Epilepsiat (aikuiset)

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä
3.2.2014

Koosteet

Potilaalle

Muut suositukset

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

Keskeinen sisältö

  • Epilepsiat ovat etiologialtaan, oireiltaan ja ennusteeltaan monimuotoinen neurologinen sairausryhmä, jonka hyvän hoidon edellytys on mahdollisimman tarkka diagnoosi.
  • Potilas lähetetään jatkotutkimuksiin jo ensimmäisen epileptisen kohtauksensa jälkeen, koska aivojen rakenteelliset poikkeavuudet voivat olla aivoperäisen kohtauksen syynä ja vaatia kiireellistä kirurgista hoitoa.
  • Epilepsiadiagnoosi perustuu silminnäkijältä saatuun kohtauskuvaukseen, jota täydennetään EEG:llä ja aivojen magneettikuvauksella.
  • Hoidon tavoitteena on kohtauksettomuus ilman merkittäviä haittavaikutuksia.
  • Epilepsiaan, erityisesti vaikeahoitoiseen epilepsiaan ja toistuviin kohtauksiin, liittyy suurentunut kuoleman riski, jota voidaan pienentää lääke- ja leikkaushoidolla.
  • Epilepsiaa hoidetaan ensisijaisesti pitkäaikaisella kohtauksia ehkäisevällä lääkityksellä, jonka valinta riippuu epilepsiatyypistä.
  • Vaikeassa epilepsiassa tulee arvioida leikkaushoidon mahdollisuudet.
  • Hoidonohjauksella voidaan parantaa hoitotuloksia.
  • Hoidossa ja kuntoutuksessa on huomioitava kohtausten lisäksi epilepsian ja sen etiologian aiheuttamat muut mahdolliset vaikutukset toimintakykyyn.
  • Valproaattia ei saa käyttää epilepsiapotilailla, joiden on mahdollista tulla raskaaksi, paitsi tilanteissa, joissa ei ole sopivaa vaihtoehtoista hoitoa (ks. lisätietoa «http://www.fimea.fi/-/valproaatin-kayton-rajoituksia-naisilla-ja-tytoilla-tasmennetaan-raskaudenaikaisen-kayton-riskien-vuoksi»1 ).

Tavoitteet

  • Suosituksen tavoitteena on
    • esittää näyttöön perustuva suositus aikuisten epilepsian diagnostiikasta, hoidon aiheista, hoitomenetelmien valinnasta, lääkkeiden käytöstä ja kuntoutuksesta
    • yhtenäistää hoitokäytäntöjä.

Kohderyhmät

  • Suositus on tarkoitettu kaikille aikuisten epilepsioita hoitaville terveydenhuollon ammattilaisille.

Aiheen rajaus

Määritelmät

Luokittelu

  • Epilepsiat ovat etiologialtaan, alkamisiältään, oireiltaan ja ennusteeltaan monimuotoisia neurologisia sairauksia.
  • Epilepsioiden luokittelu perustuu kohtausten yleistyneisyyden asteeseen ja etiologiaan «Engel J Jr, International League Against Epilepsy ...»3, «Pereira J, Marson AG, Hutton JL. Tiagabine add-on ...»4, «International League Against Epilepsy (ILAE). www....»8.
    • Alkuvaiheessa luokittelu on vaikeaa, jos potilaalla esiintyy pelkästään tajuttomuuskouristuskohtauksia ja EEG- ja aivojen kuvantamislöydös ovat normaalit.
  • Paikallisalkuiset ja yleistyneet kohtaukset ja epilepsiat:
    • Paikallisalkuiset kohtaukset alkavat vain paikallisesti toisessa aivopuoliskossa.
      • Purkaus voi kuitenkin myöhemmin levitä molempiin aivopuoliskoihin ja kohtaus yleistyä tajuttomuuskouristuskohtaukseksi.
    • Yleistyneissä kohtauksissa purkaukset alkavat ja leviävät heti molempiin aivopuoliskoihin ja kliiniset piirteet ja EEG-löydös ilmentävät molempien aivopuoliskojen tai niiden osien yhtäaikaista aktivoitumista kohtauksen alusta lähtien.
    • Luokittelemattomina pidetään kohtauksia, joista ei ole riittävästi tietoa niiden luokittelemiseksi paikallisalkuiseksi tai yleistyneeksi. Kohtausten luokitusta tulisi tällöin pyrkiä säännöllisin välein arvioimaan uudelleen.
  • Epilepsian etiologia:
  • Tavallisimmat yleistyneet epilepsiaoireyhtymät ilmaantuvat alle 20 vuoden iässä, mutta erityisesti pelkin toonis-kloonisin kohtauksin ilmenevä yleistynyt epilepsia saattaa alkaa myös aikuisiässä «Marini C, King MA, Archer JS ym. Idiopathic genera...»12.

Epidemiologia

Hoidon porrastus

  • Potilas, jolla epäillään yksittäistä epileptistä kohtausta tai toistuvia kohtauksia (epilepsiaa), tulee lähettää erikoissairaanhoitoon päivystys- tai kiireellisenä potilaana.
  • Epileptisen kohtauksen tutkimukset ja epilepsian diagnostiikka ovat yleensä kiireellistä, koska kuvantamistutkimuksilla suljetaan alkuvaiheessa pois myös aivokasvaimen tai verisuonimuutosten mahdollisuus. Epilepsian taustalta löydettävät kirurgista hoitoa vaativat sairaudet kuuluvat yleensä neurokirurgien toimesta kiireelliseen hoitoon.
    • Kun epilepsian taustalla on hyvänlaatuinen (ei sinänsä leikkaushoitoa vaativa) aivomuutos, tulee pohtia epilepsiakirurgisia selvittelyjä ja epilepsialeikkausta, ellei kohtauksia saada lääkkeillä hallintaan.
  • Epilepsiadiagnoosin tekee ja hoidon aloittaa aina neurologi tai neurologian yksikkö.
  • Epilepsian pitkäaikaishoitoa annetaan erikoissairaanhoidossa, kun kyseessä on
    • lääkehoidon aloitus ja hoidon ohjaus, kunnes kohtauksettomuus on saavutettu ja ammatillisen ja muun kuntoutuksen toimenpiteet saatu päätökseen
    • päätös lääkehoidon lopettamisesta
    • raskauden suunnittelu ja seuranta tai
    • vaikea epilepsia.
  • Ks. myös sosiaali- ja terveysministeriön ajankohtaiset ohjeet kiireettömän hoidon perusteista (www «http://www.stm.fi»3)
  • Vastuu lapsipotilaan hoidosta siirtyy paikallisen työnjaon mukaan aikuisneurologille yleensä 15–18 vuoden iässä.
    • Hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi aikuisneurologin tai aikuisneurologian yksikön tulisi aloittaa 15–16 vuotta täyttäneiden nuorten hoito.
  • Kehitysvammaisten epilepsiapotilaiden hoidosta ja seurannasta voivat huolehtia kehitysvammalääkärit.
    • Vaikeissa tai hoitoresistenttitilanteissa tulisi konsultoida neurologia.
  • Vaikeassa epilepsiassa diagnoosin tarkistamiseksi ja hoidon mahdollisuuksien arvioimiseksi on harkittava potilaan lähettämistä erikoissairaanhoidon yksikköön, jossa on vaikeaan epilepsiaan perehtynyt neurologi, jolla on tarvittaessa tukenaan moniammatillinen työryhmä ja mahdollisuus video-EEG-rekisteröintiin.
  • Epilepsian invasiivinen diagnostiikka (kallonsisäiset video-EEG-rekisteröinnit), päätökset epilepsialeikkauksista ja epilepsiakirurgia on Suomessa keskitetty kahteen keskukseen (HYKS ja KYS; sosiaali- ja terveysministeriön asetus erityistason sairaanhoidon järjestämisestä ja keskittämisestä 6.4.2011/336).

Epilepsioiden diagnostiikka

Taulukko 1. Epilepsian diagnostiikan perusta.
Läpikäytävä asia
1. Kohtauskuvaus
  1. Potilaan ja silminnäkijän yksityiskohtainen kuvaus kohtauksenaikaisista oireista
2. Kohtaustyyppi tai -tyypit
  1. Määritys kohtauskuvauksen perusteella
  2. Vähintään on yritettävä erottaa, onko kyseessä paikallisalkuinen vai yleistynyt kohtaustyyppi
3. Epilepsiaoireyhtymä
  1. Oireyhtymätasoinen diagnoosi ei aina ole mahdollista
  2. Vähintään on yritettävä erottaa, onko kyseessä paikallisalkuinen vai yleistynyt epilepsiaoireyhtymä
4. Etiologia
  1. Osa epilepsioista jää edelleen syyltään tuntemattomaksi
  2. Vähintään yritettävä erottaa, onko kyseessä geneettinen vai rakenteellinen tai aineenvaihdunnallinen epilepsia
5. Toimintakyky Epilepsian aiheuttama tai siihen liittyvä toimintakyvyn (esimerkiksi työ- tai ajokyky) muutos, tarvittavat tukitoimet ja kuntoutus

