Buonin ym. tutkimukseen «Buoni S, Grosso S, Fois A. Lamotrigine in typical ...»1 valikoitiin poissaoloepilepsiapotilaat eri epilepsiaa sairastavista potilaista (N = 15), jotka oli lähetetty yliopistosairaalaan Italiassa vuosina 1992–97. 8 potilaalla oli hoitoresistentti tyypillinen poissaoloepilepsia. Kohtausten lukumäärä selvitettiin päiväkirjalla 3 edeltävän kuukauden ajalta. EEG ja kliininen arviointi tehtiin 2 kertaa kuukaudessa 3 kuukautta ja sen jälkeen 3 kuukauden välein. Kohtauksettomuus tarkistettiin päiväkirjamerkinnän perusteella ja varmistettiin, että EEG oli normaali ja 3 minuutin hyperventilaation aikana ei ollut kohtauksia.
Kaikilla hoitoresistenteillä potilailla kohtaukset loppuivat keskimäärin 19 päivän kuluessa. Pitempää seuranta-aikaa kaikkien potilaiden osalta ei kerrota.
Vuonna 1995 Besag ym. julkaisi työn «Besag FM, Wallace SJ, Dulac O ym. Lamotrigine for ...»2, joka koostui 5 avoimesta monikeskustutkimuksesta lamotrigiinin käytöstä lapsuusiän epilepsiassa. Seurantatutkimus, jossa lamotrigiini aloitettiin muiden lääkkeiden lisäksi, ei lumekontrolloitu. Kaiken kaikkiaan potilasaineisto koostui 285 lapsesta, joiden ikä vaihteli 1–13 vuoden välillä, 60 lasta jäi pois huonon tehon vuoksi, 36 haittavaikutusten vuoksi ja 21 tuntemattomasta syystä seurannasta. Kohtaustiheyttä arvioitiin edustavan ajanjakson aikana 1 päivän aikana ja tulos muutettiin koko vuorokauden ajalle. Seuranta tapahtui 6 viikon välein, 7 potilasta jätettiin pois huonon hoitomotivaation vuoksi.
12 viikon kuluttua seurannassa oli ainoastaan 175 lasta, joista 30 lapsella oli tyypillinen poissaoloepilepsia; 16/30 (53 %) kohtausfrekvenssi väheni ≥ 50 %. Tutkimuksessa ei kerrottu, mitä lääkkeitä aiemmin oli käytetty.