Takaisin

Vagaalinen hermostimulaatio lääkeresistentissä depressiossa

Näytönastekatsaukset
Erkki Isometsä
30.6.2014

Näytön aste: C

Vagaalinen hermostimulaatio (VNS) saattaa olla tehokas lääkeresistentin depression hoitomenetelmä.

Vagaalinen hermostimulaatio (vagal nerve stimulation, VNS) on alun perin hoitoresistentin epilepsian hoitoon kehitetty hoitomuoto, jonka on todettu olevan hyödyllinen myös osalle hoitoresistenttejä masennuspotilaita. Sähköimpulsseja vagusrunkoon antava stimulaattori asennetaan kirurgisesti soliskuoppaan, ja sen elektrodit kiinnitetään vagusrunkoon, jonka anatomisten yhteyksien kautta vaikutus välittyy aivoihin.

Satunnaistetussa ja sokkoutetussa lumekontrolloidussa tutkimuksessa «Rush AJ, Marangell LB, Sackeim HA ym. Vagus nerve ...»1 lääkeresistentistä depressiosta tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheesta kärsiviä potilaita satunnaistettiin saamaan 10 viikon ajan joko aktiivista vagushermostimulaatiota (n = 112) tai ei-aktiivista stimulaatiota (n = 110). Tutkimuspotilailla oli vakava, hoitoresistentti depressio tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, pitkäaikaisen hoidon tarve (≥ neljä vakavan masennustilan jaksoa tai nykyinen jakso vähintään kaksi vuotta) ja HAMD (Hamilton Depression Rating Scale) ≥ 20 pistettä. Hoitointervention aikana sallittiin lääkehoito muuttumattomalla annoksella.

Aktiivihoitoa saaneista potilaista 15,2 % sai vasteen (50 % lasku oirepisteissä, primaarinen päätetapahtuma) hoitoon, vertailuryhmästä 10,0 % (NS). Sekundaarisista päätetapahtumista Inventory of Depressive Symptomatology (IDS-SR) osoitti hoitovastetta 17,0 % (aktiivihoito) vs 7,3 % (lumehoito) (p = 0,032, LOCF (last observation carried forward)). Tavallisin haittavaikutus oli äänen käheys tai muutos äänessä. Tutkimuksessa esiintyi yksi asystole ja yksi bradykardia, molemmat vagushermostimulaattorileikkauksen aikana. Kaikkiaan 27 potilaalla esiintyi merkittäviä haittavaikutuksia, mutta vain 1 % potilaista keskeytti hoidon niiden vuoksi.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattisessa katsauksessa «Martin JL, Martín-Sánchez E. Systematic review and...»2 käytiin lävitse vagaalista hermostimulaatiota hoitoresistentissä depressiossa käsittelevät tutkimukset. Satunnaistettuja ja kontrolloituja tutkimuksia löytyi vain yksi [R1]. Sen tulos oli primaarisen päätetapahtuman suhteen negatiivinen, ja vain yksi sekundaarinen päätetapahtuma oli positiivinen. Katsauksessa kartoitettiin myös kontrolloimattomat tutkimukset, joissa verrattiin lääkeresistentistä depressiosta kärsivien potilaiden tilaa vaihtelevan pituisissa ennen-jälkeen-asetelmassa. Seitsemässä tällaisessa tutkimuksessa (Ntot = 399) potilaiden masennusoireet vähenivät merkittävästi hoidon aikana (SMD 1,94, 95 % luottamusväli 1,36–2,52, p < 0,0001); hoitovasteen saavutti kuudessa tutkimuksessa (Ntot = 408) keskimäärin 31,8 %, 95 % luottamusväli 23,2–41,8 %, p = 0,001) potilaista. Tutkimusasetelman puutteiden (lumeryhmän puuttuminen) vuoksi on kuitenkin mahdotonta sulkea pois sitä mahdollisuutta, että havaitussa hoitotuloksessa olisi kyse vain lumevasteesta. Metaregressioanalyysissa tutkijat totesivat hoitovasteen esiintymisen sitä todennäköisemmäksi, mitä vaikeammasta masennuksesta oli kysymys.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Yhdysvaltain FDA (Food and Drug Administration) on 2005 hyväksynyt VNS:n hoitolaitteena myös depressiossa käytettäväksi, mutta sen käyttö ei ole laajalti yleistynyt, ja tutkimusnäyttö tehosta on toistaiseksi ohut.

VNS-hoidosta saattaa olla hyötyä osalle vaikeasta lääkeresistentistä depressiosta kärsiviä potilaita, mutta se on tällä hetkellä kokeellisen hoidon asemassa.

Kirjallisuutta

  1. Rush AJ, Marangell LB, Sackeim HA ym. Vagus nerve stimulation for treatment-resistant depression: a randomized, controlled acute phase trial. Biol Psychiatry 2005;58:347-54 «PMID: 16139580»PubMed
  2. Martin JL, Martín-Sánchez E. Systematic review and meta-analysis of vagus nerve stimulation in the treatment of depression: variable results based on study designs. Eur Psychiatry 2012;27:147-55 «PMID: 22137776»PubMed