Hoidon tavoitteet, toteutus ja seuranta

  • Hoidon tavoitteena on saavuttaa kohtauksettomuus ilman merkittäviä haittavaikutuksia.
  • Akuutin aivovamman tai systeemihäiriön yhteydessä esiintyviä kohtauksia ei hoideta pitkäaikaisella epilepsialääkityksellä, ellei kyseessä ole pitkittynyt kohtaus tai status epilepticus.
    • Riskiarviota tehtäessä on tärkeää erottaa toisistaan todelliset akuutit symptomaattiset epileptiset kohtaukset ja epileptiset kohtaukset, joiden takana on tavanomaiseen elämään kuuluvia altistavia tekijöitä.
    • Poikkeustapauksessa esimerkiksi tiettyjen neuroleptien (esim. klotsapiinin) aiheuttamia epileptisiä kohtauksia voidaan joutua hoitamaan pitkäaikaisella epilepsialääkityksellä, jos potilas ei tule toimeen ilman kyseistä neuroleptia «Wong J, Delva N. Clozapine-induced seizures: recog...»24.
    • Päihdevieroitukseen liittyvien kohtausten ilmetessä on aina huolehdittava potilaan ohjaamisesta asianmukaiseen päihdeongelman hoitoon (ks. Käypä hoito -suositus Alkoholiongelmaisen hoito «Alkoholiongelmaisen hoito»8).
  • Aivovamman jälkeen aloitettu epilepsialääkitys estää akuutteja symptomaattisia epileptisiä kohtauksia muttei aivovamman jälkeisen epilepsian kehittymistä «Aivovamman jälkeen aloitettu epilepsialääkitys estää akuutteja symptomaattisia epileptisiä kohtauksia, mutta ei estä aivovamman jälkeisen epilepsian kehittymistä; näin ollen sen käyttö on akuuttivaiheen jälkeen tarpeetonta.»A. Ei siten ole aiheellista ehkäistä nykyisin käytettävissä olevilla lääkkeillä pitkäaikaisesti epilepsian syntymistä suuren riskin potilailla ennen ensimmäisiä kohtausoireita, mutta akuutteja symptomaattisia kohtauksia voidaan valituissa tapauksissa ehkäistä 1–2 viikon suonensisäisellä akuuttivaiheen fosfenytoiinihoidolla.
  • Epilepsian lääkehoito aloitetaan useimmiten toisen epilepsiakohtauksen jälkeen.
  • Yksittäinen epileptinen kohtaus uusiutuu noin 60–80 %:lla potilaista, ja kohtauksen uusiutumisriski pienenee sitä enemmän, mitä pidempi aika ensimmäisestä kohtauksesta on ehtinyt kulua «Yksittäinen epileptinen kohtaus uusiutuu noin 60–80 % potilaista, ja kohtauksen uusiutumisriski vähentyy sitä mukaa, mitä pitempi aika 1. kohtauksesta on ehtinyt kulua.»B. Osa yhden kohtauksen saaneista ei siis sairastu epilepsiaan.
  • Ensimmäisen kohtauksen jälkeen aloitettu lääkitys pienentää kohtauksen uusiutumisriskin puoleen muttei vaikuta pitkäaikaisennusteeseen «Ensimmäisen kohtauksen jälkeen aloitettu lääkitys vähentänee kohtauksen uusiutumisriskiä puoleen, mutta pitkäaikaisen kohtauksettomuuden saavuttamisessa ryhmät eivät kuitenkaan eroa toisistaan.»B.
  • Ensimmäisen kohtauksen jälkeen kannattaa harkita säännöllistä epilepsialääkitystä, jos
  • Lääkehoidon aloittamisen perusteista keskustellaan aina potilaan kanssa ja tehdään yhteinen hoitosuunnitelma, johon myös potilas on valmis sitoutumaan.
  • Epilepsiadiagnoosin tekemiseen ja lääkityksen aloittamiseen liittyy aina hoidonohjaus, jossa käydään läpi lääkehoidon toteuttaminen, epilepsian vaikutukset ja mahdolliset rajoitukset jokapäiväiseen elämään, työ- ja ajokykyyn sekä tarve sosiaaliturvaan. Hoidonohjauksella on mahdollista parantaa potilaan itsehoidon tuloksia «Bradley PM, Lindsay B. Care delivery and self-mana...»25.
  • Epilepsian lääkehoidolla tarkoitetaan kohtauksia ehkäisevää pitkäaikaislääkitystä.
    • Aikuispotilas tarvitsee lääkkeitä kohtauksien ensiavuksi vain poikkeustapauksessa, tilanteessa, jossa hänellä on hoidosta huolimatta taipumus saada pitkittyneitä kohtauksia tai sarjakohtauksia. Omainen tai hoitaja antaa hänelle tarvittaessa tämän lääkkeen (ks. Käypä hoito -suositus Epileptinen kohtaus (pitkittynyt) «Epileptinen kohtaus (pitkittynyt; status epilepticus)»6).
    • Kohtauksien ennakko-oireisiin tarvittaessa itse otettavia lääkkeitä (bentsodiatsepiineja) ei tule käyttää, sillä ne ovat tehottomia ja aiheuttavat helposti riippuvuutta.
  • Suullisen tiedon ja keskustelun lisäksi annetaan kirjallista potilasinformaatiota epilepsiasta (Epilepsialiiton Internet-sivut «http://www.epilepsia.fi/»4; potilasoppaat).
  • Lääkäri informoi potilasta moottoriajoneuvon kuljettamista koskevista rajoituksista EU-direktiivin 2009/113/EY ja sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen ajoterveydestä 25.11.2011/1181 mukaan ja tekee asiasta merkinnän sairauskertomukseen. Käytettävissä on kirjallista aineistoa moottoriajoneuvon kuljettamisen rajoituksista (Epilepsialiitto www «http://www.epilepsia.fi/»4).
    • Jo yksittäisen epileptisen kohtauksen jälkeen potilaalta kielletään raskaan liikenteen moottoriajoneuvon (ryhmä 2) ammattimainen kuljettaminen 5 vuoden määräajaksi. Epilepsia taas aiheuttaa ryhmän 2 moottoriajoneuvon kuljettamiskiellon vähintään 10 vuoden määräajaksi. Kiellon purkamisen edellytys on, että epilepsia lääkitys on voitu lopettaa, ja henkilö on sen jälkeen ollut kohtaukseton vähintään 10 vuotta.
    • Henkilöauton kuljettaminen yksityisesti (ryhmä 1) on mahdollista, kun yksittäisestä, satunnaisena pidetystä kohtauksesta on kulunut 3–(6) kuukautta, mutta jos potilaalla diagnosoidaan epilepsia eli todetaan alttius toistuviin kohtauksiin ja aloitetaan kohtauksia ehkäisevä lääkehoito, henkilöautoa voi kuljettaa jälleen vasta 12 kuukauden kohtauksettomuuden jälkeen.
    • Diagnosoidulla, kohtauksettomalla potilaalla vasta kohtaus johtaa henkilöauton tilapäiseen kuljettamiskieltoon, eikä asiasta ilmoiteta heti poliisille vaan potilas yritetään saada lääkitystä säätämällä kohtauksettomaksi.
    • Ajokyky arvioidaan aina yksilöllisesti, ja ajoluvan saanti edellyttää, ettei potilaalla ole muita ajoluvan saannin esteitä esimerkiksi epilepsian aiheuttaneen perussairauden takia. Etenevä aivosairaus saattaa merkitä pitempääkin ajokieltoa. Asian arvioi neurologi.
    • Jos epilepsiaa sairastava saa kohtauksen yli 3 vuoden tauon jälkeen, ajokielto kestää 6 kuukautta, kunhan lääkitystä tehostetaan kohtauksen jälkeen.
    • Osalla epilepsiaa sairastavista lääkitys voidaan lopettaa, kun potilas on ollut kohtaukseton vähintään 3 vuotta. Jos lääkitys lopetetaan vähitellen neurologin ohjauksessa yli 3 vuoden kohtauksettomuuden jälkeen, ajamisessa ei tarvitse pitää taukoa.
    • Lääkityksen lopettaminen saattaa aiheuttaa kohtauksen yleensä vuoden kuluessa. Tällaisen kohtauksen jälkeen riittää 3 kuukauden ajokielto, jos lääkitys aloitetaan uudelleen. Ajokielto lisätään siihen ajanjaksoon, jonka lääkityksen saaminen tehokkaalle tasolle vie.
    • Lääkäri ilmoittaa poliisille sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaan kuljettajan pysyväisluonteisesta ajokyvyttömyydestä (Sosiaali- ja terveysministeriö, Lääkärin ilmoitusvelvollisuutta ajoterveysasioissa koskevat soveltamisohjeet erikseen ryhmä 1 ja 2 kuljettajille, www «http://www.stm.fi»3)
  • Jos potilas on asevelvollinen, otetaan kantaa myös hänen palveluskelpoisuuteensa.
    • Vasta diagnosoitu epilepsia tai epileptinen kohtaus nuorella johtaa asevelvollisen vapauttamiseen palveluksesta, yleensä 2 vuoden määräajaksi (palveluskelpoisuusluokka E). Jos epilepsiakohtaukset eivät tänä aikana uusiudu asianmukaisen lääkityksen vaikutuksesta tai yksittäisen kohtauksen jälkeen ilman lääkitystä, potilas voi palvella palveluskelpoisuusluokassa B. Luonnollisesti myös epilepsian mahdollisesti aiheuttanut sairaus vaikuttaa luokitukseen.
    • Jos neurologi katsoo riittävän todennäköiseksi, että jo pitkään epilepsiaa sairastanut ei asianmukaisessa hoidossa ollessaan todennäköisesti saa palveluksen aikana epileptisiä kohtauksia, tämä voi palvella palveluskelpoisuusluokassa B.
    • B-luokassa palvelevat sijoitetaan peruskoulutuskauden jälkeen avustaviin palvelustehtäviin, esimerkiksi esikunta- tai huoltotehtäviin. Epilepsiaa sairastavat vapautetaan yleensä valvomista edellyttävistä tehtävistä. Käytännössä A-luokkaan eli taistelujoukkoihin, joissa on selvittävä kenttäoloissa, on mahdollista päästä ainoastaan, jos epilepsia (lähinnä eräät lapsuusiän hyvänlaatuiset epilepsiat) katsotaan täysin parantuneeksi (potilas on ollut oireeton ilman lääkitystä vähintään 5 vuotta). Tässäkään tapauksessa epilepsiaa sairastanut ei sovellu eräisiin erityistehtäviin, kuten lentäjäksi.
    • Jos epilepsiakohtauksia ilmenee seurannassa asianmukaisesta hoidosta huolimatta, potilas kuuluu luokkaan C eli hänet vapautetaan rauhanajan palveluksesta.

