Takaisin

Psykologiset interventiot depression ehkäisyssä

Näytönastekatsaukset
Teija Kivekäs ja Erkki Isometsä
11.6.2014

Näytön aste: B

Ryhmämuotoinen interpersoonalinen terapia (IPT) ja kognitiivis-behavioraalinen terapia ilmeisesti vähentävät depression ilmaantumista.

Meta-analyysin «Cuijpers P, van Straten A, Smit F ym. Preventing t...»1 avulla selvitettiin, voidaanko psykologisilla interventioilla vaikuttaa depression ilmaantuvuuteen. Meta-analyysiin sisällytettiin vain satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa depression ilmaantumista koeryhmässä voitiin verrata depression ilmaantumiseen verrokkiryhmässä. Laajan kirjallisuushaun perusteella meta-analyysiin löytyi kaikkiaan 19 tutkimusta, jotka täyttivät inkluusiokriteerit. Koska yhdessä 19 tutkimuksesta käytettiin kolmea eri preventiivistä interventiota ja kontrolliryhmää, voitiin kaikkiaan tehdä 21 vertailua. Henkilöitä tutkimuksissa oli yhteensä 5 806 (3 014 interventio- ja 2 792 kontrolliryhmissä). Seitsemän tutkimusta kohdistui synnytyksen jälkeisen masennuksen ehkäisemiseen, neljä koulussa toteutettuihin preventiivisiin interventioihin, kaksi kohdentui potilaisiin, joilla oli fyysisiä sairauksia, kaksi perusterveydenhuollon potilaisiin ja muut erilaisiin muihin kohderyhmiin. Seitsemän tutkimusta kohdistui nuoriin, 12 aikuisiin.

14 tutkimuksessa henkilöt, joilla oli diagnosoitu masennustila, suljettiin pois tutkimuksesta, kun taas lopuissa viidessä (korkean depressioriskin ryhmissä) tutkimuksessa ei arvioitu depression olemassaoloa lähtötilanteessa.

Meta-analyysissä eroteltiin kolme erityyppistä preventiota:

1) universaalinen (universal) preventio, kuten kouluohjelma tai tiedotuskampanja, joka kohdentui kaikkiin henkilöihin väestössä tai joihinkin osiin väestöstä huolimatta siitä, kuuluvatko henkilöt riskiryhmiin vai eivät

2) valikoiva (selective) preventio, joka kohdentui korkean riskin omaaviin henkilöihin

3) kohdennettu (indicated) preventio, joka kohdistui sellaisiin henkilöihin, joilla oli joitakin depressiivisiä oireita, mutta ei depression diagnostiset kriteerit täyttävää häiriötä.

Kaksi 21 tutkimuksesta kuului universaaliseen preventioon, 11 valikoituun ja kahdeksan kohdennettuun preventioon.

Yhteensä 15 oli kognitiivis-behavioraalinen terapia (CBT) -interventioita, kolme interpersoonalisia psykoterapia (IPT) -interventioita ja loput muita (esimerkiksi yhden istunnon debriefing tai ongelmanratkaisuterapia). Yhteensä 18 vertailussa käytettiin ryhmämuotoista interventioita, lopuissa kolmessa yksilöinterventiota. Istuntojen määrä vaihteli yhdestä viiteentoista.

Seuranta-ajat vaihtelivat 3–36 kuukauden välillä. Kymmenen tutkimusta tehtiin Yhdysvalloissa, neljä Australiassa, kaksi Englannissa, kaksi Hollannissa ja yksi Serbiassa.

Keskimääräinen insidenssiluku (rate ratio) oli 0,78 (95 % vaihteluväli 0,65–0,93, p < 0,01), joka merkitsi sitä, että koeryhmässä depressiivisten häiriöiden ilmaantuvuus väheni 22 % verrokkiryhmään verrattuna. Number needed to treat (NNT), jotta ehkäistiin yksi depressio, oli 22.

Moderaattorianalyysit eivät tuoneet esille mitään systemaattista eroa kohdejoukkojen tai prevention tyypin välillä (universaalinen, valikoiva, kohdennettu preventio).

Universaalinen preventio vaikutti vähemmän tehokkaalta kuin kohdennettu ja valikoitu preventio, jotka olivat yhtä tehokkaita.

Aineiston perusteella saatiin myös viitettä siitä, että interpersoonalinen terapia saattaisi olla tehokkaampi preventiomenetelmä kuin kognitiivis-behavioraalinen terapia, mutta tulokseen pitää tutkijoiden mukaan suhtautua varauksella, koska IPT-tutkimuksia oli kaikkiaan vähän.

Johtopäätöksenä tutkijat totesivat, että depression ehkäisy psykologisten interventioiden avulla näyttäisi mahdolliselta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Cuijpers P, van Straten A, Smit F ym. Preventing the onset of depressive disorders: a meta-analytic review of psychological interventions. Am J Psychiatry 2008;165:1272-80 «PMID: 18765483»PubMed