Takaisin

Kognitiivis-behavioraalinen ja interpersoonallinen terapia depressioiden akuuttivaiheen hoidossa

Näytönastekatsaukset
Olavi Lindfors
8.1.2020

Näytön aste: A

Kognitiivis-behavioraaliset ja interpersoonalliset lyhytterapiat ovat tuloksellisia depressioiden akuuttivaiheen hoitomuotoja.

Verkostometa-analyysissä «Barth J, Munder T, Gerger H ym. Comparative effica...»1 selvitettiin 198 satunnaistettuun tutkimukseen (N = 15 118) perustuen 7 psykoterapeuttisen hoidon vaikuttavuutta depression hoidossa. Terapiamenetelmiä olivat interpersoonallinen terapia, käyttäytymisen aktivaatio, kognitiivis-behavioraalinen terapia, ongelmanratkaisuterapia, psykodynaaminen psykoterapia, sosiaalisten taitojen harjaannuttaminen ja supportiivinen terapia, ja niiden toteutustapa oli useimmiten tavanomainen kasvokkain tapahtuva yksilöterapia. Vertailuryhmänä oli useimmiten hoidon odottaminen (38 %) tai tavanomainen hoito (30 %), minkä lisäksi verrattiin terapioita keskenään. Eniten tutkimuksia (k = 139, 70 %) oli kognitiivis-behavioraalisesta terapiasta; interpersoonalliseen terapiaan kohdistuvia tutkimuksia oli 27 (14 %). Vaikuttavuuden indikaattorina käytettiin haastatteluun tai itsearviointiin perustuvaa depressiivisyyden asteikon efektikokoa hoidon loppuessa.

Kaikki terapiat osoittautuivat hoidon odottamista vaikuttavammiksi (efektikokojen vaihtelu -0,62, -0,92). Terapioiden välisessä vertailussa todettiin vain 1 merkittävä ero: interpersoonallinen terapia osoittautui tehokkaammaksi kuin supportiivinen terapia (d = -0,30; 95 % luottamusväli -0,54 – -0,05). Tavanomaiseen hoitoon verrattuna ainoastaan interpersoonallinen ja kognitiivis-behavioraalinen terapia ja lievemmän depression hoitoon kohdistuva ongelmanratkaisuterapia osoittautuivat vaikuttaviksi ja vain 2 edellistä myös tutkimuksen tavanomaisessa meta-analyysissa (d = -0,50 ja -0,58).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Meta-analyysissa «Cuijpers P, Donker T, Weissman MM ym. Interpersona...»2 tutkittiin interpersoonallisen terapian (IPT) vaikuttavuutta mielenterveysongelmien hoidossa. Kaikkiaan 90:stä tutkimuksesta (N = 11 434) suurin osa (62 tutkimusta) kohdistui depression hoitoon.

Akuutin depression hoidossa IPT oli vertailuryhmiä tehokkaampi (efektikoko g = 0,60; 95 % luottamusväli 0,45–0,75), eikä vaikutus poikennut muihin psykoterapioihin verrattuna (g = 0,06; 95 % luottamusväli -0,14–0,26).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Vuosina 1966–2007 julkaistuja satunnaistettuja kliinisiä kokeita koskevassa systemaattisessa, 53 tutkimusta ja 2 757 potilasta käsittäneessä meta-analyysissä «Cuijpers P, van Straten A, Andersson G ym. Psychot...»3 verrattiin kognitiivis-behavioraalisten psykoterapioiden (mukaan lukien käyttäytymisterapeuttiset ja sosiaalisten taitojen harjoittaminen), interpersoonallisten, psykodynaamisten, ongelmanratkaisuterapioiden ja supportiivisten terapioiden vaikuttavuutta lievien ja keskivaikeiden masennustilojen hoidossa. Kognitiivis-behavioraalisen terapian erilaiset muodot olivat mukana 84:ssä terapiamuotojen välisessä vertailussa, interpersoonalliset 8:ssa, psykodynaamiset 16:ssa, ongelmanratkaisuterapiat 7:ssä ja supportiiviset, non-direktiiviset terapiat 30:ssä. Kaikki terapiat olivat lyhytkestoisia (4–20 käyntikertaa), ja noin 60 % oli yksilöterapioita.