Kuntoutus

  • Sairastumisen vaikutuksia toimintakykyyn (työkyky, sosiaalinen toimintakyky, liitännäissairaudet tai -oireet) arvioidaan diagnosointivaiheesta lähtien tapauksittain ja myöhemmin tarpeen mukaan.
    • Ammatillisen kuntoutuksen tukitoimet käynnistetään tarvittaessa viiveettä.
    • Tiettyjen ammattien, kuten raskaan liikenteen ajoneuvon kuljettamisen, harjoittamiseen epilepsia aiheuttaa heti pysyvän rajoituksen, mutta muutoin on syytä pyrkiä aktiivisin hoitotoimin kohtauksettomuuteen ennen pysyvää kannanottoa työkykyyn.
    • Epileptisen kohtauksen jälkeen esiintyy usein jälkioireita (väsymys, sekavuus, päänsärky), joiden vuoksi potilas saattaa tarvita lyhytaikaista sairauslomaa, vaikka hän muutoin kykenisi työhönsä.
    • Joskus myös lääkityksen vaihto tai lääkkeiden hankalat haittavaikutukset saattavat johtaa lyhytaikaisen sairausloman tarpeeseen.
  • Kohtausten (kohtaustiheyden ja kohtausten vaikeusasteen) ja niiden jälkioireiden lisäksi epilepsiaa sairastavien toimintakyvyn arviossa on otettava huomioon epilepsian aiheuttaneen sairauden vaikutukset toimintakykyyn ja kognitioon sekä mahdolliset liitännäissairaudet «Kälviäinen R. Epilepsia. Kirjassa: Toimintakyky. M...»26.
  • Hoidonohjauksen lisäksi vastasairastuneelle ja hänen omaisilleen tulee järjestää mahdollisuus osallistua erilliseen ensitietopäivään, jossa moniammatillinen työryhmä kertaa sairastumiseen liittyvää tietoa ryhmälle potilaita ja omaisia.
  • Osalle potilaista epilepsiaan sairastuminen aiheuttaa merkittäviä sopeutumisongelmia. Tällaiset potilaat saattavat hyötyä ryhmämuotoisista sopeutumisvalmennuskursseista (ks. www.kela.fi «http://www.kela.fi»5, alaotsikko Kuntoutus, pudotusvalikosta kohdat Kuntoutuskurssi/Kurssitarjonta ja Standardit ja muistiot), «Epilepsiaa sairastavat saattavat hyötyä kohdennetuista hoito- ja kuntoutusinterventioista, mutta luotettava näyttö puuttuu.»D.
    • Sopeutumisvalmennuksen päämääränä on edistää kuntoutujan ja hänen perheensä valmiuksia toimia elinympäristössään mahdollisimman täyspainoisesti. Tavoitteena on motivoida itsehoitoon, ohjata omatoimisuuteen ja tukea soveltuvien yksilöllisten selviytymiskeinojen löytämisessä.
    • Sopeutumisvalmennuksessa annetaan tietoa sairaudesta ja sen vaikutuksista alustusten sekä ammattilaisten ohjaamien ryhmä- ja yksilökeskusteluiden ja toiminnallisten harjoitusten avulla. Lisäksi käsitellään sairastumisen aiheuttamia tunteita ja kokemuksia. Vaikeaa epilepsiaa sairastavat tarvitsevat tietoa ja ohjausta myös itsenäisen ja turvallisen selviytymisensä tukemiseksi.
    • Sopeutumisvalmennus perustuu potilaan ja hoitavan tahon yhdessä tekemään kuntoutussuunnitelmaan.
  • Epilepsiaan liittyy psykiatristen liitännäissairauksien (masentuneisuus ja ahdistuneisuus) suurentunut riski, mikä on otettava huomioon hoidossa ja lääkityksen valinnassa «Epilepsiapotilailla esiintyy enemmän ahdistuneisuutta ja masennusta kuin väestössä keskimäärin.»A, «SSRI-lääkitys ei heikentäne epilepsian hoitotasapainoa.»C.
  • Osa potilaista tarvitsee somaattisen sairastumisensa takia tiiviimpää psykiatrista hoitoa esimerkiksi yleissairaalan psykiatrisessa poliklinikassa.

Epilepsian lääkehoidon seuranta

  • Epilepsian lääkehoito aloitetaan kohtaustyypin mukaan valitulla ensisijaislääkkeellä. Tavoitteena on löytää pienin annos, jolla kohtaukset pysyvät poissa. Jos lääkityksen aikana ilmenee satunnaisia kohtauksia, lääkeannosta on yleensä suurennettava, vaikka kohtauksille olisi tiedossa oleva selkeä altistava tekijä (lukuun ottamatta lääkityksen laiminlyöntiä ja alkoholin väärinkäyttöä). Ensisijaisia ovat kohtausten jääminen pois ja lääkehoidon hyvä siedettävyys eikä lääkeaineen pitoisuus seerumissa. Potilaaseen tulee siten olla hänen kohtaustilanteensa, vointinsa ja mahdollisten haittavaikutusten arvioimiseksi yhteydessä 2–8 viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta. Suositeltavinta on, että arviointi tehdään vastaanotolla, mutta potilaaseen on vähintään oltava yhteydessä puhelimitse. Potilaalla tulee myös olla mahdollisuus saada helposti yhteys hoitopaikkaan, jos mahdollisia ongelmia ilmenee.
  • Työryhmä ehdottaa, että
    • ennen lääkehoidon aloittamista määritetään perusverenkuva ja ALAT sekä seerumin natriumpitoisuus potilailta, joille aloitetaan okskarbatsepiinilääkitys, sekä ikääntyneiltä tai diureettihoitoa käyttäviltä potilailta, joille aloitetaan karbamatsepiinilääkitys
    • perusverenkuva ja ALAT määritetään noin 6 viikkoa hoidon aloituksen jälkeen ja toisen kerran noin 3 kuukauden kuluttua edellisestä kerrasta (fenytoiini, karbamatsepiini, valproaatti). Natriumpitoisuus voidaan tarkistaa okskarbatsepiinia käyttäviltä ja ikääntyneiltä tai diureettihoidossa olevilta karbamatsepiinin käyttäjiltä.
    • oireettomien potilaiden rutiinimaisesta laboratorioseurannasta voidaan tämän jälkeen luopua «National Institute for Health and Clinical Excelle...»27, www «http://www.nice.org.uk/guidance/index.jsp?action=byID&r=true&o=10954»6.
  • Lääkehoidon alkuvaiheessa esiintyy usein haittavaikutuksia, mutta ne ovat yleensä lieviä ja itsestään ohimeneviä. Niitä voidaan myös usein lievittää aloittamalla pienellä annoksella ja suurentamalla annosta vähitellen.
  • Lääkityksen aloittamisen yhteydessä potilaan kanssa tulee keskustella harvinaisiin, vakaviin haittoihin viittaavista oireista, joiden ilmetessä pitää ottaa yhteyttä lääkäriin.
    • Erityisesti on mainittava yliherkkyysreaktioiden oireet (ihottumat), maksavaurion oireet (oksentelu, vatsakipu) ja psyykkiset haittavaikutukset (masentuneisuus, aggressiivisuus, itsetuhoisuus).
  • Idiosynkraattiset lääkeainereaktiot eivät yleensä riipu annoksesta ja tulevat useimmiten 12 viikon kuluessa lääkkeen aloituksesta (huippu 10–21 vuorokauden kuluttua). Akuutit idiosynkraattiset reaktiot edellyttävät kyseisen lääkkeen käytön keskeyttämistä.
  • Lievä leukopenia (leukosyyttimäärä yli 2 x 109/l) ja maksaentsyymiarvojen suureneminen (ALAT ad 2–3 x viitealueen ylärajan) ovat tavallisia epilepsialääkkeitä käyttävillä, eikä niihin tarvitse reagoida. Muutokset eivät yleensä viittaa harvinaisiin vakaviin haittoihin, kuten agranulosytoosiin tai hepatiittiin, joiden ilmaantumista ei voida ennustaa laboratoriokokeiden perusteella «Zaccara G, Franciotta D, Perucca E. Idiosyncratic ...»28. Lievä hyponatremia (128–135) on tavallista eikä oireettomana aiheuta toimenpiteitä.
  • Epilepsialääkkeet saattavat suurentaa itsemurhariskiä «Epilepsialääkkeet saattavat vaikuttaa itsetuhoriskiin.»C. Epilepsiapotilaan itsemurhariskiin vaikuttavat monet tekijät, ennen kaikkea aiempi ja nykyinen psyykkinen oireisto. Epilepsialääkitystä aloitettaessa tai vaihdettaessa potilasta ja hänen omaisiaan on kehotettava ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriin, jos potilaalla ilmenee mielialamuutoksia tai itsetuhoajatuksia tai -käyttäytymistä .
  • Painonnousua voi liittyä valproaatin, karbamatsepiinin, gabapentiinin ja pregabaliinin käyttöön. Topiramaatti ja tsonisamidi taas voivat aiheuttaa painonlaskua «Ben-Menachem E. Weight issues for people with epil...»29.
  • Lääkepitoisuuksien rutiinimainen seuranta oireettomilla potilailla ei ole tarpeen «Tomson T, Dahl ML, Kimland E. Therapeutic monitori...»30 (abstrakti «»9, katsaus «»1).
    • Sopivan lääkeannoksen määrittämisessä voi olla apua seerumin fenytoiini- ja karbamatsepiinipitoisuuden määrittämisestä.
    • Valproaattipitoisuuksia voidaan määrittää, kun arvioidaan hoitomyöntyvyyttä ja mahdollisia toksisia vaikutuksia. Tehon ja hoitoalueella olevan valproaattipitoisuuden välillä ei ole selvää yhteyttä.
    • Seerumista määritettyjen eslikarbatsepiini-, gabapentiini-, lakosamidi-, lamotrigiini-, levetirasetaami-, okskarbatsepiini-, perampaneeli-, pregabaliini-, retigabiini-, topiramaatti-, tiagabiini- ja tsonisamidipitoisuuksien ja lääkkeiden tehon tai haittavaikutusten välistä suhdetta ei tunneta.
    • Lääkepitoisuusmääritysten aiheita ovat fenytoiiniannoksen muuttaminen, hoitomyöntyvyyden arviointi potilaalla, jolla on huono hoitovaste, mahdollisten annoksesta riippuvien lääkehaittojen arviointi ja epäily lääkkeiden yhteisvaikutuksista tai farmakokineetikan muutoksista esim. raskauden tai sairauden takia «National Institute for Health and Clinical Excelle...»27, www «http://www.nice.org.uk/guidance/index.jsp?action=byID&r=true&o=10954»6.
    • Jos kohtaukset eivät lopu ensimmäisellä lääkkeellä, kokeillaan vielä toista lääkettä ainoana lääkkeenä (vaihtoehtoinen lääke). Vaikka suurilla potilasjoukoilla tehdyt tutkimukset eivät ole osoittaneet lääkeaineiden välisiä eroja, yksilöiden väliset erot tehossa ja siedettävyydessä ovat usein merkittäviä. Toinen lääke lisätään vähitellen ylläpitoannokseen ja odotetaan, kunnes kohtaukset pysyvät poissa riittävän kauan, ennen kuin ensimmäisen lääkkeen käyttö asteittain lopetetaan. Jos kohtauksia esiintyy, kun ensimmäistä ja toista lääkettä käytetään yhdessä asianmukaisina annoksina, kohtaukset eivät todennäköisesti lopu, kun toista lääkettä käytetään yksinään. Tällöin tätä lääkettä ei kannata yrittää käyttää ainoana lääkkeenä. Toisaalta jos kohtauksettomuutta ei saavuteta pelkällä toisella lääkkeellä mutta ensimmäisen ja toisen lääkkeen yhdistelmällä saavutetaan, kannattaa palata tähän jo lääkityksen vaihtovaiheessa kokeiltuun lisälääkehoitoon. Lisälääkehoidossa uutta lääkettä on kohtauksien jatkuessa kokeiltava riittävän suurin annoksin, ennen kuin lääke todetaan tehottomaksi.
  • Geneerinen substituutio epilepsiassa
    • Kaksi saman määrän samaa lääkeainetta sisältävää valmistetta ovat biologisesti samanarvoisia, jos niiden biologinen käytettävyys (hyötyosuus ja imeytymisvaiheen nopeus) on riittävän todennäköisesti ja hyväksyttävän tarkasti samanlainen. Esimerkiksi epilepsiassa näissä tutkimuksissa yleisesti sallittu 80–125 %:n vaihteluväli ei ole riittävä, kun otetaan huomioon riskit, joita kohtauksettoman potilaan lääketasapainon muutoksista voi olla seurauksena (uudet yllättävät kohtaukset, pitkittyneet kohtaukset, status epilepticus) «Krämer G, Biraben A, Carreno M ym. Current approac...»31.
    • Edellä mainitusta syistä epilepsialääkkeet on rajattu Suomessa Fimean linjauksen mukaan lääkevaihdon ulkopuolelle (Fimea, Laatimisperiaatteet, www «http://www.fimea.fi/laaketieto/laakevaihto/laatimisperiaatteet»7).
    • Rinnakkaisvalmisteen käyttö voidaan siis aloittaa uutena hoitona epilepsiaan, mutta apteekin tai sairaalan henkilökunnan ei pidä ilman aihetta vaihtaa aiempaa muulla valmisteella aloitettua hoitoa rinnakkaisvalmisteeseen vaihtolistan perusteella.
    • Mahdollinen epähuomiossa tapahtunut valmisteen vaihtuminen on syytä pitää mielessä, kun selvitetään kohtaustilanteen yllättävän huonontumisen syitä.

Epilepsialääkityksen lopettaminen

Epilepsian lääkehoito

Paikallisalkuinen epilepsia

Yleistyneet epilepsiat

Nuoruusiän poissaoloepilepsia

Nuoruusiän myoklonusepilepsia

Muut epilepsiaoireyhtymät

Etenevä myoklonusepilepsia (EPM1) eli Unverricht–Lundborgin tauti (ULD)

Lapsuusiässä alkavat vaikeat epilepsiaoireyhtymät

Epilepsian leikkaushoito

Epilepsian ruokavaliohoito

  • Ketogeenisessa ruokavaliossa hilihydraattien ja proteiininen saantia rajoitetaan ja energia saadaan pääasiassa rasvoista, jolloin aivot käyttävät energialähteenä ketoaineita glukoosin sijasta.

Epilepsian hoito ennen raskautta ja sen aikana

  • Epilepsiaa sairastavien naisten kohtaustilanteen tulisi ennen raskautta olla mahdollisimman hyvä, ja raskauksien tulisi olla suunniteltuja, mikä edellyttää huolellista raskaudenehkäisyä «Lamusuo S, Paloviita K, Kälviäinen R. Nainen ja ep...»67 ( «Nainen ja epilepsia (40/2007)»10).
    • Hormonaalinen ehkäisy on sopiva vaihtoehto myös epilepsiaa sairastavalle naiselle. Epilepsialääkkeistä karbamatsepiini, okskarbatsepiini, fenytoiini ja topiramaatti (yli 200 mg/vrk:n annoksina) voivat heikentää vähähormonisten ehkäisytablettien tehoa merkittävästi «Sabers A. Pharmacokinetic interactions between con...»68, mutta muut epilepsialääkkeet eivät heikennä hormonaalisen ehkäisyn tehoa. Myös muut ehkäisymenetelmät, mukaan luettuna hormonikierukka, sopivat hyvin epilepsiaa sairastavalle.
    • Epilepsialääkkeistä erityisesti lamotrigiinin pitoisuudet voivat pienentyä kliinisesti merkittävästi ehkäisytablettien käytön aikana ja suurentua niiden käyttötauon aikana «Sabers A. Pharmacokinetic interactions between con...»68. Tätä vaihtelua voidaan kuitenkin vähentää käyttämällä hormonaalista ehkäisyä ilman taukoa «Schwenkhagen AM, Stodieck SR. Which contraception ...»69.
  • Raskauden suunnittelu «Lamusuo S, Paloviita K, Kälviäinen R. Nainen ja ep...»67:
    • Raskautta suunniteltaessa mietitään, onko viimeisestä kohtauksesta kulunut jo riittävän pitkä aika (3–5 vuotta), jotta lääkehoitoa voitaisiin yrittää lopettaa ja tilannetta seurata jonkin aikaa ilman lääkkeitä. Lääkehoidon lopettamisessa noudatetaan tavanomaisia periaatteita (ks. edeltä), ja lopettamismahdollisuudet riippuvat esimerkiksi potilaan sairastamasta epilepsiaoireyhtymästä tai epilepsian etiologiasta. Raskauden suunnittelu ei muuta näitä periaatteita.
    • Useimmiten lääkehoidon lopettaminen ei ole järkevää tai mahdollista.
    • Pitkittyneet kohtaukset tai kohtauksiin liittyvät tapaturmat ovat vaarallisia sikiölle, joten epilepsia, jossa kohtausriski on yhä olemassa, hoidetaan normaaliin tapaan pysyvällä epilepsialääkityksellä myös raskauden aikana.
    • Epämuodostumariski on epilepsialääkkeitä käyttävillä naisilla noin kolminkertainen (7,1 %, 95 %:n luottamusväli 5,6–8,5) normaaliväestöön (2,3 %, 95 %:n luottamusväli 1,5–3,1) verrattuna «Meador K, Reynolds MW, Crean S ym. Pregnancy outco...»70.
      • Koska luotettavaa tutkimustietoa ei ole siitä, mikä lääke on sikiövaikutusten osalta turvallisin, pyritään valitsemaan kyseisen potilaan kohtaustyyppiin sopivin lääke, jota käytetään pienimmin kohtaukset poissa pitävin annoksin.
      • Valproaattialtistukseen liittyvä epämuodostumariski on suurempi (10,7 %, 95 %:n luottamusväli 8,2–13,3) kuin karbamatsepiinin (4,6, 95 %:n luottamusväli 3,5–5,8) tai lamotrigiinin (4,9, 95 %:n luottamusväli 3,2–6,6) «Meador K, Reynolds MW, Crean S ym. Pregnancy outco...»70, joten valproaatin käyttöä tulee välttää paikallisalkuisessa epilepsiassa, johon on muitakin vaihtoehtoja.
      • Epämuodostumariski riippuu annoksesta. Valproaattiepämuodostumariski suurenee merkittävästi, kun annos on ≥ 700 mg/vrk. Suuremmalla lamotrigiiniannoksella (> 300mg) ja pienemmällä valproaattiannoksella (< 700 mg) epämuodostumariski on yhtä suuri «Valproaatin käyttöön liittyy korkeampi epämuodostumariski, mutta korkeammalla lamotrigiiniannoksella ja matalalla valproaattiannoksella on yhtä suuri epämuodostumariski.»B. Niissä yleistyneissä epilepsioissa, joissa valproaatti on potilaalle soveltuvin lääke, pyritään siten mahdollisimman pieneen annokseen «Morrow J, Russell A, Guthrie E ym. Malformation ri...»71, «Vajda FJ, Lander CM, Hitchcock A ym. Changing Aust...»72.
      • Lamotrigiinia käytettäessä on muistettava, että sen pitoisuudet saattavat pienentyä kliinisesti merkittävästi raskauden aikana (kuten myös hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden käytön aikana) ja raskauden aikana tarvittava annos saattaa olla huomattavasti suurempi kuin raskautta edeltävänä aikana. Yhden tutkimuksen mukaan myös lamotrigiinin aiheuttama epämuodostumariski kasvaa annoksen suurentuessa «Morrow J, Russell A, Guthrie E ym. Malformation ri...»71.
      • Useamman lääkkeen yhteiskäyttö ja suuret lääkeainepitoisuudet suurentavat epämuodostumariskiä, joten vaikeaa epilepsiaa sairastavien hoidossa pyritään mahdollisimman järkevään yhdistelmälääkitykseen ja välttämään yksittäisten lääkkeiden suuria annoksia tai pitoisuuksia.
    • Hermostoputken sulkeutumishäiriöiden riski on epilepsiaa sairastavien naisten lapsilla suurentunut. Ennen hedelmöittymistä ja alkuraskauden aikana käytetyn 4 mg:n foolihappolisän on todettu pienentävän sulkeutumishäiriöiden toistumisriskiä yli 70 % perheissä, joissa on aiemmin ollut tällainen raskaus. Normaaliväestössä 0,4 mg:n foolihappolisän on vastaavasti arvioitu pienentävän sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriön vaaraa noin 50 % «STM:n asiantuntijaryhmä. Foolihappo ja hermostoput...»73 ( «Foolihappo ja hermostoputken sulkeutumishäiriöt (11/1996)»11), «Ritvanen A. Hermostoputken sulkeutumishäiriöt ja f...»74 ( «Hermostoputken sulkeutumishäiriöt ja foolihappo (11/1996)»12).
      • Suoraa näyttöä foolihappolisän tehosta epilepsiaa sairastavilla ei ole, joten käyttöä on vaikea rajata tiettyihin ryhmiin. Foolihappolisä annetaan siten kaikille raskautta suunnitteleville epilepsiaa sairastaville naisille, olivatpa heidän folaattiarvonsa ja lääkityksensä millaiset tahansa. Folaattiarvojen rutiinimaista mittaamista ennen raskautta tai sen aikana ei käytetä.
      • Koska epilepsiaa sairastava nainen voi joutua käyttämään foolihappolisää jopa vuosia, Suomessa heille on päädytty suosittelemaan samaa lisää kuin normaaliväestölle, mutta pienempää kuin riskiperheille. Työryhmä suosittaa foolihappolisää 0,4 mg x 1:n folaattiannoksella. Hoito aloitetaan raskautta suunniteltaessa ainakin kaksi kuukautta ennen ehkäisyn poisjättämistä, ja sitä jatketaan 12. raskausviikon loppuun.
      • Jos epilepsiaa sairastavalla on ollut aikaisempi raskaus, jossa on esiintynyt keskushermostoputken sulkeutumishäiriö, käytetään suurempaa folaattiannosta (1 mg 4 x 1, reseptiin merkintä Sic!) «STM:n asiantuntijaryhmä. Foolihappo ja hermostoput...»73.
    • Jos anamneesissa on aiemman raskauden aikainen epämuodostuma, ennen uutta raskautta pyritään mahdollisuuksien mukaan etsimään uusi lääke tai lääkeyhdistelmä, jolla saavutetaan kohtauksettomuus tai mahdollisimman hyvä kohtaustilanne.
  • Raskauden seuranta:
    • Potilaalle järjestetään koko raskauden seuranta neurologian poliklinikassa ja äitiyspoliklinikassa.
      • Yleensä lääkitystä ei muuteta raskauden alettua, ellei kohtauksia ilmene.
      • Muutoksia ei yleensä tehdä pelkän pitoisuusvaihtelun perusteella.
  • Raskaudenjälkeinen seuranta:
    • Jos lääkitystä on raskauden aikana jouduttu lisäämään olennaisesti, potilaan vointi ja tarvittaessa lääkeainepitoisuudet on tarkistettava jo pari viikkoa synnytyksen jälkeen ja lääkitystä on tilanteen mukaan vähennettävä.
    • Epilepsiaa sairastava voi imettää lääkityksestä huolimatta, ja imettämistä on tuettava normaaliin tapaan.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä

Epilepsiat (aikuiset) -suosituksen historiatiedot «Epilepsiat (aikuiset), Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»1

Puheenjohtaja:

Reetta Kälviäinen, professori, johtaja; Itä-Suomen yliopisto ja Kuopion epilepsiakeskus, KYS

Jäsenet:

Hanna Ansakorpi, LT, neurologian erikoislääkäri, neurologian klinikka; OYS

Sanna Flander, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri; Helsingin sosiaali- ja terveyskeskus

Arto Immonen, LT, neurokirurgian erikoislääkäri, neurokirurgian klinikka; KYS

Tapani Keränen, dosentti, vs. ylilääkäri; Kanta-Hämeen keskussairaala, neurologian yksikkö

Juho Kivistö, LT, lastentautien erikoislääkäri, Käypä hoito -toimittaja

Jukka Peltola, dosentti, apulaisylilääkäri, neuroalojen ja kuntoutuksen vastuualue; TAYS

Sidonnaisuudet:

Hanna Ansakorpi: Apuraha (Suomen Lääketieteen Säätiö), Johtokunnan tms jäsenyys (Epilepsialiitto), Luentopalkkio (Eisai AB, Orion Oyj, UCB-Pharma Oy), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Bayer Oy, Eisai AB, Merck Oy, UCB-Pharma Oy), Muu palkkio (Eisai AB)

Sanna Flander: Ei sidonnaisuuksia

Arto Immonen: Luentopalkkio (UCB Pharma OY)

Tapani Keränen: Asiantuntijapalkkio (Eisai, UCB Pharma), Luentopalkkio (Eisai, GlaxoSmithKline, UCB Pharma, Orion), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Eisai, GlaxoSmithKline, UCB Pharma, Orion), Muu palkkio (Eisai, UCB Pharma)

Juho Kivistö: Luentopalkkio (Terveystalo)

Reetta Kälviäinen: Asiantuntijapalkkio (Eisai, Epilepsialiitto, Fennomedical, Lundbeck, Pfizer, UCB Pharma), Luentopalkkio (Eisai, Fennomedical, Orion, UCB Pharma), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Eisai, Epilepsialiitto, UCB Pharma), Muu palkkio (Eisai, UCB Pharma). Toiminut potilasjärjestö Epilepsialiiton hallituksen puheenjohtajana 04/1999–04/2013.

Jukka Peltola: Apuraha (Eisai, Medtronics, UCB), Asiantuntijapalkkio (Eisai)

Kirjallisuusviite

Epilepsiat (aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»8

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenneurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Käypä hoito -suositus (online). Epilepsiat ja kuumekouristukset (lapset). 12 .6.2013. www.kaypahoito.fi
  2. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen Yhdistys ry:n ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Käypä hoito -suositus (online). Epileptinen kohtaus (pitkittynyt). 12 .10.2009. www.kaypahoito.fi
  3. Engel J Jr, International League Against Epilepsy (ILAE). A proposed diagnostic scheme for people with epileptic seizures and with epilepsy: report of the ILAE Task Force on Classification and Terminology. Epilepsia 2001;42:796-803 «PMID: 11422340»PubMed
  4. Pereira J, Marson AG, Hutton JL. Tiagabine add-on for drug-resistant partial epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2002;3:CD001908 «PMID: 12137637»PubMed
  5. Fisher RS, van Emde Boas W, Blume W ym. Epileptic seizures and epilepsy: definitions proposed by the International League Against Epilepsy (ILAE) and the International Bureau for Epilepsy (IBE). Epilepsia 2005;46:470-2 «PMID: 15816939»PubMed
  6. Hiltunen N, Kälviäinen R. Vaikeat epilepsiat. Tutkimus vaikeita epilepsioita sairastavista sekä heidän hoito-, tuki- ja palvelutilanteestaan. Epilepsialiitto. Julkaisuja 1/2002
  7. Health-EU. The Public Health Portal of the European Union: Rare Diseases (online «http://ec.europa.eu/health-eu/health_problems/rare_diseases/index_en.htm»9) 25.4.2008
  8. International League Against Epilepsy (ILAE). www.ilae-epilepsy.org «http://www.ilae-epilepsy.org»10
  9. Eriksson K, Peltola J, Kälviäinen R. Kohtausten hoidosta epilepsian hoitoon – tunnista epilepsiaoireyhtymä. Duodecim 2005;121:505-12 «http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu/artikkeli?tunnus=duo94845»11
  10. Manford M, Hart YM, Sander JW ym. The National General Practice Study of Epilepsy. The syndromic classification of the International League Against Epilepsy applied to epilepsy in a general population. Arch Neurol 1992;49:801-8 «PMID: 1524512»PubMed
  11. Eriksson KJ, Koivikko MJ. Prevalence, classification, and severity of epilepsy and epileptic syndromes in children. Epilepsia 1997;38:1275-82 «PMID: 9578522»PubMed
  12. Marini C, King MA, Archer JS ym. Idiopathic generalised epilepsy of adult onset: clinical syndromes and genetics. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2003;74:192-6 «PMID: 12531947»PubMed
  13. Keränen T, Riekkinen PJ, Sillanpää M. Incidence and prevalence of epilepsy in adults in eastern Finland. Epilepsia 1989;30:413-21 «PMID: 2787742»PubMed
  14. Forsgren L, Bucht G, Eriksson S ym. Incidence and clinical characterization of unprovoked seizures in adults: a prospective population-based study. Epilepsia 1996;37:224-9 «PMID: 8598179»PubMed
  15. Olafsson E, Hauser WA, Ludvigsson P ym. Incidence of epilepsy in rural Iceland: a population-based study. Epilepsia 1996;37:951-5 «PMID: 8822693»PubMed
  16. Sillanpää M, Kälviäinen R, Klaukka T ym. Temporal changes in the incidence of epilepsy in Finland: nationwide study. Epilepsy Res 2006;71:206-15 «PMID: 16876984»PubMed
  17. Forsgren L, Beghi E, Oun A ym. The epidemiology of epilepsy in Europe - a systematic review. Eur J Neurol 2005;12:245-53 «PMID: 15804240»PubMed
  18. Sillanpää M, Jalava M, Kaleva O ym. Long-term prognosis of seizures with onset in childhood. N Engl J Med 1998;338:1715-22 «PMID: 9624191»PubMed
  19. Sillanpää M, Schmidt D. Prognosis of seizure recurrence after stopping antiepileptic drugs in seizure-free patients: A long-term population-based study of childhood-onset epilepsy. Epilepsy Behav 2006;8:713-9 «PMID: 16616648»PubMed
  20. Forsgren L, Hauser WA, Olafsson E ym. Mortality of epilepsy in developed countries: a review. Epilepsia 2005;46 Suppl 11:18-27 «PMID: 16393174»PubMed
  21. Sperling MR, Harris A, Nei M ym. Mortality after epilepsy surgery. Epilepsia 2005;46 Suppl 11:49-53 «PMID: 16393181»PubMed
  22. Pohlmann-Eden B, Newton M. First seizure: EEG and neuroimaging following an epileptic seizure. Epilepsia 2008;49 Suppl 1:19-25 «PMID: 18184150»PubMed
  23. Von Oertzen J, Urbach H, Jungbluth S ym. Standard magnetic resonance imaging is inadequate for patients with refractory focal epilepsy. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2002;73:643-7 «PMID: 12438463»PubMed
  24. Wong J, Delva N. Clozapine-induced seizures: recognition and treatment. Can J Psychiatry 2007;52:457-63 «PMID: 17688010»PubMed
  25. Bradley PM, Lindsay B. Care delivery and self-management strategies for adults with epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2008;1:CD006244 «PMID: 18254097»PubMed
  26. Kälviäinen R. Epilepsia. Kirjassa: Toimintakyky. Matikainen E, Aro T, Huunan-Seppälä A, Kivekäs J, Kujala S, Tola S (toim.) Kustannus Oy Duodecim 2004
  27. National Institute for Health and Clinical Excellence. The epilepsies: the diagnosis and management of the epilepsies in adults and children in primary and secondary care. Clinical guideline 2004. (Online «http://www.nice.org.uk/guidance/index.jsp?action=byID=true=10954»12)
  28. Zaccara G, Franciotta D, Perucca E. Idiosyncratic adverse reactions to antiepileptic drugs. Epilepsia 2007;48:1223-44 «PMID: 17386054»PubMed
  29. Ben-Menachem E. Weight issues for people with epilepsy--a review. Epilepsia 2007;48 Suppl 9:42-5 «PMID: 18047602»PubMed
  30. Tomson T, Dahl ML, Kimland E. Therapeutic monitoring of antiepileptic drugs for epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2007;1:CD002216 «PMID: 17253477»PubMed
  31. Krämer G, Biraben A, Carreno M ym. Current approaches to the use of generic antiepileptic drugs. Epilepsy Behav 2007;11:46-52 «PMID: 17537678»PubMed
  32. Schmidt D, Gram L. A practical guide to when (and how) to withdraw antiepileptic drugs in seizure-free patients. Drugs 1996;52:870-4 «PMID: 8957157»PubMed
  33. Specchio LM, Beghi E. Should antiepileptic drugs be withdrawn in seizure-free patients? CNS Drugs 2004;18:201-12 «PMID: 15015901»PubMed
  34. Lossius MI, Hessen E, Mowinckel P ym. Consequences of antiepileptic drug withdrawal: a randomized, double-blind study (Akershus Study). Epilepsia 2008;49:455-63 «PMID: 17888074»PubMed
  35. Panayiotopoulos CP, Obeid T, Tahan AR. Juvenile myoclonic epilepsy: a 5-year prospective study. Epilepsia 1994;35:285-96 «PMID: 8156946»PubMed
  36. Mattson RH, Cramer JA, Collins JF. A comparison of valproate with carbamazepine for the treatment of complex partial seizures and secondarily generalized tonic-clonic seizures in adults. The Department of Veterans Affairs Epilepsy Cooperative Study No. 264 Group. N Engl J Med 1992;327:765-71 «PMID: 1298221»PubMed
  37. Lee HW, Jung DK, Suh CK ym. Cognitive effects of low-dose topiramate monotherapy in epilepsy patients: A 1-year follow-up. Epilepsy Behav 2006;8:736-41 «PMID: 16647301»PubMed
  38. Meador KJ, Loring DW, Vahle VJ ym. Cognitive and behavioral effects of lamotrigine and topiramate in healthy volunteers. Neurology 2005;64:2108-14 «PMID: 15985582»PubMed
  39. Ng YT, Collins SD. Clobazam. Neurotherapeutics 2007;4:138-44 «PMID: 17199029»PubMed
  40. Wheless JW, Ramsay RE, Collins SD. Vigabatrin. Neurotherapeutics 2007;4:163-72 «PMID: 17199033»PubMed
  41. Kälviäinen R, Nousiainen I, Mäntyjärvi M ym. Vigabatrin, a gabaergic antiepileptic drug, causes concentric visual field defects. Neurology 1999;53:922-6 «PMID: 10496247»PubMed
  42. Kälviäinen R, Nousiainen I. Visual field defects with vigabatrin: epidemiology and therapeutic implications. CNS Drugs 2001;15:217-30 «PMID: 11463129»PubMed
  43. European Medicines Agency recommends restricting Trobalt to last-line therapy in partial epilepsy. 30 May 2013. EMA/321395/2013
  44. Kwan P, Brodie MJ. Phenobarbital for the treatment of epilepsy in the 21st century: a critical review. Epilepsia 2004;45:1141-9 «PMID: 15329080»PubMed
  45. De Marcos FA, Ghizoni E, Kobayashi E ym. Cerebellar volume and long-term use of phenytoin. Seizure 2003;12:312-5 «PMID: 12810345»PubMed
  46. Scheinfeld N. Impact of phenytoin therapy on the skin and skin disease. Expert Opin Drug Saf 2004;3:655-65 «PMID: 15500423»PubMed
  47. Trinka E, Marson AG, Van Paesschen W ym. KOMET: an unblinded, randomised, two parallel-group, stratified trial comparing the effectiveness of levetiracetam with controlled-release carbamazepine and extended-release sodium valproate as monotherapy in patients with newly diagnosed epilepsy. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2013;84:1138-47 «PMID: 22933814»PubMed
  48. Crespel A, Gelisse P, Reed RC ym. Management of juvenile myoclonic epilepsy. Epilepsy Behav 2013;28 Suppl 1:S81-6 «PMID: 23756489»PubMed
  49. Wirrell EC, Camfield CS, Camfield PR ym. Long-term prognosis of typical childhood absence epilepsy: remission or progression to juvenile myoclonic epilepsy. Neurology 1996;47:912-8 «PMID: 8857718»PubMed
  50. Reutens DC, Berkovic SF. Idiopathic generalized epilepsy of adolescence: are the syndromes clinically distinct? Neurology 1995;45:1469-76 «PMID: 7644043»PubMed
  51. Montouris GD, Biton V, Rosenfeld WE. Nonfocal generalized tonic-clonic seizures: response during long-term topiramate treatment. Topiramate YTC/YTCE Study Group. Epilepsia 2000;41 Suppl 1:S77-81 «PMID: 10768306»PubMed
  52. Di Bonaventura C, Fattouch J, Mari F ym. Clinical experience with levetiracetam in idiopathic generalized epilepsy according to different syndrome subtypes. Epileptic Disord 2005;7:231-5 «PMID: 16162433»PubMed
  53. Glauser T, Ben-Menachem E, Bourgeois B ym. ILAE treatment guidelines: evidence-based analysis of antiepileptic drug efficacy and effectiveness as initial monotherapy for epileptic seizures and syndromes. Epilepsia 2006;47:1094-120 «PMID: 16886973»PubMed
  54. Grünewald RA, Panayiotopoulos CP. Juvenile myoclonic epilepsy. A review. Arch Neurol 1993;50:594-8 «PMID: 8503795»PubMed
  55. Biraben A, Allain H, Scarabin JM ym. Exacerbation of juvenile myoclonic epilepsy with lamotrigine. Neurology 2000;55:1758 «PMID: 11113246»PubMed
  56. Kälviäinen R. Status epilepticus treatment guidelines. Epilepsia 2007;48:(Suppl 8):99-102; PMID: 18330014
  57. Brodie MJ, Kwan P. Staged approach to epilepsy management. Neurology 2002;58:S2-8 «PMID: 11971127»PubMed
  58. Shorvon S, Luciano AL. Prognosis of chronic and newly diagnosed epilepsy: revisiting temporal aspects. Curr Opin Neurol 2007;20:208-12 «PMID: 17351493»PubMed
  59. Langfitt JT, Wiebe S. Early surgical treatment for epilepsy. Curr Opin Neurol 2008;21:179-83 «PMID: 18317277»PubMed
  60. Nearing K, Madhavan D, Devinsky O. Temporal lobe epilepsy: a progressive disorder? Rev Neurol Dis 2007;4:122-7 «PMID: 17943064»PubMed
  61. Schmidt D, Baumgartner C, Löscher W. Seizure recurrence after planned discontinuation of antiepileptic drugs in seizure-free patients after epilepsy surgery: a review of current clinical experience. Epilepsia 2004;45:179-86 «PMID: 14738426»PubMed
  62. Steven DA, Wiebe S. Evaluating surgery effectiveness. Adv Neurol 2006;97:557-61 «PMID: 16383163»PubMed
  63. Téllez-Zenteno JF, Dhar R, Hernandez-Ronquillo L ym. Long-term outcomes in epilepsy surgery: antiepileptic drugs, mortality, cognitive and psychosocial aspects. Brain 2007;130:334-45 «PMID: 17124190»PubMed
  64. Kostov H, Larsson PG, Røste GK. Is vagus nerve stimulation a treatment option for patients with drug-resistant idiopathic generalized epilepsy? Acta Neurol Scand Suppl 2007;187:55-8 «PMID: 17419830»PubMed
  65. Karceski S. Vagus nerve stimulation and Lennox-Gastaut syndrome: a review of the literature and data from the VNS patient registry. CNS Spectr 2001;6:766-70 «PMID: 15489825»PubMed
  66. Payne NE, Cross JH, Sander JW ym. The ketogenic and related diets in adolescents and adults--a review. Epilepsia 2011;52:1941-8 «PMID: 22004525»PubMed
  67. Lamusuo S, Paloviita K, Kälviäinen R. Nainen ja epilepsia. Suom Lääkäril 2007;40:3631-6
  68. Sabers A. Pharmacokinetic interactions between contraceptives and antiepileptic drugs. Seizure 2008;17:141-4 «PMID: 18206393»PubMed
  69. Schwenkhagen AM, Stodieck SR. Which contraception for women with epilepsy? Seizure 2008;17:145-50 «PMID: 18178110»PubMed
  70. Meador K, Reynolds MW, Crean S ym. Pregnancy outcomes in women with epilepsy: a systematic review and meta-analysis of published pregnancy registries and cohorts. Epilepsy Res 2008;81:1-13 «PMID: 18565732»PubMed
  71. Morrow J, Russell A, Guthrie E ym. Malformation risks of antiepileptic drugs in pregnancy: a prospective study from the UK Epilepsy and Pregnancy Register. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2006;77:193-8 «PMID: 16157661»PubMed
  72. Vajda FJ, Lander CM, Hitchcock A ym. Changing Australian prescribing patterns for antiepileptic drugs in pregnancy and their possible consequences. J Clin Neurosci 2007;14:611-7 «PMID: 17400456»PubMed
  73. STM:n asiantuntijaryhmä. Foolihappo ja hermostoputken sulkeutumishäiriöt. Duodecim 1996;112:983 «http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu/artikkeli?tunnus=duo60217»13
  74. Ritvanen A. Hermostoputken sulkeutumishäiriöt ja foolihappo. Duodecim 1996;112:975-82 «http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu/artikkeli?tunnus=duo60216»14
  75. Alper K, Schwartz KA, Kolts RL ym. Seizure incidence in psychopharmacological clinical trials: an analysis of Food and Drug Administration (FDA) summary basis of approval reports. Biol Psychiatry 2007;62:345-54 «PMID: 17223086»PubMed
  76. Andersohn F, Schade R, Willich SN ym. Use of antiepileptic drugs in epilepsy and the risk of self-harm or suicidal behavior. Neurology 2010;75:335-40 «PMID: 20660863»PubMed
  77. Arana A, Wentworth CE, Ayuso-Mateos JL ym. Suicide-related events in patients treated with antiepileptic drugs. N Engl J Med 2010;363:542-51 «PMID: 20818889»PubMed
  78. Arroyo S, Dodson WE, Privitera MD ym. Randomized dose-controlled study of topiramate as first-line therapy in epilepsy. Acta Neurol Scand 2005;112:214-22 «PMID: 16146489»PubMed
