New Jerseyssä tehdyssä prospektiivisessa tutkimuksessa «Ho GY, Bierman R, Beardsley L ym. Natural history ...»1 selvitettiin HPV-tulehduksen luonnollista kulkua. Tutkimuspotilaat rekrytoitiin yliopisto-opiskelijoista. Tutkimukseen saatiin ilmoitusten avulla 608 opiskelijaa, joiden keski-ikä oli 20 ± 3 vuotta. Seuranta-aika oli noin 2,2 vuotta (pisimmillään 3,4 vuotta). Seurantakäynnit olivat 6 kuukauden välein. Jokaisella käynnillä täytettiin kysely seksuaalikäyttäytymisestä ja otettiin emättimen huuhtelunäyte. Gynekologinen sisätutkimus tehtiin tutkimuksen ensikäynnillä ja sitten vuosittain, samalla otettiin papanäyte. HPV-tyypit määritettiin PCR- ja Southern blot -tekniikoilla. Lähtötilanteessa 26 % tutkittavista oli HPV-positiivisia. Kumulatiivinen 36 kuukauden HPV-tulehduksen insidenssi oli lähtötilanteessa negatiivisilla naisilla 43 % (95 % luottamusväli 36–49 %). Insidenssi näytti laskevan ajan kuluessa: 20 % ensimmäisen 12 kuukauden aikana, 14 % ja 9 % kahden seuraavan 12 kuukauden jakson aikana.
HPV-tulehdukseen kesto oli 8 kuukautta (95 % luottamusväli 7–10 kuukautta).
Korkeampi ikä, useamman HPV-tyypin aiheuttama tulehdus ja korkean riskin HPV-tyypit liittyivät yli 6 kuukautta kestäviin tulehduksiin. Tupakointi näytti suojaavan persistoivalta tulehdukselta. Sytologisesti diagnosoitiin 31:ltä seurantapotilaalta CIN, joista kaksi oli CIN 3. Yli 6 kuukautta kestänyt korkean riskin HPV-tulehdus nosti merkittävästi riskiä saada CIN. Persistoiva HPV-tulehdus nosti riskiä saada CIN (RR = 20,9; 95 % luottamusväli 8,6–51,0, P < 0,001), erityisesti, jos kyseessä oli sama korkean riskin tyyppi koko ajan (RR = 37,2; 95 % luottamusväli 14,6–94,8, p < 0,001).
Kanadalaisessa prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa «Richardson H, Kelsall G, Tellier P ym. The natural...»2selvitettiin HPV-tulehduksen luonnollista kulkua vuosina 1996–99. Tutkimuspotilaat olivat yliopisto-opiskelijoita, jotka halusivat osallistua 2 vuoden seurantatutkimukseen ja joilla ei ollut ollut hoitoa vaativaa kohdunsuun muutosta edeltävän vuoden aikana. Papa- ja HPV-DNA-näyte otettiin 6 kuukauden välein ja käynneillä täytettiin kyselylomake. Tutkimukseen otettiin 635 opiskelijaa, joista 13 (2 %) vetäytyi pois heti. Tutkimuksesta jäi pois noin 10 % / kontrollikäynti, joten 90 % kävi 1 vuoden kontrollissa ja 67,5 % 2 vuoden kontrollissa. Tutkimuspotilaiden keski-ikä oli 23 vuotta. 45 %:lla oli ollut ≥ 5 seksikumppania. Yhteensä 60 % ei ollut koskaan tupakoinut ja 24 % tupakoi tutkimuksen aikana. Korkean riskin HPV:n prevalenssi oli 21,8 % ja matalan riskin HPV:n 14,8 %.
HPV 16 -tulehduksen kesto oli pisin (18,3 kuukautta) ja seuraavaksi pisimpään persistoivat HPV 31 ja HPV 53 (14,6 kuukautta ja 14,8 kuukautta). Vaikka suurin osa tulehduksista parantui itsestään 2 vuodessa, osalla potilaista todettiin uusi tartunta tai tulehduksen reaktivaatio tutkimuksen aikana.
Brasilialaisessa prospektiivisessa seurantatutkimuksessa «Schlecht NF, Kulaga S, Robitaille J ym. Persistent...»3, «Schlecht NF, Platt RW, Duarte-Franco E ym. Human p...»4 tutkimuspotilaat (4 990 potilasta) valittiin Sao Paolon köyhälistöalueelta perhelääkäreiden, gynekologien ja perhesuunnitteluklinikoiden vastaanotolta. Yhteensä 3 589 naista täytti sisäänottokriteerit: ikä 16–60 vuotta, asuivat pysyvästi Sao Paolossa, eivät olleet raskaana eikä ollut raskaussuunnitelmia seuraavan vuoden aikana, kohtua ei ollut poistettu eikä kyseinen leikkaus ollut suunnitteilla, ei paikallishoitoja näytteenottoa edeltävänä kahtena päivänä eikä hoidettua kohdunsuun muutosta edeltävän puolen vuoden aikana. Yhteensä 2 528/3 589 (70,4 %) lähti mukaan tutkimukseen, mutta 51 potilasta suljettiin pois ensikäynnillä todetun LSIL/HSIL:n vuoksi ja 7 muuta epäonnistuneen papakokeen perusteella. Tutkimukseen kuuluivat papanäyte, HPV-näyte (PCR: 13 korkean riskin ja 24 matalan riskin HPV-tyyppiä) ja kyselylomake. Tutkimusten tulkinta oli yhtenäistetty laadun varmistamiseksi.
Keskiseuranta-aika oli 54,3 kuukautta. Potilaat kävivät kontrolleissa seuraavasti: 89 % 12 kk, 84 % 24 kk, 79 % 36 kk, 74 % 48 kk ja 69 % 60 kk. Yhteensä 131:lla (5,4 %) todettiin SIL-muutoksia (118 LSIL ja 24 HSIL). ASC-US-muutoksista suurin osa (147/173) parani, sama koski myös LSIL:a, joista 104/118 parani. Paraneminen tapahtui yli puolessa tapauksista jo 6 kuukaudessa. Korkean riskin HPV-tulehdukset kestivät kauemmin ja progredioivat nopeammin kuin matalan riskin tulehdukset.
Kommentit
«Ho GY, Bierman R, Beardsley L ym. Natural history ...»1: Tutkimuksessa ei mainita, kuinka paljon potilaita jäi pois seurannan aikana. Ainoastaan yhdessä kuvassa esitetään potilasmäärät. Lähtötilanteessa 102 HPV-positiivista ja 341 HPV-negatiivista. 1 vuoden kontrollissa 83 (83/102 = 81,3 %) HPV-positiivisia ja 322/341 = 94 % HPV-negatiivisia, vastaavat luvut 2 vuoden kontrollissa 68/102 = 66,6 % ja 262/341 = 76,8 % ja 3 vuoden kontrollissa 21/102 = 20,5 % ja 102/341 = 29,9 %. Tässä tutkimuksessa tupakointi ei ollut persistoivan HPV-tulehduksen riskitekijä.
«Schlecht NF, Kulaga S, Robitaille J ym. Persistent...»3, «Schlecht NF, Platt RW, Duarte-Franco E ym. Human p...»4: Tutkimus oli tehty kehitysmaassa köyhän väestön keskuudessa. Julkaisut olivat erittäin huolellisesti laadittuja ja saadut tulokset samansuuntaiset kuin muissakin tutkimuksissa. Hyvä tutkimus, mutta tutkimusväestö huomioiden ei suoraan sovellettavissa Suomeen.