Takaisin

Polvinivelrikon esiintyvyys

Näytönastekatsaukset
Jari Arokoski
3.10.2012

Näytön aste: A

Radiologisen ja kliinisen polvinivelrikon esiintyvyys lisääntyy ikääntyessä.

Yhdysvalloissa vuosina 1983–85 tehdyssä Framinghamin tutkimuksen «Felson DT, Naimark A, Anderson J ym. The prevalenc...»1 osatutkimuksessa tutkittiin radiologisen polvinivelrikon esiintyvyyttä ikäryhmissä alle 70 vuotta, 70–79 vuotta ja vähintään 80 vuotta miehillä ja naisilla. Kohortissa oli 1 805 tutkittavaa, joiden ikä vaihteli välillä 63–94 vuotta. 78.9 %:lta (n = 1 424) otettiin molempien polvien kuormituskuvat ja kuvat analysoitiin Kellgren–Lawrence-luokituksen (KL) mukaisesti.

Radiologisen polvinivelrikon (≥ KL2) prevalenssi lisääntyi iän myötä (27 % ikäryhmässä < 70 vuotta, 34 % ikäryhmässä 70–79 vuotta ja 44 % ikäryhmässä ≥ 80 vuotta). Myös oireisen polvinivelrikon (≥ KL2) prevalenssi lisääntyi iän myötä (7 % ikäryhmässä alle 70 vuotta, 11 % ikäryhmässä 70–79 vuotta ja 11 % ikäryhmässä vähintään 80 vuotta). KL 3–4 asteinen radiologinen polvinivelrikko liittyi kipuoireisiin vain 40 %:lla.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Yhdysvalloissa 1971–75 tehdyssä väestöpohjaisessa National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES I) poikkileikkaustutkimuksessa «Grubber JM, Callahan LF, Helmick CG ym. Prevalence...»2 tutkittiin 6 913 hengen väestöotos (35–74-vuotiaat) selvittäen sitä, eroaako polvinivelrikon esiintyvyys asuinpaikan mukaan miehillä ja naisilla. Tutkittavilta otettiin polvien kuormituskuvat ja lantion röntgenkuvat (lantiokuvia ei otettu naisilta ikäryhmässä alle 50 vuotta). Röntgenkuvat luokiteltiin KL-luokituksen mukaisesti.

Polvinivelrikon radiologinen prevalenssi vaihteli välillä 2.9 % (1.3–4.5)–4.7 % (2.6–5.8) miehillä ja välillä 4.8 % (2.8–6.7)–9.5 % (6.0–12.9) naisilla.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Japanissa 1998–99 tehdyssä väestöpohjaisessa tutkimuksessa (The Hizen-Oshima Study) «Yoshida S, Aoyagi K, Felson DT ym. Comparison of t...»3 selvitettiin radiologisen polvinivelrikon esiintyvyyttä yli 40-vuotiailla naisilla. Tutkimukseen osallistui 586 naista 2 000:sta. Tutkittavilta otettiin polvien kuormituskuvat ja kuvat analysoitiin KL-luokituksen mukaisesti.

Radiologisen polvinivelrikon (≥ KL2) prevalenssi lisääntyi naisilla iän myötä (35.8 % ikäryhmässä 63–69 vuotta, 54 % ikäryhmässä 70–79 vuotta ja 63.3 % ikäryhmässä 80–89 vuotta).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kiinassa Beijingissä (The Beijing OA Study) ikäryhmässä vähintään 60 vuotta tehdyssä väestöpohjaisessa tutkimuksessa «Zhang Y, Xu L, Nevitt MC ym. Comparison of the pre...»4 verrattiin polvinivelrikon prevalenssia Yhdysvaltojen valkoisten vastaaviin lukuihin (Framinghamin osatutkimus). Beijingissä tutkimuspotilaita oli 2 180. 1 953 (89.6 %) henkilöä osallistui alkuhaastatteluun ja heistä 1 787:lle (91.5 %) tehtiin polvien kuormituskuvaus. Kuvat analysoitiin KL-luokituksen mukaisesti. Radiologisen nivelrikon (≥ KL2) kokonaisprevalenssi oli naisilla 42.8 % ja miehillä 21.5 %. Oireista radiologista nivelrikkoa todettiin naisilla 15.0 %:lla ja miehillä 5.6 %:lla.