  79. Baulac M, Brodie MJ, Patten A ym. Efficacy and tolerability of zonisamide versus controlled-release carbamazepine for newly diagnosed partial epilepsy: a phase 3, randomised, double-blind, non-inferiority trial. Lancet Neurol 2012;11:579-88 «PMID: 22683226»PubMed
  80. Beghi E. Prognosis of first seizure. Kirjassa Prognosis of epilepsies. Jallon P, Berg A, Dulac O, Hauser A (toim.). John Libbey Eurotext, 2003:21-8
  81. Bell GS, Gaitatzis A, Bell CL ym. Suicide in people with epilepsy: how great is the risk? Epilepsia 2009;50:1933-42 «PMID: 19453718»PubMed
  82. Ben-Menachem E, Biton V, Jatuzis D ym. Efficacy and safety of oral lacosamide as adjunctive therapy in adults with partial-onset seizures. Epilepsia 2007;48:1308-17 «PMID: 17635557»PubMed
  83. Besag FM, Wallace SJ, Dulac O ym. Lamotrigine for the treatment of epilepsy in childhood. J Pediatr 1995;127:991-7 «PMID: 8523205»PubMed
  84. Brodie MJ, Chadwick DW, Anhut H ym. Gabapentin versus lamotrigine monotherapy: a double-blind comparison in newly diagnosed epilepsy. Epilepsia 2002;43:993-1000 «PMID: 12199724»PubMed
  85. Brodie MJ, Lerche H, Gil-Nagel A ym. Efficacy and safety of adjunctive ezogabine (retigabine) in refractory partial epilepsy. Neurology 2010;75:1817-24 «PMID: 20944074»PubMed
  86. Brodie MJ, Perucca E, Ryvlin P ym. Comparison of levetiracetam and controlled-release carbamazepine in newly diagnosed epilepsy. Neurology 2007;68:402-8 «PMID: 17283312»PubMed
  87. Buoni S, Grosso S, Fois A. Lamotrigine in typical absence epilepsy. Brain Dev 1999;21:303-6 «PMID: 10413016»PubMed
  88. Chadwick DW, Anhut H, Greiner MJ ym. A double-blind trial of gabapentin monotherapy for newly diagnosed partial seizures. International Gabapentin Monotherapy Study Group 945-77. Neurology 1998;51:1282-8 «PMID: 9818846»PubMed
  89. Chadwick DW, Marson AG. Zonisamide add-on for drug-resistant partial epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2005;4:CD001416 «PMID: 16235282»PubMed
  90. Chaisewikul R, Privitera MD, Hutton JL ym. Levetiracetam add-on for drug-resistant localization related (partial) epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2001;1:CD001901 «PMID: 11279737»PubMed
  91. Chang XC, Yuan H, Wang Y ym. Eslicarbazepine acetate add-on for drug-resistant partial epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2011;12:CD008907 «PMID: 22161441»PubMed
  92. Chiron C, Marchand MC, Tran A ym. Stiripentol in severe myoclonic epilepsy in infancy: a randomised placebo-controlled syndrome-dedicated trial. STICLO study group. Lancet 2000;356:1638-42 «PMID: 11089822»PubMed
  93. Christensen J, Vestergaard M, Mortensen PB ym. Epilepsy and risk of suicide: a population-based case-control study. Lancet Neurol 2007;6:693-8 «PMID: 17611160»PubMed
  94. Chung S, Sperling MR, Biton V ym. Lacosamide as adjunctive therapy for partial-onset seizures: a randomized controlled trial. Epilepsia 2010;51:958-67 «PMID: 20132285»PubMed
  95. Favale E, Audenino D, Cocito L ym. The anticonvulsant effect of citalopram as an indirect evidence of serotonergic impairment in human epileptogenesis. Seizure 2003;12:316-8 «PMID: 12810346»PubMed
  96. Favale E, Rubino V, Mainardi P ym. Anticonvulsant effect of fluoxetine in humans. Neurology 1995;45:1926-7 «PMID: 7477995»PubMed
  97. Fiest KM, Dykeman J, Patten SB ym. Depression in epilepsy: a systematic review and meta-analysis. Neurology 2013;80:590-9 «PMID: 23175727»PubMed
  98. Fisher R, Salanova V, Witt T ym. Electrical stimulation of the anterior nucleus of thalamus for treatment of refractory epilepsy. Epilepsia 2010;51:899-908 «PMID: 20331461»PubMed
  99. Frank LM, Enlow T, Holmes GL ym. Lamictal (lamotrigine) monotherapy for typical absence seizures in children. Epilepsia 1999;40:973-9 «PMID: 10403222»PubMed
  100. French JA, Abou-Khalil BW, Leroy RF ym. Randomized, double-blind, placebo-controlled trial of ezogabine (retigabine) in partial epilepsy. Neurology 2011;76:1555-63 «PMID: 21451152»PubMed
  101. French JA, Krauss GL, Biton V ym. Adjunctive perampanel for refractory partial-onset seizures: randomized phase III study 304. Neurology 2012;79:589-96 «PMID: 22843280»PubMed
  102. French JA, Krauss GL, Steinhoff BJ ym. Evaluation of adjunctive perampanel in patients with refractory partial-onset seizures: results of randomized global phase III study 305. Epilepsia 2013;54:117-25 «PMID: 22905857»PubMed
  103. Gaily E, Jonsson H, Lappi M. Visual fields at school-age in children treated with vigabatrin in infancy. Epilepsia 2009;50:206-16 «PMID: 19215279»PubMed
  104. Gamble CL, Williamson PR, Marson AG. Lamotrigine versus carbamazepine monotherapy for epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2006;1:CD001031 «PMID: 16437428»PubMed
  105. Genton P, Gelisse P, Thomas P ym. Do carbamazepine and phenytoin aggravate juvenile myoclonic epilepsy? Neurology 2000;55:1106-9 «PMID: 11071486»PubMed
  106. Gilliam FG, Veloso F, Bomhof MA ym. A dose-comparison trial of topiramate as monotherapy in recently diagnosed partial epilepsy. Neurology 2003;60:196-202 «PMID: 12552030»PubMed
  107. Glauser T, Kluger G, Sachdeo R ym. Rufinamide for generalized seizures associated with Lennox-Gastaut syndrome. Neurology 2008;70:1950-8 «PMID: 18401024»PubMed
  108. Glauser TA, Cnaan A, Shinnar S ym. Ethosuximide, valproic acid, and lamotrigine in childhood absence epilepsy. N Engl J Med 2010;362:790-9 «PMID: 20200383»PubMed
  109. Halász P, Kälviäinen R, Mazurkiewicz-Beldzinska M ym. Adjunctive lacosamide for partial-onset seizures: Efficacy and safety results from a randomized controlled trial. Epilepsia 2009;50:443-53 «PMID: 19183227»PubMed
  110. Hart YM, Sander JW, Johnson AL ym. National General Practice Study of Epilepsy: recurrence after a first seizure. Lancet 1990;336:1271-4 «PMID: 1978114»PubMed
  111. Hennessy MJ, Langan Y, Elwes RD ym. A study of mortality after temporal lobe epilepsy surgery. Neurology 1999;53:1276-83 «PMID: 10522885»PubMed
  112. Jette NJ, Marson AG, Hutton JL. Topiramate add-on for drug-resistant partial epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2002;3:CD001417 «PMID: 12137625»PubMed
  113. Karouni M, Arulthas S, Larsson PG ym. Psychiatric comorbidity in patients with epilepsy: a population-based study. Eur J Clin Pharmacol 2010;66:1151-60 «PMID: 20669014»PubMed
  114. King MA, Newton MR, Jackson GD ym. Epileptology of the first-seizure presentation: a clinical, electroencephalographic, and magnetic resonance imaging study of 300 consecutive patients. Lancet 1998;352:1007-11 «PMID: 9759742»PubMed
  115. Kluger G, Glauser T, Krauss G ym. Adjunctive rufinamide in Lennox-Gastaut syndrome: a long-term, open-label extension study. Acta Neurol Scand 2010;122:202-8 «PMID: 20199521»PubMed
  116. Krauss GL, Serratosa JM, Villanueva V ym. Randomized phase III study 306: adjunctive perampanel for refractory partial-onset seizures. Neurology 2012;78:1408-15 «PMID: 22517103»PubMed
  117. Kwan P, Brodie MJ, Kälviäinen R ym. Efficacy and safety of pregabalin versus lamotrigine in patients with newly diagnosed partial seizures: a phase 3, double-blind, randomised, parallel-group trial. Lancet Neurol 2011;10:881-90 «PMID: 21889410»PubMed
  118. Leone MA, Solari A, Beghi E ym. Treatment of the first tonic-clonic seizure does not affect long-term remission of epilepsy. Neurology 2006;67:2227-9 «PMID: 17190950»PubMed
  119. Levy RG, Cooper PN, Giri P. Ketogenic diet and other dietary treatments for epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2012;3:CD001903 «PMID: 22419282»PubMed
  120. Lozsadi D, Hemming K, Marson AG. Pregabalin add-on for drug-resistant partial epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2008;1:CD005612 «PMID: 18254084»PubMed
  121. Macrodimitris S, Sherman EM, Forde S ym. Psychiatric outcomes of epilepsy surgery: a systematic review. Epilepsia 2011;52:880-90 «PMID: 21426324»PubMed
  122. Maguire MJ, Hemming K, Wild JM ym. Prevalence of visual field loss following exposure to vigabatrin therapy: a systematic review. Epilepsia 2010;51:2423-31 «PMID: 21070215»PubMed
  123. Marson AG, Al-Kharusi AM, Alwaidh M ym. The SANAD study of effectiveness of carbamazepine, gabapentin, lamotrigine, oxcarbazepine, or topiramate for treatment of partial epilepsy: an unblinded randomised controlled trial. Lancet 2007;369:1000-15 «PMID: 17382827»PubMed
  124. Marson AG, Al-Kharusi AM, Alwaidh M ym. The SANAD study of effectiveness of valproate, lamotrigine, or topiramate for generalised and unclassifiable epilepsy: an unblinded randomised controlled trial. Lancet 2007;369:1016-26 «PMID: 17382828»PubMed
  125. Marson AG, Kadir ZA, Hutton JL ym. Gabapentin add-on for drug-resistant partial epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2000;3:CD001415 «PMID: 10908495»PubMed
  126. Marson AG, Williamson PR, Hutton JL ym. Carbamazepine versus valproate monotherapy for epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2000;3:CD001030 «PMID: 10908558»PubMed
  127. Mentari E, Hughes A, Feeney III J ym. Antiepileptic drugs and suicidality. Statistical review and evaluation. Date 23.5.2008
  128. Morrell MJ, RNS System in Epilepsy Study Group. Responsive cortical stimulation for the treatment of medically intractable partial epilepsy. Neurology 2011;77:1295-304 «PMID: 21917777»PubMed
  129. Muller M, Marson AG, Williamson PR. Oxcarbazepine versus phenytoin monotherapy for epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2006;2:CD003615 «PMID: 16625587»PubMed
  130. Olesen JB, Hansen PR, Erdal J ym. Antiepileptic drugs and risk of suicide: a nationwide study. Pharmacoepidemiol Drug Saf 2010;19:518-24 «PMID: 20235081»PubMed
  131. Patorno E, Bohn RL, Wahl PM ym. Anticonvulsant medications and the risk of suicide, attempted suicide, or violent death. JAMA 2010;303:1401-9 «PMID: 20388896»PubMed
  132. Porter RJ, Partiot A, Sachdeo R ym. Randomized, multicenter, dose-ranging trial of retigabine for partial-onset seizures. Neurology 2007;68:1197-204 «PMID: 17420403»PubMed
  133. Privitera MD, Brodie MJ, Mattson RH ym. Topiramate, carbamazepine and valproate monotherapy: double-blind comparison in newly diagnosed epilepsy. Acta Neurol Scand 2003;107:165-75 «PMID: 12614309»PubMed
  134. Privitera MD, Welty TE, Ficker DM ym. Vagus nerve stimulation for partial seizures. Cochrane Database Syst Rev 2002;1:CD002896 «PMID: 11869641»PubMed
  135. Ramaratnam S, Marson AG, Baker GA. Lamotrigine add-on for drug-resistant partial epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2001;3:CD001909 «PMID: 11687001»PubMed
  136. Randomized clinical trial on the efficacy of antiepileptic drugs in reducing the risk of relapse after a first unprovoked tonic-clonic seizure. First Seizure Trial Group (FIR.S.T. Group) Neurology 1993;43:478-83 «PMID: 8450987»PubMed
  137. Rowan AJ, Ramsay RE, Collins JF ym. New onset geriatric epilepsy: a randomized study of gabapentin, lamotrigine, and carbamazepine. Neurology 2005;64:1868-73 «PMID: 15955935»PubMed
  138. Saetre E, Perucca E, Isojärvi J ym. An international multicenter randomized double-blind controlled trial of lamotrigine and sustained-release carbamazepine in the treatment of newly diagnosed epilepsy in the elderly. Epilepsia 2007;48:1292-302 «PMID: 17561956»PubMed
  139. Schierhout G, Roberts I. Anti-epileptic drugs for preventing seizures following acute traumatic brain injury. Cochrane Database Syst Rev 2001;4:CD000173 «PMID: 11687070»PubMed
  140. Sharpe DV, Patel AD, Abou-Khalil B ym. Levetiracetam monotherapy in juvenile myoclonic epilepsy. Seizure 2008;17:64-8 «PMID: 17692537»PubMed
  141. Specchio LM, Iudice A, Specchio N ym. Citalopram as treatment of depression in patients with epilepsy. Clin Neuropharmacol 2004;27:133-6 «PMID: 15190237»PubMed
  142. Taylor S, Tudur Smith C, Williamson PR ym. Phenobarbitone versus phenytoin monotherapy for partial onset seizures and generalized onset tonic-clonic seizures. Cochrane Database Syst Rev 2001;4:CD002217 «PMID: 11687150»PubMed
  143. Téllez-Zenteno JF, Dhar R, Wiebe S. Long-term seizure outcomes following epilepsy surgery: a systematic review and meta-analysis. Brain 2005;128:1188-98 «PMID: 15758038»PubMed
  144. Tellez-Zenteno JF, Patten SB, Jetté N ym. Psychiatric comorbidity in epilepsy: a population-based analysis. Epilepsia 2007;48:2336-44 «PMID: 17662062»PubMed
  145. Tomson T, Battino D, Bonizzoni E ym. Dose-dependent risk of malformations with antiepileptic drugs: an analysis of data from the EURAP epilepsy and pregnancy registry. Lancet Neurol 2011;10:609-17 «PMID: 21652013»PubMed
  146. Tudur Smith C, Marson AG, Clough HE ym. Carbamazepine versus phenytoin monotherapy for epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2002;2:CD001911 «PMID: 12076427»PubMed
  147. Tudur Smith C, Marson AG, Williamson PR. Carbamazepine versus phenobarbitone monotherapy for epilepsy. Cochrane Database Syst Rev 2003;1:CD001904 «PMID: 12535420»PubMed
  148. Tudur Smith C, Marson AG, Williamson PR. Phenytoin versus valproate monotherapy for partial onset seizures and generalized onset tonic-clonic seizures. Cochrane Database Syst Rev 2001;4:CD001769 «PMID: 11687121»PubMed
  149. Wen X, Meador KJ, Loring DW ym. Is antiepileptic drug use related to depression and suicidal ideation among patients with epilepsy? Epilepsy Behav 2010;19:494-500 «PMID: 20880757»PubMed
  150. Verrotti A, Cerminara C, Coppola G ym. Levetiracetam in juvenile myoclonic epilepsy: long-term efficacy in newly diagnosed adolescents. Dev Med Child Neurol 2008;50:29-32 «PMID: 18173626»PubMed
  151. Wiebe S, Blume WT, Girvin JP ym. A randomized, controlled trial of surgery for temporal-lobe epilepsy. N Engl J Med 2001;345:311-8 «PMID: 11484687»PubMed
  152. Wohlrab G, Leiba H, Kästle R ym. Vigabatrin therapy in infantile spasms: solving one problem and inducing another? Epilepsia 2009;50:2006-8 «PMID: 19682036»PubMed
Jatka lukemista

