Lonkkamurtuma
Ota käyttöön
- Luentomateriaali (pptx) «https://www.kaypahoito.fi/khl00079»1
- Lisätietomateriaali: Stratify-kysely (kaatumisriskin arviointi) «Stratify-kysely (kaatumisriskin arviointi)»1
- Lisätietoartikkeli: Lonkkamurtumapotilaan toimintakykymittarit «Lonkkamurtumapotilaan toimintakykymittarit»2
- Kaavio: Lonkkamurtumapotilaan hoitoketju «hoi50040a.pdf»1
Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1
Keskeinen sanoma
- Lonkkamurtuma on vakava iäkkäiden kaatumisvamma. Se johtaa usein liikunta- ja toimintakyvyn heikentymiseen, ja lonkkamurtumapotilaiden kuolleisuus on suuri. Yhteiskunnan kannalta lonkkamurtumat ovat merkityksellisimpiä avuntarpeeseen ja pitkäaikaishoitoon johtavia sairauksia. Suomessa leikataan vuosittain noin 6 000 lonkkamurtumaa.
- Lonkkamurtuman riskiä voidaan pienentää puuttumalla kaatumisriskiä suurentaviin ja
luun lujuutta heikentäviin tekijöihin.
- Iäkkäiden kaatumisriski pitää tunnistaa. Tämä koskee varsinkin iäkkäitä, joilla on jo ollut kaatumisia. Heidän tilanteensa tulee arvioida laaja-alaisesti, ja kaatumisriskiä suurentaviin tekijöihin tulee puuttua.
- Lonkkamurtumapotilaan kivun tehokas hoito luo pohjan mobilisaatiolle ja auttaa ehkäisemään komplikaatioita. Kivun hoito käsittää kipulääkityksen ja johtopuudutukset.
- Lonkkamurtumaleikkaus voidaan tehdä yleisanestesiassa tai spinaalipuudutuksessa.
- Leikkaus on tehtävä viivytyksettä sellaisella menetelmällä, joka mahdollistaa täyspainovarauksen.
- Mobilisaatio tulee aloittaa heti leikkauksen jälkeen. Liikuntaharjoittelun tulee sisältää myös progressiivista lihasvoimaharjoittelua.
- Lonkkamurtumapotilaiden ennustetta voidaan parantaa ja hoidon kustannuksia pienentää keskittämällä lonkkamurtumapotilaiden hoito ja kuntoutus vanhusten sairauksiin perehtyneisiin yksiköihin. Moniammatillisesta geriatrisesta kuntoutuksesta hyötyvät myös muistisairaat lonkkamurtumapotilaat.
- Lonkkamurtuman jälkeen on ehkäistävä aktiivisesti uusia luunmurtumia. Tärkeintä on selvittää ensimmäisen lonkkamurtuman syyt ja puuttua kaatumisriskiä suurentaviin tekijöihin. Lisäksi on huolehdittava kalsiumin ja D-vitamiinin riittävästä saannista ja harkittava osteoporoosin lääkehoitoa.
- Lonkkamurtumapotilaiden hyväksi tehtävä työ on moniammatillista ja edellyttää siten sujuvaa yhteistyötä ja tiedonkulkua eri ammattilaisten kesken. Kuntoutus suunnitellaan potilaan lähtökohdista ja hänen tavoitteidensa mukaisesti. Potilaan läheiset otetaan aktiivisesti mukaan kuntoutukseen.
Tiivistelmä ja potilasversio
- Suosituksen tiivistelmä «Lonkkamurtuma»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Hip fracture»2
- Suosituksen yleiskielinen potilasversio suomeksi «Lonkka murtui – tavoitteena takaisin kotiin»3 ja ruotsiksi «Lårbenet bröts – men målet är att komma hem igen»4
Aiheen rajaus
- Suositus koskee kaatumisen tai matalalta putoamisen seurauksena syntyneitä reisiluun yläosan murtumia aikuisilla.
Tavoitteet
- Suosituksen tavoitteena on edistää lonkkamurtumien ehkäisyä sekä lonkkamurtumapotilaiden laaja-alaista hoitoa ja heidän toimintakykynsä palautumista.
Kohderyhmä
- Suositus on tarkoitettu kaikille lonkkamurtumapotilaiden hoitoon osallistuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja päättäjille.
Esiintyvyys
- Valtakunnallisen hoitoilmoitusrekisterin tietojen mukaan Suomessa hoidettiin leikkauksella
vuonna 2015 kaikkiaan 6 038 lonkkamurtumaa.
- Merkittävä osa (noin 20 %) murtumista tapahtuu tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisen laitoshoidossa «PERFECT. Lonkkamurtuma 2017; Available from: https...»1.
- Ensimmäisiä lonkkamurtumia kotona asuvilla oli 4 370 «PERFECT. Lonkkamurtuma 2017; Available from: https...»1. Murtumista noin 60 % oli reisiluun kaulan murtumia, noin 30 % trokanteerisia murtumia ja noin 10 % subtrokanteerisia murtumia. Potilaiden keski-ikä oli 79 vuotta (mediaani 82), ja 66 % heistä oli naisia.
- Murtumien ilmaantuvuus on pienentynyt 2000-luvun aikana «PERFECT. Lonkkamurtuma 2017; Available from: https...»1.
- Lonkkamurtumien ikäryhmittäinen ilmaantuvuus Suomessa vuonna 2015 kuvataan taulukossa «Kotona asuneiden miesten ja naisten ensimmäisen lonkkamurtuman ikäryhmittäinen ilmaantuvuus (100 000 henkilöä kohti), 90 vrk:n kuluessa kotiutuneiden osuus (%) ja kuolleisuus vuoden seurannassa (%) Suomessa (vuonna 2014) ...»1.
- Kattavassa ruotsalaistutkimuksessa «Karampampa K, Ahlbom A, Michaëlsson K ym. Declinin...»2 lonkkamurtuman ilmaantuvuus pieneni vuosien 1995 ja 2010 välillä kaikissa ikäryhmissä keskimäärin 1 % vuodessa. Elinikäinen riski ei kuitenkaan muuttunut: se oli miehillä 9–11 % ja naisilla 18–20 %. Ensimmäinen lonkkamurtuma ilmaantui vuonna 2010 miehillä keskimäärin 2,5 vuotta ja naisilla 2,3 vuotta myöhemmin kuin vuonna 1995.
- Keskisuomalaisessa 60 vuotta täyttäneiden väestöpohjaisessa aineistossa toisen lonkkamurtuman kumulatiivinen ilmaantuvuus oli vuoden kuluessa 5 % ja 2 vuoden aikana 8 % «Lönnroos E, Kautiainen H, Karppi P ym. Incidence o...»3.
Alle 60v | 60–64 v | 65–69 v | 70–74 v | 75–79 v | 80–84 v | 85–89 v | 90–94 v | Yli 94 v | |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Miehet | |||||||||
Ilmaantuvuus | 28 | 64 | 100 | 144 | 284 | 458 | 872 | 1373 | 1535 |
Kotona 90 vrk:n kuluttua murtumasta | 94 | 87 | 77 | 73 | 72 | 60 | 54 | 51 | 55 |
Kuolleisuus vuoden seurannassa | 6,4 | 9,6 | 18,3 | 19,8 | 26,2 | 29,1 | 36,4 | 42,1 | 36,4 |
Naiset | |||||||||
Ilmaantuvuus | 24 | 55 | 90 | 148 | 364 | 723 | 1130 | 1616 | 1235 |
Kotona 90 vrk:n kuluttua murtumasta | 90 | 89 | 92 | 88 | 83 | 73 | 67 | 56 | 58 |
Kuolleisuus vuoden seurannassa | 10,0 | 7,3 | 6,5 | 10,4 | 10,2 | 16,8 | 19,9 | 31,8 | 33,7 |
Lonkkamurtumien merkitys
- Lonkkamurtuma johtaa liikunta- ja toimintakyvyn heikentymiseen ja avuntarpeen kasvuun
«Dyer SM, Crotty M, Fairhall N ym. A critical revie...»4. Vain noin puolella niistä, jotka asuivat ennen murtumaa itsenäisesti kotona ja liikkuivat
itsenäisesti kodin ulkopuolella, murtumaa edeltänyt toimintakyky säilyy «Dyer SM, Crotty M, Fairhall N ym. A critical revie...»4, «Vochteloo AJ, Borger van der Burg BL, Tuinebreijer...»5, «Pajulammi HM, Pihlajamäki HK, Luukkaala TH ym. Pre...»6.
- Etelä-Pohjanmaalla väestöpohjaisessa aineistossa noin 40 %:lla potilaista liikuntakyky oli vuosi murtuman jälkeen huonompi kuin ennen murtumaa «Pajulammi HM, Pihlajamäki HK, Luukkaala TH ym. Pre...»6.
- Lonkkamurtuma huonontaa elämänlaatua «Dyer SM, Crotty M, Fairhall N ym. A critical revie...»4, «Peeters CM, Visser E, Van de Ree CL ym. Quality of...»7.
- Lonkkamurtuma on muistisairauksien, aivoverenkiertohäiriöiden ja muiden neurologisten
sairauksien jälkeen tärkeimpiä pitkäaikaishoitoon joutumiselle altistavia sairauksia
«Nihtilä EK, Martikainen PT, Koskinen SV ym. Chroni...»8.
- Runsas 5 % aiemmin kotona asuneista ja lähes 20 % kotihoidon piirissä olleista on pitkäaikaishoidossa vuosi murtuman jälkeen «Pajulammi HM, Pihlajamäki HK, Luukkaala TH ym. Pre...»6.
- Vuonna 2015 ensimmäisen lonkkamurtuman saaneista aiemmin kotona asuneista potilaista
75 % oli elossa ja palannut kotiin 90 vuorokauden kuluttua murtumasta «PERFECT. Lonkkamurtuma 2017; Available from: https...»1 (taulukko «Kotona asuneiden miesten ja naisten ensimmäisen lonkkamurtuman ikäryhmittäinen ilmaantuvuus
(100 000 henkilöä kohti), 90 vrk:n kuluessa kotiutuneiden osuus (%) ja kuolleisuus
vuoden seurannassa (%) Suomessa (vuonna 2014) ...»1).
- Kotiutuminen on epätodennäköistä, jos murtumanjälkeinen sairaalahoito kestää yli 90 päivää «Sund R, Juntunen M, Lüthje P ym. Monitoring the pe...»9.
- Vaikka hoitoajat ovat lyhentyneet 2000-luvun aikana, lonkkamurtuman jälkeinen hoito
ja kuntoutus sairaalassa tai kuntoutusyksiköissä kestävät pitkään. Tyypillisesti potilas
kotiutuu 2–4 viikon kuluessa murtumasta.
- Vuonna 2015 keskimääräinen ensimmäisen hoitokokonaisuuden kesto oli 33 vuorokautta, josta leikkaushoitojakson osuus oli 5 vuorokautta «PERFECT. Lonkkamurtuma 2017; Available from: https...»1.
- Lonkkamurtuma lisää sairaalahoidon käyttöä vielä 1–2 vuotta murtuman jälkeen «Lönnroos E, Kautiainen H, Sund R ym. Utilization o...»10. Tärkeimmät sairaalahoidon syyt ovat vammat, sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet sekä neurologiset ja psykiatriset sairaudet.
- Lonkkamurtumapotilaiden kuolleisuus on vertailuväestöä suurempi varsinkin ensimmäisen
murtumanjälkeisen vuoden aikana «Haentjens P, Magaziner J, Colón-Emeric CS ym. Meta...»11, «von Friesendorff M, McGuigan FE, Wizert A ym. Hip ...»12, «Katsoulis M, Benetou V, Karapetyan T ym. Excess mo...»13, «Panula J, Pihlajamäki H, Mattila VM ym. Mortality ...»14, mutta ero on kaksinkertainen vielä vuosia murtuman jälkeen «Haentjens P, Magaziner J, Colón-Emeric CS ym. Meta...»11, «Panula J, Pihlajamäki H, Mattila VM ym. Mortality ...»14, «Piirtola M, Vahlberg T, Löppönen M ym. Fractures a...»15.
- Ruotsalaistutkimuksessa lonkkamurtuma aiheutti alle 75-vuotiailla naisilla 6,4 elinvuoden, 75–84-vuotiailla naisilla 3,2 elinvuoden ja 85-vuotiailla ja sitä vanhemmilla naisilla 1,9 elinvuoden menetyksen. Miehillä vastaavat luvut olivat 8,5; 2,7 ja 2,4 vuotta «von Friesendorff M, McGuigan FE, Wizert A ym. Hip ...»12.
- Vuonna 2015 yli 50-vuotiaista suomalaisista kotona asuneista ensimmäisen lonkkamurtuman saaneista potilaista 6,8 % oli kuollut kuukauden ja 14,5 % 6 kuukauden kuluttua murtumasta «PERFECT. Lonkkamurtuma 2017; Available from: https...»1. Vuosina 2011–2013 12 kuukauden kuolleisuus oli 18 % (taulukko «Kotona asuneiden miesten ja naisten ensimmäisen lonkkamurtuman ikäryhmittäinen ilmaantuvuus (100 000 henkilöä kohti), 90 vrk:n kuluessa kotiutuneiden osuus (%) ja kuolleisuus vuoden seurannassa (%) Suomessa (vuonna 2014) ...»1).
- Murtumasta johtuneet potilaskohtaiset kokonaiskustannukset ensimmäisen vuoden aikana
olivat vuonna 2013 keskimäärin 30 900 euroa «PERFECT. Lonkkamurtuma 2017; Available from: https...»1.
- Välittömän hoidon osuus kokonaiskustannuksista on noin neljännes ja koko ensimmäisen hoitokokonaisuuden osuus noin 60 %.
- Kokonaiskustannukset ovat huomattavasti suuremmat, jos aiemmin kotona asunut potilas jää murtuman jälkeen pysyvästi pitkäaikaishoitoon «Nurmi I, Lüthje P, Narinen A ym. [Treatment outcom...»16, «Nurmi I, Narinen A, Lüthje P ym. Cost analysis of ...»17.
Riskitekijät
- Lonkkamurtuman riskitekijät koostuvat osteoporoosin ja kaatumisen riskitekijöistä. Tärkeimmät riskitekijät esitetään taulukossa «Lonkkamurtuman tärkeimmät riskitekijät...»2. Lonkkamurtuman vaara lisääntyy sitä mukaa, mitä useampia riskitekijöitä on «Taylor BC, Schreiner PJ, Stone KL ym. Long-term pr...»18.
- Lonkkamurtumista yli 90 % tapahtuu kaatumisen seurauksena. Pääosa lonkkamurtumaan johtavista kaatumisista tapahtuu sisätiloissa «Ranhoff AH, Holvik K, Martinsen MI ym. Older hip f...»19, «Leavy B, Åberg AC, Melhus H ym. When and where do ...»20.
- Korkea ikä, aiemmat murtumat ja vähäinen fyysinen aktiivisuus ennustavat lonkkamurtumia
lisäämällä sekä kaatumisen että osteoporoosin todennäköisyyttä.
- Lonkkamurtuman ilmaantuvuus suurenee yli 10-kertaiseksi 60 ja 80 vuoden iän välillä «Lönnroos E, Kautiainen H, Karppi P ym. Increased i...»21 (taulukko «Kotona asuneiden miesten ja naisten ensimmäisen lonkkamurtuman ikäryhmittäinen ilmaantuvuus (100 000 henkilöä kohti), 90 vrk:n kuluessa kotiutuneiden osuus (%) ja kuolleisuus vuoden seurannassa (%) Suomessa (vuonna 2014) ...»1). Vanhimmissa ikäryhmissä ilmaantuvuuden kasvu on eksponentiaalista.
- Vaikka lonkkamurtumariski suurenee selvästi iän karttuessa ja luun mineraalitiheyden pienentyessä (taulukko «Lonkkamurtuman arvioitu todennäköisyys (%) 10 vuoden aikana ruotsalaisilla miehillä ja naisilla iän ja reisiluun kaulan luuntiheyden T-arvon mukaan ...»3), luun mineraalitiheyden merkitys murtuman selittäjänä pienenee ikääntymisen myötä «Johnell O, Kanis JA, Oden A ym. Predictive value o...»22.
- Kaatumisten määrä on pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevilla yli kaksinkertainen kotona asuviin nähden «Brennan nee Saunders J, Johansen A, Butler J ym. P...»23. Riski on suurin ensimmäisinä kuukausina pitkäaikaishoitoon siirtymisen jälkeen «Rapp K, Becker C, Lamb SE ym. Hip fractures in ins...»24.
T-arvo | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
Ikä (v) | Miehet | Naiset | ||||
–1 | –2 | < –3 | –1 | –2 | < –3 | |
50 | 0,7 | 2,6 | 9,1 | 0,3 | 0,9 | 3,1 |
60 | 1,0 | 2,5 | 6,6 | 0,8 | 2,3 | 6,7 |
70 | 2,7 | 5,4 | 10,5 | 2,1 | 5,2 | 12,8 |
80 | 6,4 | 10,0 | 15,3 | 4,6 | 9,7 | 19,8 |
Murtuman riskitekijäanalyysi
- Lonkkamurtumariskin arviointiin on kehitetty riskilaskureita, joilla arvioidaan osteoporoosin
ja osteoporoottisen murtuman todennäköisyyttä tunnettujen riskitekijöiden perusteella.
- MOI (Mikkelin Osteoporoosi-indeksi) on kehitetty tunnistamaan osteoporoosi suomalaisessa väestössä «Waris VW, H.; Saarakkala, S.; Waris, P. Mikkelin o...»62, «Waris VJ, Sirola JP, Kiviniemi VV ym. Mikkeli Oste...»63.
- FRAX (Fracture Risk Assessment Tool) laskee riskitekijöiden perusteella 10 vuoden todennäköisyyden (%) erikseen lonkkamurtumalle ja tärkeimmille osteoporoottisille murtumille yhteensä (lonkka, ranne, olkavarsi, kliininen nikamamurtuma) «Kanis JA, Johnell O, Oden A ym. FRAX and the asses...»64, «Kanis JA, Oden A, Johansson H ym. FRAX and its app...»65. Laskurin suomalainen versio on saatavilla internetissä (Internet-linkki: FRAX-laskuri «http://www.shef.ac.uk/FRAX/tool.jsp?country=22»2). Yhden tutkimuksen perusteella FRAX-pisteet ovat suomalaisessa aineistossa yhteydessä murtumariskiin, mutta laskurin antamat arviot murtumien absoluuttisesta määrästä näyttävät olevan yliarvioita «Sund R, Honkanen R, Johansson H ym. Evaluation of ...»66.
- Ei kuitenkaan ole tutkimustietoa siitä, millä eri mittarien tuottamilla kynnysarvoilla lonkkamurtumia ehkäisevät toimenpiteet olisivat aiheellisia ja kustannusvaikuttavia.
Ensimmäisen lonkkamurtuman ehkäisy
- Lonkkamurtumien ehkäisyn perustana ovat taustalla olevien sairauksien tunnistaminen
ja niiden hyvä hoito, monipuolinen ravinto, fyysinen aktiivisuus, kaatumisten ehkäisy
sekä osteoporoosin ehkäisy ja hoito.
- Erityisesti tulee kiinnittää huomiota henkilöihin, joilla on ollut aikaisemmin murtumia. Aiemmista murtumista tulee huomioida myös nikamamurtumat, jotka voivat ilmetä hyvin vähäisin oirein tai jotka voidaan todeta vain sattumalöydöksenä (Käypä hoito -suositus Osteoporoosi «Osteoporoosi»5).
- Lonkkamurtumien ehkäisy edellyttää monipuolisia väestötason toimenpiteitä, jotka kohdistuvat vanhusväestöön ja erityisessä murtumavaarassa oleviin (taulukko «Lonkkamurtuman ehkäisyssä huomioitavia tekijöitä...»4).
Kaatumisriskin arviointi
- Iäkkään kaatumis- ja murtumariski tulee arvioida säännöllisesti «Ambrose AF, Paul G, Hausdorff JM. Risk factors for...»81.
- Kaatumisriskin arviointiin on kehitetty lukuisia erilaisia testistöjä, mutta yksikään
niistä ei ole osoittautunut selkeästi muita paremmaksi «Billington J, Fahey T, Galvin R. Diagnostic accura...»82, «Aranda-Gallardo M, Morales-Asencio JM, Canca-Sanch...»83, «Tiedemann A, Sherrington C, Orr T ym. Identifying ...»84, «Barry E, Galvin R, Keogh C ym. Is the Timed Up and...»85, «Cattelani L, Palumbo P, Palmerini L ym. FRAT-up, a...»86, «Matarese M, Ivziku D, Bartolozzi F ym. Systematic ...»87.
- Kotona asuvilta henkilöiltä tiedustellaan, 1) ovatko he kaatuneet viimeisen vuoden aikana useammin kuin kerran, 2) ovatko he hakeutuneet hoitoon kaatumisen takia ja 3) kokevatko he, että heillä on kävelyyn tai tasapainoon liittyviä vaikeuksia. Jos vastaus yhteenkään kohtaan on "kyllä", henkilölle tulee tehdä laaja-alainen kaatumisvaaran arviointi «Panel on Prevention of Falls in Older Persons, Ame...»75, «Ambrose AF, Paul G, Hausdorff JM. Risk factors for...»81.
- Kaatumisen vuoksi päivystyspoliklinikkaan joutuneilta selvitetään, 1) onko heillä ollut edellisen vuoden aikana vähintään kaksi kaatumista ja 2) onko heillä käytössään vähintään kuusi lääkettä. Jos vastaus molempiin kysymyksiin on "kyllä", suoritetaan laaja-alainen kaatumisvaaran arviointi «Tiedemann A, Sherrington C, Orr T ym. Identifying ...»84.
- Hoitokodeissa ja sairaaloissa voidaan käyttää apuna STRATIFY-mittaria «Aranda-Gallardo M, Morales-Asencio JM, Canca-Sanch...»83, «Oliver D, Britton M, Seed P ym. Development and ev...»88. Ks. lisätietoaineisto «Stratify-kysely (kaatumisriskin arviointi)»1.
- Muita suomalaiseen terveydenhoitojärjestelmään soveltuvia kaatumisvaaraa arvioivia testistöjä ja toimintakykymittareita on esitelty lisäksi muun muassa IKINÄ-oppaassa «Pajala S. Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy 2012; Avai...»89, «http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085108»3, kaatumisten ja kaatumisvammojen fysioterapiasuosituksessa «Suomen Fysioterapeutit - Finlands Fysioterapeuter ...»90, «https://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php/fysioterapiasuositukset/kaatumisten-ja-kaatumisvammojen-ehkaisy»4 ja Toimia-tietokannassa «https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi»5.
- Iäkkäille, joilla on riski kaatua, tehdään laaja-alainen kaatumisvaaran arvio. Arvion sisältö esitetään taulukossa «Lonkkamurtumavaarassa olevien iäkkäiden tutkiminen...»5, «Panel on Prevention of Falls in Older Persons, Ame...»75, «Pajala S. Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy 2012; Avai...»89. Arviossa havaittuihin riskitekijöihin tulee puuttua.
Pitkäaikaissairauksien ja elintapojen huomiointi |
|
Lääkityksen arviointi |
|
Näkökyky |
|
Verenpaine |
|
Verenkiertoelimistö |
|
Neurologinen tutkimus |
|
Tasapainon hallinta, kävely ja lihasvoima |
|
Tuki- ja liikuntaelimistö |
|
Kodin ja ympäristön riskitekijät |
|
Osteoporoosilääkityksen tarpeen arviointi |
|
Kaatumisten ehkäisy
- Kaatumisia voidaan kaikilla iäkkäillä ehkäistä tehokkaasti, mutta ehkäisytoimet tulee
kohdentaa yksilöllisen toimintakyvyn ja kokonaistilanteen mukaan «Panel on Prevention of Falls in Older Persons, Ame...»75, «Cameron ID, Gillespie LD, Robertson MC ym. Interve...»91, «Gillespie LD, Robertson MC, Gillespie WJ ym. Inter...»92, «Karlsson MK, Magnusson H, von Schewelov T ym. Prev...»93, «Swift CG, Iliffe S. Assessment and prevention of f...»94.
- Säännöllinen, vähintään kohtalainen fyysinen harjoittelu on yhteydessä pienempään
lonkkamurtumariskiin yli 50-vuotiailla «Säännöllinen, vähintään kohtalainen fyysinen harjoittelu on yhteydessä pienempään lonkkamurtumariskiin yli 50-vuotiailla.»A.
- Säännöllisellä, vähintään kohtuukuormitteisella fyysisellä harjoittelulla tarkoitetaan reipasta kävelyä, polkupyöräilyä, työskentelyä puutarhassa tai vastaavaa fyysistä harjoittelua (kuormitus vähintään 3 MET) vähintään 3–4 tuntia viikossa. Mitä enemmän liikuntaa on harjoitettu, sitä suurempi on sen lonkkamurtumilta suojaava vaikutus «Feskanich D, Willett W, Colditz G. Walking and lei...»95, «Michaëlsson K, Olofsson H, Jensevik K ym. Leisure ...»96.
- Erityisessä kaatumisen vaarassa olevilla iäkkäillä kaatumisia on pystytty vähentämään monialaisilla, yksilöllisesti suunnitelluilla ja
toteutetuilla interventioilla (taulukko «Kaatumisia ehkäiseviä toimenpiteitä...»6), «Karinkanta S, Piirtola M, Sievänen H ym. Physical ...»69, «Panel on Prevention of Falls in Older Persons, Ame...»75, «Cameron ID, Gillespie LD, Robertson MC ym. Interve...»91, «Gillespie LD, Robertson MC, Gillespie WJ ym. Inter...»92, «Palvanen M, Kannus P, Piirtola M ym. Effectiveness...»97, «Stubbs B, Denkinger MD, Brefka S ym. What works to...»98.
