Ei-systemaattisessa katsausartikkelissa «Tauman R, Gozal D. Obesity and obstructive sleep a...»1, jossa on 201 viitettä, selvitettiin unenaikaisen hengityshäiriön (obstructive sleep apnea syndrome, OSAS) ja siihen liittyvien tautien esiintymistä lihavilla lapsilla sekä hengityshäiriöiden hoitokäytäntöjä. Lapsuusiän lihavuudella on yhteys suurentuneeseen riskiin sairastua OSAS:aan. Tutkimusten väliset prevalenssierot johtunevat useista seikoista, kuten etnisyyteen liittyvästä alttiudesta ja OSAS:n ja lihavuuden erilaisista kriteereistä. Adenotonsillektomia vaikuttaa olevan vähemmän tehokas OSAS:n hoito lihavilla lapsilla.
Kommentti: Tutkimusaineistot ovat olleet pieniä, joten lihavuuden ja OSAS:n välisen yhteyden selvittämiseksi tarvitaan prospektiivinen kontrolloitu isolla aineistolla tehty tutkimus.
Tuoreessa ei-systemaattisessa katsauksessa «Kohler M. Risk factors and treatment for obstructi...»2, jossa viitteitä on 78, arvioitiin lähivuosien aikana kertynyttä tietoa riskitekijöistä, jotka altistavat lihavan ihmisen sairastumaan obstruktiiviseen uniapneaan (obstructive sleep apnea, OSA) sekä arvioitiin OSA:n hoitotuloksia lihavilla – erikseen lapsilla ja aikuisilla.
Risojen liikakasvun, OSA:n ja lapsuusiän lihavuuden yhteyttä on tutkittu tarkemmin, jolloin on ilmennyt muita mahdollisia riskitekijöitä, jotka vaikuttavat painon ja OSA:n vaikeusasteen väliseen yhteyteen. Afroamerikkalaisilla OSA on yleisempää kuin valkoisilla ja meksikolaisilla. Etnisyys ennustaa painoindeksiä ja painonnousun vauhtia paremmin OSA:n uusiutumista risaleikkauksen jälkeen. Kiinalaislapsilla on useissa tutkimuksissa todettu olevan merkittävä yhteys painon ja OSA:n välillä, kun taas valkoisilla ja meksikolaisilla (Hispanic) on todettu vain pieni yhteys tai ei ollenkaan yhteyttä. Sairaalloisen lihavilla erirotuisilla (Bangladeshi, Afro-Caribbean, white) lapsilla ei etnisyys ennustanut OSA:ta eikä painoindeksi ollut yhteydessä OSA:n vaikeuteen.
Kommentti: Lisätutkimukset ovat tarpeen selvittämään iän tai kehitysasteen (developmental changes) vaikutusta lihavuuden aiheuttamaan riskiin sairastua OSA:han huomioiden muut mahdolliset vaikuttavat tekijät kuten risojen liikakasvu ja etnisyys.
Kreikkalaisessa alkuperäistutkimuksessa «Kaditis AG, Alexopoulos EI, Hatzi F ym. Adiposity ...»3 selvitettiin painoindeksin merkitystä unenaikaisen hengityshäiriön (sleep-disordered breathing, SDB) vaikeusasteen ennustamiseen eri ikäisillä lapsilla. Aineisto (n = 247, ikä 1.9–15 vuotta) kerättiin 18 kuukauden aikana uniklinikalle unenaikaiseen hengityshäiriöön sopivien oireiden (vähintään kuuden kuukauden ajan kuorsausta vähintään neljänä yönä viikossa) vuoksi lähetetyistä lapsista (n = 326). Poissulkukriteereinä olivat sydän-, verisuoni- tai munuaissairaus, neuromuskulaarinen tai perinnöllinen (genetic) sairaus tai kitarisa- tai nielurisaleikkaus. Potilailta tiedusteltiin SDB:hen sopivista oireista ja käytetyistä lääkkeistä. Kliinisessä tutkimuksessa mitattiin pituus ja paino sekä arvioitiin nielurisojen koko (0–4+). Kaikille tehtiin unipatjatutkimus, jossa raja-arvona keskivaikealle–vaikealle SDB:lle käytettiin apnea-hypopneaindeksiä (AHI) > 5/tunti ja lievälle SDB:lle AHI 1–5/tunti. Painoindeksin (BMI) z-arvo määriteltiin Yhdysvaltojen vuoden 2000 standardien avulla. Aineisto jaettiin neljään ryhmään iän (rajana 6 vuotta) ja BMI:n z-arvon perusteella (rajana 1.036 SDS, joka vastaa 85. persentiiliä, sen yläpuolella olevat ovat ylipainoriskissä tai ylipainoisia):
Odds ratio (OR) keskivaikealle–vaikealle SDB:lle (AHI > 5/tunti) verrattuna ryhmään vanhat lapset/matala BMI oli ryhmässä nuoret/korkea BMI 6.5 (95 % luottamusväli 2.1–19.9), ryhmässä nuoret/matala BMI 7.3 (2.4–22) ja ryhmässä vanhat/korkea BMI 2 (0.6–7.3). Suurentuneet nielurisat olivat yhteydessä nuoreen ikään (OR 1.97; 1.2–3.3).