Radiologisen polvinivelrikon (≥ KL2) prevalenssi lisääntyi iän myötä niin naisilla kuin miehillä (10.0–37.3 % ikäryhmässä 60–64 vuotta, 31.9–50.6 % ikäryhmässä 70–74 vuotta ja 45.7–59.1 % ikäryhmässä ≥ 80 vuotta). Vanhemmassa ikäryhmässä kiinalaisten naisten polvinivelrikon prevalenssi oli suurempi kuin Yhdysvalloissa, mutta miehillä vastaavaa eroa ei ollut.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Hollannissa vuosina 1975–78 tehdyssä kohorttitutkimuksessa «van Saase JL, van Romunde LK, Cats A ym. Epidemiol...»5 tutkittiin satunnaistetulla otannalla 6 585 hengen lähdeväestössä (Zoetermeerin kaupunki, miehet ja naiset, ikä vähintään 20 vuotta) muun muassa radiologisen polvinivelrikon esiintyvyyttä eri ikäryhmissä. Heistä ikäryhmistä vähintään 45 vuotta otettiin polven ja lonkan röntgenkuvat, jotka analysoitiin KL-luokituksen mukaisesti.

Radiologisen polvinivelrikon (≥ KL2) prevalenssi lisääntyi iän myötä (12.7 % ikäryhmässä 45–49 vuotta, 24.7 % ikäryhmässä 60–64 vuotta ja 54.6 % ikäryhmässä vähintään 80 vuotta).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Ruotsissa Göteborgissa vuosina 1971–72 ja 1976–77 tehdyissä kahdessa väestöpohjaisessa kohorttitutkimuksessa «Bagge E, Bjelle A, Svanborg A. Radiographic osteoa...»6 (kohortti I:ssä 1 148 tutkittavaa, osallistumisprosentti 85 %; kohortti II:ssa 1 281 tutkittavaa, osallistumisprosentti 81 %) tutkittiin 79-vuotiaiden miesten ja naisten radiologisen polvinivelrikon prevalenssia. Tutkittavilta otettiin polviröntgenkuvat, jotka analysoitiin KL-luokituksen mukaisesti.

Miehillä polvinivelrikon prevalenssi vaihteli välillä 48.4 % (30.1–66.9)–53.3 % (43.3–63.0) ja naisilla 51.2 % (35.5–66.7)–60.5 % (52.4–68.2).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Suomessa vuodet 2000–2001 kattavaan, vähintään 30-vuotiailla henkilöillä tehtyyn väestöpohjaiseen Terveys 2000 poikkileikkaustutkimukseen «Arokoski JPA, Manninen P, Kröger H, Heliövaara M, ...»7 osallistui 8 028 asukasta. Alue vastasi hyvin kaikkia eri yhteiskuntaryhmiä ja alueita Suomessa. Diagnoosi oli tehty yhdenmukaisin kliinisin kriteerein. Kaikkia tutkimukseen valittuja ei tutkittu (kato 7 %). Polvinivelrikko diagnosoitiin kliinisen tilanteen mukaan kolmeen luokkaan. Polvinivelrikkoa pidettiin varmana, jos:

  1. vakuuttava dokumentti varmasti diagnosoidusta polviartroosista tai yksiselitteisesti artroosin vuoksi tehty polven endoproteesileikkaus tai
  2. polven statuksessa selvät nivelrikkolöydökset: vähintään kohtalainen liikerajoitus ekstensiossa (ekstensiovajaus yli 5 astetta) TAI fleksiossa (liikelaajuus alle 100 astetta). Liikearkuus ja derformaatiot antavat lisätukea diagnoosille tai
  3. polven statuksessa nivelrikkodiagnoosia tukevia löydöksiä (esimerkiksi lievä liikerajoitus: liikelaajuus alle 130 astetta) JA lisäksi tieto polviartroosin diagnoosista muttei lähemmin diagnoosin perusteista TAI tutkittava kuvaa polviartroosiin tyypillisesti sopivat oireet (kankeus ja kipu liikkeelle lähtiessä tai nivelkivun provosoituminen pitkittyneessä rasituksessa).

Polvinivelrikkoa pidettiin mahdollisena, jos:

  1. potilaalla polven endoproteesi ja artroosianamneesi ennen operaatiota, mutta anamneesi ei ole täysin yksiselitteinen tai
  2. tautianamneesi ilman dokumenttia tai dokumentti, josta ilmenee polviartroosin diagnoosi muttei lähemmin diagnoosin perusteita, ja lisäksi tutkittava kuvaa polviartroosiin tyypillisesti sopivat oireet, mutta status ei tue diagnoosia tai
  3. polven statuksessa mahdolliseen artroosiin viittaavia löydöksiä (esimerkiksi lievät liikerajoitukset, liikearkuus ja deformiteetit antavat diagnoosille lisätukea), mutta anamneesissa ei tähän viittaavaa.

Terveys 2000 tutkimuksessa kliininen polvinivelrikko todettiin yli 30-vuotiaista miehistä 5.3 %:lla ja naisista 7.1 %:lla.

Polvinivelrikko yleistyy iän myötä. Sitä ei tavata juuri lainkaan alle 45-vuotiailla (esiintyvyys ikäryhmässä 30–44 vuotta miehillä 0.3 % ja naisilla 0.4 %), mutta se lisääntyy miehillä 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä (esiintyvyys 9.1 %) ja naisilla erityisesti 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä (esiintyvyys 18.2 %). 75–84-vuotiaiden ikäryhmässä 15.6 %:lla miehistä ja 32.1 %:lla naisista on polvinivelrikko.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Ranskassa selvitettiin oireisen polvinivelrikon prevalenssia kaksivaiheisessa väestötutkimuksessa «Guillemin F, Rat AC, Mazieres B ym. Prevalence of ...»8 kuudella eri väestöalueella vuosina 2007–2009. Satunnaistetulla puhelinotannalla haastateltiin puhelimitse yhteensä 63 232 ihmistä. Heistä 40–75-vuotiaille tehtiin kartoittava puhelinhaastattelu ja tiedusteltiin, onko tutkittavalla ollut viimeisen neljän viikon aikana kipua polven alueella, kipua polven alueella kävellessä portaita ylös tai alas, viimeisen neljän viikon aikana polviturvotusta tai todettua polvinivelrikkoa. Jos tutkittava vastasi yhteenkään kysymykseen positiivisesti, hänet kutsuttiin kliiniseen ja lonkan radiologiseen tutkimukseen. Radiologinen polvinivelrikko arvioitiin KL-luokituksella. Tutkittavaa pidettiin polvinivelrikkoisena (n = 756), jos KL-luokka oli ≥ 2 ja kliiniset tutkimuslöydökset täyttivät ACR:n kriteerit.

Polvinivelrikon kliinis-radiologinen prevalenssi oli 40–75-vuotiaiden ikäryhmässä miehillä 4.7 % ja naisilla 6.6 %. Polvinivelrikon kliinis-radiologinen prevalenssi lisääntyi iän myötä miehillä (2.1 % ikäryhmässä 40–49 vuotta, 4.7 % ikäryhmässä 50–59 vuotta, 6.8 % ikäryhmässä 60–69 vuotta ja 10.1 % ikäryhmässä 70–75 vuotta). Polvinivelrikon kliinis-radiologinen prevalenssi lisääntyi iän myötä myös naisilla (1.6 % ikäryhmässä 40–49 vuotta, 5.9 % ikäryhmässä 50–59 vuotta, 10.5 % ikäryhmässä 60–69 vuotta ja 15.0 % ikäryhmässä 70–75 vuotta).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit:

«Bagge E, Bjelle A, Svanborg A. Radiographic osteoa...»6:Tärkeä tutkimus, koska väestöpohjaisessa asetelmassa tutkittiin radiologisen polvinivelrikon esiintyvyyttä Skandinaviassa.

