Useissa Euroopan maissa monikeskustutkimuksena 1990-luvulla tehty avoin, satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus «Nieto-Barrera M, Brozmanova M, Capovilla G ym. A c...»1. Yhteensä 618 vastasairastunutta tai tutkimushetkellä hoitamatonta epilepsiaa sairastavaa potilasta iältään 2–83 vuotta satunnaistettiin joko lamotrigiiniryhmään (N = 417) tai karbamatsepiiniryhmään (N = 201). 99 % tutkituista sairasti paikallisalkuista epilepsiaa. Potilaista 223 oli 2–12-vuotiaita lapsia, joista 158 satunnaistui lamotrigiiniryhmään (2–6 mg/kg/vrk) ja 75 karbamatsepiiniryhmään (10–21 mg/kg/vrk).
Lasten ryhmässä 24 viikon seuranta-ajan jälkeen 87 % (137/158) lamotrigiiniryhmästä ja 85 % (64/75) karbamatsepiiniryhmästä jatkoi edelleen tutkimuksessa, riskiero 2 % (95 % luottamusväli -8–11 %). Kohtauksettomia tutkimuksen lopussa oli lamotrigiiniryhmässä 66 % (89/134) ja karbamatsepiiniryhmässä 75 % (48/64) riskiero 9 % (95 % luottamusväli -22–5 %).
Tutkimuksen keskeytti haittavaikutusten vuoksi 7 % karbamatsepiiniryhmästä ja 5 % lamotrigiiniryhmästä, riskiero 2 % (95 % luottamusväli -5–8 %).
Avoimessa, satunnaistetussa monikeskustutkimuksessa «Eun SH, Eun BL, Lee JS ym. Effects of lamotrigine ...»2 verrattiin karbamatsepiinia ja lamotrigiinia paikallisalkuisen epilepsian ensisijaislääkkeenä vasta diagnostisoidussa epilepsiassa 6–12-vuotiailla lapsilla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 84 lasta, joista karbamatsepiiniryhmässä 41 ja lamotrigiiniryhmässä 43. Lääkkeen titraatioaika oli 8 viikkoa ja seuranta-aika 24 viikkoa. 67 lasta päätti tutkimuksen, 32 43:sta (74 %) lamotrigiini- ja 35 41:stä (85 %) karbamatsepiiniryhmässä.
Kohtausvähenemän 50 % tai enemmän saavutti karbamatsepiiniryhmässä 35 (85 %) lasta ja lamotrigiiniryhmässä 34 (79 %, P = 0,83). Kohtausvapaita seurantajakson päättyessä oli 23 (53,5 %) lamotrigiiniryhmässä 23 (56,1 %) ja karbamatsepiiniryhmässä (p = 0,81).
Cochrane-katsaukseen «Nevitt SJ, Tudur Smith C, Weston J ym. Lamotrigine...»3 on sisällytetty 14 tutkimusta. Alkuperäinen yksittäisiä tutkittavia koskeva tieto saatiin 9 tutkimuksesta, yhteensä 2 572 osallistujasta 3 787 mahdollisesta (68 %). Tutkimuksiin osallistui paikallisalkuisia ja suoraan yleistyneitä kohtauksia saavia tutkittavia. 1 tutkimus oli tehty pelkästään lapsipotilailla (n = 84), 4 tutkimukseen oli otettu mukaan lapsia ja nuoria (2–84-vuotiaita, yli 12-vuotiaita, yli 4-vuotiaita ja yli 12-vuotiaita).
Aika hoidon päättämiseen paikallisalkuista epilepsiaa sairastavien alaryhmässä oli karbamatsepiiniryhmässä keskimäärin 1 149 päivää ja lamotrigiiniryhmässä 1 699 päivää (550 päivää enemmän). Vaarasuhde (HR) oli 0,74 (0,64–0,86, 2 182, 9 tutkimusta). HR alle 1 tarkoittaa etua lamotrigiinin hyväksi. Aika ensimmäiseen kohtaukseen karbamatsepiiniryhmässä oli 208 päivää ja lamotrigiiniryhmässä 96 päivää (112 päivää lyhyempi). HR 1,29 (1,14–1,45, 2 177 tutkittavaa, 9 tutkimusta). HR yli 1 tarkoittaa etua karbamatsepiinin hyväksi.
Kaikkien tutkittavien keskimääräinen 12 kuukauden remission saavuttamiseen kulunut aika oli karbamatsepiiniryhmässä 452 päivää ja lamotrigiiniryhmässä 538 päivää (86 päivää pidempi), HR 0,91 (0,77–1,07) 988 tutkittavaa, 2 tutkimusta. HR alle 1 tarkoittaa etua karbamatsepiinille.
Kommentti:
Aikuisilla lamotrigiinistä ensisijaislääkkeenä paikallisalkuisten epilepsioiden osalta on kohtalaista B-luokan näyttöä. Ekstrapolaatioperiaatteen (ks. Lisätietoa aiheesta «Paikallisalkuisen epilepsian hoitoon tarkoitettujen antiepileptisten lääkkeiden aikuisilla osoitetun tehon ekstrapolaatio lapsipotilaisiin»1) perusteella näyttöä tehosta voidaan soveltaa myös vähintään 2 vuotta täyttäneillä lapsilla. Epäsuoran näytön vuoksi näytön aste on lasten kohdalla laskettu heikoksi (C).