- Monialaiset interventiot vähentävät kaatumisia myös muistisairailla «Cameron ID, Gillespie LD, Robertson MC ym. Interve...»91, «Rapp K, Lamb SE, Büchele G ym. Prevention of falls...»99, «Neyens JC, Dijcks BP, Twisk J ym. A multifactorial...»100.
- Palveluasunnoissa asuvien vanhuksien yksilöllinen kävely- ja tasapainoharjoitusohjelma saattaa vähentää kaatumisia ja lonkkamurtumia «Palveluasunnoissa asuvien vanhuksien yksilöllinen kävely- ja tasapainoharjoitusohjelma saattaa vähentää kaatumisia ja lonkkamurtumia.»C.
- Pelkkä neuvonta tai kohdentamattomat terveystarkastukset eivät vähennä kotona asuvien kaatumisia «Gillespie LD, Robertson MC, Gillespie WJ ym. Inter...»92, mutta sairaalahenkilökunnalle annetut kaatumisen ehkäisyyn kohdennetut koulutukset ovat vähentäneet laitoshoidossa olevien potilaiden kaatumisia «Cameron ID, Gillespie LD, Robertson MC ym. Interve...»91.
- Fyysinen harjoittelu on iäkkäillä tehokasta kaatumisten ehkäisyssä myös sairaalahoidon aikana «Cameron ID, Gillespie LD, Robertson MC ym. Interve...»91.
- Liikkumisen rajoittaminen ei ilmeisesti vähennä laitospotilaiden kaatumistapaturmia «Liikkumisen rajoittaminen ei näytä vähentävän kaatumistapaturmia laitoshoidossa.»B. Ks. Vältä viisaasti -suositus «Liikkumisen rajoitteet kaatumisten ehkäisyssä laitoshoidossa»3.
- On näyttöä siitä, että henkilökuntaa kouluttamalla voidaan vähentää liikkumisen rajoitteiden käyttöä ilman, että kaatumiset tai rauhoittavien lääkkeiden käyttö lisääntyvät «Evans LK, Strumpf NE, Allen-Taylor SL ym. A clinic...»101.
- Säännöllinen, vähintään kohtalainen fyysinen harjoittelu on yhteydessä pienempään
lonkkamurtumariskiin yli 50-vuotiailla «Säännöllinen, vähintään kohtalainen fyysinen harjoittelu on yhteydessä pienempään lonkkamurtumariskiin yli 50-vuotiailla.»A.
- Kaatumisten ehkäisyä on käsitelty laajasti Suomen Fysioterapeuttien Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiasuosituksessa «Suomen Fysioterapeutit - Finlands Fysioterapeuter ...»90, «https://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php/fysioterapiasuositukset/kaatumisten-ja-kaatumisvammojen-ehkaisy»4.
Osteoporoosin ehkäisy ja hoito
- Osteoporoosin ehkäisyä ja hoitoa on käsitelty Käypä hoito -suosituksessa Osteoporoosi
«Osteoporoosi»5.
- Osteoporoosin ehkäisyn ja hoidon kulmakivet ovat riittävä kalsiumin (1 000–1 500 mg/vrk) ja D-vitamiinin saanti (800 IU (20 µg)/vrk) (Käypä hoito -suositus Osteoporoosi «Osteoporoosi»5), säännöllinen liikunta (Käypä hoito -suositus Liikunta «Liikunta (ylläpito lopetettu)»6) ja tupakoinnin välttäminen.
- Tutkimusnäyttö lääkehoidon hyödystä on lonkkamurtumien ehkäisyn osalta huonompi kuin
nikamamurtumien ehkäisyn osalta. Lumekontrolloiduissa tutkimuksissa lonkkamurtumia
ovat estäneet alendronaatti «Black DM, Cummings SR, Karpf DB ym. Randomised tri...»106, «Cummings SR, Black DM, Thompson DE ym. Effect of a...»107, «Wells GA, Cranney A, Peterson J ym. Alendronate fo...»108, denosumabi «Cummings SR, San Martin J, McClung MR ym. Denosuma...»109, estrogeenit «Rossouw JE, Anderson GL, Prentice RL ym. Risks and...»110, risedronaatti «Wells G, Cranney A, Peterson J ym. Risedronate for...»111, strontiumranelaatti alaryhmäanalyysissä «Reginster JY, Seeman E, De Vernejoul MC ym. Stront...»112 ja tsoledronihappo «Black DM, Delmas PD, Eastell R ym. Once-yearly zol...»113.
- Lääkevalintaa ja lääkkeiden vasta-aiheita ja haittavaikutuksia on käsitelty Käypä hoito -suosituksessa Osteoporoosi «Osteoporoosi»5.
- Jotta lonkkamurtuman esto lääkityksellä ylipäänsä olisi tehokasta, nykyisen tutkimusnäytön perusteella se pitää kohdentaa ikääntyviin naisiin, jotka ovat jo saaneet murtumia ja joiden luuntiheys on pieni «Wells GA, Cranney A, Peterson J ym. Alendronate fo...»108, «Wells G, Cranney A, Peterson J ym. Risedronate for...»111. Miehillä osteoporoosilääkkeiden ei ole voitu osoittaa vähentävän lonkkamurtumia.
- Erityisen suuren riskin potilailla (mm. aivohalvauspotilaat, Parkinsonin tautia ja ALS:a sairastavat, pitkäaikaista kortisonihoitoa käyttävät) luustolääkkeet näyttävät ehkäisevän lonkkamurtumia «Iwamoto J, Takeda T, Matsumoto H. Efficacy of oral...»114, «Zhang W, Zhu C, Sun M ym. Efficacy of bisphosphona...»115, «Amiche MA, Albaum JM, Tadrous M ym. Efficacy of os...»116, «Allen CS, Yeung JH, Vandermeer B ym. Bisphosphonat...»117.
Lonkkasuojaimet
- Lonkkasuojaimet saattavat vähentävää lonkkamurtumia pitkäaikaisessa laitoshoidossa tai palveluasunnoissa asuvilla, joilla kaatumisriski on erityisen suuri «Lonkkasuojaimet saattavat vähentää lonkkamurtumia pitkäaikaisessa laitoshoidossa tai palveluasunnoissa asuvilla, erityisen korkean kaatumisriskin omaavilla iäkkäillä henkilöillä.»C.
- Lonkkasuojaimien käyttöä tulee harkita, kun vanhus siirtyy pitkäaikaishoitoon, koska lonkkamurtuman riski on tuolloin erityisen suuri «Rapp K, Becker C, Lamb SE ym. Hip fractures in ins...»24.
- Lonkkasuojaimien käyttö voi olla hyödyllistä myös kotona asuville iäkkäille, joiden kaatumis- ja lonkkamurtumariski on erityisen suuri «Karinkanta S, Piirtola M, Sievänen H ym. Physical ...»69, «Santesso N, Carrasco-Labra A, Brignardello-Peterse...»118, «Lonkkasuojaimet saattavat vähentää lonkkamurtumia pitkäaikaisessa laitoshoidossa tai palveluasunnoissa asuvilla, erityisen korkean kaatumisriskin omaavilla iäkkäillä henkilöillä.»C. Muiden kohderyhmien osalta näyttö on ristiriitaista «Santesso N, Carrasco-Labra A, Brignardello-Peterse...»118.
- Suojaimien käyttöä tulee seurata. Lonkkasuojaimet ehkäisevät murtumia vain silloin, kun niitä käytetään koko ajan «Karinkanta S, Piirtola M, Sievänen H ym. Physical ...»69, «Santesso N, Carrasco-Labra A, Brignardello-Peterse...»118.
Lonkkamurtuman diagnoosi ja luokitus
Diagnoosi
- Lonkkamurtuman toteaminen perustuu kliiniseen tutkimukseen ja röntgenkuvaukseen.
- Murtunut lonkka on yleensä kivulias erityisesti liikuteltaessa.
- Dislokoituneissa lonkkamurtumissa raaja on uloskierrossa ja se on lyhentynyt.
- Röntgentutkimuksissa otetaan lantion AP-kuva ja lonkan sivukuva.
- Lantion AP-kuva ja kalibraatioesineen käyttö on suositeltavaa leikkaushoidon suunnittelua ja toteutusta varten.
- Reisiluun kaulan dislokoitumattomassa murtumassa röntgenlöydös voi olla aluksi vain vähän poikkeava tai normaali ja murtumalinja tulla näkyviin vasta useamman vuorokauden kuluttua tapaturmasta. Kliinisesti epäilyttävissä tapauksissa röntgentutkimukset tulee siksi uusia 1–2 vuorokauden kuluessa tai diagnoosin varmistamiseksi tulee tehdä magneettikuvaus tai tietokonetomografia «Deutsch AL, Mink JH, Waxman AD. Occult fractures o...»119, «Quinn SF, McCarthy JL. Prospective evaluation of p...»120, «Evans PD, Wilson C, Lyons K. Comparison of MRI wit...»121, «Pandey R, McNally E, Ali A ym. The role of MRI in ...»122.
Reisiluun yläosan murtumien luokitus
- Reisiluun yläosan murtumien jaottelu ja luokitus esitetään kuvassa «Reisiluun yläosan murtumien jaottelu ja luokitus (ICD 10)»1.
- Reisiluun kaulan murtumat jaetaan dislokoitumattomiin ja dislokoituneisiin.
- Trokanteerisissa murtumissa murtumalinja tai -linjat kulkevat sarvennoisten kautta
tai niiden välissä mutta pienen sarvennoisen alareunan tason yläpuolella.
- Trokanteeristen murtumien lukuisista luokituksista merkittävin on karkea jako stabiileihin ja instabiileihin.
- Tavallisimmin käytetyssä AO/ASIF-luokituksessa stabiilia murtumaa vastaa pääluokka A1 (mediaalinen tuki jäljellä).
- Instabiilia trokanteerista murtumaa taas vastaavat pääluokat A2 (pirstalemurtuma, jossa mediaalinen ja dorsaalinen tuki puuttuu) ja A3 (transtrokanteerinen murtuma, jossa murtumalinja ulottuu lateraaliseen korteksiin, tai käänteinen trokanteerinen murtuma) (kuva «Trokanteeriset murtumat AO-luokituksen mukaan»2).
- Subtrokanteerisissa murtumissa murtumalinjat kulkevat sarvennoisalueen alapuolella pienestä sarvennoisesta korkeintaan 5 cm distaalisuuntaan.

Reisiluun yläosan murtumien jaottelu ja luokitus (ICD-10). Kuva edestä.

Trokanteeriset murtumat AO-luokituksen mukaan. © Lonkkamurtuma-suosituksen työryhmä. Piirtäjä Helena Schmidt
Lonkkamurtumapotilaan hoidon ja kuntoutuksen järjestäminen
- Lonkkamurtumapotilaiden hyvä hoito on laaja-alaista ja moniammatillista. Sen tavoitteina
ovat
- liikuntakyvyn ja toimintakyvyn palauttaminen
- komplikaatioiden välttäminen
- uusien kaatumisten ja murtumien välttäminen.
- Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (PALKO) mukaan moniammatillinen, potilasta aktivoiva ja tavoitteellinen kuntoutus lonkkamurtuman jälkeen kuuluu Suomen terveydenhuollon julkisesti rahoitettuun palveluvalikoimaan (Internet-linkki: Palveluvalikoimaneuvosto «http://palveluvalikoima.fi/lonkkamurtumakuntoutus»12).
- Lonkkamurtuman hoito ja kuntoutus tulee keskittää osaaviin moniammatillisiin ja asianmukaisesti
resursoituihin keskuksiin.
- Kotona asuvan lonkkamurtumapotilaan laaja-alainen, moniammatillinen ja keskitetty kuntoutus nopeuttaa ja parantaa toimintakyvyn palautumista ja kotiin palaamista «Kotona asuvan lonkkamurtumapotilaan laaja-alainen, moniammatillinen ja keskitetty kuntoutus nopeuttaa ja parantaa toimintakyvyn palautumista sekä entiseen kotiin palaamista.»A.
- Muistisairaat lonkkamurtumapotilaat hyötyvät leikkauksenjälkeisestä moniammatillisesta geriatrisesta kuntoutuksesta «Muistisairaat lonkkamurtumapotilaat hyötyvät leikkauksenjälkeisestä moniammatillisesta geriatrisesta kuntoutuksesta.»A
- Viiveetön, 1–2 päivää leikkauksen jälkeen tehty siirto keskitettyyn kuntoutusyksikköön lyhensi hoitoaikoja, vähensi Lahdessa pitkäaikaishoitoon siirtymistä ja sairaala- ja laitoshoitokustannuksia «Hakala MM, Eskelinen A, Toivonen J, ym. Kuntoutus...»123.
- Amerikkalaisen terveystaloustieteellisen analyysin «Swart E, Vasudeva E, Makhni EC ym. Dedicated Perio...»124 perusteella lonkkamurtumapotilaan suuriin keskuksiin keskitetty laaja-alainen ja moniammatillinen hoito (verrattuna tavanomaiseen hoitoon) oli kustannusvaikuttavaa yksiköissä, joissa hoidettiin vuosittain vähintään 54 potilasta. Kustannussäästöjä syntyi, kun yksikössä hoidettiin enemmän kuin 318 potilasta vuodessa (luottamusväli 238–397 potilasta).
- Suomalaisen aineiston perusteella on saatu viitteitä siitä, että kuntoutus yli 25 lonkkamurtumapotilasta vuodessa hoitavissa kuntoutusyksiköissä on yhteydessä pienempään kuolleisuuteen «Sund R. Modeling the volume-effectiveness relation...»125.
- Ortogeriatrinen hoito (ortopedisten potilaiden hoito, johon geriatri osallistuu akuuttivaiheesta
alkaen) saattaa pääasiassa havainnoivien tutkimusten perusteella pienentää kuolleisuutta
ja lyhentää hoitoaikoja myös moniammatillisten geriatristen kuntoutusyksiköiden ulkopuolella
«Grigoryan KV, Javedan H, Rudolph JL. Orthogeriatri...»126, «Hawley S, Javaid MK, Prieto-Alhambra D ym. Clinica...»127, «Kristensen PK, Thillemann TM, Søballe K ym. Can im...»128, «Vidán M, Serra JA, Moreno C ym. Efficacy of a comp...»129.
- On tärkeää, että koko hoitoketju on optimoitu lonkkamurtumapotilaita varten.
- Integroitu ortogeriatrinen hoito on säännöllisiä konsultaatioita vaikuttavampaa «Middleton M, Wan B, da Assuncao R. Improving hip f...»130.
- Lonkkamurtumapotilaiden hoitolinjaa valittaessa täytyy huomioida potilaan kokonaistilanne,
sillä eri potilasryhmillä on erilaiset tarpeet (kuva «Lonkkamurtumapotilaan hoitoketju»3). Potilasryhmiä ovat
- ennen murtumaa kotona asuneet potilaat
- pitkäaikaishoidon piirissä olevat iäkkäät.
- Ei ole vakuuttavasti osoitettu, että ympärivuorokautisessa hoidossa ennen lonkkamurtumaa
olleet potilaat hyötyisivät keskitetystä intensiivisestä kuntoutuksesta «Muistisairaat lonkkamurtumapotilaat hyötyvät leikkauksenjälkeisestä moniammatillisesta geriatrisesta kuntoutuksesta.»A. Työryhmä suosittelee, että nämä potilaat pääsisivät palaamaan aiempaan hoitopaikkaansa
mahdollisimman pian. Hoitopaikassa potilaat mobilisoidaan heti ja heidän entinen toimintakykynsä
pyritään palauttamaan kuntoutumista tukevan hoitotyön avulla.
- On kuitenkin varmistettava, että hoitopaikassa on riittävä osaaminen ja valmiudet leikkauksenjälkeisen vaiheen hoitoon, komplikaatioiden tunnistamiseen ja kivun hoitoon «Killington M, Walker R, Crotty M. The chaotic jour...»131 sekä riittävät fysioterapiaresurssit.
- Lähtötilanteesta riippumatta lonkkamurtumapotilaiden hoidon tulee olla suunniteltua ja sen tulee tapahtua viivytyksettä. Tärkeää on hoidon jatkuvuus paitsi siirryttäessä hoitopaikasta toiseen myös kunkin hoitoyksikön sisällä.
- Lonkkamurtumapotilaiden hoidon järjestämisessä Suomessa on huomattavaa vaihtelua sairaanhoitopiirien
välillä muun muassa leikkaavassa yksikössä tapahtuvan hoidon keston osalta. Tutkimuksia,
joissa vertailtaisiin erilaisia hoitoketjuja, ei kuitenkaan ole tehty.
- Varhainen siirto jatkohoitopaikkaan näyttää olevan mahdollista, kun potilaan tila on vakaa. Se kuitenkin edellyttää jatkohoitopaikalta riittävää valmiutta ja ympärivuorokautista päivystystä.
- Ruotsin valtakunnallisiin hoitorekistereihin perustuvassa tutkimuksessa alle 10 vuorokauden kokonaishoitoaika oli yhteydessä kasvaneeseen kuoleman vaaraan 30 vuorokauden kuluessa kotiutuksesta «Nordström P, Gustafson Y, Michaëlsson K ym. Length...»132.
- Lonkkamurtumapotilaan hoitoketjun toimivuutta ja tuloksia tulee arvioida säännönmukaisesti
potilaan kannalta merkittävien päätetapahtumien osalta. Hoitoketjua kehitetään jatkuvasti
arvioinnin perusteella.
- Suomessa lonkkamurtuman hoitotuloksia sairaanhoitopiireittäin vertaillaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen PERFECT-hankkeessa «PERFECT. Lonkkamurtuma 2017; Available from: https...»1, (Internet-linkki: terveytemme.fi-palvelu: «http://www.terveytemme.fi»13). Hankkeessa tarkastellaan aiemmin kotona asuneiden ensimmäisiä lonkkamurtumia.
- PERFECT-tietokannassa raportoidaan uudet hoitojaksot (readmissio), hoitojakson kesto, pitkäaikaishoitoon siirtyminen, kuolleisuus ja hoidon kustannukset. Toimintakykyä tai elämänlaatua kuvaavaa tietoa ei ole saatavissa hallinnollisista rekistereistä.
- Sairaanhoitopiirien välillä on merkittäviä eroja hoitokokonaisuuden kestossa, kustannuksissa
ja tuloksissa (pitkäaikaishoitoon siirtyminen, kuolleisuus) «PERFECT. Lonkkamurtuma 2017; Available from: https...»1, (Internet-linkki: terveytemme.fi-palvelu: «http://www.terveytemme.fi»13).
- yli 2 päivää leikkausta odottaneiden osuus (2015): 1–23 %
- ensimmäisen hoitokokonaisuuden kesto (2015): 21–41 vuorokautta
- kotiin 90 päivän kuluessa murtumasta palanneiden ja elossa olevien osuus (2015): 61–80 %
- kuolleisuus 30 vuorokauden seurannassa (2015): 4–15 %
- kuolleisuus vuoden seurannassa (2011–2013): 15–21 %
- ensimmäisen vuoden hoitokustannukset (2011–2013): 27 000–34 800 euroa.
- Maanlaajuisella seurannalla (Internet-linkki: National Hip Fracture Database; «http://www.nhfd.co.uk»14) ja taloudellisella ohjauksella on Isossa-Britanniassa pystytty vaikuttamaan lonkkamurtumapotilaiden hoitokäytäntöihin ja pienentämään lonkkamurtumapotilaiden kuolleisuutta «Neuburger J, Currie C, Wakeman R ym. The impact of...»133.

Lonkkamurtumapotilaan hoitoketju. Lonkkamurtumapotilaan leikkauksenjälkeisen kuntoutuspaikan valinta riippuu fyysisestä ja psyykkisestä suorituskyvystä ennen murtumaa ja kuntoutumisen tavoitteista. Kuntoutuspaikasta riippumatta kotiutuminen avohoitoon edellyttää tavoitteellista hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa.
Avaa kaavion tulostettava versio tästä linkistä «hoi50040a.pdf»1
Lonkkamurtumapotilaan arviointi ennen leikkausta
- Potilaan tultua sairaalaan on aiheellista selvittää, millainen hänen fyysinen, psyykkinen
ja sosiaalinen toimintakykynsä oli ennen lonkkamurtumaa. Ne vaikuttavat toipumiseen
leikkauksen jälkeen ja jatkohoitopaikan valintaan «Pajulammi HM, Pihlajamäki HK, Luukkaala TH ym. Pre...»6, «Ranhoff AH, Holvik K, Martinsen MI ym. Older hip f...»19, «Sipilä S, Salpakoski A, Edgren J ym. Recovery of L...»134, (kuva «Lonkkamurtumapotilaan hoitoketju»3).
- Pitkäaikaissairauksista anestesian kannalta huomionarvoisimpia ovat keuhkoahtaumatauti,
diabetes, sydämen vajaatoiminta, sydämen rytmihäiriöt ja sydänlihasiskemia.
- Jos leikkausta joudutaan pitkäaikaissairauksien vuoksi siirtämään, potilaalla on 2,5-kertainen riski kuolla kuukauden kuluessa «Moran CG, Wenn RT, Sikand M ym. Early mortality af...»135.
- Keuhkojen osalta arvioidaan akuutin keuhkoinfektion mahdollisuus ja pitkäaikaista keuhkosairautta sairastavilla se, onko todettavissa sairauden akuutti pahenemisvaihe.
- Potilaan käyttämät lääkkeet tulee selvittää huolellisesti (sekä säännöllisesti että tarvittaessa käytetyt). Oraaliset diabeteslääkkeet ja liialliset verenpainetta laskevat lääkkeet tauotetaan.
- Veren hyytymiseen vaikuttavien lääkkeiden käyttö selvitetään.
- Jos varfariinihoitoisen potilaan INR-arvo on suurentunut, leikkausta ei kannata lykätä vaan antikoagulaatio säädetään turvalliseksi arvioidulle tasolle joko K-vitamiinilla tai PCC-valmisteella «Purmonen T, Törmälehto S, Säävuori N ym. Budget im...»136.
- Havainnoivien tutkimusten perusteella klopidogreelilääkitys ei ole peruste leikkauksen lykkäämiselle tai spinaalipuudutuksesta pidättäytymiselle «Doleman B, Moppett IK. Is early hip fracture surge...»137.
- Tutkimustieto suoria antikoagulantteja käyttävien lonkkamurtumapotilaiden hoidosta puuttuu. Näiden potilaiden osalta arvioidaan mahdollisuus kumota antikoagulaatio tai tehdä leikkaus yleisanestesiassa.
- Pitkäaikaissairauksista anestesian kannalta huomionarvoisimpia ovat keuhkoahtaumatauti,
diabetes, sydämen vajaatoiminta, sydämen rytmihäiriöt ja sydänlihasiskemia.
- Sairaalaan tulon yhteydessä arvioidaan lisäksi potilaan ravitsemustila, nestetasapaino,
kivuliaisuus, lämpö, virtsarakon ja suolen toiminta, alkoholin ja tupakan käyttö sekä
painehaavariski.
- Alkoholin käyttö on suomalaisilla lonkkamurtumapotilailla yleistä «Kaukonen JP, Nurmi-Lüthje I, Lüthje P ym. Acute al...»138.
- Lonkkamurtumaleikkaus voi olla aiheellinen palliatiivisena toimenpiteenä kivun hoitamiseksi
myös useille sellaisille potilaille, joiden ei muuten katsota soveltuvan leikkaushoitoon.
- Jos potilaan ennustettu elinikä on hyvin lyhyt tai leikkausriskin katsotaan ylittävän mahdolliset hyödyt, murtuma voidaan hoitaa konservatiivisesti huolehtimalla hyvästä kivun hoidosta «Gregory JJ, Kostakopoulou K, Cool WP ym. One-year ...»139, «Moulton LS, Green NL, Sudahar T ym. Outcome after ...»140.
- Ennen leikkausta on järkevää tehdä vain niitä tutkimuksia, joiden tulokset vaikuttavat
hoitopäätökseen tai johtavat potilaan leikkauskelpoisuutta parantaviin toimiin.
- Laboratoriokokeista määritetään pieni verenkuva, elektrolyytit (Na, K) ja munuaisfunktio
(Krea ja estimoitu GFR), INR, verensokeri ja EKG.
- Munuaisfunktio on tärkeä tieto paitsi ennusteen arvioinnissa «Pajulammi HM, Luukkaala TH, Pihlajamäki HK ym. Dec...»141 myös hoidon toteutusta ajatellen.
- Vaikka suurentuneet troponiini-T ja Nt-proBNP-arvot ennustavat suurempaa kuolleisuutta «Nordling P, Kiviniemi T, Strandberg M ym. Predicti...»142, niiden merkitys leikkausta edeltävässä arvioinnissa lienee vähäinen, elleivät ne johda hoitosuunnitelman muutoksiin.
- Kardiologista konsultaatiota ei pidetä tarpeellisena ainakaan pienen tai keskisuuren riskin lonkkamurtumapotilaiden leikkausta edeltävässä arviossa «Smeets SJ, Poeze M, Verbruggen JP. Preoperative ca...»143.
- Laboratoriokokeista määritetään pieni verenkuva, elektrolyytit (Na, K) ja munuaisfunktio
(Krea ja estimoitu GFR), INR, verensokeri ja EKG.
- Ennen leikkausta
- aloitetaan viivytyksettä elektrolyyttitasapainon häiriöiden, hypovolemian ja merkittävän
anemian korjaus
- Anemia huonontaa lonkkamurtumapotilaiden ennustetta «Doleman B, Moppett IK. Is early hip fracture surge...»137. 1–2 yksikköä runsaammat punasolusiirrot eivät kuitenkaan pienennä 30 vuorokauden kuolleisuutta «Carson JL, Terrin ML, Noveck H ym. Liberal or rest...»144.
- tunnistetaan vakavat elinhäiriöt (esim. munuaisten vajaatoiminta, keuhkokuume tai
akuutti sydäninfarkti) ja aloitetaan niiden hoito
- Kaatumisen taustalla voi olla kiireellisiä hoitotoimia edellyttävä akuutti sairaus.
- sydämen vajaatoiminnan, keuhkosairauksien ja diabeteksen huono hoitotasapaino korjataan mahdollisuuksien mukaan
- kumotaan liiallinen antikoagulaatio.
- aloitetaan viivytyksettä elektrolyyttitasapainon häiriöiden, hypovolemian ja merkittävän
anemian korjaus
- Jos potilaalla ei ole antikoagulaatiohoitoa eikä leikkausta voida suorittaa seuraavan 12 tunnin aikana, hänelle aloitetaan laskimotukoksen estohoito pieniannoksisella pienimolekyylisellä hepariinilla «Leer-Salvesen S, Dybvik E, Dahl OE ym. Postoperati...»145.
- Kaikkien potilaiden kantapäät ja lantio suojataan pehmeällä alustalla painehaavojen
välttämiseksi.
- Jos painehaavariski arvioidaan suurentuneeksi, käytetään painehaavoja estävää patjaa.
- Leikkauksen odotusaikana tulee huolehtia potilaan lämpötasapainosta, kivun hoidosta
sekä riittävästä nesteen ja ravinnon saannista.
- Hypotermia (alle 36º C) on epämiellyttävää potilaalle, ja se myös lisää hoitoon liittyviä haittavaikutuksia «Frisch NB, Pepper AM, Jildeh TR ym. Intraoperative...»146.
- Tarpeettoman pitkää paastoa voidaan lyhentää käyttämällä preoperatiiviseen käyttöön tarkoitettuja täydennysravintovalmistejuomia. Niitä voi nauttia vielä 2 tuntia ennen anestesiaa «Hellström PM, Samuelsson B, Al-Ani AN ym. Normal g...»147.
Kivun hoito
Kivun hoidon merkitys
- Murtuma ja varsinkin murtuneen raajan liikuttelu aiheuttavat kipua. Leikkauksen jälkeen
lähes kaikki potilaat tarvitsevat kivun lievitystä, ja suuri osa tarvitsee tehokasta
kivunhoitoa vielä kotiutuksen jälkeen «Dasch B, Endres HG, Maier C ym. Fracture-related h...»148.
- Joka seitsemännellä lonkkamurtumapotilaalla on kipua vielä vuosi leikkauksen jälkeen, ja puolella heistä kipu on kohtalaisen kovaa tai kovaa. Kipua ilmenee useammin niillä potilailla, joilla murtuma on hoidettu muuten kuin tekonivelellä, jotka ovat ylipainoisia tai lihavia ja jotka ovat iältään nuorempia «Dasch B, Endres HG, Maier C ym. Fracture-related h...»148.
- Lonkkamurtuman kokeneilla potilailla on vertailuväestöä suurempi riski myös laaja-alaiseen kipuun «Walker-Bone K, Harvey NC, Ntani G ym. Chronic wide...»149.
- Kivun hyvä hoito on tärkeää paitsi inhimillisistä syistä myös siksi, että se vähentää komplikaatioita ja deliriumin ilmenemistä, helpottaa potilaan valmistelua leikkaukseen ja nopeuttaa kuntoutumista «Parker MJ, Griffiths R, Appadu BN. Nerve blocks (s...»150, «Morrison RS, Magaziner J, Gilbert M ym. Relationsh...»151, «Abou-Setta AM, Beaupre LA, Rashiq S ym. Comparativ...»152, «Chin RP, Ho CH, Cheung LP. Scheduled analgesic reg...»153.
Kivun hoidon merkitys
- Potilaan kokemaa kipua pitää arvioida säännöllisesti. Se pitää kirjata potilaskertomukseen,
ja kipua pitää hoitaa tehtyjen havaintojen mukaisesti «Network SIG. Management of hip fracture in older p...»154.
- Kivun voimakkuus sekä levossa että raajaa liikuteltaessa pitää arvioida, ja se tulee
kirjata
- ensihoidon toimesta kohteessa
- heti, kun potilas tulee sairaalaan
- tunnin välein ensiapualueella
- tunnin sisällä aina sen jälkeen, kun potilas on saanut kipulääkettä
- leikkauksen jälkeen alkuun tunnin välein
- 1–2 kertaa työvuoron aikana, jos kipu on hallinnassa
- mahdollisessa jälkiseurannassa.
- Kivun säännöllinen arviointi on erityisen tärkeää muistisairailla lonkkamurtumapotilailla, joiden kyky ilmaista kipua on huonontunut. Näiden potilaiden kivun arviointi ja hoito on usein puutteellista «Morrison RS, Siu AL. A comparison of pain and its ...»155, «McDermott JH, Nichols DR, Lovell ME. A case-contro...»156, «Jensen-Dahm C, Palm H, Gasse C ym. Postoperative T...»157.
- Kivun voimakkuus sekä levossa että raajaa liikuteltaessa pitää arvioida, ja se tulee
kirjata
- Kivun arvioimiseen soveltuvat esimerkiksi numeerinen (NRS) ja sanallinen asteikko
(VRS), punavalkoinen kipukiila ja ilmeasteikko «Leino KA, Kuusniemi KS, Lertola KK ym. Comparison ...»158. Lisäksi tulee kysyä potilaalta hänen kivuistaan ja tarkkailla hänen käyttäytymistään
ja kivuliaisuuttaan liikkuessa.
- Edennyttä muistisairautta sairastavilla voidaan käyttää PAINAD-mittaria, jossa kivun arviointi perustuu ulkopuolisen arvioijan tekemiin havaintoihin potilaan ääntelystä, hengityksestä, ilmeistä, kehonkielestä ja lohdutettavuudesta «DeWaters T, Faut-Callahan M, McCann JJ ym. Compari...»159.
Akuutin murtuman aiheuttama kipu ja leikkauskipu
- Kivun hoito toteutetaan multimodaalisen kivun hoidon periaatteiden mukaisesti (Käypä hoito -suositus Kipu «Kipu»7) ja se aloitetaan heti murtuman ilmettyä.
- Kivun hoidon perusta on parasetamoli «Cuvillon P, Ripart J, Debureaux S ym. [Analgesia a...»160, «Bollinger AJ, Butler PD, Nies MS ym. Is Scheduled ...»161. Kohtalaisen kovan ja kovan kivun hoidossa käytetään lisäksi johtopuudutusta ja tarvittaessa
opioidia.
- Raajan asettaminen vetoon ei reisiluun yläosan murtumissa vähennä kipua eikä myöhäiskomplikaatioita «Handoll HH, Queally JM, Parker MJ. Pre-operative t...»162, eikä sitä suositella iäkkäille lonkkamurtumapotilaille.
- Johtopuudutuksen avulla voidaan vähentää potilaan kokemaa kipua ja opioidin tarvetta «Johtopuudutuksen avulla voidaan vähentää potilaan kokemaa kipua ja opioidin tarvetta.»A.
- Potilaalle kannattaa laittaa fascia iliaca- tai femoralis-puudutus heti, kun hän tulee
päivystykseen «Niskanen RO, Strandberg N. Bedside femoral block p...»163.
- Molemmat puudutukset on helppo oppia, ja niihin tarvitaan vähän välineitä.
- Puudutuksen laittoa voi helpottaa tekemällä se ultraääniavusteisesti.
- Johtopuudutus kannattaa uusia ennen leikkausta, heräämössä ja vuodeosastolla, jos säännöllisesti annetulla parasetamolilla ja kohtuullisilla annoksilla opioidia ei saada tyydyttävää kivun lievitystä.
- Potilaalle kannattaa laittaa fascia iliaca- tai femoralis-puudutus heti, kun hän tulee
päivystykseen «Niskanen RO, Strandberg N. Bedside femoral block p...»163.
- Parasetamoli aloitetaan laskimoon annettavalla valmisteella. Leikkauksen jälkeen parasetamoli
ja muut kipulääkkeet annostellaan suun kautta heti, kun potilas pystyy ottamaan nestettä
ja ruokaa suun kautta.
- Parasetamolin kerta-annos on 1 g (500 mg, jos potilaan paino on alle 50 kg). Hoidon alussa sitä annetaan hyväkuntoisille potilaille 4 kertaa vuorokaudessa ja hyvin iäkkäille, vajaaravituille ja vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville 3 kertaa vuorokaudessa.
- Sairaalahoidon jälkeen parasetamolia jatketaan potilailla, joilla on vielä kipua. Pitkäaikaishoidossa vuorokausiannos on kuitenkin maksahaittojen ja suurentuneen vuotoriskin vuoksi 2 g.
- Vaikka tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita murtumapotilaiden kivunhoidossa «Godoy Monzón D, Vazquez J, Jauregui JR ym. Pain tr...»164, iäkkäillä potilailla on usein vasta-aiheita niiden käyttöön.
- Tulehduskipulääkkeitä tulee aina käyttää pienimmällä tehoavalla annoksella ja lyhin tarvittava aika (Käypä hoito -suositus Kipu «Kipu»7).
- Jos muulla kipulääkityksellä (parasetamoli, tulehduskipulääke, puudutus) ei saavuteta
riittävää kivun lievitystä, kivun lievitykseen annetaan opioidia.
- Suomessa on paras kokemus oksikodonin käytöstä «Soinikoski M, Kuusniemi K, Jalonen J ym. A nationa...»165, ja sen farmakokinetiikka tunnetaan myös iäkkäillä potilailla «Kokki M, Välitalo P, Rasanen I ym. Absorption of d...»166.
- Annos valitaan potilaan iän, painon, yleistilan, kivun voimakkuuden, edellisten annosten
tehon ja mahdollisten haittavaikutusten mukaisesti.
- Iän mukana opioidien farmakokinetiikassa ja farmakodynamiikassa tapahtuu muutoksia, joiden seurauksena opioidien vaikutus voimistuu ja kestää kauemmin.
- Jos potilaalla on kohtalainen tai vaikea munuaisten vajaatoiminta, toistoannostelussa lääkevastetta on seurattava huolellisesti ja kerta-annosta tarvittaessa pienennettävä oksikodonin ja sen metaboliittien kumuloitumisriskin vuoksi.
- Oksikodoni aloitetaan pienillä 1–2 mg:n laskimonsisäisillä annoksilla päivystyksessä tai heräämössä.
- Vaihtoehtona laskimosisäiselle annostelulle voidaan käyttää oksikodoniliuoksen antamista suun limakalvolle, nieltynä tai ihonalaisena pistoksena. Kerta-annos on alussa 2–5 mg «Kokki M, Välitalo P, Rasanen I ym. Absorption of d...»166.
- Hoidon jatkuessa oksikodoni annostellaan liuoksena tai tablettimuotoisella valmisteella.
- Aina kun lonkkamurtumapotilaalle määrätään opioidi, hänelle aloitetaan samanaikaisesti ummetuslääke tai käytetään valmistetta, joka sisältää naloksonia «Kuusniemi K, Zöllner J, Sjövall S ym. Prolonged-re...»167.
- Opioidien käyttö on tilapäistä. Annosta pienennetään ja lääkityksestä luovutaan, kun kipu leikkauksen jälkeen helpottaa.
- Kodeiinin ja tramadolin käytöstä iäkkäiden lonkkaleikkauspotilaiden kivun hoidossa ei ole tutkimustietoa. Haittavaikutusriskin, CYP2D6:sta riippuvaisen metabolian ja munuaisten vajaatoimintaan liittyvän metaboliittien kertymisen vaaran vuoksi näitä valmisteita ei suositella käytettäväksi lonkkamurtumapotilailla akuutin vaiheen kivun hoidossa «Solomon DH, Rassen JA, Glynn RJ ym. The comparativ...»168.
Kivun lääkehoito akuuttivaiheen jälkeen
- Säännöllinen kipulääkitys ensimmäisten viikkojen aikana näyttää nopeuttavan lonkkamurtumapotilaiden kuntoutumista «Chin RP, Ho CH, Cheung LP. Scheduled analgesic reg...»153.
- Lääkevalinnasta lonkkamurtumapotilaiden kuntoutuksenaikaisen kivun hoitoon ei ole tutkimustietoa.
- Työryhmä suosittelee lonkkamurtumapotilaan kivun hoitoon ensisijaisesti suun kautta säännöllisesti otettavaa parasetamolia (1 g x 2).
- Tulehduskipulääkkeiden mahdollinen käyttö tulee sydän- ja verenkiertoelimistöön ja ruoansulatuskanavaan kohdistuvien haittojen välttämiseksi pitää lyhytkestoisena (Käypä hoito -suositus Kipu «Kipu»7).
- Osa potilaista tarvitsee opioidijohdosta vielä akuuttivaiheen jälkeen. Opioidin käytön
tulee kuitenkin olla tilapäistä.
- Pieniannoksinen oksikodoni on käyttökelpoinen vaihtoehto myös kuntoutuksen aikana.
- Eräiden tutkimusten mukaan myös tramadoli (korkeintaan 150–200 mg/vrk) voi sopia lonkkamurtumapotilaiden kivun hoitoon, mutta sen käyttöä rajoittavat haittavaikutukset ja interaktiot ovat yleisiä «Chin RP, Ho CH, Cheung LP. Scheduled analgesic reg...»153, «Bollinger AJ, Butler PD, Nies MS ym. Is Scheduled ...»161.
- Pieniannoksisen buprenorfiinilaastarin käytöstä ei ole tutkimustietoa lonkkamurtumapotilailla.
- Fentanyyli ei työryhmän arvion mukaan ole järkevä valinta kuntoutuksenaikaiseen kivun hoitoon.
- Opioidia käytettäessä haittavaikutuksia tulee havainnoida tarkasti. Ummetuksen kehittymistä pyritään estämään aloittamalla potilaalle samanaikaisesti ummetuslääke tai käyttämällä oksikodonin ja naloksonin yhdistelmävalmistetta.
- Opioidien käyttöön liittyy kaatumisriski «Ping F, Wang Y, Wang J ym. Opioids increase hip fr...»53, «Möller J, Laflamme L, Söderberg Löfdal K. CYP2D6-i...»169.
Anestesia
- Anestesiamuoto päätetään potilaan yleistilan, pitkäaikaissairauksien ja käytössä olevien lääkkeiden perusteella. Käytettävä anestesiamenetelmä valitaan yhdessä potilaan kanssa. Potilaalle informoidaan eri anestesiamenetelmien hyödyt ja riskit.
- Spinaalipuudutuksen ja yleisanestesian välillä ei liene eroa lonkkamurtumapotilaan
ensimmäisen kuukauden kuolleisuudessa «Spinaalipuudutuksen ja yleisanestesian välillä ei liene eroa lonkkamurtumapotilaan ensimmäisen kuukauden kuolleisuudessa.»C.
- Anestesiamuodosta riippumatta potilaan jäähtyminen «Frisch NB, Pepper AM, Jildeh TR ym. Intraoperative...»146 ja hypotension kehittyminen ennen leikkausta, leikkauksen aikana ja välittömässä toipumisvaiheessa pitää estää. Myös verenpainetta ja ydinlämpöä pitää monitoroida säännöllisesti.
- Kevyempi sedaatio (bispektraalinen indeksi > 80 vs. noin 50) spinaalianestesian yhteydessä ilmeisesti pienentää deliriumin ilmaantuvuutta lonkkamurtuman leikkaushoidon jälkeen «Kevyempi sedaatio (bispektraalinen indeksi > 80 vs. noin 50) spinaalianestesian yhteydessä ilmeisesti vähentää deliriumin ilmaantuvuutta lonkkamurtuman leikkaushoidon jälkeen.»B.
- Ennen leikkausta kivun tulee olla hallinnassa ja potilaan normovoleeminen.
- Kivun äkillinen lievittyminen anestesian yhteydessä ja spinaalipuudutuksesta johtuva
sympaattinen salpaus aiheuttavat verenpaineen laskua, joka saattaa aiheuttaa ongelmia,
jos potilas on hypovoleeminen.
- Niin sanottuja minispinaalitekniikoita tai kestospinaalipuudutusta käytettäessä verenpaineen laskun todennäköisyys näyttää olevan pienempi kuin tavanomaista tekniikkaa käytettäessä «Biboulet P, Jourdan A, Van Haevre V ym. Hemodynami...»170.
- Puudutteen määrää voidaan vähentää ja kivun lievitystä tehostaa lisäämällä puudutteen joukkoon opioidia «Olofsson C, Nygårds EB, Bjersten AB ym. Low-dose b...»171. Opioidia annosteltaessa on huomioitava iäkkäiden potilaiden herkkyys opioidien haittavaikutuksille.
- Kivun äkillinen lievittyminen anestesian yhteydessä ja spinaalipuudutuksesta johtuva
sympaattinen salpaus aiheuttavat verenpaineen laskua, joka saattaa aiheuttaa ongelmia,
jos potilas on hypovoleeminen.
- Koska bentsodiatsepiinit ja opioidit voivat laukaista deliriumin, niiden rutiininomaista käyttöä esilääkkeinä tulee välttää.
Tromboosiprofylaksi
- Lonkkamurtumapotilailla on vammansa, hoitonsa ja ikänsä perusteella suuren tukosvaaran
riski, joten jos heillä ei ole käytössä antikoagulaatiolääkitystä, heille aloitetaan
tromboosiprofylaksia lonkkamurtuman yhteydessä 30 vuorokauden ajaksi (Käypä hoito
-suositus Laskimotukos ja keuhkoembolia «Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia»8).
- Hoitosukkien käyttäminen koko sairaalahoitojakson ajan tai mobilisaation palautumiseen asti pienentää tukosriskiä entisestään.
- Ennen leikkausta aloitettu tromboosiprofylaksia pieniannoksisella pienimolekyylisella
hepariinilla saattaa vähentää tromboembolisia tapahtumia verrattuna tilanteeseen,
jossa hoito aloitetaan vasta leikkauksen jälkeen «Ennen leikkausta aloitettu tromboosiprofylaksia matala-annoksisella pienimolekyylisella hepariinilla saattaa vähentää tromboembolisia tapahtumia verrattuna tilanteeseen, jossa hoito aloitetaan vasta leikkauksen jälkeen.»C.
- Jos potilasta ei leikata seuraavan 12 tunnin aikana tai leikkausaika ei ole tiedossa,
hänelle aloitetaan pieniannoksinen pienimolekyylinen hepariini laskimotukosten estolääkkeeksi
jo ennen leikkausta (Käypä hoito -suositus Laskimotukos ja keuhkoembolia «Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia»8), «Leer-Salvesen S, Dybvik E, Dahl OE ym. Postoperati...»145, «Handoll HH, Farrar MJ, McBirnie J ym. Heparin, low...»172.
- Ennen leikkausta käytetään pieniä annoksia: tintsapariini, 2 500 ky x 2 /vrk ihon alle, daltepariini 2 500 ky x 2 /vrk ihon alle tai enoksapariini 20 mg x 2 /vrk ihon alle.
- Nämä annokset eivät ole este spinaalipuudutukselle «Breivik H, Bang U, Jalonen J ym. Nordic guidelines...»173.
- Leikkauksen jälkeen tromboosiprofylaksialääkitystä jatketaan joko pienimolekyylisellä
hepariinilla tai fondaparinuuksilla (Käypä hoito -suositus Laskimotukos ja keuhkoembolia
«Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia»8).
- Pieniä annoksia pienimolekyylisiä hepariineja voidaan jatkaa koko sairaalahoidon ajan «Leer-Salvesen S, Dybvik E, Dahl OE ym. Postoperati...»145.
- Koska pienimolekyyliset hepariinit ja fondaparinuuksi erittyvät pääasiassa munuaisten kautta, annoksen valinnassa pitää huomioida GFR-arvo.
- Jos potilaalla on kohtalainen munuaisten vajaatoiminta, tintsapariini on järkevin lääkevalinta, sillä se ei kerry elimistöön, kunhan GFR on > 20–30 ml/kg/1,73 m2 (Käypä hoito -suositus Laskimotukos ja keuhkoembolia «Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia»8).
- Jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta, tromboosiprofylaksia pitää suunnitella yksilöllisesti.
- Jos profylaksiaa tarvitaan yli 4 viikkoa, hoitoa jatketaan varfariinilla.
- Suorilla antikoagulanteilla lääkkeillä ei ole hyväksyttyä käyttöaihetta murtumapotilaiden hoidossa.
- Jos potilasta ei leikata seuraavan 12 tunnin aikana tai leikkausaika ei ole tiedossa,
hänelle aloitetaan pieniannoksinen pienimolekyylinen hepariini laskimotukosten estolääkkeeksi
jo ennen leikkausta (Käypä hoito -suositus Laskimotukos ja keuhkoembolia «Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia»8), «Leer-Salvesen S, Dybvik E, Dahl OE ym. Postoperati...»145, «Handoll HH, Farrar MJ, McBirnie J ym. Heparin, low...»172.
Muu perioperatiivinen hoito
- Antibioottiprofylaksia kerta-annoksella toisen tai kolmannen polven kefalosporiinia
pienentää haava-, virtsatie- ja hengitystieinfektioiden riskiä potilailla, jotka hoidetaan
leikkauksella (osteosynteesi, osa- tai kokotekonivel) «Gillespie WJ, Walenkamp GH. Antibiotic prophylaxis...»174.
- Antibioottiprofylaksia tulisi antaa kerta-annoksena tunnin sisällä ennen leikkausta. Pidemmästä (yli 24 tuntia) antibioottiprofylaksiasta ei ole todettu olevan hyötyä «Uçkay I, Hoffmeyer P, Lew D ym. Prevention of surg...»175, «Bryson DJ, Morris DL, Shivji FS ym. Antibiotic pro...»176.
- Kliinisen kokemuksen perusteella penisilliiniyliherkkyystapauksissa suositellaan käytettäväksi klindamysiinia.
- Jos leikkaus pitkittyy yli 2 tunnin, työryhmä suosittelee antamaan uuden antibioottiannoksen «Cordero-Ampuero J, de Dios M. What are the risk fa...»177.
- Riittävästä nesteen ja ravinnon saannista tulee huolehtia. Ravinnon saantia tulee seurata, ja tarvittaessa potilasta tulee auttaa ruokailussa. Ellei ruokailu onnistu, riittävä nesteen ja ravinnon saanti tulee varmistaa muilla keinoilla.
- Virtsarakon tyhjenemishäiriöt ja virtsarakon katetroinnit lisäävät virtsatieinfektioita.
Ks. Käypä hoito -suositus Virtsatieinfektiot «Virtsatieinfektiot»9.
- Kestokatetri tulee poistaa mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen.
- Varhainen katetrista vieroitus on yhteydessä tavallista vähäisempään liikuntakyvyn heikentymiseen ja pienempään pitkäaikaishoitoon joutumisen riskiin «Pajulammi HM, Pihlajamäki HK, Luukkaala TH ym. Pre...»6.
- Virtsatietulehduksen riskiä voidaan pienentää riittävällä nesteytyksellä ja ummetuksen hoidolla.
- Kestokatetri tulee poistaa mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen.
Lonkkamurtuman kirurginen hoito
- Kirurgisen hoitomenetelmän valinta riippuu murtuman tyypistä (kuva «Reisiluun yläosan murtumien jaottelu ja luokitus (ICD 10)»1) ja potilaasta (ikä, yleistila, henkinen tila, pitkäaikaissairaudet, luun ja nivelen tila).
- Leikkausmenetelmä pyritään valitsemaan siten, että varaus täydellä painolla on heti
mahdollista.
- Osan potilaista (mm. muistisairaat, kehitysvammaiset, alkoholistit) on todennäköisesti vaikea noudattaa varausrajoituksia.
- Varausrajoitukset voivat altistaa vanhuspotilaan kuntoutumisen kannalta kohtalokkaalle immobilisaatiolle «Raivio MK, O.; Pitkälä, K.; Tilvis, R. Rehabilitat...»178.
- Ensimmäisen vuorokauden kuluessa leikatuilla lonkkamurtumapotilailla on ilmeisesti
pienempi kuolleisuus ja vähemmän komplikaatioita kuin pidempään leikkausta odottaneilla «Ensimmäisen vuorokauden kuluessa leikatuilla lonkkamurtumapotilailla ilmeisesti on pienempi kuolleisuus ja vähemmän komplikaatioita verrattuna pidempään odotusaikaan.»B.
- Leikkauksen lykkääminen ei ole aiheellista, ellei potilaalla ole sellaisia akuutteja tiloja, joiden hoitamisen arvioidaan parantavan hänen leikkauskelpoisuuttaan.
- Vaikkei leikkauksen tekeminen vielä vasta 4–5 päivää murtuman jälkeen näytä huonontavan pitkän aikavälin ennustetta «Nyholm AM, Gromov K, Palm H ym. Time to Surgery Is...»179, viive altistaa tarpeettomalle kivulle ja komplikaatioille, kuten painehaavoille «Lewis PM, Waddell JP. When is the ideal time to op...»180.
- Muistisairailla potilailla pitkä odotusaika leikkaukseen näyttää lisäävän deliriumriskiä «Lee HB, Mears SC, Rosenberg PB ym. Predisposing fa...»181, «Krogseth M, Watne LO, Juliebø V ym. Delirium is a ...»182.
Reisiluun kaulan dislokoitumattoman murtuman hoito
- Hoitovaihtoja ovat osatekonivel ja osteosynteesi, jotka sallivat varhaisen mobilisaation
ja varauksen täydellä painolla.
- Osteosynteesi soveltuu nuorille, aktiivisille potilaille, joiden luun laatu on hyvä. Muille potilaille osatekonivel on ensisijainen hoitovaihtoehto.
- Norjalaisen rekisteritutkimuksen perusteella osatekonivelen käyttöön liittyi vähemmän uusintaleikkauksia kuin osteosynteesiin. Osatekonivelellä hoidetuilla potilailla oli myös vähemmän kipuja kuin osteosynteesillä hoidetuilla potilailla. Lisäksi he olivat tyytyväisempiä ja heidän elämänlaatunsa oli parempi «Gjertsen JE, Fevang JM, Matre K ym. Clinical outco...»183. Ero korostui vanhimmissa ikäryhmissä.
