Takaisin

Estrogeenihoidon vaikutus luuntiheyteen postmenopausaalisilla naisilla

Näytönastekatsaukset
Marjo Tuppurainen
12.2.2014

Näytön aste: A

Estrogeeni estää estrogeenipuutokseen liittyvän luun mineraalitiheyden pienentymistä postmenopausaalisilla naisilla.

Tanskalaiseen tutkimukseen «Mosekilde L, Beck-Nielsen H, Sørensen OH ym. Hormo...»1 osallistui yhteensä 2 016 naista (ikähaarukka 45–58 vuotta, aika menopaussista 3 kuukaudesta 24 kuukauteen), jotka oli kutsuttu tutkimukseen mukaan suuremmasta koko väestöstä kerätystä satunnaisotoksesta (osallistumisprosenttia ei ilmoitettu).

Tutkimus jakautui satunnaistettuun ja ei-satunnaistettuun osaan. Satunnaistetussa osassa 502 naista allokoitiin hormonikorvaushoitoon (HRT), 504 ei korvaushoitoa saaneeseen ryhmään. Ei-satunnaistetussa osiossa seurattiin 221 omin päin hormonikorvaushoidon aloittanutta naista sekä 789:ää naista, joilla ei hormonikorvaushoitoa ollut. HRT koostui suun kautta nautitusta sekventiaalisesta 2 mg – 1 mg estradiolista + 1 mg noresitsroniasetaatista naisilla, joilla oli kohtu sekä 2 mg jatkuvasta estradiolista naisilla, joilta kohtu oli poistettu. Seuranta-aika oli 5 vuotta.

HRT:n käyttöön liittyvän murtumien vähenemisen suhteen satunnaistettu ja ei-satunnaistettu osa eivät eronneet toisistaan. ITT-analyysissä havaittiin murtumien kokonaisesiintyvyyden laskuun viittaava ”trendi” (suhteellinen riski 0,73, 95 % luottamusväli 0,50–1,05). Käsivarren murtumissa havaittiin merkitsevä ero (suhteellinen riski 0, 45, 95 % luottamusväli 0,22–0,90). Muiden murtumien suhteen (lonkka, selkäranka) ei havaittu merkitseviä eroja.

Mikäli tuloksia laskettaessa otettiin mukaan vain ne naiset, jotka todella olivat käyttäneet HRT:tä ohjeiden mukaisesti, havaittiin merkitsevä pieneneminen sekä murtumien kokonaisesiintyvyydessä (suhteellinen riski 0,61, 95 % luottamusväli 0,39–0,97) että käsivarren murtumissa (suhteellinen riski 0,24, 95 % luottamusväli 0,09–0,69). Muiden murtumien suhteen erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Hoito vaikutti myös edullisesti luun tiheyteen: 5 vuoden kohdalla ero oli HRT:n hyväksi 5–6 % sekä selkärangassa että käsivarressa. Hoidon komplianssi 5 vuoden kohdalla oli 65 %.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yhdysvaltalaisessa Women´s Health Initiative (WHI) -tutkimuksessa «Cauley JA, Robbins J, Chen Z ym. Effects of estrog...»2 16 808 postmenopausaalista 50–79-vuotiasta naista satunnaistettiin saamaan konjugoitua estrogeenia 0,625 mg/vrk + medroksiprogesteronia 2,5 mg/vrk tai lumelääkettä 5,6 vuoden ajaksi. Vastemuuttujina olivat kaikki osteoporoottiset luunmurtumat sekä luun tiheys (alaryhmässä).

8,6 % HRT-ryhmän ja 11,1 % lumelääkeryhmän naisista sai murtuman (vaarasuhde 0,76, 95 % luottamusväli 0,69–0,83). Lonkkamurtumat vähenivät merkitsevästi, 33 %. Muut murtumat (selkäranka ja käsivarsi) vähenivät myös (tilastollista merkitsevyyttä ei ilmoitettu). Luuntiheys kasvoi merkitsevästi seurannan aikana: 3 vuoden kohdalla ero HRT:n hyväksi oli lonkkaluussa 4,1 % ja 5 vuoden kohdalla lumbaalirangassa 4,9 %.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti:

«Mosekilde L, Beck-Nielsen H, Sørensen OH ym. Hormo...»1: Mutkikas design. Tutkimukseen saattaa olla valikoitunut keskimääräistä motivoituneempia naisia, silti komplianssi (tässä 65 %) saattaa olla ongelma.

Kirjallisuutta

  1. Mosekilde L, Beck-Nielsen H, Sørensen OH ym. Hormonal replacement therapy reduces forearm fracture incidence in recent postmenopausal women - results of the Danish Osteoporosis Prevention Study. Maturitas 2000;36:181-93 «PMID: 11063900»PubMed
  2. Cauley JA, Robbins J, Chen Z ym. Effects of estrogen plus progestin on risk of fracture and bone mineral density: the Women's Health Initiative randomized trial. JAMA 2003;290:1729-38 «PMID: 14519707»PubMed