Takaisin

Topiramaatti lasten ja nuorten Dravet’n oireyhtymän hoidossa

Näytönastekatsaukset
Eija Gaily
27.2.2019

Näytön aste: D

Topiramaatti saattaa vähentää lasten ja nuorten kohtauksia Dravet’n oireyhtymän hoidossa, mutta luotettava näyttö puuttuu.

Espanjalaisessa avoimessa prospektiivisessa tutkimuksessa «Nieto-Barrera M, Candau R, Nieto-Jimenez M ym. Top...»1 oli mukana 18 iältään 2–22 vuotiasta Dravet'n oireyhtymää sairastavaa potilasta, joita oli aiemmin hoidettu tuloksetta 3–8 (keskiarvo 6,7) epilepsialääkkeellä. Topiramaatin käyttöä aloitettaessa potilailla oli 1–4 muuta epilepsialääkettä käytössä. Näiden lääkkeiden annokset pidettiin muuttumattomina 3 kuukauden baseline-ajan ennen topiramaatin aloitusta, jona aikana kohtausten tyyppi ja määrä kirjattiin. Topiramaattilääkitys aloitettiin annoksella 0,5 tai 1 mg/kg/vrk, ja annosta nostettiin kaikilla potilailla määrään 6–8 mg/kg/vrk. Topiramaattilääkityksen aikana optimoitiin myös muuta lääkitystä. Tavallisin rinnakkaislääke oli valproaatti. Lopputulosmuuttujana oli kohtausten vähenemä 6–18 kuukautta topiramaatin käytön aloituksen jälkeen.

Kohtaukset vähenivät vähintään 50 % baseline-aikaan verrattuna 14/18:lla (78 %) potilaista. Tavallisimmat haittavaikutukset olivat väsymys ja ruokahalun heikkeneminen. Vakavia haittavaikutuksia ei todettu. Kukaan ei lopettanut topiramaatin käyttöä haittavaikutusten vuoksi.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Koska muidenkin lääkkeiden annoksia muutettiin tutkimusaikana, jää epävarmaksi, mikä oli topiramaatin vaikutus. Lopputulos arvioitiin erilaisten seuranta-aikojen jälkeen, joka vähentää tulosten luotettavuutta.

Italialaisessa avoimessa prospektiivisessa tutkimuksessa «Coppola G, Capovilla G, Montagnini A ym. Topiramat...»2 oli mukana 18 iältään 2–21-vuotiasta Dravet'n oireyhtymää sairastavaa potilasta, joita oli aiemmin hoidettu tuloksetta muilla epilepsialääkkeellä. Topiramaatin käyttöä aloitettaessa potilailla oli 1–3 muuta epilepsialääkettä käytössä. Näiden lääkkeiden annokset pidettiin muuttumattomina 3 kuukauden baseline-ajan ennen topiramaatin aloitusta, jona aikana kohtausten tyyppi ja määrä kirjattiin. Topiramaattilääkitys aloitettiin annoksella 0,5 tai 1 mg/kg/vrk, ja annosta nostettiin kaikilla potilailla annokseen 12 mg/kg/vrk. Topiramaattilääkityksen alkaessa lopetettiin 1 lääke niiltä, joilla oli ennestään 3 lääkettä. Tavallisin rinnakkaislääke oli valproaatti. Topiramaattihoidon aikana saatettiin haittavaikutusten ilmetessä vähentää muuta lääkitystä. Lopputulosmuuttujana oli kohtausten vähenemä 2–24 (keskiarvo 12) kuukauden kuluttua topiramaatin käytön aloituksen jälkeen.

Kohtaukset vähenivät vähintään 50 % baseline-aikaan verrattuna 13/18:lla (72 %) potilaalla. Tehokkain topiramaattiannos vaihteli välillä 2–8 mg/kg/vrk. Tavallisin haittavaikutus oli ruokahalun heikkeneminen. Vakavia haittavaikutuksia ei todettu. Kukaan ei lopettanut topiramaattia haittavaikutusten vuoksi.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Koska muidenkin lääkkeiden annoksia muutettiin tutkimusaikana, jää epävarmaksi, mikä oli topiramaatin vaikutus. Lopputulos arvioitiin erilaisten seuranta-aikojen jälkeen, joka vähentää tulosten luotettavuutta.

