New Jerseyssä tehdyssä prospektiivisessa tutkimuksessa selvitettiin HPV-tulehduksen luonnollista kulkua «Ho GY, Bierman R, Beardsley L ym. Natural history ...»1. Tutkimuspotilaat rekrytoitiin yliopisto-opiskelijoista. Tutkimukseen saatiin ilmoitusten avulla 608 opiskelijaa, joiden keski-ikä oli 20 ± 3 vuotta. Seuranta-aika oli noin 2,2 vuotta (pisimmillään 3,4 vuotta).
HPV-tulehduksen kesto oli 8 kuukautta (95 % luottamusväli 7–10 kuukautta). Korkeampi ikä, useamman HPV-tyypin aiheuttama tulehdus ja korkean riskin HPV-tyypit liittyvät yli 6 kuukautta kestäviin tulehduksiin.
Kanadalaisessa prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa «Richardson H, Kelsall G, Tellier P ym. The natural...»2selvitettiin HPV-tulehduksen luonnollista kulkua vuosina 1996–99. Tutkimuspotilaat olivat yliopisto-opiskelijoita, jotka halusivat osallistua 2 vuoden seurantatutkimukseen ja joilla ei ollut ollut hoitoa vaativaa kohdunsuun muutosta edeltävän vuoden aikana. hpv-koe ja HPV-DNA-näyte otettiin 6 kuukauden välein ja käynneillä täytettiin kyselylomake. Tutkimukseen otettiin 635 opiskelijaa, joista 13 (2 %) vetäytyi pois heti. Tutkimuksesta jäi pois noin 10 % / kontrollikäynti, joten 90 % kävi 1 vuoden kontrollissa ja 67,5 % 2 vuoden kontrollissa. Tutkimuspotilaiden keski-ikä oli 23 vuotta. 45 %:llä oli ollut ≥ 5 seksikumppania. Yhteensä 60 % ei ollut koskaan tupakoinut ja 24 % tupakoi tutkimuksen aikana. Korkean riskin HPV:n prevalenssi oli 21,8 % ja matalan riskin HPV:n 14,8 %.
HPV 16 -tulehduksen kesto oli pisin (18,3 kuukautta) ja seuraavaksi pisimpään persistoivat HPV 31 ja HPV 53 (14,6 kuukautta ja 14,8 kuukautta). Vaikka suurin osa tulehduksista parantui itsestään 2 vuodessa, osalla potilaista todettiin uusi tartunta tai tulehduksen reaktivaatio tutkimuksen aikana. Vuoden kohdalla 62 % (95 % lv 52–72, N = 155) naisista, joilla oli joku HPV infektio oli edelleen HPV -positiivisia.
Suomalaisessa HUPA-seurantatutkimuksessa «» on vuodesta 1998 lähtien selvitelty HPV-infektioiden dynamiikkaa 329 suomalaisperheen jäsenten välillä. Tutkimuksen osallistuneiden jäsenten seuranta-aika oli keskimäärin yli 6 vuotta. Naiset rekrytoitiin loppuraskaudesta (vähintään 36 raskausviikkoa) tutkimukseen, ja seurantakäynnit olivat 2, 6, 12, 24, 36 ja 72 kuukauden kohdalla. Äitien keski-ikä oli keskimäärin 25,5 vuotta.
Seurantapotilaat tässä kalifornialaisessa tutkimuksessa «Moscicki AB, Hills N, Shiboski S ym. Risks for inc...»3, «Moscicki AB, Shiboski S, Hills NK ym. Regression o...»4 olivat osa vuonna 1990 aloitettua laajempaa tutkimusta, jossa pyrittiin selvittämään HPV-tulehduksen luonnollista kulkua. Potilaat (yhteensä 899, ikäjakauma 13–22 vuotta) rekrytoitiin 2 perhesuunnitteluklinikalta vuosina 1990–94. Mukaan otettiin HPV-DNA-positiiviset edellyttäen, että heillä ei ollut aikaisemmin todettu kohdunsuun syövän esiastetta. HPV-negatiivisia pyydettiin kontrolleiksi. Tässä julkaisussa «Moscicki AB, Hills N, Shiboski S ym. Risks for inc...»3olivat mukana ne potilaat, joilla ensimmäinen papakoepoikkeavuus luokiteltiin LSIL:ksi (N = 260). Seurantatutkimukset (Papakoe, HPV-näyte ja haastattelu) tehtiin 4–5 kuukauden välein. Jos papakokeessa todettiin vin 1–3:een viittaavia muutoksia, otettiin koepalat. Jos koepaloissa todettiin lähtövaiheessa HSIL, nämä potilaat (N = 17) suljettiin pois tästä tutkimuksesta. Lisäksi 24 jäi pois tutkimuksesta heti todetun LSIL:n jälkeen ja 24:llä ei ollut riittäviä seurantatietoja. Tutkimukseen jäi 187/260 (71,9 %) potilasta. Regressioksi tulkittiin tilanne, jossa potilaalla oli 3 peräkkäistä normaalia papanäytettä.
Keskiseuranta-aika todetun LSIL:n jälkeen oli 61 kuukautta (vaihtelu 34–80 kuukautta). Potilaat olivat olleet seksuaalisesti aktiivisia keskimäärin 3,2 vuotta (2,6–6,5 vuotta) LSIL:n diagnoosihetkellä. Regression todennäköisyys oli 81 % (95 % luottamusväli 53–70 %) 12 kuukaudessa ja 91 % (95 % luottamusväli 84–99 %) 36 kuukaudessa.