isometsä
8.1.2020

Näytön aste: C

Ryhmämuotoinen interpersoonalinen terapia (IPT) ja kognitiivis-behavioraalinen terapia saattavat vähentää depression ilmaantumista.

Meta-analyysin  «Cuijpers P, van Straten A, Smit F ym. Preventing t...»1 avulla selvitettiin, voidaanko psykologisilla interventioilla vaikuttaa depression ilmaantuvuuteen. Meta-analyysiin sisällytettiin vain satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa depression ilmaantumista koeryhmässä voitiin verrata depression ilmaantumiseen verrokkiryhmässä. Laajan kirjallisuushaun perusteella meta-analyysiin löytyi kaikkiaan 19 tutkimusta, jotka täyttivät inkluusiokriteerit. Koska 1 tutkimuksessa 19:stä tutkimuksesta käytettiin 3 eri preventiivistä interventiota ja kontrolliryhmää, voitiin kaikkiaan tehdä 21 vertailua. Henkilöitä tutkimuksissa oli yhteensä 5 806 (3 014 interventio- ja 2 792 kontrolliryhmissä). 7 tutkimusta kohdistui synnytyksen jälkeisen masennuksen ehkäisemiseen, 4 koulussa toteutettuihin preventiivisiin interventioihin, 2 kohdentui potilaisiin, joilla oli fyysisiä sairauksia, 2 perusterveydenhuollon potilaisiin ja muut erilaisiin muihin kohderyhmiin. 7 tutkimusta kohdistui nuoriin, 12 aikuisiin.

14 tutkimuksessa henkilöt, joilla oli diagnosoitu masennustila, suljettiin pois tutkimuksesta, kun taas lopuissa 5 (korkean depressioriskin ryhmissä) tutkimuksessa ei arvioitu depression olemassaoloa lähtötilanteessa.

Meta-analyysissä eroteltiin 3 erityyppistä preventiota:

1) universaalinen (universal) preventio, kuten kouluohjelma tai tiedotuskampanja, joka kohdentui kaikkiin henkilöihin väestössä tai joihinkin osiin väestöstä huolimatta siitä, kuuluvatko henkilöt riskiryhmiin vai eivät

2) valikoiva (selective) preventio, joka kohdentui korkean riskin omaaviin henkilöihin

3) kohdennettu (indicated) preventio, joka kohdistui sellaisiin henkilöihin, joilla oli joitakin depressiivisiä oireita, mutta ei depression diagnostiset kriteerit täyttävää häiriötä.

21 tutkimuksesta 2 kuului universaaliseen preventioon, 11 valikoituun ja 8 kohdennettuun preventioon.

Yhteensä 15 oli kognitiivis-behavioraalinen terapia -interventioita (CBT), 3 interpersoonallisia psykoterapia -interventioita (IPT) ja loput muita (esimerkiksi 1 istunnon debriefing tai ongelmanratkaisuterapia). Yhteensä 18 vertailussa käytettiin ryhmämuotoista interventioita, lopuissa 3:ssa yksilöinterventiota. Istuntojen määrä vaihteli välillä 1–15.

Seuranta-ajat vaihtelivat 3–36 kuukauden välillä. 10 tutkimusta tehtiin Yhdysvalloissa, 4 Australiassa, 2 Englannissa, 2 Hollannissa ja 1 Serbiassa.

Keskimääräinen insidenssiluku (rate ratio) oli 0,78 (95 % vaihteluväli 0,65–0,93, p < 0,01), joka merkitsi sitä, että koeryhmässä depressiivisten häiriöiden ilmaantuvuus väheni 22 % verrokkiryhmään verrattuna. Number needed to treat (NNT), jotta ehkäistiin 1 depressio, oli 22.

Moderaattorianalyysit eivät tuoneet esille mitään systemaattista eroa kohdejoukkojen tai prevention tyypin välillä (universaalinen, valikoiva, kohdennettu preventio).

Universaalinen preventio vaikutti vähemmän tehokkaalta kuin kohdennettu ja valikoitu preventio, jotka olivat yhtä tehokkaita.

Aineiston perusteella saatiin myös viitettä siitä, että interpersoonallinen terapia saattaisi olla tehokkaampi preventiomenetelmä kuin kognitiivis-behavioraalinen terapia, mutta tulokseen pitää tutkijoiden mukaan suhtautua varauksella, koska IPT-tutkimuksia oli kaikkiaan vähän.

Johtopäätöksenä tutkijat totesivat, että depression ehkäisy psykologisten interventioiden avulla näyttäisi mahdolliselta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysissä «Krishna M, Lepping P, Jones S ym. Systematic revie...»2 selvitettiin systemoidun katsauksen ja meta-analyysin avulla kognitiivis-behavioraalisten ryhmäterapioiden vaikuttavuutta subkliinisen depression (subthreshold depression) hoidossa ja kliinisen depression ilmaantumisen ehkäisyssä. Meta-analyysiin hyväksyttiin 8 satunnaistettua kliinistä koetta, joiden potilaat kärsivät kliinisesti merkittävistä masennusoireista, mutta varsinaisen masennustilan diagnoosi oli suljettu pois strukturoidun haastattelun avulla. Useimmat hoidettavat potilaat rekrytoitiin terveydenhuollon ulkopuolelta ("community volunteers").

Ryhmämuotoiset CBT-interventiot osoittautuivat tehokkaiksi oireiden lievittämisessä jonotuslistaan verrattuna (mean difference -3,48; 95 % luottamusväli -5,02 – -1,93), mutta eroa ei todettu muihin aktiivisiin psykoterapeuttisiin hoitoihin nähden. Ryhmämuotoiset CBT-interventiot eivät merkitsevästi vähentäneet kliinisen depression ilmaantumista seuranta-aikana jonotuslistaan tai tavanomaiseen hoitoon verrattuna (3 tutkimusta, Ntot = 351; RR 1,15; 95 % luottamusväli 0,85–1,54). Löydös oli siis kohdennetun prevention osalta negatiivinen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Cuijpers P, van Straten A, Smit F ym. Preventing the onset of depressive disorders: a meta-analytic review of psychological interventions. Am J Psychiatry 2008;165:1272-80 «PMID: 18765483»PubMed
  2. Krishna M, Lepping P, Jones S ym. Systematic review and meta-analysis of group cognitive behavioural psychotherapy treatment for sub-clinical depression. Asian J Psychiatr 2015;16:7-16 «PMID: 26070412»PubMed