Tämän tutkimuksen perusteella kuorsaavilla lapsilla lihavuus ei ennusta obstruktiivisen uniapnean (obstructive SDB) vaikeutta varhaislapsuudessa, mikä johtunee risojen koon suuresta vaikutuksesta. Kuorsauksella saattaa olla vaikutusta SDB:n vaikeusasteeseen myöhemmin lapsuudessa.
Kommentti: Tutkimuksen laatua heikentää aineiston pieni koko, mikä vähentää sen tilastollista vahvuutta. Erikseen ei voitu tutkia merkittävän lihavuuden vaikutusta. Aineisto oli kerätty sairaalaan lähetetyistä potilaista, mikä heikentää sovellettavuutta väestötasolle. Toisaalta kreikkalainen väestö lienee vertailukelpoinen suomalaiseen väestöön. Koska painoindeksin z-arvo määriteltiin käyttäen Yhdysvaltojen standardeja, voisi kuvitella, että tutkimuksen vanhat lapset olivat tosiasiassa lihavampia kuin nuoret lapset, mikä saattaa osittain selittää sen, että BMI:llä näytti olevan yhteyttä obstruktiiviseen uniapneaan vain vanhoilla lapsilla – jos oletuksena on, että vasta riittävän merkittävä lihavuus on yhteydessä uniapneaan.
Yhdysvaltalaisessa kontrolloidussa poikittaistutkimuksessa «Rudnick EF, Walsh JS, Hampton MC ym. Prevalence an...»4 selvitettiin lihavuuden esiintymistä unenaikaisen hengityshäiriön (sleep disordered breathing, SDB) vuoksi risaleikkaukseen menevillä lapsilla (n = 170, ikä 2.1–18 vuotta). Diagnoosi oli tehty oireiden ja kliinisen tutkimuksen perusteella eikä unipatjatutkimuksia oltu tehty. Painoindeksin perusteella lapset jaettiin alipainoisiin (painoindeksi alle 5. persentiilin), normaalipainoisiin (5.–85. persentiiliä), ylipainoriskissä oleviin (85.–95. persentiiliä) ja ylipainoisiin (> 95. persentiilin). Kontrollilapset (n = 129) kerättiin terveydenhuollon perustason terveystarkastuksessa (primary care pediatric clinic for well-child visits) käyneistä lapsista, jotka asuivat samalla kaupunkialueella kuin tutkimusryhmän lapset, ja heidän oletettiin edustavan tavallista lapsiväestöä. Tutkimusryhmän lapsista valkoisia oli 26 %, afroamerikkalaisia 53 %, aasialaisia 8 %, meksikolaisia (Hispanic) 4 %, intiaaneja 2 % ja muita 7 %. Kontrollilapsista valkoisia oli 16 %, afroamerikkalaisia 80 %, meksikolaisia 2 % ja muita 3 %.
Tutkimuksessa lapset, joilla oli SDB ja jotka olivat menossa risaleikkaukseen, olivat useammin lihavia (tutkimusryhmän lapsista 46 %, kontrolliryhmäläisistä 33 %, P = 0.029) tai laihoja (8 % vs. 3 %, ero ei tilastollisesti merkittävä). Tutkimuksessa mustilla, jotka olivat lihavia, esiintyi muita lapsia useammin SDB (odds ratio 2.22, P < 0.01). Etnisyyden vaikutus lapsuusiän lihavuuteen ja unenaikaiseen hengityshäiriöön on monimutkainen.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: