Orosz ja kumppanit «Orosz GM, Magaziner J, Hannan EL ym. Association o...»1 tutkivat prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa New Yorkissa Yhdysvalloissa 1 206 yli 50-vuotiaan lonkkamurtumapotilaan leikkauksen ajoituksen vaikutusta toipumiseen. 1 178 murtumapotilasta leikattiin, näistä 33,8 % ensimmäisen murtumaa seuranneen vuorokauden aikana. Ensimmäisen vuorokauden aikana tehty leikkaus ei vähentänyt kuolleisuutta verrattuna myöhäisempään leikkaukseen, mutta siihen liittyi vähemmän vaikean tai erittäin vaikean kivun päiviä leikkauksen jälkeen (ero -0,22 päivää, 95 % luottamusväli -0,41–0,03) ja sairaalassaolo aika oli 1,94 päivää lyhyempi (p < 0,001). Medisiinisesti hyväkuntoisten potilaiden ryhmässä varhainen kirurgia todennäköisesti vähensi vakavia komplikaatioita.
Johtopäätöksenä tutkijat toteavat, että medisiinisesti hyväkuntoiset potilaat tulisi leikata mahdollisimman nopeasti.
Uzoigwe ja kumppanit «Uzoigwe CE, Burnand HG, Cheesman CL ym. Early and ...»2 tutkivat retrospektiivisellä analyysillä prospektiivisesti kerättyä murtumarekisteritietoa käyttäen leikkausodotusajan vaikutusta sairaalakuolleisuuteen Leicesterissä Britanniassa vuosina 2008–2011 hoidetuilla 2 056 reisiluun kaulan murtumapotilaalla. Tutkimuksessa oli mukana kaikki yli 18-vuotiaat potilaat. Potilaiden preoperatiivinen terveydentila huomioitiin analyyseissä käyttäen ASA-luokitusta (American Society of Anesthesiologist score).
Potilaista leikattiin 1 944. Tutkijat totesivat, että sairaalakuolleisuuden riski oli merkittävästi pienempi alle 12 tuntia leikkausta odottaneilla verrattuna yli 12 tuntia odottaneisiin. Löydös oli vastaava 24, 36, 48 ja 72 tunnin aikarajoja arvioitaessa. Tutkijoiden johtopäätös oli, että erittäin varhainen (alle 12 tuntia) tai varhainen (alle 24 tuntia) lonkkamurtumaleikkaus parantaa potilaan ennustetta.
Nyholm ja kumppanit «Nyholm AM, Gromov K, Palm H ym. Time to Surgery Is...»3 selvittivät retrospektiivisellä analyysillä prospektiivisesti kerättyä murtumarekisteritietoa käyttäen leikkausviiveen vaikutusta 30 ja 90 vuorokauden kuolleisuuteen 3 517 tanskalaisella yli 50-vuotiaalla lonkkamurtumapotilaalla vuosina 2011–2014. Potilaiden preoperatiivinen terveydentila huomioitiin analyyseissä käyttäen ASA-luokitusta.
Tutkijat totesivat, että yli 12 tunnin leikkausviive lisäsi merkittävästi 30 vuorokauden kuolleisuutta ja yli 24 tunnin leikkausviive lisäsi merkittävästi 90 vuorokauden kuolleisuutta.
Bretherton ja Parker «Bretherton CP, Parker MJ. Early surgery for patien...»4 tutkivat retrospektiivisellä analyysillä prospektiivisesti kerättyä rekisteritietoa käyttäen varhaisen lonkkamurtumaleikkauksen vaikutusta potilaiden 30 vuorokauden kuolleisuuteen Peterboroughin kaupungin sairaalassa Britanniassa vuosina 1989–2013 hoidetuilla 6 638 yli 60-vuotiaalla lonkkamurtumapotilaalla. Potilaiden preoperatiivinen terveydentila huomioitiin analyyseissä käyttäen ASA-luokitusta.
Tutkijat totesivat, että lonkkamurtumaleikkaus 12 tunnin kuluessa vähensi merkittävästi 30 vuorokauden kuolleisuutta, mutta leikkaus 6 tunnin kuluessa ei tuonut lisähyötyä.
Colais ja kumppanit «Colais P, Di Martino M, Fusco D ym. The effect of ...»5 tutkivat leikkausajankohdan vaikutusta ensimmäisen vuoden kuolleisuuteen retrospektiivisessä rekisteritutkimuksessa Italiassa vuosina 2007–2012 hoidetuilla yli 65-vuotiailla lonkkamurtumapotilailla (405 037 hoitojaksoa). Potilaiden perussairaudet huomioitiin analyyseissä.
Tutkimuksessa todettiin, että alle 2 vuorokauden kuluessa leikatuilla lonkkamurtumapotilailla oli pienempi 1. vuoden kuolleisuus yli 2 vuorokautta leikkausta odottaneisiin verrattuna. Tutkijoiden johtopäätös oli, että leikkausodotusajan pitkittyminen lisää kuolleisuutta.
Lizaur-Utrilla ja kumppanit «Lizaur-Utrilla A, Martinez-Mendez D, Collados-Maes...»6 tutkivat prospektiivisessa, ei satunnaistetussa tutkimuksessa, Espanjan Alicantessa 628 lonkkamurtumapotilaalla leikkausodotusajan vaikutusta komplikaatioiden ja kuolleisuuden ilmaantuvuuteen. Potilaista 418 oli sairaalaan saapuessa leikkauskuntoisia ja näistä 180 (28,6 %) potilasta leikattiin 2 vrk:n, 163 (44,7 %) 3–4 vrk:n ja 75 (18,1 %) 5 vrk:n kuluessa. Vuoden kuolleisuudessa ei ollut eroa 2 vrk:n ja 3–4 vrk:n kuluessa leikattujen välillä.
Vuoden kuolleisuus oli merkittävästi korkeampi potilailla, jotka leikattiin yli 4 vrk:n kuluttua murtumasta. Komplikaatiota ilmeni 8,7 %:lla alle 2 vrk:n leikatuista ja 11,2 % yli 2 vrk leikatuista, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä (p = 0,084). Tutkijoiden mukaan ei voida osoittaa, että 2 vrk:n aikaraja olisi luotettava mittari arvioimaan hoidon laatua. Leikkausodotusajan pitkittymisellä aina 4 vrk:teen asti ei voitu osoittaa lisäävän leikkauksen jälkeisiä komplikaatiota tai kuolleisuutta ensimmäisen vuoden aikana leikkauksesta.
Kommentti: Tutkimuksessa ei ollut tehty voima-analyysiä, ja tutkimusryhmien koot olivat varsin pieniä erojen osoittamiseksi.
Ryan ja kumppanit «Ryan DJ, Yoshihara H, Yoneoka D ym. Delay in Hip F...»7 selvittivät retrospektiivisellä rekisteritutkimuksella vuosina 2000–2009 Yhdysvalloissa hoidettujen yli 55 vuotiaiden lonkkamurtumapotilaiden leikkausodotusajan vaikutusta kuolleisuuteen ja leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden määrään. Tutkimuksessa huomioitiin myös potilaiden perussairaudet. Tutkimuksen sisäänottokriteerit täyttäviä potilaita oli 2 121 215.
Tutkijat totesivat, että verrattuna samana päivänä suoritettuun leikkaukseen, jokainen ylimääräinen päivä leikkaukseen lisäsi merkittävästi leikkausten jälkeisten komplikaatioiden määrää. Hoitojakson aikainen sairaalakuolleisuus lisääntyi merkittävästi, jos leikkausodotusaika oli yli 2 vuorokautta.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: