American Society for Colposcopy and Cervical Patology -yhdistyksen (ASPCC) näyttöön perustuvassa konsensusohjeessa vuonna 2006 kerrotaan, ettei hysterektomiaa suositella CIN-muutosten hoidoksi «Wright TC Jr, Massad LS, Dunton CJ ym. 2006 consen...»1. Heidän ohjeiden mukaan kohdunpoisto ei ole hyväksyttävä primaari toimenpide CIN 1- eikä CIN 2–3 -muutoksissa (EII). CIN 1–3 -muutoksia voidaan hoitaa sekä eksisiolla (kylmäveitsi-, sähkösilmukka- tai laserkonisaatio) että ablaatiolla (kryohoito, laserhoito, elektrokoagulaatio), jos kolposkopialöydös on tyydyttävä (AI). Muussa tapauksessa suositellaan eksisiota (AII). Uusiutuvassa CIN 2–3 muutoksessa suositellaan konisaatiota (AII).
Paneeliin kuului 146 eksperttiä 29 eri organisaatiosta, ja he kävivät läpi kirjallisuuden hoitotavoista kohdistuen kohdunkaulan levyepiteeli- ja adenokarsinooma in situ muutoksiin vuodesta 2000 eteenpäin. He asettivat eri kysymyksille työryhmät, jotka tekivät konsensusehdotuksen, ja tästä äänestettiin yhteisessä konsensuskonferenssissa. Ohjeistus jaettiin suosituksen voimaan (A–E), näytön laatuun (I–III) ja ohjeistuksen terminologiaan: suositeltu, ensisijainen vaihtoehto, hyväksyttävä tai ei-hyväksyttävä.
Yhteensä 1 121 potilasta hoidettiin seuraavasti «Kolstad P, Klem V. Long-term followup of 1121 case...»2:
pelkkä seuranta (N = 8)
veitsikonisaatio (N = 793)
hysterektomia (N = 238)
radiumhoito (N = 55) ja
leikkaus ja sädehoito (N = 25).
Kaikkia potilaita oli seurattu ainakin 5 vuotta, eikä yhtään potilasta jäänyt pois seurannasta. Seurantamenetelmiin vaikuttaa se, että ensimmäinen sytologinen laboratorio avattiin Norjassa vuonna 1953.
Ca in situ -uusintoja todettiin eri hoitoryhmissä seuraavasti:
19/793 (2,4 %) konisaatiopotilaalla
3/238 (1,2 %) kohdunpoistopotilaalla
eikä yhtään uusintaa muissa hoitoryhmissä.
Kohdunkaulansyöpä kehittyi 2/8 (25 %) seurantapotilaista, 7/795 (0,9 %) konisaatiopotilaista, 5/238 (2,1 %) hysterektomiapotilaista.