- Suomessa osteosynteesimenetelmänä käytetään yleisesti kanyloitua ruuvifiksaatiota. Liukuruuvi-levymenetelmä saattaa kuitenkin olla kanyloituja ruuveja tukevampi kiinnitysmenetelmä, eikä siihen liity suurentunutta komplikaatioriskiä «Siavashi B, Aalirezaei A, Moosavi M ym. A comparat...»184.
Reisiluun kaulan dislokoituneen murtuman hoito
- Dislokoituneen pienienergiaisen reisiluun kaulan murtuman hoidossa leikkausmenetelmänä tulee vanhuspotilailla käyttää osa- tai kokotekoniveltä «Dislokoituneen matalaenergisen reisiluun kaulan murtuman hoidossa vanhuspotilailla leikkausmenetelmänä tulee käyttää puoli- tai kokotekoniveltä.»A.
- Osteosynteesi
- Osteosynteesiin näyttää liittyvän merkittävästi enemmän uusintaleikkauksien tarvetta mutta toisaalta vähemmän leikkauskomplikaatioita kuin osa- tai kokotekonivelen käyttöön «Parker MJ, Gurusamy K. Internal fixation versus ar...»185, «Frihagen F, Nordsletten L, Madsen JE. Hemiarthropl...»186, «Leonardsson O, Sernbo I, Carlsson A ym. Long-term ...»187.
- Internifiksaatiota ei suositella vanhusten pienienergiaisten dislokoituneiden reisiluun kaulan murtumien hoitoon.
- Osatekonivel
- Osatekonivelellä hoidettujen potilaiden toimintakyky on 2 vuoden seurannassa ollut parempi kuin osteosynteesillä hoidettujen «Frihagen F, Nordsletten L, Madsen JE. Hemiarthropl...»186. Pitkäaikaisseurannassa ei ole osoitettu toiminnallista eroa osteosynteesin ja osakokotekonivelen käytön välillä «Parker MJ, Gurusamy K. Internal fixation versus ar...»185, «Leonardsson O, Sernbo I, Carlsson A ym. Long-term ...»187.
- Lonkkamurtuman hoitona käytettävä tekonivel tulee kiinnittää sementillä «Lonkkamurtuman hoitona käytettävä tekonivel tulee kiinnittää sementillä.»A. Ks. Vältä viisaasti -suositus «Lonkkatekonivelen kiinnitys lonkkamurtumapotilaalla»4.
- Ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä siitä, että bipolaariset osatekonivelet olisivat reisiluun kaulan dislokoituneen murtuman hoidossa parempia kuin unipolaariset osatekonivelet «Parker MJ, Gurusamy KS, Azegami S. Arthroplasties ...»188.
- Kun reisiluun kaulan dislokoituneen murtuman osatekonivelleikkauksessa käytetään anterolateraalista leikkausviiltoa, luksaatioita saattaa esiintyä vähemmän kuin posteriorista viiltoa käytettäessä «Rogmark C, Fenstad AM, Leonardsson O ym. Posterior...»189.
- Kokotekonivel
- Kokotekonivel saattaa olla reisiluun kaulan dislokoituneen murtuman hoidossa toiminnallisesti osatekoniveltä parempi vaihtoehto aktiivisille, hyväkuntoisille potilaille «Hopley C, Stengel D, Ekkernkamp A ym. Primary tota...»190, «Avery PP, Baker RP, Walton MJ ym. Total hip replac...»191.
- Kokotekonivelillä on suurempi sijoiltaanmenon riski kuin osatekonivelellä. Osatekonivelen uusintaleikkausriski taas liittyy lonkkamaljan kulumiseen. Nuoremmilla, aktiivisilla lonkkamurtumapotilailla uusintaleikkausriski on pienempi, kun käytetään kokotekoniveltä «Baker RP, Squires B, Gargan MF ym. Total hip arthr...»192.
Trokanteerisen murtuman leikkaushoito
- Leikkauksessa on tärkeää saavuttaa hyvä reduktio, palauttaa luinen tuki erityisesti mediaalisen korteksin alueelle ja kiinnittää murtuma niin tukevasti, että mobilisaatio voidaan aloittaa heti ja sallia kuormitus koko painolla.
- Keskeisiä seikkoja ovat murtumatyypin selvittäminen (kuva «Trokanteeriset murtumat AO-luokituksen mukaan»2), leikkauksen huolellinen suunnittelu ja hyvä tekninen toteutus sekä kirurgin kokemus.
- Stabiilien trokanteeristen murtumien hoidossa liukuruuvi-levymenetelmä ilmeisesti johtaa vähäisempään uusintaleikkauksien määrään kuin ydinnaula «Stabiilien trokanteeristen murtumien hoidossa liukuruuvi-levymenetelmä ilmeisesti johtaa vähäisempään uusintaleikkauksien määrään kuin intramedullaarinaula.»B.
- Instabiilit trokanteeriset (AO A2) murtumat voidaan hoitaa joko liukuruuvi-levymenetelmällä,
johon yhdistetään tukilevy, tai ydinnaulalla.
- Liukuruuvi-levymenetelmä johtaa ilmeisesti vähäisempään uusintaleikkauksien määrään kuin ydinnaula «Parker MJ, Handoll HH. Gamma and other cephalocond...»193.
- Liukuruuvi-levymenetelmän käyttöön ilman sivulevyn päälle kiinnitettävää tukilevyä näyttää liittyvän enemmän reisiluun kaulan lyhentymistä ja reisiluun varren medialisaatiota kuin ydinnaulan käyttöön «Parker MJ, Handoll HH. Gamma and other cephalocond...»193, «Pajarinen J, Lindahl J, Savolainen V ym. Femoral s...»194.
- Reisiluun varren medialisaatiota voidaan vähentää käyttämällä liukuruuvi-levymenetelmän yhteydessä normaalin sivulevyn päälle kiinnitettävää levyä (trochanter stabilizing plate), joka tukee sarvennoisaluetta «Hsu CE, Chiu YC, Tsai SH ym. Trochanter stabilisin...»195.
- Sarvennoisten välissä kulkevien ja käänteisten trokanteeristen murtumien (AO A3) hoito ydinnaulalla saattaa vähentää uusintaleikkauksien määrää ekstramedullaariseen implanttiin verrattuna «Matre K, Havelin LI, Gjertsen JE ym. Sliding hip s...»196.
Subtrokanteerisen murtuman leikkaushoito
- Subtrokanteerisen murtuman (kuva «Subtrokanteeriset murtumat AO-luokituksen mukaan»4) hoito ydinnaulalla saattaa vähentää uusintaleikkauksien määrää ekstramedullaariseen implanttiin verrattuna «Subtrokanteeristen murtumien hoito ydinnaulalla saattaa vähentää uusintaleikkauksien määrää verrattuna ekstramedullaariseen implanttiin.»C.
- Subtrokanteerisen murtuman luutumisaika on 3–4 kuukautta, koska murtuma sijaitsee putkiluun alueella.

Subtrokanteeriset murtumat AO-luokituksen mukaan. Mukaellen: Müller ME, Allgöwer M, Schneider R, Willenegger H. Manual of internal fixation. 2. painos 1979. Springer, Berlin Heidelberg New York Copyright: Lonkkamurtuma-suosituksen työryhmä. Piirtäjä Helena Schmidt
Varausluvat ja röntgenkuvausseuranta
- Osteosynteesillä hoidetut:
- Ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että varausrajoituksilla olisi vaikutusta osteosynteesillä hoidettujen lonkkamurtumien hoitotuloksiin «Koval KJ, Friend KD, Aharonoff GB ym. Weight beari...»197, «Raaymakers EL. The non-operative treatment of impa...»198, «Kim JW, Byun SE, Chang JS. The clinical outcomes o...»199.
- Potilaan mobilisaatio on tärkeämpää kuin mahdollinen leikkauksen jälkeinen varausrajoitus.
- Jos raajan kuormitusta on leikkauksen jälkeen jouduttu rajoittamaan, ensimmäinen kliininen ja radiologinen tarkistus kannattaa tehdä 6–8 viikon kuluttua, siten että tässä vaiheessa pyritään täyspainovaraukseen.
- Osa- ja kokotekonivelellä hoidetut:
- Potilaat saavat varata alusta lähtien vapaasti
- Röntgenseurantaa ei yleensä tarvita.
- Nuoremmille kokotekonivelellä hoidetuille potilaille voidaan toteuttaa normaalia tekonivelseurantaa.
- Röntgenkuva on aiheellinen aina, jos potilaalla ilmenee uusia oireita leikatussa lonkassa tai kuntoutuminen ei kivun takia edisty odotetusti.
Leikkauksenjälkeinen hoito
Mobilisaatio
- Lonkkamurtumapotilaan mobilisointi tulee aloittaa mahdollisimman pian, viimeistään leikkauspäivää seuraavana päivänä «Network SIG. Management of hip fracture in older p...»154, «Kamel HK, Iqbal MA, Mogallapu R ym. Time to ambula...»200, «Oldmeadow LB, Edwards ER, Kimmel LA ym. No rest fo...»201.
- Lonkkamurtumapotilaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aloitettu mobilisaatio ja
tehokas fyysinen harjoittelu ilmeisesti parantaa liikkumis- ja toimintakyvyn palautumista «Lonkkamurtumapotilaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aloitettu mobilisaatio ja tehokas fyysinen harjoittelu ilmeisesti parantaa liikkumis- ja toimintakyvyn palautumista.»B.
- Kävelykyvyn nopea palautuminen on yhteydessä tavallista lyhempään sairaalahoitojaksoon, suurempaan todennäköisyyteen palata omaan kotiin ja pienempään kuolleisuuteen 6 kuukauden seurannassa «Hoenig H, Rubenstein LV, Sloane R ym. What is the ...»202, «Kimmel LA, Liew SM, Sayer JM ym. HIP4Hips (High In...»203.
- Päivittäinen intensiivinen fyysinen harjoittelu on erityisen tärkeää potilaille, joiden kognitiivinen toimintakyky on heikentynyt «Huusko TM, Karppi P, Avikainen V ym. Randomised, c...»204, «Moseley AM, Sherrington C, Lord SR ym. Mobility tr...»205, «Allen J, Koziak A, Buddingh S ym. Rehabilitation i...»206.
- Liikkumisen apuväline valitaan potilaalle hänen toimintakykynsä mukaan. Apuvälineen tarvetta ja apuvälinevalintaa arvioidaan kuntoutumisen edetessä (ks. lisätietoaineisto «Lonkkamurtumapotilaan apuvälineet ja apuvälinetarpeen arviointi»5). Tiedot lonkkamurtumapotilaan toimintakyvystä ja liikkumisesta ennen murtumaa antavat viitteitä siitä, millaisen liikkumisen apuvälineen potilas tarvitsee.
Delirium
- Delirium eli äkillinen sekavuustila on elimellisten tekijöiden aiheuttama aivojen vajaatoimintatila, jonka oireita ovat tarkkaavaisuuden, tajunnan ja vireystilan muutokset, aistiharhat, muistihäiriöt sekä uni-valverytmin ja psykomotorisen aktiivisuuden muutokset «Laurila J. [Delirium]. Duodecim 2012;128:642-7 ...»207.
- Delirium on lonkkamurtuman yhteydessä yleinen mutta se jää usein tunnistamatta «American Geriatrics Society Expert Panel on Postop...»208.
- Deliriumin esiintyvyys on 20–55 % «Lee HB, Mears SC, Rosenberg PB ym. Predisposing fa...»181, «Juliebø V, Bjøro K, Krogseth M ym. Risk factors fo...»209, «Bruce AJ, Ritchie CW, Blizard R ym. The incidence ...»210, «Oh ES, Li M, Fafowora TM ym. Preoperative risk fac...»211. Siihen sairastuneista puolella on delirium jo sairaalaan tullessa. Lopuille delirium kehittyy sairaalahoidon aikana «Juliebø V, Bjøro K, Krogseth M ym. Risk factors fo...»209, «Bruce AJ, Ritchie CW, Blizard R ym. The incidence ...»210.
- Helposti tunnistamatta jäävä hiljainen (hypoaktiivinen) delirium on yleisin deliriumin ilmenemismuoto «Marcantonio E, Ta T, Duthie E ym. Delirium severit...»212, «Albrecht JS, Marcantonio ER, Roffey DM ym. Stabili...»213. Monilla potilailla oirekuva kuitenkin vaihtelee, ja deliriumoireet voivat olla välillä poissa.
- Deliriumin vaaraa lisäävät lonkkamurtumapotilaan kognitiivisten toimintojen heikkeneminen
«Lee HB, Mears SC, Rosenberg PB ym. Predisposing fa...»181, «Juliebø V, Bjøro K, Krogseth M ym. Risk factors fo...»209, «Oh ES, Li M, Fafowora TM ym. Preoperative risk fac...»211, sydänsairaus «Morrison RS, Magaziner J, Gilbert M ym. Relationsh...»151, «Oh ES, Li M, Fafowora TM ym. Preoperative risk fac...»211 ja vajaaravitsemus (painoindeksi alle 20 kg/m² tai MNA-testin perusteella) «Lee HB, Mears SC, Rosenberg PB ym. Predisposing fa...»181, «Juliebø V, Bjøro K, Krogseth M ym. Risk factors fo...»209, «Oh ES, Li M, Fafowora TM ym. Preoperative risk fac...»211, «Olofsson B, Stenvall M, Lundström M ym. Malnutriti...»214.
- Muistisairailla potilailla pitkä odotusaika leikkaukseen näyttää suurentavan deliriumriskiä «Lee HB, Mears SC, Rosenberg PB ym. Predisposing fa...»181, «Krogseth M, Watne LO, Juliebø V ym. Delirium is a ...»182.
- Huonosti hoidettu kipu näyttää suurentavan deliriumriskiä enemmän kuin opioidikipulääkkeiden käyttö «Morrison RS, Magaziner J, Gilbert M ym. Relationsh...»151, «Sieber FE, Mears S, Lee H ym. Postoperative opioid...»215.
- Deliriumin ehkäisy, diagnosointi ja hoito vaativat erityistä huomiota hoidon alusta
lähtien.
- Deliriumin tunnistamisessa voidaan käyttää tarkkaavaisuustestejä tai CAM-testiä (confusion assessment method). Ks. lisätietoaineisto «Äkillisen sekavuustilan (delirium) diagnosointi»6.
- Potilaalle ja hänen läheisilleen on syytä kertoa sekavuustilan syistä ja ohimenevyydestä «Laurila J. [Delirium]. Duodecim 2012;128:642-7 ...»207.
Lonkkamurtumapotilaan äkillisen sekavuustilan ehkäisy ja hoito
- Geriatrinen laaja-alainen arviointi ja hoito ilmeisesti pienentää deliriumin esiintyvyyttä lonkkamurtuman leikkaushoidon jälkeen «Geriatrinen laaja-alainen arviointi ja hoito ilmeisesti vähentää deliriumin esiintyvyyttä lonkkamurtuman leikkaushoidon jälkeen.»B.
- Ennaltaehkäisyssä ja hoidossa tärkeitä ovat
- rauhallinen, orientaatiota ja vuorokausirytmin säilymistä tukeva ympäristö sekä aistivajeiden huomiointi «American Geriatrics Society Expert Panel on Postop...»208, «Marcantonio ER, Flacker JM, Wright RJ ym. Reducing...»216
- kivun systemaattinen arviointi ja hoito «Morrison RS, Magaziner J, Gilbert M ym. Relationsh...»151, «American Geriatrics Society Expert Panel on Postop...»208, «Marcantonio ER, Flacker JM, Wright RJ ym. Reducing...»216
- yleistilan päivittäinen geriatrinen arviointi ja siihen perustuvat hoitosuositukset
«Marcantonio ER, Flacker JM, Wright RJ ym. Reducing...»216, «Deschodt M, Braes T, Flamaing J ym. Preventing del...»217
- Erityisesti on syytä kiinnittää huomioita hapetukseen, verenpaine- ja verensokeritasoon sekä virtsan kulkuun ja vatsan toimintaan.
- deliriumriskiä suurentavien lääkkeiden (varsinkin antikolinergiset lääkkeet) ja rauhoittavien lääkkeiden käytön minimointi «American Geriatrics Society Expert Panel on Postop...»208, «Marcantonio ER, Flacker JM, Wright RJ ym. Reducing...»216
- muistisairaiden ja sekavien vanhuspotilaiden hoitoon perehtyneen henkilökunnan toteuttama laaja-alainen moniammatillinen kuntoutus «Marcantonio ER, Flacker JM, Wright RJ ym. Reducing...»216.
- Melatoniini «de Jonghe A, van Munster BC, Goslings JC ym. Effec...»218, donepetsiili «Marcantonio ER, Palihnich K, Appleton P ym. Pilot ...»219 ja haloperidoli «Kalisvaart KJ, de Jonghe JF, Bogaards MJ ym. Halop...»220, «Vochteloo AJ, Moerman S, van der Burg BL ym. Delir...»221 eivät pienennä deliriumin ilmaantuvuutta lonkkamurtumapotilailla.
- Bentsodiatsepiinien ja psykoosilääkkeiden tehosta ja turvallisuudesta deliriumin hoidossa ei ole näyttöä «American Geriatrics Society Expert Panel on Postop...»208, «Lonergan E, Britton AM, Luxenberg J ym. Antipsycho...»222, «Lonergan E, Luxenberg J, Areosa Sastre A. Benzodia...»223, mutta niiden haittavaikutukset ovat tavallisia «Bourne RS, Tahir TA, Borthwick M ym. Drug treatmen...»224.
- Lääkehoidon aiheita ovat vaikea ahdistuneisuus tai agitaatio, aggressiivisuus, epämiellyttävät
harhat ja käänteinen vuorokausirytmi. Lääke valitaan oirekuvan mukaan. Sen tarve tulee
arvioida säännöllisesti, ja lääkitys tulee lopettaa heti, kun oireet lievittyvät «American Geriatrics Society Expert Panel on Postop...»208.
- Jos lääkehoito on aiheellista, työryhmä suosittelee, että iäkkäille deliriumpotilaille
käytetään epätyypillisiä antipsykootteja:
- oraalista risperidonia (0,25–0,5 mg x 1–2/vrk, enintään 2 mg/vrk) tai ketiapiinia (Parkinsonin tautia tai Lewyn kappale -tautia sairastaville 12,5–75 mg x 1–2/vrk).
- Jos psykoosilääke on annettava parenteraalisesti, voidaan käyttää haloperidolia 0,5–5 mg/vrk.
- Loratsepaamia (0,5–1 mg x 1–2/vrk suun kautta tai lihakseen) tai oksatsepaamia (7,5–15 mg x 1–3/vrk) voidaan käyttää agitoituneen potilaan deliriumin hoidossa varsinkin, jos antipsykootit ovat vasta-aiheisia.
- Jos lääkehoito on aiheellista, työryhmä suosittelee, että iäkkäille deliriumpotilaille
käytetään epätyypillisiä antipsykootteja:
Ravitsemus
- Monet lonkkamurtumapotilaat ovat hauraita ja vajaaravittuja «Stolee P, Poss J, Cook RJ ym. Risk factors for hip...»26, «Marks R. Hip fracture epidemiological trends, outc...»225, «Nuotio M, Tuominen P, Luukkaala T. Association of ...»226. Ravitsemustila on arvioitava sairaalaantulovaiheessa, ja sitä tulee seurata hoidon aikana viikoittain.
- Vajaaravitsemus sekä murtumaa ja sen leikkaushoitoa seuraava katabolinen tila heikentävät
kykyä vastustaa infektioita, hidastavat haavan paranemista, aiheuttavat väsymystä
ja lihasheikkoutta, pidentävät sairaalahoitoaikaa ja heikentävät kuntoutumisen ennustetta
«Nuotio M, Tuominen P, Luukkaala T. Association of ...»226, «Puskarich CL, Nelson CL, Nusbickel FR ym. The use ...»227, «Patterson BM, Cornell CN, Carbone B ym. Protein de...»228, «Ponzer S, Tidermark J, Brismar K ym. Nutritional s...»229.
- Prospektiivisissa seurantatutkimuksissa vajaaravitsemuksen on todettu olevan itsenäinen ennustetta (liikuntakyky, laitoshoitoon joutuminen, kuolleisuus) heikentävä tekijä «Nuotio M, Tuominen P, Luukkaala T. Association of ...»226, «Bell JJ, Pulle RC, Crouch AM ym. Impact of malnutr...»230.
- Leikkausta odottavien potilaiden paastoa voidaan lyhentää käyttämällä preoperatiiviseen käyttöön tarkoitettuja täydennysravintovalmistejuomia. Niitä voi nauttia vielä 2 tuntia ennen anestesiaa «Hellström PM, Samuelsson B, Al-Ani AN ym. Normal g...»147.
- Oraalisten täydennysravintovalmisteiden käyttö leikkauksen jälkeen saattaa vähentää komplikaatioita lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen «Oraalisten täydennysravintovalmisteiden käyttö saattaa vähentää komplikaatioita lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen.»C.
- Australialaistutkimuksessa yksilöllisesti suunnitellun ravitsemusterapeuttien ja hoitohenkilökunnan toteuttaman ravitsemustilan seurantaan ja korjaukseen tähtäävän hoitomallin käyttöönotto lisäsi (ennen-jälkeen-asetelmassa) energian ja proteiinin saantia, vähensi ravitsemustilan heikentymistä ja lisäsi entiseen asuntoon kotiutuneiden osuutta «Bell JJ, Bauer JD, Capra S ym. Multidisciplinary, ...»231.
Anabolisten steroidien käyttö
- Nandrolonin anto (25 mg lihakseen 3 viikon välein) 6–12 kuukauden ajan lonkkamurtuman jälkeen saattaa parantaa iäkkäiden naisten lihasmassaa ja päivittäisistä toimista selviytymistä «Nandrolonin anto (25 mg lihakseen kolmen viikon välein) 6–12 kuukauden ajan lonkkamurtuman jälkeen saattaa parantaa iäkkäiden naisten lihasmassaa ja päivittäisistä toiminnoista selviytymistä.»C.
Lonkkamurtumapotilaan kaatumisten ja uusien lonkkamurtumien ehkäisy
- Uusien murtumien välttämiseksi tulee lonkkamurtuman jälkeen ehkäistä kaatumisia, ylläpitää toimintakykyä ja hoitaa osteoporoosia.
- Lonkkamurtuman jälkeen minkä tahansa murtuman – myös uuden lonkkamurtuman –
riski on 2–3-kertainen «Klotzbuecher CM, Ross PD, Landsman PB ym. Patients...»232, «Lyles KW, Schenck AP, Colón-Emeric CS. Hip and oth...»233.
- Lonkkamurtuman saanut potilas on erityisen suuressa vaarassa kaatua ja saada uuden
lonkkamurtuman jo akuuttisairaalahoidon tai kuntoutusjakson aikana «Stenvall M, Olofsson B, Lundström M ym. Inpatient ...»234. Lääkehoidon kokonaisuuteen sekä deliriumin ja univaikeuksien ehkäisyyn ja hoitoon
tulee siksi kiinnittää huomiota jo hoidon alkuvaiheessa.
- Geriatrijohtoisella osastolla toteutettu monialainen ja moniammatillinen kuntoutus on vähentänyt uusia kaatumisia ja kaatumisvammoja lonkkamurtuman jälkeisen kuntoutusjakson aikana, kun vertailukohtana on hoito tavanomaisella ortopedisella osastolla «Stenvall M, Olofsson B, Lundström M ym. A multidis...»235.
- Suomalaisessa aineistossa 2 vuoden kumulatiivinen riski saada toinen lonkkamurtuma oli 8 % «Lönnroos E, Kautiainen H, Karppi P ym. Incidence o...»3. Toisessa suomalaistutkimuksessa 12 % lonkkamurtumapotilaista sai uuden lonkkamurtuman 5 vuoden seuranta-aikana «Kaukonen JP, Lüthje P, Nurmi-Lüthje I ym. Second h...»236. Tanskalaisessa tutkimuksessa toisen lonkkamurtuman kumulatiivinen riski 5 vuoden aikana oli iän mukaan miehillä 10–20 % ja naisilla 16–23 % «Ryg J, Rejnmark L, Overgaard S ym. Hip fracture pa...»237.
- Uuden lonkkamurtuman riskiä suurentavat naissukupuoli, muistisairaus, sydän- ja verisuonitaudit, keuhkosairaudet, osteoporoosi ja huono näkö «Zhu Y, Chen W, Sun T ym. Meta-analysis of risk fac...»238.
- Lonkkamurtuman saanut potilas on erityisen suuressa vaarassa kaatua ja saada uuden
lonkkamurtuman jo akuuttisairaalahoidon tai kuntoutusjakson aikana «Stenvall M, Olofsson B, Lundström M ym. Inpatient ...»234. Lääkehoidon kokonaisuuteen sekä deliriumin ja univaikeuksien ehkäisyyn ja hoitoon
tulee siksi kiinnittää huomiota jo hoidon alkuvaiheessa.
- Lonkkamurtumaan johtaneen kaatumisen syyt tulee selvittää, ja niihin tulee puuttua.
Koska taustalla voi olla useampia kaatumiselle ja lonkkamurtumalle altistaneita tekijöitä,
arvioinnin tulee olla laaja-alainen (taulukko «Lonkkamurtumavaarassa olevien iäkkäiden tutkiminen...»5).
- Systemaattisessa polikliinisessä arviossa, joka tehtiin keskimäärin 5 kuukautta murtuman jälkeen, kaatumisten ja murtumien riskitekijöiden havaittiin olevan yleisiä: heikentynyt kognitio todettiin 75 %:lla, vajaaravitsemustila tai sen riski 57 %:lla, virtsainkontinenssi 47 %:lla ja ortostaattinen hypotensio 32 %:lla lonkkamurtumapotilaista. Heikentynyt toimintakyky, apuvälineiden tarve, ortostaattinen hypotensio, suuri lääkemäärä ja hidas aika Timed Up'n'Go -testissä olivat yhteydessä uusiin kaatumisiin lonkkamurtuman ja seurantakäynnin välillä «Korpi M, Luukkala T, Jäntti P, ym. Lonkkamurtumap...»239.
- Suosituksista huolimatta monilääkitys ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö näyttävät yleistyvän lonkkamurtuman jälkeen, mutta kalsium- ja D-vitamiinilisän ja osteoporoosilääkkeiden käyttö on vähäistä «Lönnroos E, Kautiainen H, Karppi P ym. Incidence o...»3, «Kaukonen JP, Lüthje P, Nurmi-Lüthje I ym. Second h...»236, «Korpi M, Luukkala T, Jäntti P, ym. Lonkkamurtumap...»239.
Lonkkamurtuman jälkeinen osteoporoosin diagnostiikka ja hoito
Diagnostiikka
- Lonkkamurtumapotilaan osteoporoosin hoito voidaan aloittaa ilman luuntiheysmittausta,
kunhan syöpä ja muut sekundaarisen osteoporoosin syyt on suljettu pois (Käypä hoito
-suositus Osteoporoosi «Osteoporoosi»5).
- Diagnostiikassa tulee olla mahdollisuus sisätautilääkärin tai geriatrin konsultaatioon.
Kalsium ja D-vitamiini
- Kaikki lonkkamurtumapotilaat tarvitsevat D-vitamiinilisän ja riittävästi kalsiumia.
- Suositeltu annos on 1 000–1 500 mg kalsiumia (kokonaissaanti vuorokaudessa)
ja 800 IU (20 µg) D-vitamiinia päivässä (Käypä hoito -suositus Osteoporoosi «Osteoporoosi»5).
- Osteoporoosipotilaan D-vitamiiniannostuksen tulisi perustua seerumin 25-D-OH-D-vitamiinipitoisuuteen. Sen tulisi olla 75–120 nmol/l (Käypä hoito -suositus Osteoporoosi «Osteoporoosi»5).
- Riittävän suuri D-vitamiinilisä yhdessä kalsiumlisän kanssa ilmeisesti vähentää vanhuksilla
lonkkamurtumien ja muiden ei-nikamamurtumien esiintyvyyttä (Osteoporoosin Käypä hoito
-suosituksen näytönastekatsaus «D-vitamiini- ja kalsiumlisä ilmeisesti vähentää luunmurtumien esiintyvyyttä vain niillä yli 65-vuotiailla, joiden D-vitamiinitilanne on riittämätön.»B), «Avenell A, Mak JC, O'Connell D. Vitamin D and vita...»240.
- Kalsiumin saanti ja kalsiumlisien käyttö yksinään ei vähennä lonkkamurtumia «Bolland MJ, Leung W, Tai V ym. Calcium intake and ...»241.
- Suositeltu annos on 1 000–1 500 mg kalsiumia (kokonaissaanti vuorokaudessa)
ja 800 IU (20 µg) D-vitamiinia päivässä (Käypä hoito -suositus Osteoporoosi «Osteoporoosi»5).
Osteoporoosilääkitys
- Murtumanjälkeinen osteoporoosilääkitys riippuu potilaan ennusteesta:
- Jos potilaan arvioidaan päätyvän vuodepotilaaksi, lääkehoito ei ole tarpeen.
- Jos potilas todennäköisesti saavuttaa itsenäisen liikuntakyvyn, lääkitystä on harkittava.
- Osteoporoosilääkitys sekä kalsium- ja D-vitamiinilisän käyttö aloitetaan viivytyksettä.
- Liikkumisen vähentyminen murtuman vuoksi huonontaa nopeasti luuston kuntoa «Fox KM, Magaziner J, Hawkes WG ym. Loss of bone de...»242.
- Tsoledronihappo ilmeisesti vähentää uusia murtumia lonkkamurtumapotilailla
«Tsoledronihappo ilmeisesti vähentää uusia murtumia lonkkamurtumapotilailla.»B.
- Tsoledronihapon tehoa selvittäneessä tutkimuksessa hoitoryhmässä kuolleisuus oli 4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vertailuryhmässä (NNT 27, suhteellinen riskin pienenemä 28 %) keskimäärin 1,9 vuoden seuranta-aikana. On epäselvää, mikä selittää eron kuolleisuudessa «Lyles KW, Schenck AP, Colón-Emeric CS. Hip and oth...»233.
- Lonkkamurtuman ehkäisyssä käytettävät muut osteoporoosilääkkeet saattavat olla tehokkaita myös lonkkamurtuman jälkeisessä uuden murtuman ehkäisyssä (Käypä hoito -suositus Osteoporoosi «Osteoporoosi»5).
Lonkkamurtumapotilaan kuntoutus
- Laaja-alaisen ja moniammatillisen kuntoutuksen avulla voidaan kohentaa toimintakykyä, edistää terveyttä ja antaa voimavaroja elämän hallintaan. Lonkkamurtumapotilaan kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa toimintakyky mahdollisimman nopeasti sellaiseksi, että hän voi jatkaa elämäänsä entisessä elinympäristössään.
Kuntoutus moniammatillisessa geriatrisessa kuntoutusyksikössä
- Kotona asuvan lonkkamurtumapotilaan laaja-alainen, moniammatillinen ja keskitetty
kuntoutus nopeuttaa ja parantaa toimintakyvyn palautumista sekä kotiin palaamista «Kotona asuvan lonkkamurtumapotilaan laaja-alainen, moniammatillinen ja keskitetty kuntoutus nopeuttaa ja parantaa toimintakyvyn palautumista sekä entiseen kotiin palaamista.»A.
- Heti akuuttivaiheessa alkava, geriatriseen laaja-alaiseen arviointiin perustuva hoito ja kuntoutus on osoitettu kustannusvaikuttavaksi norjalaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Prestmo A, Hagen G, Sletvold O ym. Comprehensive g...»243 ja systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen perustuvassa amerikkalaisessa terveystaloustieteellisessä analyysissä «Swart E, Vasudeva E, Makhni EC ym. Dedicated Perio...»124.
- Keskittämällä kotona asuneiden lonkkamurtumapotilaiden kuntoutus vanhusten sairauksiin perehtyneisiin moniammatillisiin kuntoutusyksiköihin voidaan nopeuttaa toimintakyvyn palautumista, lyhentää sairaalahoidon kestoa ja vähentää pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutumista «Hakala MM, Eskelinen A, Toivonen J, ym. Kuntoutus...»123.
- Moniammatillisen kuntoutusyksikön toiminnassa korostuvat laaja-alainen arviointi,
varhainen mobilisaatio, potilaan omatoimisuus sekä yhteistyö avohoidon, potilaan ja
hänen läheistensä kanssa «Young J. Rehabilitation and older people. BMJ (Cli...»244, «Stenvall M, Olofsson B, Nyberg L ym. Improved perf...»245. Yksikön tulee arvioida hoitotuloksiaan ja kehittää toimintaansa niiden perusteella.
- Kuntoutustyöryhmään kuuluvat lääkäri (geriatri), sairaanhoitaja, perus- tai lähihoitaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä ja potilas.
- Kuntoutustyöryhmä sopii tavoitteista yhdessä potilaan kanssa. Tavoitteet määritellään
potilaan lähtökohtien pohjalta, niin että otetaan huomioon potilaan toimintakyky ja
terveydentila ennen lonkkamurtumaa ja sen jälkeen.
- Läheisiltä saatava tieto on tärkeää, ja heitä tulisi haastatella jo kuntoutuksen alkuvaiheessa.
- Työryhmä varmistaa, että tavoitteet, hoito-ohjeet ja hoito- ja kuntoutussuunnitelma (esim. varausluvat, apuvälineet, päivittäinen liikkuminen ja muut aktiviteetit) ovat kaikkien hoitoon osallistuvien ja myös potilaan läheisten ja vierailijoiden tiedossa.
- On tärkeää, että potilasta kannustetaan osallistumaan mahdollisimman paljon kaikkiin päivittäisiin toimiin heti alusta alkaen.
- Potilaan kokemaa kipua eri vuorokaudenaikoina sekä hoito- ja harjoitustilanteissa havainnoidaan, siitä raportoidaan ja sitä hoidetaan.
- Kuntoutumisen edistymistä ja tavoitteiden toteutumista seurataan yhdessä potilaan kanssa. Arvioinnissa käytetään sovittuja toimintakykymittareita (ks. lisätietoaineisto «Lonkkamurtumapotilaan toimintakykymittarit»2).
- Tehokkaankin kuntoutusyksikön ehkäisevien toimenpiteiden hyödyt voivat jäädä lyhytaikaisiksi, ellei kaatumisia ehkäiseviä toimenpiteitä kytketä kiinteäksi osaksi potilaan arkielämää myös kuntoutuksen jälkeen «Berggren M, Stenvall M, Olofsson B ym. Evaluation ...»246.
- Toisin kuin laaja-alaisesta geriatrisesta kuntoutuksesta yksittäisistä terapiamenetelmistä ei ole voitu osoittaa olevan hyötyä lonkkamurtumapotilaiden fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn kannalta «Crotty M, Unroe K, Cameron ID ym. Rehabilitation i...»247.
- On mahdollista, että joidenkuiden potilaiden sairaalahoitoa voidaan lyhentää järjestämällä leikkauksenjälkeinen hoito ja kuntoutus avohoidossa kotona tai hoivakodissa «Parker MJ, Pryor GA, Myles JW. Early discharge aft...»248, «O'Cathain A. Evaluation of a Hospital at Home sche...»249, «Crotty M, Whitehead CH, Gray S ym. Early discharge...»250, «Ghazipura M. Community versus inpatient rehabilita...»251. Nämä havainnot perustuvat kuitenkin vain muutamaan pieneen tai heikkotasoiseen, suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään heikosti sovellettavaan tutkimukseen.
Muistisairaiden ja neurologisten potilaiden kuntoutuksen erityispiirteet
- Muistisairaat lonkkamurtumapotilaat hyötyvät leikkauksenjälkeisestä moniammatillisesta
geriatrisesta kuntoutuksesta «Muistisairaat lonkkamurtumapotilaat hyötyvät leikkauksenjälkeisestä moniammatillisesta geriatrisesta kuntoutuksesta.»A.
- Lievää tai keskivaikeaa muistisairautta potevan kuntoutuminen edellyttää kuntoutustyöryhmältä erityistä panostusta riittävän turvallisen liikuntakyvyn saavuttamiseksi ja entiseen elinympäristöön paluun varmistamiseksi «Huusko T. Hip fractures in Central Finland and ger...»252.
- Ruotsissa moniammatillisesti toteutetun ohjelman avulla on pystytty vähentämään merkitsevästi kuntoutusjakson aikaisia kaatumisia ja kaatumisvammoja myös muistisairailla lonkkamurtumapotilailla «Stenvall M, Olofsson B, Lundström M ym. A multidis...»235.
- Monissa neurologisissa sairauksissa alaraajojen heikentynyt lihasvoima tai kömpelyys
altistavat kaatumisille, mikä vaikuttaa kuntoutuksen suunnitteluun ja edellyttää apuvälinearviota.
- Parkinson-potilaan optimaalinen kuntoutuminen vaatii lääkehoidon arviointia ja siten neurologin konsultaatiota kaatumisriskin pienentämiseksi «Jónsson B, Sernbo I, Johnell O. Rehabilitation of ...»253, «Bliemel C, Oberkircher L, Eschbach DA ym. Impact o...»254, «Critchley RJ, Khan SK, Yarnall AJ ym. Occurrence, ...»255.
- Aivohalvauksen jälkitilaan liittyy yleensä paitsi toispuolihalvaus myös lisääntynyt kaatumisriski ja kognitiivisia muutoksia, jotka on huomioitava kuntoutuksessa «Ramnemark A, Nilsson M, Borssén B ym. Stroke, a ma...»256.
Kotiutuminen ja kuntoutus avohoidossa
- Moniammatillisesti yhteistyössä potilaan, hänen läheistensä ja avohoidon kanssa valmisteltu kotiutus ja kotona jatkuva suunnitelmallinen kuntoutus kohentavat potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua sekä vähentävät läheisten kokemaa stressiä «Prestmo A, Hagen G, Sletvold O ym. Comprehensive g...»243, «Stenvall M, Olofsson B, Nyberg L ym. Improved perf...»245, «Crotty M, Unroe K, Cameron ID ym. Rehabilitation i...»247, «Huusko TM, Karppi P, Avikainen V ym. Intensive ger...»257, «Mak JC, Cameron ID, March LM ym. Evidence-based gu...»258, «Salpakoski A, Törmäkangas T, Edgren J ym. Effects ...»259.
- Ennen kotiutusta tehdään kotikäynti, jolloin tutkitaan potilaan liikkumista ja selviytymistä
päivittäisistä toimista kotiympäristössä ja selvitetään asunnossa tarvittavat muutostyöt
ja apuvälineiden tarve «Di Monaco M, Vallero F, De Toma E ym. A single hom...»260. Ks. lisätietoaineisto «Lonkkamurtumapotilaan apuvälineet ja apuvälinetarpeen arviointi»5.
- Kaatumisen riskitekijät selvitetään ja pyritään poistamaan «Parker MJ, Pryor GA, Myles JW. Early discharge aft...»248.
- Kotiympäristöstä johtuvia riskitekijöitä voidaan selvittää käyttämällä apuna tarkistuslistaa (Internet-linkki: tarkastuslista kotitapaturmien ehkäisemiseksi «https://gernet.s3.amazonaws.com/uploads/d8dcc061d1cf451a9461a2af32f7ce3f/Tarkastuslista%20kotitapaturmien%20ehk%C3%A4isemiseksi.pdf»15).
- Kuntoutussuunnitelma luo pohjan liikuntaharjoittelun ja kuntoutumisen jatkumiselle kotiutumisen jälkeen «Chudyk AM, Jutai JW, Petrella RJ ym. Systematic re...»261, «Sherrington C, Tiedemann A, Cameron I. Physical ex...»262, «Auais MA, Eilayyan O, Mayo NE. Extended exercise r...»263, «Diong J, Allen N, Sherrington C. Structured exerci...»264. Harjoittelun tulee lähteä potilaan omista tavoitteista, ja sen tulee tukea päivittäisistä toimista selviämistä ja ulkona liikkumista «Zidén L, Frändin K, Kreuter M. Home rehabilitation...»265.
- Yksilöllinen ja progressiivista lihasvoimaharjoittelua sisältävä fyysinen harjoittelu
ilmeisesti parantaa lonkkamurtumapotilaan liikunta- ja toimintakyvyn palautumista
myös sairaalavaiheen jälkeen
«Yksilöllinen ja progressiivista lihasvoimaharjoittelua sisältävä fyysinen harjoittelu ilmeisesti parantaa lonkkamurtumapotilaan liikunta- ja toimintakyvyn palautumista myös sairaalavaiheen jälkeen.»B.
- Intensiivisellä voimaharjoittelulla voidaan parantaa alaraajojen voimaa, tasoittaa niiden puolieroa sekä edistää liikkumiskykyä vielä useita vuosia lonkkamurtuman jälkeenkin «Portegijs E, Kallinen M, Rantanen T ym. Effects of...»266, «Edgren J, Rantanen T, Heinonen A ym. Effects of pr...»267.
- Harjoittelun määrällä ja teholla on vaikutusta: mitä enemmän ja mitä pidempään potilas on harjoitellut, sitä parempia tuloksia on saavutettu «Chudyk AM, Jutai JW, Petrella RJ ym. Systematic re...»261, «Sherrington C, Tiedemann A, Cameron I. Physical ex...»262, «Auais MA, Eilayyan O, Mayo NE. Extended exercise r...»263, «Diong J, Allen N, Sherrington C. Structured exerci...»264. Käytännössä harjoittelua tulee jatkaa useita kuukausia.
Lonkkamurtumapotilaiden ennusteeseen vaikuttavat tekijät
- Monet potilaaseen, akuuttivaiheen hoitoon ja kuntoutukseen liittyvät tekijät altistavat
toimintakyvyn ja elämänlaadun heikentymiselle ja suurentavat kuolleisuutta (taulukko
«Lonkkamurtumapotilaiden ennusteeseen vaikuttavat tekijät...»7).
- Tärkeimpiä riskitekijöitä ovat korkea ikä, pitkäaikaissairaudet (varsinkin muistisairaudet) ja murtumaa edeltänyt heikko liikunta- ja toimintakyky «Pajulammi HM, Pihlajamäki HK, Luukkaala TH ym. Pre...»6, «Heinonen M, Karppi P, Huusko T ym. Post-operative ...»268, «Hu F, Jiang C, Shen J ym. Preoperative predictors ...»269, «Smith T, Pelpola K, Ball M ym. Pre-operative indic...»270.
- Tuetumpaan asumiseen siirtymiselle altistavat pitkäaikaissairaudet, muistisairaus ja avun tarve liikkuessa ennen murtumaa «Pajulammi HM, Pihlajamäki HK, Luukkaala TH ym. Pre...»6.
- Lonkkamurtumapotilailla, joilla todetaan delirium, sairaalahoitoaika on pidempi «Radinovic K, Markovic-Denic L, Dubljanin-Raspopovi...»271, «Zywiel MG, Hurley RT, Perruccio AV ym. Health econ...»272 ja heillä on suurempi riski joutua pitkäaikaishoitoon «Marcantonio E, Ta T, Duthie E ym. Delirium severit...»212, «Krogseth M, Wyller TB, Engedal K ym. Delirium is a...»273 kuin potilailla, joille ei lonkkamurtuman jälkeen kehity deliriumia. Delirium ennakoi myös kognitiivisten toimintojen heikentymistä «Witlox J, Slor CJ, Jansen RW ym. The neuropsycholo...»274, «Krogseth M, Watne LO, Juliebø V ym. Delirium is a ...»182.
- Tärkeää on tunnistaa ne tekijät, joihin on mahdollista vaikuttaa. Niitä ovat
- ravitsemustila
- deliriumriski «Geriatrinen laaja-alainen arviointi ja hoito ilmeisesti vähentää deliriumin esiintyvyyttä lonkkamurtuman leikkaushoidon jälkeen.»B
- leikkausmenetelmä
- kivun hoito
- varhainen mobilisaatio
- riittävän pitkäkestoinen, laaja-alainen ja moniammatillinen kuntoutus «Kotona asuvan lonkkamurtumapotilaan laaja-alainen, moniammatillinen ja keskitetty kuntoutus nopeuttaa ja parantaa toimintakyvyn palautumista sekä entiseen kotiin palaamista.»A, «Yksilöllinen ja progressiivista lihasvoimaharjoittelua sisältävä fyysinen harjoittelu ilmeisesti parantaa lonkkamurtumapotilaan liikunta- ja toimintakyvyn palautumista myös sairaalavaiheen jälkeen.»B
- kaatumisriski
- kalsium- ja D-vitamiinilisän ja osteoporoosilääkityksen käyttö.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä
Lonkkamurtuma-suosituksen historiatiedot «Lonkkamurtuma, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»7
Puheenjohtaja:
Tiina Huusko, LT, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri; Espoo
Kokoava kirjoittaja:
Esa Jämsen, LT, dosentti, geriatrian erikoislääkäri, geriatrian kliininen opettaja, tutkija; Tampereen kaupunki, Hatanpään sairaala, TAYS, Tampereen yliopisto ja Tekonivelsairaala Coxa
Jäsenet:
Hannu Kokki, LT, anestesiologian professori; Itä-Suomen yliopisto, KYS
Minna Laitinen, dosentti, ortopedian ja traumatologian osastonylilääkäri; TAYS:n TULES-vastuualue ja Tekonivelsairaala Coxa
Pia Laukkanen, LT, dosentti; Jyväskylä
Antti Malmivaara, LKT, dosentti, fysiatrian erikoislääkäri, ylilääkäri; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Käypä hoito -toimittaja
Maarit Piirtola, FT, Tutkijatohtori, fysioterapeutti; Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos ja Suomen molekyylilääketieteen instituutti (FIMM)
Ville-Valtteri Välimäki, LT, dosentti, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, vastuulääkäri; HYKS Jorvin sairaala, ortopedia
Ville Mattila, dosentti, vs. ortopedian ja traumatologian professori, ylilääkäri, ortopedi; Tampereen yliopisto, TAYS ja Tekonivelsairaala Coxa, Käypä hoito -toimittaja
Asiantuntija:
Mikko Peltola, FT, erikoistutkija; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Sidonnaisuudet
Tiina Huusko: Asiantuntijapalkkio (Sosiaali- ja terveysministeriö), Suomen luustoliitto ry:n hallituksen jäsen.
Esa Jämsen: Apuraha (Tampereen Lääkäripäivät, Valtion tutkimusrahoitus), Asiantuntijapalkkio (Diabetesliitto, Suomen Lääkärilehti, Van Rens Foundation of the Netherlands Orthopaedic Association), Työsuhde (Tekonivelsairaala Coxa, 10 % tutkijan tehtävä), Luentopalkkio (Fioca, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Endoproteesihoitajat, Suomen Lääkäriliitto), Muu palkkio (Suomen Geriatrit ry:n tuki eurooppalaiseen geriatrian postgraduate-koulutukseen osallistumiseen), Suomen akuuttigeriatrian yhdistyksen sihteeri.
Hannu Kokki: Apuraha (Pfizer), Asiantuntijapalkkio (Fysioline Pharma, Pohjois-Savon shp, Ratiopharm), Työsuhde (Fressi oy), Luentopalkkio (Aesculap Academy, Baxter, Fresenius-Kabi, LeoPharma, Professio), Lisenssitulo tai tekijänpalkkio (Duodecim), Osakeomistus (Oriola, Orion Oyj), Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista (MSD).
Minna Laitinen: Ei sidonnaisuuksia.
Pia Laukkanen: Osakeomistus (Oriola KDA ja B, Orion A ja B).
Antti Malmivaara: Ei sidonnaisuuksia.
Ville Mattila: Ei sidonnaisuuksia.
Maarit Piirtola: Tutkimusapuraha (Juho Vainion Säätiö), Asiantuntijapalkkio (Suomen Fysioterapeutit, UKK Terveyspalvelut), Luentopalkkio (Suomen Fysioterapeutit, Lahden AMK, Maito ja Terveys, Suomen Fysiogeriatria, TEHY ry, UKK Terveyspalvelut, UKK-instituutti/KaatumisSeula-hanke), Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista (Luustoliitto, Työsuojelurahasto).
Ville-Valtteri Välimäki: Asiantuntijapalkkio (MSD, Oy Eli Lilly Finland AB), Luentopalkkio (Oy Eli Lilly Finland AB), Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista (DePuySynthes, Karl Storz, Smith& nephew), Muu palkkio (Oy Eli Lilly Finland AB).
Kirjallisuusviite
Lonkkamurtuma. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»16
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
Tiedonhakukäytäntö
Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007
Kirjallisuutta
- PERFECT. Lonkkamurtuma 2017; Available from: https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/perfect/osahankkeet/lonkkamurtuma «https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/perfect/osahankkeet/lonkkamurtuma»17
- Karampampa K, Ahlbom A, Michaëlsson K ym. Declining incidence trends for hip fractures have not been accompanied by improvements in lifetime risk or post-fracture survival--A nationwide study of the Swedish population 60 years and older. Bone 2015;78:55-61 «PMID: 25933944»PubMed
- Lönnroos E, Kautiainen H, Karppi P ym. Incidence of second hip fractures. A population-based study. Osteoporos Int 2007;18:1279-85 «PMID: 17440675»PubMed
- Dyer SM, Crotty M, Fairhall N ym. A critical review of the long-term disability outcomes following hip fracture. BMC Geriatr 2016;16:158 «PMID: 27590604»PubMed
- Vochteloo AJ, Borger van der Burg BL, Tuinebreijer WE ym. Do clinical characteristics and outcome in nonagenarians with a hip fracture differ from younger patients? Geriatr Gerontol Int 2013;13:190-7 «PMID: 22686522»PubMed
- Pajulammi HM, Pihlajamäki HK, Luukkaala TH ym. Pre- and perioperative predictors of changes in mobility and living arrangements after hip fracture--a population-based study. Arch Gerontol Geriatr 2015;61:182-9 «PMID: 26043958»PubMed
- Peeters CM, Visser E, Van de Ree CL ym. Quality of life after hip fracture in the elderly: A systematic literature review. Injury 2016;47:1369-82 «PMID: 27178770»PubMed
- Nihtilä EK, Martikainen PT, Koskinen SV ym. Chronic conditions and the risk of long-term institutionalization among older people. Eur J Public Health 2008;18:77-84 «PMID: 17566001»PubMed
- Sund R, Juntunen M, Lüthje P ym. Monitoring the performance of hip fracture treatment in Finland. Ann Med 2011;43 Suppl 1:S39-46 «PMID: 21639716»PubMed
- Lönnroos E, Kautiainen H, Sund R ym. Utilization of inpatient care before and after hip fracture: a population-based study. Osteoporos Int 2009;20:879-86 «PMID: 18810302»PubMed
- Haentjens P, Magaziner J, Colón-Emeric CS ym. Meta-analysis: excess mortality after hip fracture among older women and men. Ann Intern Med 2010;152:380-90 «PMID: 20231569»PubMed
- von Friesendorff M, McGuigan FE, Wizert A ym. Hip fracture, mortality risk, and cause of death over two decades. Osteoporos Int 2016;27:2945-53 «PMID: 27172936»PubMed
- Katsoulis M, Benetou V, Karapetyan T ym. Excess mortality after hip fracture in elderly persons from Europe and the USA: the CHANCES project. J Intern Med 2017;281:300-310 «PMID: 28093824»PubMed
- Panula J, Pihlajamäki H, Mattila VM ym. Mortality and cause of death in hip fracture patients aged 65 or older: a population-based study. BMC Musculoskelet Disord 2011;12:105 «PMID: 21599967»PubMed
- Piirtola M, Vahlberg T, Löppönen M ym. Fractures as predictors of excess mortality in the aged-a population-based study with a 12-year follow-up. Eur J Epidemiol 2008;23:747-55 «PMID: 18830674»PubMed
- Nurmi I, Lüthje P, Narinen A ym. [Treatment outcome and overall costs of femoral neck fractures]. Duodecim 2003;119:123-30 «PMID: 12607427»PubMed
- Nurmi I, Narinen A, Lüthje P ym. Cost analysis of hip fracture treatment among the elderly for the public health services: a 1-year prospective study in 106 consecutive patients. Arch Orthop Trauma Surg 2003;123:551-4 «PMID: 13680273»PubMed
- Taylor BC, Schreiner PJ, Stone KL ym. Long-term prediction of incident hip fracture risk in elderly white women: study of osteoporotic fractures. J Am Geriatr Soc 2004;52:1479-86 «PMID: 15341549»PubMed
- Ranhoff AH, Holvik K, Martinsen MI ym. Older hip fracture patients: three groups with different needs. BMC Geriatr 2010;10:65 «PMID: 20849652»PubMed
- Leavy B, Åberg AC, Melhus H ym. When and where do hip fractures occur? A population-based study. Osteoporos Int 2013;24:2387-96 «PMID: 23532356»PubMed
- Lönnroos E, Kautiainen H, Karppi P ym. Increased incidence of hip fractures. A population based-study in Finland. Bone 2006;39:623-7 «PMID: 16603427»PubMed
- Johnell O, Kanis JA, Oden A ym. Predictive value of BMD for hip and other fractures. J Bone Miner Res 2005;20:1185-94 «PMID: 15940371»PubMed
- Brennan nee Saunders J, Johansen A, Butler J ym. Place of residence and risk of fracture in older people: a population-based study of over 65-year-olds in Cardiff. Osteoporos Int 2003;14:515-9 «PMID: 12730755»PubMed
- Rapp K, Becker C, Lamb SE ym. Hip fractures in institutionalized elderly people: incidence rates and excess mortality. J Bone Miner Res 2008;23:1825-31 «PMID: 18665785»PubMed
- Benetos IS, Babis GC, Zoubos AB ym. Factors affecting the risk of hip fractures. Injury 2007;38:735-44 «PMID: 17307178»PubMed
- Stolee P, Poss J, Cook RJ ym. Risk factors for hip fracture in older home care clients. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2009;64:403-10 «PMID: 19196903»PubMed
- Kanis JA, Johansson H, Oden A ym. A family history of fracture and fracture risk: a meta-analysis. Bone 2004;35:1029-37 «PMID: 15542027»PubMed
- Kanis JA, Johnell O, De Laet C ym. A meta-analysis of previous fracture and subsequent fracture risk. Bone 2004;35:375-82 «PMID: 15268886»PubMed
- Johnson NA, Stirling ER, Divall P ym. Risk of hip fracture following a wrist fracture-A meta-analysis. Injury 2017;48:399-405 «PMID: 27839795»PubMed
- Cawthon PM, Fullman RL, Marshall L ym. Physical performance and risk of hip fractures in older men. J Bone Miner Res 2008;23:1037-44 «PMID: 18302496»PubMed
- Caillet P, Klemm S, Ducher M ym. Hip fracture in the elderly: a re-analysis of the EPIDOS study with causal Bayesian networks. PLoS One 2015;10:e0120125 «PMID: 25822373»PubMed
- Zhu K, Devine A, Lewis JR ym. "'Timed up and go' test and bone mineral density measurement for fracture prediction. Arch Intern Med 2011;171:1655-61 «PMID: 21987195»PubMed
- Shen GS, Li Y, Zhao G ym. Cigarette smoking and risk of hip fracture in women: a meta-analysis of prospective cohort studies. Injury 2015;46:1333-40 «PMID: 25956674»PubMed
- Zhang X, Yu Z, Yu M ym. Alcohol consumption and hip fracture risk. Osteoporos Int 2015;26:531-42 «PMID: 25266483»PubMed
- Looker AC. Serum 25-hydroxyvitamin D and risk of major osteoporotic fractures in older U.S. adults. J Bone Miner Res 2013;28:997-1006 «PMID: 23184640»PubMed
- Buchebner D, McGuigan F, Gerdhem P ym. Vitamin D insufficiency over 5 years is associated with increased fracture risk-an observational cohort study of elderly women. Osteoporos Int 2014;25:2767-75 «PMID: 25116384»PubMed
- Steingrimsdottir L, Halldorsson TI, Siggeirsdottir K ym. Hip fractures and bone mineral density in the elderly--importance of serum 25-hydroxyvitamin D. PLoS One 2014;9:e91122 «PMID: 24621578»PubMed
- Johansson H, Kanis JA, Odén A ym. A meta-analysis of the association of fracture risk and body mass index in women. J Bone Miner Res 2014;29:223-33 «PMID: 23775829»PubMed
- Dytfeld J, Michalak M. Type 2 diabetes and risk of low-energy fractures in postmenopausal women: meta-analysis of observational studies. Aging Clin Exp Res 2017;29:301-309 «PMID: 27072353»PubMed
- Fan Y, Wei F, Lang Y ym. Diabetes mellitus and risk of hip fractures: a meta-analysis. Osteoporos Int 2016;27:219-28 «PMID: 26264604»PubMed
- Luan L, Li R, Wang Z ym. Stroke increases the risk of hip fracture: a systematic review and meta-analysis. Osteoporos Int 2016;27:3149-3154 «PMID: 27185402»PubMed
- Ivers RQ, Cumming RG, Mitchell P ym. Visual risk factors for hip fracture in older people. J Am Geriatr Soc 2003;51:356-63 «PMID: 12588579»PubMed
- Coleman AL, Cummings SR, Ensrud KE ym. Visual field loss and risk of fractures in older women. J Am Geriatr Soc 2009;57:1825-32 «PMID: 19702619»PubMed
- Guo Z, Wills P, Viitanen M ym. Cognitive impairment, drug use, and the risk of hip fracture in persons over 75 years old: a community-based prospective study. Am J Epidemiol 1998;148:887-92 «PMID: 9801019»PubMed
- Baker NL, Cook MN, Arrighi HM ym. Hip fracture risk and subsequent mortality among Alzheimer's disease patients in the United Kingdom, 1988-2007. Age Ageing 2011;40:49-54 «PMID: 21087990»PubMed
- Tolppanen AM, Lavikainen P, Soininen H ym. Incident hip fractures among community dwelling persons with Alzheimer's disease in a Finnish nationwide register-based cohort. PLoS One 2013;8:e59124 «PMID: 23527106»PubMed
- Park SM, Ryu J, Lee DR ym. Zolpidem use and risk of fractures: a systematic review and meta-analysis. Osteoporos Int 2016;27:2935-44 «PMID: 27105645»PubMed
- Bakken MS, Engeland A, Engesæter LB ym. Risk of hip fracture among older people using anxiolytic and hypnotic drugs: a nationwide prospective cohort study. Eur J Clin Pharmacol 2014;70:873-80 «PMID: 24810612»PubMed
- Oderda LH, Young JR, Asche CV ym. Psychotropic-related hip fractures: meta-analysis of first-generation and second-generation antidepressant and antipsychotic drugs. Ann Pharmacother 2012;46:917-28 «PMID: 22811347»PubMed
- Bakken MS, Engeland A, Engesæter LB ym. Increased risk of hip fracture among older people using antidepressant drugs: data from the Norwegian Prescription Database and the Norwegian Hip Fracture Registry. Age Ageing 2013;42:514-20 «PMID: 23438446»PubMed
- Lee SH, Hsu WT, Lai CC ym. Use of antipsychotics increases the risk of fracture: a systematic review and meta-analysis. Osteoporos Int 2017;28:1167-1178 «PMID: 28083669»PubMed
- Bakken MS, Schjøtt J, Engeland A ym. Antipsychotic Drugs and Risk of Hip Fracture in People Aged 60 and Older in Norway. J Am Geriatr Soc 2016;64:1203-9 «PMID: 27321599»PubMed
- Ping F, Wang Y, Wang J ym. Opioids increase hip fracture risk: a meta-analysis. J Bone Miner Metab 2017;35:289-297 «PMID: 27023332»PubMed
- Zhou B, Huang Y, Li H ym. Proton-pump inhibitors and risk of fractures: an update meta-analysis. Osteoporos Int 2016;27:339-47 «PMID: 26462494»PubMed
- Norton R, Campbell AJ, Reid IR ym. Residential status and risk of hip fracture. Age Ageing 1999;28:135-9 «PMID: 10350409»PubMed
- Blum MR, Bauer DC, Collet TH ym. Subclinical thyroid dysfunction and fracture risk: a meta-analysis. JAMA 2015;313:2055-65 «PMID: 26010634»PubMed
- Heikkilä K, Pearce J, Mäki M ym. Celiac disease and bone fractures: a systematic review and meta-analysis. J Clin Endocrinol Metab 2015;100:25-34 «PMID: 25279497»PubMed
- Huang SW, Wang WT, Chou LC ym. Chronic Obstructive Pulmonary Disease Increases the Risk of Hip Fracture: A Nationwide Population-Based Cohort Study. Sci Rep 2016;6:23360 «PMID: 26987933»PubMed
- van Staa TP, Geusens P, Bijlsma JW ym. Clinical assessment of the long-term risk of fracture in patients with rheumatoid arthritis. Arthritis Rheum 2006;54:3104-12 «PMID: 17009229»PubMed
- Bazelier MT, van Staa T, Uitdehaag BM ym. The risk of fracture in patients with multiple sclerosis: the UK general practice research database. J Bone Miner Res 2011;26:2271-9 «PMID: 21557309»PubMed
- Bazelier MT, van Staa TP, Uitdehaag BM ym. Risk of fractures in patients with multiple sclerosis: a population-based cohort study. Neurology 2012;78:1967-73 «PMID: 22592374»PubMed
- Waris VW, H.; Saarakkala, S.; Waris, P. Mikkelin osteoporoosi-indeksi tunnistaa rannemurtumapotilaiden luukadon. Suomen Lääkäril 2004;59(8):757-62
- Waris VJ, Sirola JP, Kiviniemi VV ym. Mikkeli Osteoporosis Index Identifies Fracture Risk Factors and Osteoporosis and Intervention Thresholds Parallel with FRAX. J Osteoporos 2011;2011:732560 «PMID: 21772977»PubMed
- Kanis JA, Johnell O, Oden A ym. FRAX and the assessment of fracture probability in men and women from the UK. Osteoporos Int 2008;19:385-97 «PMID: 18292978»PubMed
- Kanis JA, Oden A, Johansson H ym. FRAX and its applications to clinical practice. Bone 2009;44:734-43 «PMID: 19195497»PubMed
- Sund R, Honkanen R, Johansson H ym. Evaluation of the FRAX model for hip fracture predictions in the population-based Kuopio Osteoporosis Risk Factor and Prevention Study (OSTPRE). Calcif Tissue Int 2014;95:39-45 «PMID: 24792689»PubMed
- Peel NM, Bartlett HP, McClure RJ. Healthy aging as an intervention to minimize injury from falls among older people. Ann N Y Acad Sci 2007;1114:162-9 «PMID: 17986581»PubMed
- Schmitt NM, Schmitt J, Dören M. The role of physical activity in the prevention of osteoporosis in postmenopausal women-An update. Maturitas 2009;63:34-8 «PMID: 19356867»PubMed
- Karinkanta S, Piirtola M, Sievänen H ym. Physical therapy approaches to reduce fall and fracture risk among older adults. Nat Rev Endocrinol 2010;6:396-407 «PMID: 20517287»PubMed
- Sawka AM, Ismaila N, Cranney A ym. A scoping review of strategies for the prevention of hip fracture in elderly nursing home residents. PLoS One 2010;5:e9515 «PMID: 20209088»PubMed
- McClure R, Turner C, Peel N ym. Population-based interventions for the prevention of fall-related injuries in older people. Cochrane Database Syst Rev 2005;1:CD004441 «PMID: 15674948»PubMed
- Korpelainen R, Keinänen-Kiukaanniemi S, Nieminen P ym. Long-term outcomes of exercise: follow-up of a randomized trial in older women with osteopenia. Arch Intern Med 2010;170:1548-56 «PMID: 20876406»PubMed
- Rong K, Liu XY, Wu XH ym. Increasing Level of Leisure Physical Activity Could Reduce the Risk of Hip Fracture in Older Women: A Dose-Response Meta-analysis of Prospective Cohort Studies. Medicine (Baltimore) 2016;95:e2984 «PMID: 26986111»PubMed
- Pekkarinen T, Löyttyniemi E, Välimäki M. Hip fracture prevention with a multifactorial educational program in elderly community-dwelling Finnish women. Osteoporos Int 2013;24:2983-92 «PMID: 23652464»PubMed
- Panel on Prevention of Falls in Older Persons, American Geriatrics Society and British Geriatrics Society.. Summary of the Updated American Geriatrics Society/British Geriatrics Society clinical practice guideline for prevention of falls in older persons. J Am Geriatr Soc 2011;59:148-57 «PMID: 21226685»PubMed
- Frick KD, Kung JY, Parrish JM ym. Evaluating the cost-effectiveness of fall prevention programs that reduce fall-related hip fractures in older adults. J Am Geriatr Soc 2010;58:136-41 «PMID: 20122044»PubMed
- Tinetti ME, Baker DI, King M ym. Effect of dissemination of evidence in reducing injuries from falls. N Engl J Med 2008;359:252-61 «PMID: 18635430»PubMed
- Ham AC, Swart KM, Enneman AW ym. Medication-related fall incidents in an older, ambulant population: the B-PROOF study. Drugs Aging 2014;31:917-27 «PMID: 25398701»PubMed
- Oliver D, Connelly JB, Victor CR, ym. Strategies to prevent falls and fractures in hospitals and care homes and effect of cognitive impairment: systematic review and meta-analyses. BMJ (Clinical research ed.) 2007;334(7584):82
- Sawka AM, Boulos P, Beattie K ym. Hip protectors decrease hip fracture risk in elderly nursing home residents: a Bayesian meta-analysis. J Clin Epidemiol 2007;60:336-44 «PMID: 17346606»PubMed
- Ambrose AF, Paul G, Hausdorff JM. Risk factors for falls among older adults: a review of the literature. Maturitas 2013;75:51-61 «PMID: 23523272»PubMed
- Billington J, Fahey T, Galvin R. Diagnostic accuracy of the STRATIFY clinical prediction rule for falls: a systematic review and meta-analysis. BMC Fam Pract 2012;13:76 «PMID: 22870921»PubMed
- Aranda-Gallardo M, Morales-Asencio JM, Canca-Sanchez JC ym. Instruments for assessing the risk of falls in acute hospitalized patients: a systematic review and meta-analysis. BMC Health Serv Res 2013;13:122 «PMID: 23547708»PubMed
- Tiedemann A, Sherrington C, Orr T ym. Identifying older people at high risk of future falls: development and validation of a screening tool for use in emergency departments. Emerg Med J 2013;30:918-22 «PMID: 23139096»PubMed
- Barry E, Galvin R, Keogh C ym. Is the Timed Up and Go test a useful predictor of risk of falls in community dwelling older adults: a systematic review and meta-analysis. BMC Geriatr 2014;14:14 «PMID: 24484314»PubMed
- Cattelani L, Palumbo P, Palmerini L ym. FRAT-up, a Web-based fall-risk assessment tool for elderly people living in the community. J Med Internet Res 2015;17:e41 «PMID: 25693419»PubMed
- Matarese M, Ivziku D, Bartolozzi F ym. Systematic review of fall risk screening tools for older patients in acute hospitals. J Adv Nurs 2015;71:1198-209 «PMID: 25287867»PubMed
- Oliver D, Britton M, Seed P ym. Development and evaluation of evidence based risk assessment tool (STRATIFY) to predict which elderly inpatients will fall: case-control and cohort studies. BMJ 1997;315:1049-53 «PMID: 9366729»PubMed
- Pajala S. Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy 2012; Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085108 «http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085108»3
- Suomen Fysioterapeutit - Finlands Fysioterapeuter ry:n asettama työryhmä. Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiasuositus 2011; Available from: https://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php/fysioterapiasuositukset/kaatumisten-ja-kaatumisvammojen-ehkaisy «https://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php/fysioterapiasuositukset/kaatumisten-ja-kaatumisvammojen-ehkaisy»4
- Cameron ID, Gillespie LD, Robertson MC ym. Interventions for preventing falls in older people in care facilities and hospitals. Cochrane Database Syst Rev 2012;12:CD005465 «PMID: 23235623»PubMed
- Gillespie LD, Robertson MC, Gillespie WJ ym. Interventions for preventing falls in older people living in the community. Cochrane Database Syst Rev 2012;9:CD007146 «PMID: 22972103»PubMed
- Karlsson MK, Magnusson H, von Schewelov T ym. Prevention of falls in the elderly--a review. Osteoporos Int 2013;24:747-62 «PMID: 23296743»PubMed
- Swift CG, Iliffe S. Assessment and prevention of falls in older people--concise guidance. Clin Med (Lond) 2014;14:658-62 «PMID: 25468853»PubMed
- Feskanich D, Willett W, Colditz G. Walking and leisure-time activity and risk of hip fracture in postmenopausal women. JAMA 2002;288:2300-6 «PMID: 12425707»PubMed
- Michaëlsson K, Olofsson H, Jensevik K ym. Leisure physical activity and the risk of fracture in men. PLoS Med 2007;4:e199 «PMID: 17579509»PubMed
- Palvanen M, Kannus P, Piirtola M ym. Effectiveness of the Chaos Falls Clinic in preventing falls and injuries of home-dwelling older adults: a randomised controlled trial. Injury 2014;45:265-71 «PMID: 23579066»PubMed
- Stubbs B, Denkinger MD, Brefka S ym. What works to prevent falls in older adults dwelling in long term care facilities and hospitals? An umbrella review of meta-analyses of randomised controlled trials. Maturitas 2015;81:335-42 «PMID: 25935294»PubMed
- Rapp K, Lamb SE, Büchele G ym. Prevention of falls in nursing homes: subgroup analyses of a randomized fall prevention trial. J Am Geriatr Soc 2008;56:1092-7 «PMID: 18482303»PubMed
- Neyens JC, Dijcks BP, Twisk J ym. A multifactorial intervention for the prevention of falls in psychogeriatric nursing home patients, a randomised controlled trial (RCT). Age Ageing 2009;38:194-9 «PMID: 19221130»PubMed
- Evans LK, Strumpf NE, Allen-Taylor SL ym. A clinical trial to reduce restraints in nursing homes. J Am Geriatr Soc 1997;45:675-81 «PMID: 9180659»PubMed
- Hill KD, Hunter SW, Batchelor FA ym. Individualized home-based exercise programs for older people to reduce falls and improve physical performance: A systematic review and meta-analysis. Maturitas 2015;82:72-84 «PMID: 25989701»PubMed
- McKiernan FE. A simple gait-stabilizing device reduces outdoor falls and nonserious injurious falls in fall-prone older people during the winter. J Am Geriatr Soc 2005;53:943-7 «PMID: 15935015»PubMed
- Spink MJ, Menz HB, Fotoohabadi MR ym. Effectiveness of a multifaceted podiatry intervention to prevent falls in community dwelling older people with disabling foot pain: randomised controlled trial. BMJ 2011;342:d3411 «PMID: 21680622»PubMed
- Chan WC, Yeung JW, Wong CS ym. Efficacy of physical exercise in preventing falls in older adults with cognitive impairment: a systematic review and meta-analysis. J Am Med Dir Assoc 2015;16:149-54 «PMID: 25304179»PubMed
- Black DM, Cummings SR, Karpf DB ym. Randomised trial of effect of alendronate on risk of fracture in women with existing vertebral fractures. Fracture Intervention Trial Research Group. Lancet 1996;348:1535-41 «PMID: 8950879»PubMed
- Cummings SR, Black DM, Thompson DE ym. Effect of alendronate on risk of fracture in women with low bone density but without vertebral fractures: results from the Fracture Intervention Trial. JAMA 1998;280:2077-82 «PMID: 9875874»PubMed
- Wells GA, Cranney A, Peterson J ym. Alendronate for the primary and secondary prevention of osteoporotic fractures in postmenopausal women. Cochrane Database Syst Rev 2008;1:CD001155 «PMID: 18253985»PubMed
- Cummings SR, San Martin J, McClung MR ym. Denosumab for prevention of fractures in postmenopausal women with osteoporosis. N Engl J Med 2009;361:756-65 «PMID: 19671655»PubMed
- Rossouw JE, Anderson GL, Prentice RL ym. Risks and benefits of estrogen plus progestin in healthy postmenopausal women: principal results From the Women's Health Initiative randomized controlled trial. JAMA 2002;288:321-33 «PMID: 12117397»PubMed
- Wells G, Cranney A, Peterson J ym. Risedronate for the primary and secondary prevention of osteoporotic fractures in postmenopausal women. Cochrane Database Syst Rev 2008;1:CD004523 «PMID: 18254053»PubMed
- Reginster JY, Seeman E, De Vernejoul MC ym. Strontium ranelate reduces the risk of nonvertebral fractures in postmenopausal women with osteoporosis: Treatment of Peripheral Osteoporosis (TROPOS) study. J Clin Endocrinol Metab 2005;90:2816-22 «PMID: 15728210»PubMed
- Black DM, Delmas PD, Eastell R ym. Once-yearly zoledronic acid for treatment of postmenopausal osteoporosis. N Engl J Med 2007;356:1809-22 «PMID: 17476007»PubMed
- Iwamoto J, Takeda T, Matsumoto H. Efficacy of oral bisphosphonates for preventing hip fracture in disabled patients with neurological diseases: a meta-analysis of randomized controlled trials among the Japanese population. Curr Med Res Opin 2011;27:1141-8 «PMID: 21456887»PubMed
- Zhang W, Zhu C, Sun M ym. Efficacy of bisphosphonates against hip fracture in elderly patients with stroke and Parkinson diseases: meta-analysis of randomized controlled trials. J Stroke Cerebrovasc Dis 2014;23:2714-24 «PMID: 25314942»PubMed
- Amiche MA, Albaum JM, Tadrous M ym. Efficacy of osteoporosis pharmacotherapies in preventing fracture among oral glucocorticoid users: a network meta-analysis. Osteoporos Int 2016;27:1989-98 «PMID: 26782683»PubMed
- Allen CS, Yeung JH, Vandermeer B ym. Bisphosphonates for steroid-induced osteoporosis. Cochrane Database Syst Rev 2016;10:CD001347 «PMID: 27706804»PubMed
- Santesso N, Carrasco-Labra A, Brignardello-Petersen R. Hip protectors for preventing hip fractures in older people. Cochrane Database Syst Rev 2014;3:CD001255 «PMID: 24687239»PubMed
- Deutsch AL, Mink JH, Waxman AD. Occult fractures of the proximal femur: MR imaging. Radiology 1989;170:113-6 «PMID: 2909083»PubMed
- Quinn SF, McCarthy JL. Prospective evaluation of patients with suspected hip fracture and indeterminate radiographs: use of T1-weighted MR images. Radiology 1993;187:469-71 «PMID: 8475292»PubMed
- Evans PD, Wilson C, Lyons K. Comparison of MRI with bone scanning for suspected hip fracture in elderly patients. J Bone Joint Surg Br 1994;76:158-9 «PMID: 8300666»PubMed
- Pandey R, McNally E, Ali A ym. The role of MRI in the diagnosis of occult hip fractures. Injury 1998;29:61-3 «PMID: 9659484»PubMed
- Hakala MM, Eskelinen A, Toivonen J, ym. Kuntoutusosaston perustamisen vaikutus lonkkamurtumapotilaiden hoitotuloksiin Suomen Lääkäril 2014;69:319-23
- Swart E, Vasudeva E, Makhni EC ym. Dedicated Perioperative Hip Fracture Comanagement Programs are Cost-effective in High-volume Centers: An Economic Analysis. Clin Orthop Relat Res 2016;474:222-33 «PMID: 26260393»PubMed
- Sund R. Modeling the volume-effectiveness relationship in the case of hip fracture treatment in Finland. BMC Health Serv Res 2010;10:238 «PMID: 20707899»PubMed
- Grigoryan KV, Javedan H, Rudolph JL. Orthogeriatric care models and outcomes in hip fracture patients: a systematic review and meta-analysis. J Orthop Trauma 2014;28:e49-55 «PMID: 23912859»PubMed
- Hawley S, Javaid MK, Prieto-Alhambra D ym. Clinical effectiveness of orthogeriatric and fracture liaison service models of care for hip fracture patients: population-based longitudinal study. Age Ageing 2016;45:236-42 «PMID: 26802076»PubMed
