Takaisin

Kognitiivinen ja interpersonaalinen terapia masennustilojen akuuttivaiheen hoidossa

Näytönastekatsaukset
Olavi Lindfors
11.6.2014

Näytön aste: A

Kognitiiviset ja interpersonaaliset lyhytterapiat ovat tuloksellisia masennustilojen akuuttivaiheen hoitomuotoja.

Vuosina 1966−2007 julkaistuja satunnaistettuja kliinisiä kokeita koskevassa systemaattisessa, 53 tutkimusta ja 2 757 potilasta käsittäneessä meta-analyysissä [ «Cuijpers P, van Straten A, Andersson G ym. Psychot...»1] verrattiin kognitiivis-behavioraalisten psykoterapioiden (mukaan lukien käyttäytymisterapeuttiset ja sosiaalisten taitojen harjoittaminen), interpersonaalisten, psykodynaamisten, ongelmanratkaisuterapioiden ja supportiivisten terapioiden vaikuttavuutta lievien ja keskivaikeiden masennustilojen hoidossa. Kognitiivis-behavioraalisen terapian erilaiset muodot olivat mukana 84:ssä terapiamuotojen välisessä vertailussa, interpersonaaliset 8:ssa, psykodynaamiset 16:ssa, ongelmanratkaisuterapiat 7:ssä ja supportiiviset, non-direktiiviset terapiat 30:ssä. Kaikki terapiat olivat lyhytkestoisia (4–20 käyntikertaa), ja noin 60 % oli yksilöterapioita.

Hoitomuodot eivät eronneet terapian lopputilanteessa tuloksellisuuden suhteen toisistaan muutoin kuin interpersonaalinen terapia hieman muita paremmalla vaikutuksella masennusoireiden vähenemiseen (ES (efektikoko) = 0,20, 95 % luottamusväli 0,02−0,38) ja supportiivinen terapia hieman muita vähäisemmällä vaikuttavuudella (ES = -0,18, 95 % luottamusväli -0,31 – -0,04). Interpersonaalisesta ja ongelmanratkaisuterapiasta oli riittämättömästi tutkimuksia vaikuttavuuden vertailemiseksi myöhemmässä seurannassa; muiden terapiamuotojen välillä seuranta-aikana ei todettu eroja.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Vuosina 1966–2007 julkaistuja satunnaistettuja kliinisiä kokeita koskevassa, 115 tutkimusta (N = 8 140) sisältäneessä meta-analyysissä «Cuijpers P, van Straten A, Bohlmeijer E ym. The ef...»2 selvitettiin lyhytkestoisten (käyntikertoja keskimäärin 11) psykoterapioiden tehoa depression hoidossa verrattuna kontrolliryhmään (useimmiten tavanomainen muu hoito). Kaikkiaan 11 tutkimusta, jotka täyttivät metodologiset laatukriteerit, nimettiin laadukkaiksi, ja näiden tuloksia verrattiin muihin tutkimuksiin. Valtaosa terapioista oli kognitiivis-behavioraalisia.

Metodologisesti laadukkaissa tutkimuksissa efektikoko (erotus) oli hoidon päättyessä BDI-muutoksilla (Beck Depression Inventory) arvioituna pieni (d = 0,22, 95 % luottamusväli 0,13–0,31, NNT (number needed to treat) = 8,06) ja muissa tutkimuksissa keskisuuri (d = 0,74, 95 % luottamusväli 0,65–0,84, NNT = 2,48). Vastaava ero havaittiin myös HAMD-muutoksissa (Hamilton Rating Scale for Depression), joiden efektikoon suuruus oli kummassakin tarkastelussa BDI-muutoksia suurempi (d = 0,38 ja 0,95, vastaavasti).

Psykoterapioiden teho metodologisesti laadukkaiksi määritellyissä tutkimuksissa on siten olennaisesti vähäisempi kuin pääosassa aikaisemmista meta-analyyseistä on raportoitu.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysissa «Cuijpers P, Geraedts AS, van Oppen P ym. Interpers...»3 verrattiin vuosina 1979–2010 julkaistuihin tutkimuksiin perustuen interpersonaalisen psykoterapian (IPT) vaikuttavuutta masennustilan hoidossa muuhun psykiatriseen hoitoon (16 satunnaistettuun kliiniseen kokeeseen perustuen) ja muihin psykoterapioihin (vastaavasti 10 tutkimuksessa; terapioiden käyntimäärän vaihtelu 8–24).

Muun psykiatrisen hoidon kontrolliryhmiin verrattuna IPT osoittautui vaikuttavammaksi (d = 0,63, 95 % luottamusväli 0,36–0,90). Muuhun psykoterapiaan verratessa ei ilmennyt merkittävää eroa (d = 0,04, 95 % luottamusväli 0,14–0,21, NNT 45).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysissa «van Hees ML, Rotter T, Ellermann T ym. The effecti...»4 verrattiin kahdeksaan vuosina 1970–2012 julkaistuun satunnaistettuun tutkimukseen perustuen (N = 1 233) interpersonaalisen terapian vaikuttavuutta lääkehoitoon ja muuhun psykoterapiaan. Vastemuuttujana olivat masennusoireet hoidon (12–16 viikkoa) päättyessä. Vain kahteen tutkimukseen sisältyi seuranta (8–12 kuukautta).

Kolmen tutkimuksen perusteella interpersonaalisen ja kognitiivisen terapian vaikuttavuus ei eronnut toisistaan.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysissa «Jakobsen JC, Hansen JL, Simonsen S ym. Effects of ...»5 verrattiin seitsemään vuosina 1985–2008 julkaistuun satunnaistettuun kliiniseen kokeeseen perustuen kognitiivisen ja interpersonaalisen terapian (käyntikertojen vaihtelu 8–24) vaikuttavuutta masennustilan hoidossa (N = 741).

Terapiamuotojen välillä ei havaittu merkittäviä eroja masennusoireiden lievittymisessä terapian aikana. HAMD-pisteiden kognitiivisen ja interpersonaalisen terapian välillä ero oli -1,02 (95 % luottamusväli -2,35–0,32, p = 0,14). Vain yhteen tutkimukseen sisältyi seuranta, 1 vuosi terapian alusta, missä ei myöskään ilmennyt vaikuttavuuseroja kognitiivisen terapian ja IPT:n välillä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Cuijpers P, van Straten A, Andersson G ym. Psychotherapy for depression in adults: a meta-analysis of comparative outcome studies. J Consult Clin Psychol 2008;76:909-22 «PMID: 19045960»PubMed
  2. Cuijpers P, van Straten A, Bohlmeijer E ym. The effects of psychotherapy for adult depression are overestimated: a meta-analysis of study quality and effect size. Psychol Med 2010;40:211-23 «PMID: 19490745»PubMed
  3. Cuijpers P, Geraedts AS, van Oppen P ym. Interpersonal psychotherapy for depression: a meta-analysis. Am J Psychiatry 2011;168:581-92 «PMID: 21362740»PubMed
  4. van Hees ML, Rotter T, Ellermann T ym. The effectiveness of individual interpersonal psychotherapy as a treatment for major depressive disorder in adult outpatients: a systematic review. BMC Psychiatry 2013;13:22 «PMID: 23312024»PubMed
  5. Jakobsen JC, Hansen JL, Simonsen S ym. Effects of cognitive therapy versus interpersonal psychotherapy in patients with major depressive disorder: a systematic review of randomized clinical trials with meta-analyses and trial sequential analyses. Psychol Med 2012;42:1343-57 «PMID: 22051174»PubMed