Keniassa tehdyssä vuonna 2003 julkaistussa avoimessa, ei satunnaistetussa tutkimuksessa «Kokwaro GO, Ogutu BR, Muchohi SN ym. Pharmacokinet...»1 tutkittiin suonensisäisesti annettavan fenobarbitaalin tehoa 7–62 kuukauden ikäisillä 12 lapsella, joilla oli vaikeaan malariaan liittyvä status epilepticus, joka ei ollut loppunut kahdella 5 minuutin välein annetulla diatsepaamiannoksella tai viiden minuutin välein annetulla yhdellä paraldehydi- ja yhdellä diatsepaamiannoksella. Hoidon kliinisen tehon lopputulosmuuttujana käytettiin kouristuskohtausten loppumista 30 minuutin kuluessa kyllästysannoksen annosta ilman niiden uusimista 24 tunnin sisällä.
Kaikki tutkitut (11/12 poikia) saivat fenobarbitaalia kyllästysannoksena suonensisäisesti 15 mg/kg 20 minuuttia kestävänä infuusiona ja jatkossa ylläpitoannoksina 5 mg/kg 24 ja 48 tunnin kuluttua kyllästysannoksesta. Kouristuskohtausten kesto ja uusiminen kirjattiin. Plasman fenobarbitaalipitoisuutta seurattiin tiheästi 72 tuntiin saakka infuusion aloittamisesta. Aivoselkäydinnestetutkimus tehtiin niille, joilla epäiltiin keskushermostoinfektiota, ja selkäydinnesteen fenobarbitaalipitoisuus määritettiin.
Kaikkien lasten fenobarbitaalipitoisuudet plasmassa olivat hoitoalueena pidetyllä tasolla (10–30 mg/l) jo 10 minuutin kohdalla infuusion aloittamisesta ja säilyivät hoitoalueen alarajan yläpuolella 24 tunnin ajan. Kahdeksan (67 %) lapsen kohtaukset loppuivat ilman, että ne uusivat 24 tunnin sisällä.
Kommentti: Kyseessä oli pieni potilasryhmä, ja etiologiana oli kaikilla aivomalaria. Tulokset on raportoitu epätyydyttävästi eikä riskieroja pystytty laskemaan.
Yleinen kommentti:
Kyllästysannoksena on yleisesti käytetty myös annosta 20 mg/kg. Fenobarbitaalin farmakokineettisiä ominaisuuksia lapsilla käsittelevässä kokooma-artikkelissa «Battino D, Estienne M, Avanzini G. Clinical pharma...»2 eri tutkimuksista kootut laskennalliset suonensisäiset latausannokset vaihtelivat välillä 15–30 mg/kg, jotta saavutettiin hoitoalueena pidettävä taso 20–30 mg/l.