Hoitomuodot eivät eronneet terapian lopputilanteessa tuloksellisuuden suhteen toisistaan muutoin kuin interpersoonallinen terapia hieman muita paremmalla vaikutuksella masennusoireiden vähenemiseen (ES (efektikoko) = 0,20; 95 % luottamusväli 0,02–0,38) ja supportiivinen terapia hieman muita vähäisemmällä vaikuttavuudella (ES = -0,18; 95 % luottamusväli -0,31 – -0,04). Interpersoonallisesta ja ongelmanratkaisuterapiasta oli riittämättömästi tutkimuksia vaikuttavuuden vertailemiseksi myöhemmässä seurannassa; muiden terapiamuotojen välillä seuranta-aikana ei todettu eroja.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Vuosina 1966–2007 julkaistuja satunnaistettuja kliinisiä kokeita koskevassa, 115 tutkimusta (N = 8 140) sisältäneessä meta-analyysissä «Cuijpers P, van Straten A, Bohlmeijer E ym. The ef...»4 selvitettiin lyhytkestoisten (käyntikertoja keskimäärin 11) psykoterapioiden tehoa depression hoidossa verrattuna kontrolliryhmään (useimmiten tavanomainen muu hoito). Kaikkiaan 11 tutkimusta, jotka täyttivät metodologiset laatukriteerit, nimettiin laadukkaiksi, ja näiden tuloksia verrattiin muihin tutkimuksiin. Valtaosa terapioista oli kognitiivis-behavioraalisia.

Metodologisesti laadukkaissa tutkimuksissa efektikoko (erotus) oli hoidon päättyessä BDI-muutoksilla (Beck Depression Inventory) arvioituna pieni (d = 0,22; 95 % luottamusväli 0,13–0,31, NNT (number needed to treat) = 8,06) ja muissa tutkimuksissa keskisuuri (d = 0,74; 95 % luottamusväli 0,65–0,84, NNT = 2,48). Vastaava ero havaittiin myös HAMD-muutoksissa (Hamilton Rating Scale for Depression), joiden efektikoon suuruus oli kummassakin tarkastelussa BDI-muutoksia suurempi (d = 0,38 ja 0,95, vastaavasti).

Psykoterapioiden teho metodologisesti laadukkaiksi määritellyissä tutkimuksissa on siten olennaisesti vähäisempi kuin pääosassa aikaisemmista meta-analyyseistä on raportoitu.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Meta-analyysissa «Jakobsen JC, Hansen JL, Simonsen S ym. Effects of ...»5 verrattiin seitsemään vuosina 1985–2008 julkaistuun satunnaistettuun kliiniseen kokeeseen perustuen kognitiivis-behavioraalisen ja interpersoonallisen terapian (käyntikertojen vaihtelu 8–24) vaikuttavuutta masennustilan hoidossa (N = 741).

Terapiamuotojen välillä ei havaittu merkittäviä eroja masennusoireiden lievittymisessä terapian aikana. HAMD-pisteiden kognitiivis-behavioraalisen ja interpersoonallisen terapian välillä ero oli -1,02 (95 % luottamusväli -2,35–0,32, p = 0,14). Vain yhteen tutkimukseen sisältyi seuranta, 1 vuosi terapian alusta, ja siinäkään ei ilmennyt vaikuttavuuseroja kognitiivisen terapian ja IPT:n välillä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Barth J, Munder T, Gerger H ym. Comparative efficacy of seven psychotherapeutic interventions for patients with depression: a network meta-analysis. PLoS Med 2013;10:e1001454 «PMID: 23723742»PubMed
  2. Cuijpers P, Donker T, Weissman MM ym. Interpersonal Psychotherapy for Mental Health Problems: A Comprehensive Meta-Analysis. Am J Psychiatry 2016;173:680-7 «PMID: 27032627»PubMed
  3. Cuijpers P, van Straten A, Andersson G ym. Psychotherapy for depression in adults: a meta-analysis of comparative outcome studies. J Consult Clin Psychol 2008;76:909-22 «PMID: 19045960»PubMed
  4. Cuijpers P, van Straten A, Bohlmeijer E ym. The effects of psychotherapy for adult depression are overestimated: a meta-analysis of study quality and effect size. Psychol Med 2010;40:211-23 «PMID: 19490745»PubMed
  5. Jakobsen JC, Hansen JL, Simonsen S ym. Effects of cognitive therapy versus interpersonal psychotherapy in patients with major depressive disorder: a systematic review of randomized clinical trials with meta-analyses and trial sequential analyses. Psychol Med 2012;42:1343-57 «PMID: 22051174»PubMed