«Arokoski JPA, Manninen P, Kröger H, Heliövaara M, ...»7: Terveys 2000 tutkimusta voidaan pitää laajana ja tasokkaana epidemiologisena tutkimusasetelmana, mutta annetut tiedot eivät anna mahdollisuutta arvioida riittävän tarkasti tutkimuksen validiteettia suhteessa kansainvälisesti yleisemmin hyväksyttyihin nivelrikon diagnostisiin kriteereihin (American College of Rheumatologyn, ACR:n kriteerit). Tässä tutkimuksessa ei ole selvitetty radiologisen polvinivelrikon esiintyvyyttä. Tämän tutkimuksen osatutkimuksessa (Kuopio OA 2000 Study) kliinisen polvinivelrikon (varma ja mahdollinen polvinivelrikko) diagnostinen yhtäpitävyys radiologisen polvinivelrikon kanssa oli kohtalainen (kappa-arvo 0.34–0.54) «Toivanen AT, Arokoski JP, Manninen PS ym. Agreemen...»9.

Kirjallisuutta

  1. Felson DT, Naimark A, Anderson J ym. The prevalence of knee osteoarthritis in the elderly. The Framingham Osteoarthritis Study. Arthritis Rheum 1987;30:914-8 «PMID: 3632732»PubMed
  2. Grubber JM, Callahan LF, Helmick CG ym. Prevalence of radiographic hip and knee osteoarthritis by place of residence. J Rheumatol 1998;25:959-63 «PMID: 9598898»PubMed
  3. Yoshida S, Aoyagi K, Felson DT ym. Comparison of the prevalence of radiographic osteoarthritis of the knee and hand between Japan and the United States. J Rheumatol 2002;29:1454-8 «PMID: 12136905»PubMed
  4. Zhang Y, Xu L, Nevitt MC ym. Comparison of the prevalence of knee osteoarthritis between the elderly Chinese population in Beijing and whites in the United States: The Beijing Osteoarthritis Study. Arthritis Rheum 2001;44:2065-71 «PMID: 11592368»PubMed
  5. van Saase JL, van Romunde LK, Cats A ym. Epidemiology of osteoarthritis: Zoetermeer survey. Comparison of radiological osteoarthritis in a Dutch population with that in 10 other populations. Ann Rheum Dis 1989;48:271-80 «PMID: 2712610»PubMed
  6. Bagge E, Bjelle A, Svanborg A. Radiographic osteoarthritis in the elderly. A cohort comparison and a longitudinal study of the "70-year old people in Göteborg". Clin Rheumatol 1992;11:486-91 «PMID: 1486737»PubMed
  7. Arokoski JPA, Manninen P, Kröger H, Heliövaara M, Nykyri E, Impivaara O. Hip and knee pain and osteoarthritis. In book: Musculoskeletal disorders and diseases in Finland. Results of the Health 2000 Survey Leena Kaila-Kangas (toim.) Publications of the National Public Health Institute. B25/2007:37-41
  8. Guillemin F, Rat AC, Mazieres B ym. Prevalence of symptomatic hip and knee osteoarthritis: a two-phase population-based survey. Osteoarthritis Cartilage 2011;19:1314-22 «PMID: 21875676»PubMed
  9. Toivanen AT, Arokoski JP, Manninen PS ym. Agreement between clinical and radiological methods of diagnosing knee osteoarthritis. Scand J Rheumatol 2007;36:58-63 «PMID: 17454937»PubMed