Takaisin

Transkraniaalinen magneettistimulaatio depression akuuttihoidossa

Näytönastekatsaukset
Erkki Isometsä
30.6.2014

Näytön aste: A

Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) on vaikuttava hoitomuoto depression akuuttihoidossa.

Transkraniaalisessa magneettistimulaatiohoidossa pyritään stimuloimaan aivoalueita magneettisilmukan avulla. Korkeafrekventtinen hoito kohdennetaan yleensä vasemman aivopuoliskon dorsolateraaliselle etuaivokuorelle (DLPFC). Joskus käytetään matalafrekventtistä stimulaatiota oikeanpuoleiselle vastaavalle alueelle. Myös bilateraalista hoitoa, jossa nämä kaksi menetelmää yhdistetään, on tutkittu depression hoidossa. Hoitokertoja on tavallisesti 10–16.

Tuoreessa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Berlim MT, van den Eynde F, Tovar-Perdomo S ym. Re...»1kartoitettiin korkeafrekventtisen (≥ 5 Hz) transkraniaalisen magneettistimulaation (HF-rTMS) tehoa vakavan masennustilan hoidossa (tutkimuksissa oli mukana myös pieni vähemmistö kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheesta kärsineitä potilaita). Meta-analyysiin hyväksyttiin satunnaistetut, sokkoutetut tutkimukset, joissa 18–75-vuotiaiden potilaiden depressiota oli hoidettu vasemmanpuoleiselle DLPFC:lle kohdennetulla HF-rTMS:llä ja verrattu hoitoa lume-TMS:ään (sham-TMS). Meta-analyysistä poissuljettiin johonkin kapeaan depression alaryhmään kohdentuvat tutkimukset sekä tutkimukset, joissa potilaille samanaikaisesti aloitettiin masennuslääkehoito tai ei raportoitu hoitovasteen (50 % lasku oirepisteissä) saaneiden tai täysin toipuneiden osuutta. Meta-analyysiin hyväksyttiin 29 satunnaistettua kliinistä koetta (RCT), joissa oli mukana yhteensä 1 371 potilasta (730 sai HF-rTMS:ää, 641 lume-TMS:ää). Hoitokertoja oli keskimäärin 13 (SD 5,7).

Aktiivinen hoito johti hoitovasteeseen 29,3 %:lla, lume-TMS vain 10,4 %:lla (n = 1 371; OR 3,3, 95 % luottamusväli 2,35–4,64, p < 0,0001, NNT = 6, 95 % luottamusväli 4,46–6,8). Täysin toipuneiden osuudet olivat 18,6 vs 5 % (n = 975, OR 3,3, 95 % luottamusväli 2,04–5,32, p < 0,0001, NNT = 8, 95 % luottamusväli 5,8–10,5). Hoidon keskeyttäneiden osuudessa ei ollut eroa aktiivisen ja lume-HF-rTMS:n välillä (7,5 vs 7,6 %). Aktiivisen hoidon ja lumeen välinen ero tehossa säilyi samanlaisena riippumatta siitä, oliko kyseessä tavanomainen depression akuuttihoito (11 RCT) vai lääkeresistentti depressio (18 RCT) tai saatiinko TMS:ää ainoana hoitona (8 RCT) vai yhdessä masennuslääkehoidon kanssa (21 RCT). Meta-analyysissa tutkituilla stimulaatioparametreilla (frekvenssi, sessioiden määrä, magneettipulssien kokonaismäärä) metaregressioanalyysissa ei todettu merkittävää efektiä suhteessa hoitovasteen saaneiden tai täysin toipuneiden osuuteen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Transkraniaalisen magneettistimulaation ainakin lyhytaikainen teho depression akuuttihoidossa on luotettavasti osoitettu. Hoitoefekti on osoitettavissa sekä TMS:ää ainoana hoitomuotona käytettäessä että masennuslääkehoidon lisähoitona, mutta hoitovasteen pysyvyyttä hoitosarjan jälkeen ei vielä tunneta riittävästi. Teho ei suuruudeltaan merkittävästi eroa muiden käytössä olevien hoitomuotojen tehosta. Hoitovasteen saaneiden pieni prosentuaalinen osuus yllä olevassa meta-analyysissa johtunee siitä, että suurin osa tutkimuksista on kohdistunut lääkeresistentistä depressiosta kärsivien potilaiden ryhmään; tässä potilasryhmässä myös lumevasteet ovat harvinaisia. Haittavaikutukset ja riskit ovat vähäisiä, kustannukset liittyvät laitehankintoihin ja henkilöstökuluihin; keskeinen rajoittava tekijä on saatavuus.

TMS:n asema määräytynee jatkossa toisaalta sen tehon ja saatavuuden kehityksen kautta, toisaalta myös sille vaihtoehtoisten hoitomuotojen kehityksen ja saatavuuden pohjalta.

Kirjallisuutta

  1. Berlim MT, van den Eynde F, Tovar-Perdomo S ym. Response, remission and drop-out rates following high-frequency repetitive transcranial magnetic stimulation (rTMS) for treating major depression: a systematic review and meta-analysis of randomized, double-blind and sham-controlled trials. Psychol Med 2014;44:225-39 «PMID: 23507264»PubMed