- Kristensen PK, Thillemann TM, Søballe K ym. Can improved quality of care explain the success of orthogeriatric units? A population-based cohort study. Age Ageing 2016;45:66-71 «PMID: 26582757»PubMed
- Vidán M, Serra JA, Moreno C ym. Efficacy of a comprehensive geriatric intervention in older patients hospitalized for hip fracture: a randomized, controlled trial. J Am Geriatr Soc 2005;53:1476-82 «PMID: 16137275»PubMed
- Middleton M, Wan B, da Assuncao R. Improving hip fracture outcomes with integrated orthogeriatric care: a comparison between two accepted orthogeriatric models. Age Ageing 2016
- Killington M, Walker R, Crotty M. The chaotic journey: Recovering from hip fracture in a nursing home. Arch Gerontol Geriatr 2016;67:106-12 «PMID: 27483995»PubMed
- Nordström P, Gustafson Y, Michaëlsson K ym. Length of hospital stay after hip fracture and short term risk of death after discharge: a total cohort study in Sweden. BMJ 2015;350:h696 «PMID: 25700551»PubMed
- Neuburger J, Currie C, Wakeman R ym. The impact of a national clinician-led audit initiative on care and mortality after hip fracture in England: an external evaluation using time trends in non-audit data. Med Care 2015;53:686-91 «PMID: 26172938»PubMed
- Sipilä S, Salpakoski A, Edgren J ym. Recovery of Lower Extremity Performance After Hip Fracture Depends on Prefracture and Postdischarge Mobility: A Subgroup Analysis of a Randomized Rehabilitation Trial. J Am Geriatr Soc 2016;64:e25-8 «PMID: 27459732»PubMed
- Moran CG, Wenn RT, Sikand M ym. Early mortality after hip fracture: is delay before surgery important? J Bone Joint Surg Am 2005;87:483-9 «PMID: 15741611»PubMed
- Purmonen T, Törmälehto S, Säävuori N ym. Budget impact analysis of warfarin reversal therapies among hip fracture patients in Finland. Drugs R D 2015;15:155-62 «PMID: 25749804»PubMed
- Doleman B, Moppett IK. Is early hip fracture surgery safe for patients on clopidogrel? Systematic review, meta-analysis and meta-regression. Injury 2015;46:954-62 «PMID: 25818054»PubMed
- Kaukonen JP, Nurmi-Lüthje I, Lüthje P ym. Acute alcohol use among patients with acute hip fractures: a descriptive incidence study in southeastern Finland. Alcohol Alcohol 2006;41:345-8 «PMID: 16510531»PubMed
- Gregory JJ, Kostakopoulou K, Cool WP ym. One-year outcome for elderly patients with displaced intracapsular fractures of the femoral neck managed non-operatively. Injury 2010;41:1273-6 «PMID: 20630527»PubMed
- Moulton LS, Green NL, Sudahar T ym. Outcome after conservatively managed intracapsular fractures of the femoral neck. Ann R Coll Surg Engl 2015;97:279-82 «PMID: 26263935»PubMed
- Pajulammi HM, Luukkaala TH, Pihlajamäki HK ym. Decreased glomerular filtration rate estimated by 2009 CKD-EPI equation predicts mortality in older hip fracture population. Injury 2016;47:1536-42 «PMID: 27168083»PubMed
- Nordling P, Kiviniemi T, Strandberg M ym. Predicting the outcome of hip fracture patients by using N-terminal fragment of pro-B-type natriuretic peptide. BMJ Open 2016;6:e009416 «PMID: 26911583»PubMed
- Smeets SJ, Poeze M, Verbruggen JP. Preoperative cardiac evaluation of geriatric patients with hip fracture. Injury 2012;43:2146-51 «PMID: 22995981»PubMed
- Carson JL, Terrin ML, Noveck H ym. Liberal or restrictive transfusion in high-risk patients after hip surgery. N Engl J Med 2011;365:2453-62 «PMID: 22168590»PubMed
- Leer-Salvesen S, Dybvik E, Dahl OE ym. Postoperative start compared to preoperative start of low-molecular-weight heparin increases mortality in patients with femoral neck fractures. Acta Orthop 2017;88:48-54 «PMID: 27658532»PubMed
- Frisch NB, Pepper AM, Jildeh TR ym. Intraoperative Hypothermia During Surgical Fixation of Hip Fractures. Orthopedics 2016;39:e1170-e1177 «PMID: 27536952»PubMed
- Hellström PM, Samuelsson B, Al-Ani AN ym. Normal gastric emptying time of a carbohydrate-rich drink in elderly patients with acute hip fracture: a pilot study. BMC Anesthesiol 2017;17:23 «PMID: 28202056»PubMed
- Dasch B, Endres HG, Maier C ym. Fracture-related hip pain in elderly patients with proximal femoral fracture after discharge from stationary treatment. Eur J Pain 2008;12:149-56 «PMID: 17475523»PubMed
- Walker-Bone K, Harvey NC, Ntani G ym. Chronic widespread bodily pain is increased among individuals with history of fracture: findings from UK Biobank. Arch Osteoporos 2016;11:1 «PMID: 26678491»PubMed
- Parker MJ, Griffiths R, Appadu BN. Nerve blocks (subcostal, lateral cutaneous, femoral, triple, psoas) for hip fractures. Cochrane Database Syst Rev 2002;1:CD001159 «PMID: 11869594»PubMed
- Morrison RS, Magaziner J, Gilbert M ym. Relationship between pain and opioid analgesics on the development of delirium following hip fracture. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2003;58:76-81 «PMID: 12560416»PubMed
- Abou-Setta AM, Beaupre LA, Rashiq S ym. Comparative effectiveness of pain management interventions for hip fracture: a systematic review. Ann Intern Med 2011;155:234-45 «PMID: 21844549»PubMed
- Chin RP, Ho CH, Cheung LP. Scheduled analgesic regimen improves rehabilitation after hip fracture surgery. Clin Orthop Relat Res 2013;471:2349-60 «PMID: 23543417»PubMed
- Network SIG. Management of hip fracture in older people. A national clinical guideline. 2009
- Morrison RS, Siu AL. A comparison of pain and its treatment in advanced dementia and cognitively intact patients with hip fracture. J Pain Symptom Manage 2000;19:240-8 «PMID: 10799790»PubMed
- McDermott JH, Nichols DR, Lovell ME. A case-control study examining inconsistencies in pain management following fractured neck of femur: an inferior analgesia for the cognitively impaired. Emerg Med J 2014;31:e2-8 «PMID: 24136118»PubMed
- Jensen-Dahm C, Palm H, Gasse C ym. Postoperative Treatment of Pain after Hip Fracture in Elderly Patients with Dementia. Dement Geriatr Cogn Disord 2016;41:181-91 «PMID: 27045590»PubMed
- Leino KA, Kuusniemi KS, Lertola KK ym. Comparison of four pain scales in patients with hip fracture or other lower limb trauma. Acta Anaesthesiol Scand 2011;55:495-502 «PMID: 21288225»PubMed
- DeWaters T, Faut-Callahan M, McCann JJ ym. Comparison of self-reported pain and the PAINAD scale in hospitalized cognitively impaired and intact older adults after hip fracture surgery. Orthop Nurs 2008;27:21-8 «PMID: 18300684»PubMed
- Cuvillon P, Ripart J, Debureaux S ym. [Analgesia after hip fracture repair in elderly patients: the effect of a continuous femoral nerve block: a prospective and randomised study]. Ann Fr Anesth Reanim 2007;26:2-9 «PMID: 17142005»PubMed
- Bollinger AJ, Butler PD, Nies MS ym. Is Scheduled Intravenous Acetaminophen Effective in the Pain Management Protocol of Geriatric Hip Fractures? Geriatr Orthop Surg Rehabil 2015;6:202-8 «PMID: 26328237»PubMed
- Handoll HH, Queally JM, Parker MJ. Pre-operative traction for hip fractures in adults. Cochrane Database Syst Rev 2011;12:CD000168 «PMID: 22161361»PubMed
- Niskanen RO, Strandberg N. Bedside femoral block performed on the first postoperative day after unilateral total knee arthroplasty: a randomized study of 49 patients. J Knee Surg 2005;18:192-6 «PMID: 16152867»PubMed
- Godoy Monzón D, Vazquez J, Jauregui JR ym. Pain treatment in post-traumatic hip fracture in the elderly: regional block vs. systemic non-steroidal analgesics. Int J Emerg Med 2010;3:321-5 «PMID: 21373300»PubMed
- Soinikoski M, Kuusniemi K, Jalonen J ym. A national survey into perioperative anesthetic management of patients with a fractured neck of femur. BMC Anesthesiol 2012;12:14 «PMID: 22839198»PubMed
- Kokki M, Välitalo P, Rasanen I ym. Absorption of different oral dosage forms of oxycodone in the elderly: a cross-over clinical trial in patients undergoing cystoscopy. Eur J Clin Pharmacol 2012;68:1357-63 «PMID: 22451244»PubMed
- Kuusniemi K, Zöllner J, Sjövall S ym. Prolonged-release oxycodone/naloxone in postoperative pain management: from a randomized clinical trial to usual clinical practice. J Int Med Res 2012;40:1775-93 «PMID: 23206459»PubMed
- Solomon DH, Rassen JA, Glynn RJ ym. The comparative safety of opioids for nonmalignant pain in older adults. Arch Intern Med 2010;170:1979-86 «PMID: 21149754»PubMed
- Möller J, Laflamme L, Söderberg Löfdal K. CYP2D6-inhibiting drugs and the increased risk of fall-related injuries due to newly initiated opioid treatment--a Swedish, register-based case-crossover study. Basic Clin Pharmacol Toxicol 2015;116:134-9 «PMID: 24975450»PubMed
- Biboulet P, Jourdan A, Van Haevre V ym. Hemodynamic profile of target-controlled spinal anesthesia compared with 2 target-controlled general anesthesia techniques in elderly patients with cardiac comorbidities. Reg Anesth Pain Med 2012;37:433-40 «PMID: 22609644»PubMed
- Olofsson C, Nygårds EB, Bjersten AB ym. Low-dose bupivacaine with sufentanil prevents hypotension after spinal anesthesia for hip repair in elderly patients. Acta Anaesthesiol Scand 2004;48:1240-4 «PMID: 15504182»PubMed
- Handoll HH, Farrar MJ, McBirnie J ym. Heparin, low molecular weight heparin and physical methods for preventing deep vein thrombosis and pulmonary embolism following surgery for hip fractures. Cochrane Database Syst Rev 2002;4:CD000305 «PMID: 12519540»PubMed
- Breivik H, Bang U, Jalonen J ym. Nordic guidelines for neuraxial blocks in disturbed haemostasis from the Scandinavian Society of Anaesthesiology and Intensive Care Medicine. Acta Anaesthesiol Scand 2010;54:16-41 «PMID: 19839941»PubMed
- Gillespie WJ, Walenkamp GH. Antibiotic prophylaxis for surgery for proximal femoral and other closed long bone fractures. Cochrane Database Syst Rev 2010;3:CD000244 «PMID: 20238310»PubMed
- Uçkay I, Hoffmeyer P, Lew D ym. Prevention of surgical site infections in orthopaedic surgery and bone trauma: state-of-the-art update. J Hosp Infect 2013;84:5-12 «PMID: 23414705»PubMed
- Bryson DJ, Morris DL, Shivji FS ym. Antibiotic prophylaxis in orthopaedic surgery: difficult decisions in an era of evolving antibiotic resistance. Bone Joint J 2016;98-B:1014-9 «PMID: 27482011»PubMed
- Cordero-Ampuero J, de Dios M. What are the risk factors for infection in hemiarthroplasties and total hip arthroplasties? Clin Orthop Relat Res 2010;468:3268-77 «PMID: 20544319»PubMed
- Raivio MK, O.; Pitkälä, K.; Tilvis, R. Rehabilitation Outcome in Hip-Fracture: Impact of Weight-Bearing Restriction–A Preliminary Investigation. Phys Occup Ther Geriatr 2005;22(4)
- Nyholm AM, Gromov K, Palm H ym. Time to Surgery Is Associated with Thirty-Day and Ninety-Day Mortality After Proximal Femoral Fracture: A Retrospective Observational Study on Prospectively Collected Data from the Danish Fracture Database Collaborators. J Bone Joint Surg Am 2015;97:1333-9 «PMID: 26290084»PubMed
- Lewis PM, Waddell JP. When is the ideal time to operate on a patient with a fracture of the hip? : a review of the available literature. Bone Joint J 2016;98-B:1573-1581 «PMID: 27909117»PubMed
- Lee HB, Mears SC, Rosenberg PB ym. Predisposing factors for postoperative delirium after hip fracture repair in individuals with and without dementia. J Am Geriatr Soc 2011;59:2306-13 «PMID: 22188077»PubMed
- Krogseth M, Watne LO, Juliebø V ym. Delirium is a risk factor for further cognitive decline in cognitively impaired hip fracture patients. Arch Gerontol Geriatr 2016;64:38-44 «PMID: 26952375»PubMed
- Gjertsen JE, Fevang JM, Matre K ym. Clinical outcome after undisplaced femoral neck fractures. Acta Orthop 2011;82:268-74 «PMID: 21619501»PubMed
- Siavashi B, Aalirezaei A, Moosavi M ym. A comparative study between multiple cannulated screws and dynamic hip screw for fixation of femoral neck fracture in adults. Int Orthop 2015;39:2069-71 «PMID: 26152248»PubMed
- Parker MJ, Gurusamy K. Internal fixation versus arthroplasty for intracapsular proximal femoral fractures in adults. Cochrane Database Syst Rev 2006;4:CD001708 «PMID: 17054139»PubMed
- Frihagen F, Nordsletten L, Madsen JE. Hemiarthroplasty or internal fixation for intracapsular displaced femoral neck fractures: randomised controlled trial. BMJ 2007;335:1251-4 «PMID: 18056740»PubMed
- Leonardsson O, Sernbo I, Carlsson A ym. Long-term follow-up of replacement compared with internal fixation for displaced femoral neck fractures: results at ten years in a randomised study of 450 patients. J Bone Joint Surg Br 2010;92:406-12 «PMID: 20190313»PubMed
- Parker MJ, Gurusamy KS, Azegami S. Arthroplasties (with and without bone cement) for proximal femoral fractures in adults. Cochrane Database Syst Rev 2010;6:CD001706 «PMID: 20556753»PubMed
- Rogmark C, Fenstad AM, Leonardsson O ym. Posterior approach and uncemented stems increases the risk of reoperation after hemiarthroplasties in elderly hip fracture patients. Acta Orthop 2014;85:18-25 «PMID: 24460108»PubMed
- Hopley C, Stengel D, Ekkernkamp A ym. Primary total hip arthroplasty versus hemiarthroplasty for displaced intracapsular hip fractures in older patients: systematic review. BMJ 2010;340:c2332 «PMID: 20543010»PubMed
- Avery PP, Baker RP, Walton MJ ym. Total hip replacement and hemiarthroplasty in mobile, independent patients with a displaced intracapsular fracture of the femoral neck: a seven- to ten-year follow-up report of a prospective randomised controlled trial. J Bone Joint Surg Br 2011;93:1045-8 «PMID: 21768626»PubMed
- Baker RP, Squires B, Gargan MF ym. Total hip arthroplasty and hemiarthroplasty in mobile, independent patients with a displaced intracapsular fracture of the femoral neck. A randomized, controlled trial. J Bone Joint Surg Am 2006;88:2583-9 «PMID: 17142407»PubMed
- Parker MJ, Handoll HH. Gamma and other cephalocondylic intramedullary nails versus extramedullary implants for extracapsular hip fractures in adults. Cochrane Database Syst Rev 2010;9:CD000093 «PMID: 20824825»PubMed
- Pajarinen J, Lindahl J, Savolainen V ym. Femoral shaft medialisation and neck-shaft angle in unstable pertrochanteric femoral fractures. Int Orthop 2004;28:347-53 «PMID: 15597171»PubMed
- Hsu CE, Chiu YC, Tsai SH ym. Trochanter stabilising plate improves treatment outcomes in AO/OTA 31-A2 intertrochanteric fractures with critical thin femoral lateral walls. Injury 2015;46:1047-53 «PMID: 25890863»PubMed
- Matre K, Havelin LI, Gjertsen JE ym. Sliding hip screw versus IM nail in reverse oblique trochanteric and subtrochanteric fractures. A study of 2716 patients in the Norwegian Hip Fracture Register. Injury 2013;44:735-42 «PMID: 23305689»PubMed
- Koval KJ, Friend KD, Aharonoff GB ym. Weight bearing after hip fracture: a prospective series of 596 geriatric hip fracture patients. J Orthop Trauma 1996;10:526-30 «PMID: 8915913»PubMed
- Raaymakers EL. The non-operative treatment of impacted femoral neck fractures. Injury 2002;33 Suppl 3:C8-14 «PMID: 12423585»PubMed
- Kim JW, Byun SE, Chang JS. The clinical outcomes of early internal fixation for undisplaced femoral neck fractures and early full weight-bearing in elderly patients. Arch Orthop Trauma Surg 2014;134:941-6 «PMID: 24806536»PubMed
- Kamel HK, Iqbal MA, Mogallapu R ym. Time to ambulation after hip fracture surgery: relation to hospitalization outcomes. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2003;58:1042-5 «PMID: 14630887»PubMed
- Oldmeadow LB, Edwards ER, Kimmel LA ym. No rest for the wounded: early ambulation after hip surgery accelerates recovery. ANZ J Surg 2006;76:607-11 «PMID: 16813627»PubMed
- Hoenig H, Rubenstein LV, Sloane R ym. What is the role of timing in the surgical and rehabilitative care of community-dwelling older persons with acute hip fracture? Arch Intern Med 1997;157:513-20 «PMID: 9066455»PubMed
- Kimmel LA, Liew SM, Sayer JM ym. HIP4Hips (High Intensity Physiotherapy for Hip fractures in the acute hospital setting): a randomised controlled trial. Med J Aust 2016;205:73-8 «PMID: 27456448»PubMed
- Huusko TM, Karppi P, Avikainen V ym. Randomised, clinically controlled trial of intensive geriatric rehabilitation in patients with hip fracture: subgroup analysis of patients with dementia. BMJ 2000;321:1107-11 «PMID: 11061730»PubMed
- Moseley AM, Sherrington C, Lord SR ym. Mobility training after hip fracture: a randomised controlled trial. Age Ageing 2009;38:74-80 «PMID: 19017676»PubMed
- Allen J, Koziak A, Buddingh S ym. Rehabilitation in patients with dementia following hip fracture: a systematic review. Physiother Can 2012;64:190-201 «PMID: 23449813»PubMed
- Laurila J. [Delirium]. Duodecim 2012;128:642-7 «PMID: 22506327»PubMed
- American Geriatrics Society Expert Panel on Postoperative Delirium in Older A. Postoperative delirium in older adults: best practice statement from the American Geriatrics Society. J Am Coll Surg 2015;220(2):136-48 e1
- Juliebø V, Bjøro K, Krogseth M ym. Risk factors for preoperative and postoperative delirium in elderly patients with hip fracture. J Am Geriatr Soc 2009;57:1354-61 «PMID: 19573218»PubMed
- Bruce AJ, Ritchie CW, Blizard R ym. The incidence of delirium associated with orthopedic surgery: a meta-analytic review. Int Psychogeriatr 2007;19:197-214 «PMID: 16973101»PubMed
- Oh ES, Li M, Fafowora TM ym. Preoperative risk factors for postoperative delirium following hip fracture repair: a systematic review. Int J Geriatr Psychiatry 2015;30:900-10 «PMID: 25503071»PubMed
- Marcantonio E, Ta T, Duthie E ym. Delirium severity and psychomotor types: their relationship with outcomes after hip fracture repair. J Am Geriatr Soc 2002;50:850-7 «PMID: 12028171»PubMed
- Albrecht JS, Marcantonio ER, Roffey DM ym. Stability of postoperative delirium psychomotor subtypes in individuals with hip fracture. J Am Geriatr Soc 2015;63:970-6 «PMID: 25943948»PubMed
- Olofsson B, Stenvall M, Lundström M ym. Malnutrition in hip fracture patients: an intervention study. J Clin Nurs 2007;16:2027-38 «PMID: 17419798»PubMed
- Sieber FE, Mears S, Lee H ym. Postoperative opioid consumption and its relationship to cognitive function in older adults with hip fracture. J Am Geriatr Soc 2011;59:2256-62 «PMID: 22092232»PubMed
- Marcantonio ER, Flacker JM, Wright RJ ym. Reducing delirium after hip fracture: a randomized trial. J Am Geriatr Soc 2001;49:516-22 «PMID: 11380742»PubMed
- Deschodt M, Braes T, Flamaing J ym. Preventing delirium in older adults with recent hip fracture through multidisciplinary geriatric consultation. J Am Geriatr Soc 2012;60:733-9 «PMID: 22429099»PubMed
- de Jonghe A, van Munster BC, Goslings JC ym. Effect of melatonin on incidence of delirium among patients with hip fracture: a multicentre, double-blind randomized controlled trial. CMAJ 2014;186:E547-56 «PMID: 25183726»PubMed
- Marcantonio ER, Palihnich K, Appleton P ym. Pilot randomized trial of donepezil hydrochloride for delirium after hip fracture. J Am Geriatr Soc 2011;59 Suppl 2:S282-8 «PMID: 22091574»PubMed
- Kalisvaart KJ, de Jonghe JF, Bogaards MJ ym. Haloperidol prophylaxis for elderly hip-surgery patients at risk for delirium: a randomized placebo-controlled study. J Am Geriatr Soc 2005;53:1658-66 «PMID: 16181163»PubMed
- Vochteloo AJ, Moerman S, van der Burg BL ym. Delirium risk screening and haloperidol prophylaxis program in hip fracture patients is a helpful tool in identifying high-risk patients, but does not reduce the incidence of delirium. BMC Geriatr 2011;11:39 «PMID: 21834991»PubMed
- Lonergan E, Britton AM, Luxenberg J ym. Antipsychotics for delirium. Cochrane Database Syst Rev 2007;2:CD005594 «PMID: 17443602»PubMed
- Lonergan E, Luxenberg J, Areosa Sastre A. Benzodiazepines for delirium. Cochrane Database Syst Rev 2009;4:CD006379 «PMID: 19821364»PubMed
- Bourne RS, Tahir TA, Borthwick M ym. Drug treatment of delirium: past, present and future. J Psychosom Res 2008;65:273-82 «PMID: 18707951»PubMed
- Marks R. Hip fracture epidemiological trends, outcomes, and risk factors, 1970-2009. Int J Gen Med 2010;3:1-17 «PMID: 20463818»PubMed
- Nuotio M, Tuominen P, Luukkaala T. Association of nutritional status as measured by the Mini-Nutritional Assessment Short Form with changes in mobility, institutionalization and death after hip fracture. Eur J Clin Nutr 2016;70:393-8 «PMID: 26486304»PubMed
- Puskarich CL, Nelson CL, Nusbickel FR ym. The use of two nutritional indicators in identifying long bone fracture patients who do and do not develop infections. J Orthop Res 1990;8:799-803 «PMID: 2213336»PubMed
- Patterson BM, Cornell CN, Carbone B ym. Protein depletion and metabolic stress in elderly patients who have a fracture of the hip. J Bone Joint Surg Am 1992;74:251-60 «PMID: 1541619»PubMed
- Ponzer S, Tidermark J, Brismar K ym. Nutritional status, insulin-like growth factor-1 and quality of life in elderly women with hip fractures. Clin Nutr 1999;18:241-6 «PMID: 10578024»PubMed
- Bell JJ, Pulle RC, Crouch AM ym. Impact of malnutrition on 12-month mortality following acute hip fracture. ANZ J Surg 2016;86:157-61 «PMID: 26748473»PubMed
- Bell JJ, Bauer JD, Capra S ym. Multidisciplinary, multi-modal nutritional care in acute hip fracture inpatients - results of a pragmatic intervention. Clin Nutr 2014;33:1101-7 «PMID: 24388594»PubMed
- Klotzbuecher CM, Ross PD, Landsman PB ym. Patients with prior fractures have an increased risk of future fractures: a summary of the literature and statistical synthesis. J Bone Miner Res 2000;15:721-39 «PMID: 10780864»PubMed
- Lyles KW, Schenck AP, Colón-Emeric CS. Hip and other osteoporotic fractures increase the risk of subsequent fractures in nursing home residents. Osteoporos Int 2008;19:1225-33 «PMID: 18301857»PubMed
- Stenvall M, Olofsson B, Lundström M ym. Inpatient falls and injuries in older patients treated for femoral neck fracture. Arch Gerontol Geriatr 2006;43:389-99 «PMID: 16540190»PubMed
- Stenvall M, Olofsson B, Lundström M ym. A multidisciplinary, multifactorial intervention program reduces postoperative falls and injuries after femoral neck fracture. Osteoporos Int 2007;18:167-75 «PMID: 17061151»PubMed
- Kaukonen JP, Lüthje P, Nurmi-Lüthje I ym. Second hip fracture and patients' medication after the first hip fracture: a follow-up of 221 hip fracture patients in Finland. Arch Gerontol Geriatr 2011;52:185-9 «PMID: 20399516»PubMed
- Ryg J, Rejnmark L, Overgaard S ym. Hip fracture patients at risk of second hip fracture: a nationwide population-based cohort study of 169,145 cases during 1977-2001. J Bone Miner Res 2009;24:1299-307 «PMID: 19257816»PubMed
- Zhu Y, Chen W, Sun T ym. Meta-analysis of risk factors for the second hip fracture (SHF) in elderly patients. Arch Gerontol Geriatr 2014;59:1-6 «PMID: 24657007»PubMed
- Korpi M, Luukkala T, Jäntti P, ym. Lonkkamurtumapotilaiden arviointi geriatrian poliklinikalla. Suomen Lääkäril 2013;68:131-8
- Avenell A, Mak JC, O'Connell D. Vitamin D and vitamin D analogues for preventing fractures in post-menopausal women and older men. Cochrane Database Syst Rev 2014;4:CD000227 «PMID: 24729336»PubMed
- Bolland MJ, Leung W, Tai V ym. Calcium intake and risk of fracture: systematic review. BMJ 2015;351:h4580 «PMID: 26420387»PubMed
- Fox KM, Magaziner J, Hawkes WG ym. Loss of bone density and lean body mass after hip fracture. Osteoporos Int 2000;11:31-5 «PMID: 10663356»PubMed
- Prestmo A, Hagen G, Sletvold O ym. Comprehensive geriatric care for patients with hip fractures: a prospective, randomised, controlled trial. Lancet 2015;385:1623-33 «PMID: 25662415»PubMed
- Young J. Rehabilitation and older people. BMJ (Clinical research ed.) 1996;313(7058):677-81
- Stenvall M, Olofsson B, Nyberg L ym. Improved performance in activities of daily living and mobility after a multidisciplinary postoperative rehabilitation in older people with femoral neck fracture: a randomized controlled trial with 1-year follow-up. J Rehabil Med 2007;39:232-8 «PMID: 17468792»PubMed
- Berggren M, Stenvall M, Olofsson B ym. Evaluation of a fall-prevention program in older people after femoral neck fracture: a one-year follow-up. Osteoporos Int 2008;19:801-9 «PMID: 18030411»PubMed
- Crotty M, Unroe K, Cameron ID ym. Rehabilitation interventions for improving physical and psychosocial functioning after hip fracture in older people. Cochrane Database Syst Rev 2010;1:CD007624 «PMID: 20091644»PubMed
- Parker MJ, Pryor GA, Myles JW. Early discharge after hip fracture. Prospective 3-year study of 645 patients. Acta Orthop Scand 1991;62:563-6 «PMID: 1767649»PubMed
- O'Cathain A. Evaluation of a Hospital at Home scheme for the early discharge of patients with fractured neck of femur. J Public Health Med 1994;16:205-10 «PMID: 7946496»PubMed
- Crotty M, Whitehead CH, Gray S ym. Early discharge and home rehabilitation after hip fracture achieves functional improvements: a randomized controlled trial. Clin Rehabil 2002;16:406-13 «PMID: 12061475»PubMed
- Ghazipura M. Community versus inpatient rehabilitation in hip fracture patients: a rapid review. Toronto, Ontario2013.