Ranskalaisessa retrospektiivisessa tutkimuksessa «Kröll-Seger J, Portilla P, Dulac O ym. Topiramate ...»3 analysoitiin niiden Dravet'n oireyhtymää sairastavien potilaiden tulokset, joiden lääkitykseen oli liitetty topiramaatti 12/2000–12/2001. Tutkimuksessa oli mukana 36 potilasta, joilla oli muuna lääkityksenä topiramaattilääkityksen alkaessa valproaatin, bentsodiatsepiinin (yleensä klobatsaamin) ja stiripentolin yhdistelmä (24, 67 %), valproaatti ja klobatsaami (5), valproaattimonoterapia (2) tai muu lääkitys (2). Ennen topiramaatin käytön alkamista kaikilla potilailla oli toonis-kloonisia kohtauksia (mediaani 8,5/kk). 7 potilaalla oli epileptisiä statuksia vähintään 2 kertaa vuodessa. Potilaiden ikä topiramaatin käytön alkaessa oli keskimäärin 8,7 vuotta (vaihteluväli 1,4–21 vuotta). Topiramaatti aloitettiin annoksella 1 mg/kg/vrk, ja annosta nostettiin vasteen mukaan 1 mg/kg/vrk erissä 2 viikon välein korkeintaan annokseen 10 mg/kg/vrk. Seuranta-aika oli keskimäärin 13,3 kuukautta (vaihteluväli 4–26 kuukautta). Muu lääkitys pysyi seuranta-ajan ennallaan 27 potilaalla (75 %).

Toonis-klooniset kohtaukset vähenivät vähintään 75 % 18 potilaalla (50 %). Kokonaan kohtauksettomiksi tuli 7 potilasta, joiden seuranta-aika vaihteli 4–12 kuukauteen. 3 potilaalla toonis-klooniset kohtaukset lisääntyivät. Sairauskertomustietojen perusteella arvioitu tehokkain annos oli keskimäärin 3,3 mg/kg/vrk (vaihteluväli 0,6–9,2 mg/kg/vrk). Haittavaikutuksia todettiin 18 potilaalla (50 %), yleisimmin ruokahalun heikkenemistä ja painon putoamista, käytös- tai unihäiriöitä sekä väsymystä. Harvinaisempia haittavaikutuksia olivat kielellinen häiriö (2 potilasta), hypoglykemia (1) ja munuaiskivet (1). Lääkitys lopetettiin haittavaikutusten vuoksi 6 potilaalta (17 %).

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Vähintään 75 % kohtausvähenemän saavuttaneiden potilaiden seuranta-aikaa tai topiramaatin ylläpitoannosta ei kerrottu.

Vuonna 2017 julkaistussa, Dravet'n oireyhtymän hoitoa koskevassa Cochrane-katsauksessa «Brigo F, Igwe SC, Bragazzi NL. Antiepileptic drugs...»4 löydettiin 2 sokkoutettua, satunnaistettua ja kontrolloitua Dravet'n oireyhtymän hoitoa käsittelevää tutkimusta, joista kummassakaan ei tutkittu topiramaattia.

Kirjallisuutta

  1. Nieto-Barrera M, Candau R, Nieto-Jimenez M ym. Topiramate in the treatment of severe myoclonic epilepsy in infancy. Seizure 2000;9:590-4 «PMID: 11162758»PubMed
  2. Coppola G, Capovilla G, Montagnini A ym. Topiramate as add-on drug in severe myoclonic epilepsy in infancy: an Italian multicenter open trial. Epilepsy Res 2002;49:45-8 «PMID: 11948006»PubMed
  3. Kröll-Seger J, Portilla P, Dulac O ym. Topiramate in the treatment of highly refractory patients with Dravet syndrome. Neuropediatrics 2006;37:325-9 «PMID: 17357033»PubMed
  4. Brigo F, Igwe SC, Bragazzi NL. Antiepileptic drugs for the treatment of infants with severe myoclonic epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2017;5:CD010483 «PMID: 28521067»PubMed