Takaisin

Psykoterapian soveltuvuuden systemaattinen arviointi

Näytönastekatsaukset
Olavi Lindfors ja Jan-Henry Stenberg
10.6.2014

Näytön aste: C

Psykoterapian soveltuvuuden systemaattinen, kokonaisvaltainen arviointi saattaa olla hyödyllistä – erityisesti lyhyen psykodynaamisen terapian ja lyhyt- ja pitkäkestoisten terapioiden tarpeen arvioinnissa.

Satunnaistetussa saksalaisessa kliinisessä kokeessa «Watzke B, Rüddel H, Jürgensen R ym. Effectiveness ...»1 tutkittiin systemaattisen psykoterapiasoveltuvuuden arvion (STS) vs satunnaisesti hoitoon ohjautumisen vaikutusta kognitiivis-behavioraalisen ja psykodynaamisen lyhyen ryhmäterapian (keskimäärin 6 viikkoa) tuloksellisuuteen terveydenhuollon heterogeenisessa aineistossa (N = 291), jossa masennus oli yleisin (42 %) diagnoosi. Soveltuvuusarvio perustui haastattelun ja psykologisten testien pohjalta tehtyyn moniammatillisen psykiatrisen työryhmän kliiniseen konsensukseen. Psykodynaamiseen terapiaan soveltuvuutta arvioitiin erityisesti tarkastelemalla terapeuttisia tavoitteita, jotka liittyivät kokemusten integrointitarpeeseen ja tunnekokemusten mahdollistumiseen. Kognitiivisen terapian soveltuvuutta katsottiin puoltavan tarve oppia selviytymään ongelmallisten kokemusten kanssa ja käyttäytymismuutosten tarve.

Kuuden kuukauden seurannassa ilmeni, ettei soveltuvuusarvio yleisesti ollut yhteydessä oireilun vähenemiseen. Hoitomuodolla oli kuitenkin merkitystä: psykodynaamiseen terapiaan ohjatut, soveltuviksi arvioidut potilaat hyötyivät enemmän kuin satunnaisesti ohjautuneet (p = 0,03), kun taas kognitiivisessa terapiassa tällaista yhteyttä ei havaittu.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Suomalaisessa tutkimuksessa «Laaksonen MA, Knekt P, Lindfors O. Psychological p...»2verrattiin haastattelun perusteella tehdyn psykoterapian soveltuvuusarvion (SPS) vaikutusta psykiatristen oireiden vähenemiseen lyhytkestoisessa terapiassa ja pitkäkestoisessa psykodynaamisessa psykoterapiassa ahdistuneisuus- ja masennushäiriöpotilailla (N = 326). Lyhyen ratkaisukeskeisen ja psykodynaamisen terapiat oli yhdistetty «Laaksonen MA, Knekt P, Sares-Jäske L ym. Psycholog...»3, koska niiden välillä ei todettu eroa soveltuvuusennusteen suhteen. Potilaista 85 %:lla oli masennusdiagnoosi, useimmiten masennustila. Ennen kuin potilaat satunnaistettiin hoitoihin, arvioitiin potilaiden minän vahvuutta, itsearviointikykyä ja ongelmien laatua kolmella haastattelukerralla, ja kaikkiaan 7 eri ominaisuuden pohjalta muodostettiin soveltuvuuden kokonaisarvio. Tuloksellisuutta arvioitiin kaikkiaan 5 kertaa kolmen vuoden seurannan aikana hoitojen alusta SCL-90-oirekyselyllä (Symptom Checklist 90).

Lyhyessä terapiassa oireiden vähenemä oli terapiaan soveltuvuudeltaan hyviksi arvioiduilla potilailla 38 % ja ongelmalliseksi arvioiduilla vain 18 %, kun pitkässä terapiassa vastaavaa merkittävää eroa ei havaittu (oireiden vähentymä vastaavasti 49 % ja 38 %). Kaikkein heikoimmin soveltuviksi arvioidut potilaat eivät hyötyneet kummastakaan hoitomuodosta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Depression ensilinjan hoitomuodon valintaa koskevassa katsauksessa «Simon GE, Perlis RH. Personalized medicine for dep...»4 selvitettiin potilaan kliinisten ominaisuuksien vaikutusta tietyn psykoterapeuttisen hoitomuodon soveltuvuuteen.

Neljän satunnaistetun tutkimuksen (N = 324) sekundaarianalyysien tarkastelun pohjalta kahdessa tutkimuksessa havaittiin vetäytyvän kiintymyssuhdetyylin tai epävakaan persoonallisuushäiriön olevan yhteydessä suurempaan masennusoireiden vähenemiseen kognitiivisessa kuin interpersoonallisessa terapiassa (p < 0,01). Kahdessa muussa tutkimuksessa ei vastaavaa merkittävää eroa havaittu.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentteja

Tutkimustieto eri terapiamuotojen soveltuvuudesta on vähäistä eikä replikoituja löydöksiä systemaattisen soveltuvuusarvioinnin mahdollisista hyödyistä ole käytettävissä. Masennustilan psykoterapeuttisessa hoidossa ei ole tietoa erilaisten psykologisten soveltuvuustekijöiden suhteellisesta merkityksestä hoitomuodon valinnalle. On kuitenkin perusteltua pyrkiä systematisoimaan psykoterapia-arvioita osana hoitoonohjausjärjestelmän kehittämistä.

Kirjallisuutta

  1. Watzke B, Rüddel H, Jürgensen R ym. Effectiveness of systematic treatment selection for psychodynamic and cognitive-behavioural therapy: randomised controlled trial in routine mental healthcare. Br J Psychiatry 2010;197:96-105 «PMID: 20679260»PubMed
  2. Laaksonen MA, Knekt P, Lindfors O. Psychological predictors of the recovery from mood or anxiety disorder in short-term and long-term psychotherapy during a 3-year follow-up. Psychiatry Res 2013;208:162-73 «PMID: 23123046»PubMed
  3. Laaksonen MA, Knekt P, Sares-Jäske L ym. Psychological predictors on the outcome of short-term psychodynamic psychotherapy and solution-focused therapy in the treatment of mood and anxiety disorder. Eur Psychiatry 2013;28:117-24 «PMID: 22705035»PubMed
  4. Simon GE, Perlis RH. Personalized medicine for depression: can we match patients with treatments? Am J Psychiatry 2010;167:1445-55 «PMID: 20843873»PubMed