- Huusko T. Hip fractures in Central Finland and geriatric rehabilitation after hip fracture operation. Kuopion yliopisto; 2001.
- Jónsson B, Sernbo I, Johnell O. Rehabilitation of hip fracture patients with Parkinson's Disease. Scand J Rehabil Med 1995;27:227-30 «PMID: 8650507»PubMed
- Bliemel C, Oberkircher L, Eschbach DA ym. Impact of Parkinson's disease on the acute care treatment and medium-term functional outcome in geriatric hip fracture patients. Arch Orthop Trauma Surg 2015;135:1519-26 «PMID: 26253249»PubMed
- Critchley RJ, Khan SK, Yarnall AJ ym. Occurrence, management and outcomes of hip fractures in patients with Parkinson's disease. Br Med Bull 2015;115:135-42 «PMID: 26130734»PubMed
- Ramnemark A, Nilsson M, Borssén B ym. Stroke, a major and increasing risk factor for femoral neck fracture. Stroke 2000;31:1572-7 «PMID: 10884456»PubMed
- Huusko TM, Karppi P, Avikainen V ym. Intensive geriatric rehabilitation of hip fracture patients: a randomized, controlled trial. Acta Orthop Scand 2002;73:425-31 «PMID: 12358116»PubMed
- Mak JC, Cameron ID, March LM ym. Evidence-based guidelines for the management of hip fractures in older persons: an update. Med J Aust 2010;192:37-41 «PMID: 20047547»PubMed
- Salpakoski A, Törmäkangas T, Edgren J ym. Effects of a multicomponent home-based physical rehabilitation program on mobility recovery after hip fracture: a randomized controlled trial. J Am Med Dir Assoc 2014;15:361-8 «PMID: 24559642»PubMed
- Di Monaco M, Vallero F, De Toma E ym. A single home visit by an occupational therapist reduces the risk of falling after hip fracture in elderly women: a quasi-randomized controlled trial. J Rehabil Med 2008;40:446-50 «PMID: 18509559»PubMed
- Chudyk AM, Jutai JW, Petrella RJ ym. Systematic review of hip fracture rehabilitation practices in the elderly. Arch Phys Med Rehabil 2009;90:246-62 «PMID: 19236978»PubMed
- Sherrington C, Tiedemann A, Cameron I. Physical exercise after hip fracture: an evidence overview. Eur J Phys Rehabil Med 2011;47:297-307 «PMID: 21555983»PubMed
- Auais MA, Eilayyan O, Mayo NE. Extended exercise rehabilitation after hip fracture improves patients' physical function: a systematic review and meta-analysis. Phys Ther 2012;92:1437-51 «PMID: 22822235»PubMed
- Diong J, Allen N, Sherrington C. Structured exercise improves mobility after hip fracture: a meta-analysis with meta-regression. Br J Sports Med 2016;50:346-55 «PMID: 26036676»PubMed
- Zidén L, Frändin K, Kreuter M. Home rehabilitation after hip fracture. A randomized controlled study on balance confidence, physical function and everyday activities. Clin Rehabil 2008;22:1019-33 «PMID: 19052241»PubMed
- Portegijs E, Kallinen M, Rantanen T ym. Effects of resistance training on lower-extremity impairments in older people with hip fracture. Arch Phys Med Rehabil 2008;89:1667-74 «PMID: 18760151»PubMed
- Edgren J, Rantanen T, Heinonen A ym. Effects of progressive resistance training on physical disability among older community-dwelling people with history of hip fracture. Aging Clin Exp Res 2012;24:171-5 «PMID: 22842835»PubMed
- Heinonen M, Karppi P, Huusko T ym. Post-operative degree of mobilization at two weeks predicts one-year mortality after hip fracture. Aging Clin Exp Res 2004;16:476-80 «PMID: 15739600»PubMed
- Hu F, Jiang C, Shen J ym. Preoperative predictors for mortality following hip fracture surgery: a systematic review and meta-analysis. Injury 2012;43:676-85 «PMID: 21683355»PubMed
- Smith T, Pelpola K, Ball M ym. Pre-operative indicators for mortality following hip fracture surgery: a systematic review and meta-analysis. Age Ageing 2014;43:464-71 «PMID: 24895018»PubMed
- Radinovic K, Markovic-Denic L, Dubljanin-Raspopovic E ym. Estimating the effect of incident delirium on short-term outcomes in aged hip fracture patients through propensity score analysis. Geriatr Gerontol Int 2015;15:848-55 «PMID: 25258087»PubMed
- Zywiel MG, Hurley RT, Perruccio AV ym. Health economic implications of perioperative delirium in older patients after surgery for a fragility hip fracture. J Bone Joint Surg Am 2015;97:829-36 «PMID: 25995494»PubMed
- Krogseth M, Wyller TB, Engedal K ym. Delirium is a risk factor for institutionalization and functional decline in older hip fracture patients. J Psychosom Res 2014;76:68-74 «PMID: 24360144»PubMed
- Witlox J, Slor CJ, Jansen RW ym. The neuropsychological sequelae of delirium in elderly patients with hip fracture three months after hospital discharge. Int Psychogeriatr 2013;25:1521-31 «PMID: 23651760»PubMed
- Gjertsen JE, Baste V, Fevang JM ym. Quality of life following hip fractures: results from the Norwegian hip fracture register. BMC Musculoskelet Disord 2016;17:265 «PMID: 27387741»PubMed
- Häkkinen A, Heinonen M, Kautiainen H ym. Effect of cognitive impairment on basic activities of daily living in hip fracture patients: a 1-year follow-up. Aging Clin Exp Res 2007;19:139-44 «PMID: 17446725»PubMed
- Laulund AS, Lauritzen JB, Duus BR ym. Routine blood tests as predictors of mortality in hip fracture patients. Injury 2012;43:1014-20 «PMID: 22236368»PubMed
- Goisser S, Schrader E, Singler K ym. Malnutrition According to Mini Nutritional Assessment Is Associated With Severe Functional Impairment in Geriatric Patients Before and up to 6 Months After Hip Fracture. J Am Med Dir Assoc 2015;16:661-7 «PMID: 25864084»PubMed
- Bellelli G, Mazzola P, Morandi A ym. Duration of postoperative delirium is an independent predictor of 6-month mortality in older adults after hip fracture. J Am Geriatr Soc 2014;62:1335-40 «PMID: 24890941»PubMed
- Mazzola P, Bellelli G, Broggini V ym. Postoperative delirium and pre-fracture disability predict 6-month mortality among the oldest old hip fracture patients. Aging Clin Exp Res 2015;27:53-60 «PMID: 24880696»PubMed
- Anbar R, Beloosesky Y, Cohen J ym. Tight calorie control in geriatric patients following hip fracture decreases complications: a randomized, controlled study. Clin Nutr 2014;33:23-8 «PMID: 23642400»PubMed
- Avenell A, Gillespie WJ, Gillespie LD ym. Vitamin D and vitamin D analogues for preventing fractures associated with involutional and post-menopausal osteoporosis. Cochrane Database Syst Rev 2009;2:CD000227 «PMID: 19370554»PubMed
- Avenell A, Handoll HH. Nutritional supplementation for hip fracture aftercare in older people. Cochrane Database Syst Rev 2010;1:CD001880 «PMID: 20091525»PubMed
- Basques BA, Bohl DD, Golinvaux NS ym. General versus spinal anaesthesia for patients aged 70 years and older with a fracture of the hip. Bone Joint J 2015;97-B:689-95 «PMID: 25922465»PubMed
- Bischoff-Ferrari HA, Willett WC, Orav EJ ym. A pooled analysis of vitamin D dose requirements for fracture prevention. N Engl J Med 2012;367:40-9 «PMID: 22762317»PubMed
- Blomfeldt R, Törnkvist H, Eriksson K ym. A randomised controlled trial comparing bipolar hemiarthroplasty with total hip replacement for displaced intracapsular fractures of the femoral neck in elderly patients. J Bone Joint Surg Br 2007;89:160-5 «PMID: 17322427»PubMed
- Boldin C, Seibert FJ, Fankhauser F ym. The proximal femoral nail (PFN)--a minimal invasive treatment of unstable proximal femoral fractures: a prospective study of 55 patients with a follow-up of 15 months. Acta Orthop Scand 2003;74:53-8 «PMID: 12635794»PubMed
- Bretherton CP, Parker MJ. Early surgery for patients with a fracture of the hip decreases 30-day mortality. Bone Joint J 2015;97-B:104-8 «PMID: 25568422»PubMed
- Brown CH 4th, Azman AS, Gottschalk A ym. Sedation depth during spinal anesthesia and survival in elderly patients undergoing hip fracture repair. Anesth Analg 2014;118:977-80 «PMID: 24781567»PubMed
- Brox WT, Chan PH, Cafri G ym. Similar mortality with general or regional anesthesia in elderly hip fracture patients. Acta Orthop 2016;87:152-7 «PMID: 26986550»PubMed
- Capezuti E, Evans L, Strumpf N ym. Physical restraint use and falls in nursing home residents. J Am Geriatr Soc 1996;44:627-33 «PMID: 8642150»PubMed
- Capezuti E, Strumpf NE, Evans LK ym. The relationship between physical restraint removal and falls and injuries among nursing home residents. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 1998;53:M47-52 «PMID: 9467433»PubMed
- Carlsson P, Tidermark J, Ponzer S ym. Food habits and appetite of elderly women at the time of a femoral neck fracture and after nutritional and anabolic support. J Hum Nutr Diet 2005;18:117-20 «PMID: 15788020»PubMed
- Chung M, Balk EM, Brendel M ym. Vitamin D and calcium: a systematic review of health outcomes. Evid Rep Technol Assess (Full Rep) 2009;1-420 «PMID: 20629479»PubMed
- Colais P, Di Martino M, Fusco D ym. The effect of early surgery after hip fracture on 1-year mortality. BMC Geriatr 2015;15:141 «PMID: 26510919»PubMed
- Colón-Emeric CS, Mesenbrink P, Lyles KW ym. Potential mediators of the mortality reduction with zoledronic acid after hip fracture. J Bone Miner Res 2010;25:91-7 «PMID: 19580467»PubMed
- Cranney A, Horsley T, O'Donnell S ym. Effectiveness and safety of vitamin D in relation to bone health. Evid Rep Technol Assess (Full Rep) 2007;1-235 «PMID: 18088161»PubMed
- Deangelis JP, Ademi A, Staff I ym. Cemented versus uncemented hemiarthroplasty for displaced femoral neck fractures: a prospective randomized trial with early follow-up. J Orthop Trauma 2012;26:135-40 «PMID: 22198652»PubMed
- DIPART (Vitamin D Individual Patient Analysis of Randomized Trials) Group. Patient level pooled analysis of 68 500 patients from seven major vitamin D fracture trials in US and Europe. BMJ 2010;340:b5463 «PMID: 20068257»PubMed
- Dorr LD, Glousman R, Hoy AL ym. Treatment of femoral neck fractures with total hip replacement versus cemented and noncemented hemiarthroplasty. J Arthroplasty 1986;1:21-8 «PMID: 3559574»PubMed
- Ekström W, Karlsson-Thur C, Larsson S ym. Functional outcome in treatment of unstable trochanteric and subtrochanteric fractures with the proximal femoral nail and the Medoff sliding plate. J Orthop Trauma 2007;21:18-25 «PMID: 17211264»PubMed
- Eriksen EF, Lyles KW, Colón-Emeric CS ym. Antifracture efficacy and reduction of mortality in relation to timing of the first dose of zoledronic acid after hip fracture. J Bone Miner Res 2009;24:1308-13 «PMID: 19257818»PubMed
- Farooqi V, van den Berg ME, Cameron ID ym. Anabolic steroids for rehabilitation after hip fracture in older people. Cochrane Database Syst Rev 2014;10:CD008887 «PMID: 25284341»PubMed
- French BG, Tornetta P 3rd. Use of an interlocked cephalomedullary nail for subtrochanteric fracture stabilization. Clin Orthop Relat Res 1998;95-100 «PMID: 9553539»PubMed
- Gruber-Baldini AL, Zimmerman S, Morrison RS ym. Cognitive impairment in hip fracture patients: timing of detection and longitudinal follow-up. J Am Geriatr Soc 2003;51:1227-36 «PMID: 12919234»PubMed
- Guay J, Parker MJ, Gajendragadkar PR ym. Anaesthesia for hip fracture surgery in adults. Cochrane Database Syst Rev 2016;2:CD000521 «PMID: 26899415»PubMed
- Handoll HH, Cameron ID, Mak JC ym. Multidisciplinary rehabilitation for older people with hip fractures. Cochrane Database Syst Rev 2009;4:CD007125 «PMID: 19821396»PubMed
- Handoll HH, Sherrington C, Mak JC. Interventions for improving mobility after hip fracture surgery in adults. Cochrane Database Syst Rev 2011;3:CD001704 «PMID: 21412873»PubMed
- Haynes RC, Pöll RG, Miles AW ym. An experimental study of the failure modes of the Gamma Locking Nail and AO Dynamic Hip Screw under static loading: a cadaveric study. Med Eng Phys 1997;19:446-53 «PMID: 9338885»PubMed
- Healey F, Oliver D, Milne A ym. The effect of bedrails on falls and injury: a systematic review of clinical studies. Age Ageing 2008;37:368-78 «PMID: 18495686»PubMed
- Hedbeck CJ, Enocson A, Lapidus G ym. Comparison of bipolar hemiarthroplasty with total hip arthroplasty for displaced femoral neck fractures: a concise four-year follow-up of a randomized trial. J Bone Joint Surg Am 2011;93:445-50 «PMID: 21368076»PubMed
- Hedström M, Sjöberg K, Brosjö E ym. Positive effects of anabolic steroids, vitamin D and calcium on muscle mass, bone mineral density and clinical function after a hip fracture. A randomised study of 63 women. J Bone Joint Surg Br 2002;84:497-503 «PMID: 12043767»PubMed
- Inngul C, Blomfeldt R, Ponzer S ym. Cemented versus uncemented arthroplasty in patients with a displaced fracture of the femoral neck: a randomised controlled trial. Bone Joint J 2015;97-B:1475-80 «PMID: 26530648»PubMed
- Jensen J, Lundin-Olsson L, Nyberg L ym. Fall and injury prevention in older people living in residential care facilities. A cluster randomized trial. Ann Intern Med 2002;136:733-41 «PMID: 12020141»PubMed
- Jensen J, Lundin-Olsson L, Nyberg L ym. Falls among frail older people in residential care. Scand J Public Health 2002;30:54-61 «PMID: 11928835»PubMed
- Joakimsen RM, Magnus JH, Fønnebø V. Physical activity and predisposition for hip fractures: a review. Osteoporos Int 1997;7:503-13 «PMID: 9604045»PubMed
- Järvinen TL, Michaëlsson K, Jokihaara J ym. Overdiagnosis of bone fragility in the quest to prevent hip fracture. BMJ 2015;350:h2088 «PMID: 26013536»PubMed
- Keating JF, Grant A, Masson M ym. Randomized comparison of reduction and fixation, bipolar hemiarthroplasty, and total hip arthroplasty. Treatment of displaced intracapsular hip fractures in healthy older patients. J Bone Joint Surg Am 2006;88:249-60 «PMID: 16452734»PubMed
- Köpke S, Mühlhauser I, Gerlach A ym. Effect of a guideline-based multicomponent intervention on use of physical restraints in nursing homes: a randomized controlled trial. JAMA 2012;307:2177-84 «PMID: 22618925»PubMed
- Langslet E, Frihagen F, Opland V ym. Cemented versus uncemented hemiarthroplasty for displaced femoral neck fractures: 5-year followup of a randomized trial. Clin Orthop Relat Res 2014;472:1291-9 «PMID: 24081667»PubMed
- Liu M, Yang J, Yu X ym. The role of perioperative oral nutritional supplementation in elderly patients after hip surgery. Clin Interv Aging 2015;10:849-58 «PMID: 26005339»PubMed
- Lizaur-Utrilla A, Martinez-Mendez D, Collados-Maestre I ym. Early surgery within 2 days for hip fracture is not reliable as healthcare quality indicator. Injury 2016;47:1530-5 «PMID: 27168082»PubMed
- Lundström M, Olofsson B, Stenvall M ym. Postoperative delirium in old patients with femoral neck fracture: a randomized intervention study. Aging Clin Exp Res 2007;19:178-86 «PMID: 17607084»PubMed
- Lunsjö K, Ceder L, Tidermark J ym. Extramedullary fixation of 107 subtrochanteric fractures: a randomized multicenter trial of the Medoff sliding plate versus 3 other screw-plate systems. Acta Orthop Scand 1999;70:459-66 «PMID: 10622478»PubMed
- Luo X, He S, Li Z ym. Systematic review of cemented versus uncemented hemiarthroplasty for displaced femoral neck fractures in older patients. Arch Orthop Trauma Surg 2012;132:455-63 «PMID: 22160512»PubMed
- Lyles KW, Colón-Emeric CS, Magaziner JS ym. Zoledronic acid and clinical fractures and mortality after hip fracture. N Engl J Med 2007;357:1799-809 «PMID: 17878149»PubMed
- Macaulay W, Nellans KW, Garvin KL ym. Prospective randomized clinical trial comparing hemiarthroplasty to total hip arthroplasty in the treatment of displaced femoral neck fractures: winner of the Dorr Award. J Arthroplasty 2008;23:2-8 «PMID: 18722297»PubMed
- Moayyeri A. The association between physical activity and osteoporotic fractures: a review of the evidence and implications for future research. Ann Epidemiol 2008;18:827-35 «PMID: 18809340»PubMed
- Mouzopoulos G, Stamatakos M, Arabatzi H ym. The four-year functional result after a displaced subcapital hip fracture treated with three different surgical options. Int Orthop 2008;32:367-73 «PMID: 17431621»PubMed
- Myint MW, Wu J, Wong E ym. Clinical benefits of oral nutritional supplementation for elderly hip fracture patients: a single blind randomised controlled trial. Age Ageing 2013;42:39-45 «PMID: 22685164»PubMed
- Nyholm AM, Palm H, Malchau H ym. Lacking evidence for performance of implants used for proximal femoral fractures - A systematic review. Injury 2016;47:586-94 «PMID: 26803696»PubMed
- Orosz GM, Magaziner J, Hannan EL ym. Association of timing of surgery for hip fracture and patient outcomes. JAMA 2004;291:1738-43 «PMID: 15082701»PubMed
- Parker MJ, Dutta BK, Sivaji C ym. Subtrochanteric fractures of the femur. Injury 1997;28:91-5 «PMID: 9205572»PubMed
- Parker MJ, Griffiths R. General versus regional anaesthesia for hip fractures. A pilot randomised controlled trial of 322 patients. Injury 2015;46:1562-6 «PMID: 26049662»PubMed
- Prieto-Alhambra D, Judge A, Arden NK ym. Fracture prevention in patients with cognitive impairment presenting with a hip fracture: secondary analysis of data from the HORIZON Recurrent Fracture Trial. Osteoporos Int 2014;25:77-83 «PMID: 23812596»PubMed
- Pripp AH, Dahl OE. The population attributable risk of nutrition and lifestyle on hip fractures. Hip Int 2015;25:277-81 «PMID: 25907388»PubMed
- Queally JM, Harris E, Handoll HH ym. Intramedullary nails for extracapsular hip fractures in adults. Cochrane Database Syst Rev 2014;9:CD004961 «PMID: 25212485»PubMed
- Rogmark C, Johnell O. Primary arthroplasty is better than internal fixation of displaced femoral neck fractures: a meta-analysis of 14 randomized studies with 2,289 patients. Acta Orthop 2006;77:359-67 «PMID: 16819672»PubMed
- Ryan DJ, Yoshihara H, Yoneoka D ym. Delay in Hip Fracture Surgery: An Analysis of Patient-Specific and Hospital-Specific Risk Factors. J Orthop Trauma 2015;29:343-8 «PMID: 25714442»PubMed
- Sanders KM, Stuart AL, Williamson EJ ym. Annual high-dose oral vitamin D and falls and fractures in older women: a randomized controlled trial. JAMA 2010;303:1815-22 «PMID: 20460620»PubMed
- Seitz DP, Gill SS, Bell CM ym. Postoperative medical complications associated with anesthesia in older adults with dementia. J Am Geriatr Soc 2014;62:2102-9 «PMID: 25370019»PubMed
- Shyu YI, Tsai WC, Chen MC ym. Two-year effects of an interdisciplinary intervention on recovery following hip fracture in older Taiwanese with cognitive impairment. Int J Geriatr Psychiatry 2012;27:529-38 «PMID: 21732418»PubMed
- Sieber FE, Zakriya KJ, Gottschalk A ym. Sedation depth during spinal anesthesia and the development of postoperative delirium in elderly patients undergoing hip fracture repair. Mayo Clin Proc 2010;85:18-26 «PMID: 20042557»PubMed
- Sihvonen SE, Sipilä S, Era PA. Changes in postural balance in frail elderly women during a 4-week visual feedback training: a randomized controlled trial. Gerontology 2004;50:87-95 «PMID: 14963375»PubMed
- Sloan JP, Wing P, Dian L ym. A pilot study of anabolic steroids in elderly patients with hip fractures. J Am Geriatr Soc 1992;40:1105-11 «PMID: 1401694»PubMed
- Smith TO, Hameed YA, Cross JL ym. Enhanced rehabilitation and care models for adults with dementia following hip fracture surgery. Cochrane Database Syst Rev 2015;6:CD010569 «PMID: 26074478»PubMed
- Stenvall M, Berggren M, Lundström M ym. A multidisciplinary intervention program improved the outcome after hip fracture for people with dementia--subgroup analyses of a randomized controlled trial. Arch Gerontol Geriatr 2012;54:e284-9 «PMID: 21930310»PubMed
- Taraldsen K, Thingstad P, Sletvold O ym. The long-term effect of being treated in a geriatric ward compared to an orthopaedic ward on six measures of free-living physical behavior 4 and 12 months after a hip fracture - a randomised controlled trial. BMC Geriatr 2015;15:160 «PMID: 26637222»PubMed
- Taylor F, Wright M, Zhu M. Hemiarthroplasty of the hip with and without cement: a randomized clinical trial. J Bone Joint Surg Am 2012;94:577-83 «PMID: 22488613»PubMed
- Tengstrand B, Cederholm T, Söderqvist A ym. Effects of protein-rich supplementation and nandrolone on bone tissue after a hip fracture. Clin Nutr 2007;26:460-5 «PMID: 17498850»PubMed
- Tidermark J, Ponzer S, Carlsson P ym. Effects of protein-rich supplementation and nandrolone in lean elderly women with femoral neck fractures. Clin Nutr 2004;23:587-96 «PMID: 15297095»PubMed
- Tinetti ME, Liu WL, Ginter SF. Mechanical restraint use and fall-related injuries among residents of skilled nursing facilities. Ann Intern Med 1992;116:369-74 «PMID: 1736769»PubMed
- Trivedi DP, Doll R, Khaw KT. Effect of four monthly oral vitamin D3 (cholecalciferol) supplementation on fractures and mortality in men and women living in the community: randomised double blind controlled trial. BMJ 2003;326:469 «PMID: 12609940»PubMed
- Tuunainen E, Jäntti P, Pyykko I ym. Intervention to prevent falls in elderly adults living in a residential home. J Am Geriatr Soc 2013;61:1426-7 «PMID: 23937499»PubMed
- Uzoigwe CE, Burnand HG, Cheesman CL ym. Early and ultra-early surgery in hip fracture patients improves survival. Injury 2013;44:726-9 «PMID: 23010072»PubMed
- van den Bekerom MP, Hilverdink EF, Sierevelt IN ym. A comparison of hemiarthroplasty with total hip replacement for displaced intracapsular fracture of the femoral neck: a randomised controlled multicentre trial in patients aged 70 years and over. J Bone Joint Surg Br 2010;92:1422-8 «PMID: 20884982»PubMed
- Watne LO, Torbergsen AC, Conroy S ym. The effect of a pre- and postoperative orthogeriatric service on cognitive function in patients with hip fracture: randomized controlled trial (Oslo Orthogeriatric Trial). BMC Med 2014;12:63 «PMID: 24735588»PubMed
- Vestergaard P, Mosekilde L, Langdahl B. Fracture prevention in postmenopausal women. BMJ Clin Evid 2011;2011: «PMID: 21542947»PubMed
- White SM, Moppett IK, Griffiths R ym. Secondary analysis of outcomes after 11,085 hip fracture operations from the prospective UK Anaesthesia Sprint Audit of Practice (ASAP-2). Anaesthesia 2016;71:506-14 «PMID: 26940645»PubMed
- White SM, Moppett IK, Griffiths R. Outcome by mode of anaesthesia for hip fracture surgery. An observational audit of 65 535 patients in a national dataset. Anaesthesia 2014;69:224-30 «PMID: 24428375»PubMed
- Vlaeyen E, Coussement J, Leysens G ym. Characteristics and effectiveness of fall prevention programs in nursing homes: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. J Am Geriatr Soc 2015;63:211-21 «PMID: 25641225»PubMed
- Zi-Sheng A, You-Shui G, Zhi-Zhen J ym. Hemiarthroplasty vs primary total hip arthroplasty for displaced fractures of the femoral neck in the elderly: a meta-analysis. J Arthroplasty 2012;27:583-90 «PMID: 21924582»PubMed