A

Aivovamman jälkeen aloitettu ennaltaehkäisevä epilepsialääkitys

Aivovamman jälkeen aloitettu epilepsialääkitys estää akuutteja symptomaattisia epileptisiä kohtauksia, mutta ei estä aivovamman jälkeisen epilepsian kehittymistä ja näin ollen sen käyttö akuuttivaiheen jälkeen on tarpeetonta.

A

Epilepsia ja itsetuhoisuuden riski

Epilepsiaa sairastavilla on kohonnut itsemurhariski (SMR 3,5).

A

Epilepsiaa sairastavien mielenterveyden häiriöt

Epilepsiapotilailla esiintyy enemmän ahdistuneisuutta ja masennusta kuin väestössä keskimäärin.

A

Eslikarbatsepiiniasetaatti paikallisalkuisen epilepsian lisälääkkeenä

Eslikarbatsepiiniasetaatti vähentää lisälääkkeenä paikallisalkuisia epilepsiakohtauksia lumelääkkeeseen verrattuna.

A

Fenobarbitaali paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääkkeenä

Fenobarbitaali on tehokas paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke, mutta sillä on enemmän haittavaikutuksia kuin karbamatsepiinilla ja fenytoiinilla.

A

Fenytoiini paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääkkeenä

Fenytoiini on tehokas paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.

A

Gabapentiini paikallisalkuisen epilepsian lisälääkkeenä

Gabapentiini on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.

A

Karbamatsepiini paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääkkeenä

Karbamatsepiini on tehokas paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.

A

Lakosamidi paikallisalkuisen epilepsian lisälääkkeenä

Lakosamidi vähentää lisälääkkeenä lumelääkkeeseen verrattuna paikallisalkuisia epilepsiakohtauksia.

A

Lamotrigiini paikallisalkuisen epilepsian lisälääkkeenä

Lamotrigiini on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.

A

Levetirasetaami paikallisalkuisen epilepsian ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääkkeenä

Levetirasetaami on kliiniseltä käytettävyydeltään karbamatsepiinia vastaava paikallisalkuisen epilepsian ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.

A

Levetirasetaami paikallisalkuisen epilepsian lisälääkkeenä

Levetirasetaami on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.

A

Okskarbatsepiini paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääkkeenä

Okskarbatsepiini on tehokas paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.

A

Perampaneeli paikallisalkuisen epilepsian lisälääkkeenä nuorilla ja aikuisilla

Perampaneeli vähentää lisälääkkeenä lumelääkkeeseen verrattuna yli 12-vuotiaiden paikallisalkuisia epilepsiakohtauksia.

A

Pregabaliini paikallisalkuisen epilepsian lisälääkkeenä

Pregabaliini on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.

A

Retigabiini paikallisalkuisen epilepsian lisälääkkeenä

Retigabiini vähentää lisälääkkeenä lumelääkkeeseen verrattuna paikallisalkuisia epilepsiakohtauksia.

A

Tiagabiini paikallisalkuisen epilepsian lisälääkkeenä

Tiagabiini on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.

A

Topiramaatti paikallisalkuisen epilepsian lisälääkkeenä

Topiramaatti on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.

A

Topiramaatti paikallisalkuisten kohtausten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääkkeenä

Topiramaatti on tehokas paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.

A

Tsonisamidi paikallisalkuisen epilepsian lisälääkkeenä

Tsonisamidi on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.

A

Valproaatti paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääkkeenä

Valproaatti on tehokas paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.

B

Ensimmäisen epileptisen kohtauksen uusiutuminen

Yksittäinen epileptinen kohtaus uusiutuu noin 60–80 % potilaista ja kohtauksen uusiutumisriski vähentyy sitä mukaa, mitä pitempi aika ensimmäisestä kohtauksesta on ehtinyt kulua.

B

Epilepsiakirurgian jälkeinen psyykkinen sairastavuus

Epilepsiakirurgia ei ilmeisesti lisää psyykkistä sairastavuutta.

B

Epilepsian lääkehoitoon liittyvä sikiön epämuodostumariski

Valproaatin käyttöön liittyy korkeampi epämuodostumariski, mutta korkeammalla lamotrigiiniannoksella ja matalalla valproaattiannoksella on yhtä suuri epämuodostumariski.

B

Etosuksimidi, valproaatti ja lamotrigiini lapsuusiän poissaoloepilepsiassa

Etosuksimidilla ja valproaatilla on ilmeisesti yhtä hyvä ja lamotrigiinia parempi teho poissaolokohtauksiin lapsuusiän poissaoloepilepsiassa.

B

Gabapentiini paikallisalkuisten kohtausten ensisijaislääkkeenä

Gabapentiini on ilmeisesti kliiniseltä käytettävyydeltään karbamatsepiinia vastaava paikallisalkuisten kohtausten ensisijaislääke.

B

Hoidon aloittamisen vaikutus ensimmäisen kohtauksen jälkeen

Ensimmäisen kohtauksen jälkeen aloitettu lääkitys vähentänee kohtauksen uusiutumisriskiä puoleen, pitkäaikaisen kohtauksettomuuden saavuttamisessa ryhmät eivät kuitenkaan eroa toisistaan

B

Ketogeeninen dieettihoito lasten epilepsian hoidossa

Ketogeeninen dieetti ilmeisesti vähentää kohtauksia lasten epilepsian hoidossa.

B

Lamotrigiini paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääkkeenä

Lamotrigiini on ilmeisesti teholtaan ja haittavaikutuksiltaan kliinisesti karbamatsepiinia vastaava paikallisalkuisen epilepsian ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.

B

Ohimolohkoepilepsian kirurginen hoito aikuisilla

Lääkehoidosta huolimatta oireilevan ohimolohkoepilepsian leikkaushoito ilmeisesti lopettaa kohtaukset yli puolella potilaista, ja on tehokkaampaa kuin lääkehoito.

B

Pregabaliini paikallisalkuisen epilepsian ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääkkeenä

Pregabaliini on ilmeisesti teholtaan lamotrigiinia heikompi paikallisalkuisen epilepsian ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.

B

Stiripentolin, valproaatin ja klobatsaamin yhdistelmä imeväisiän vaikean myoklonisen epilepsian hoidossa

Stripentolin, valproaatiin ja klobatsaamin yhdistelmä ilmeisesti vähentää kohtauksia imeväisiän vaikeassa myoklonisessa epilepsiassa.

B

Tsonisamidi paikallisalkuisen epilepsian ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääkkeenä

Tsonisamidi on ilmeisesti kliiniseltä käytettävyydeltään karbamatsepiinia vastaava paikallisalkuisen epilepsian ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.

B

Vagushermostimulaattori paikallisalkuisessa epilepsiassa

Vagushermostimulaatiohoito on ilmeisesti tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisähoitona.

B

Vigabatriinihoitoon liittyvä näkökenttäpuutoksen vaara lapsilla ja aikuisilla

Vigabatriinihoito ilmeisesti aiheuttaa konsentrisen näkökenttäpuutoksen lähes puolelle aikuispotilaista. Lapsilla luotettava näyttö puuttuu.

C

Aivojen magneettikuvaus ensimmäisen epileptisen kohtauksen taustalla olevan aivojen rakenteellisen muutoksen selvittämisessä

Aivojen magneettikuvaus (MRI) lienee tietokonekuvausta (TT) tarkempi tuomaan esille epileptisen kohtauksen taustalla olevia aivojen rakenteellisia muutoksia jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen ja se saattaa auttaa myös epilepsiaoireyhtymän diagnosoinnissa.

C

Ensimmäisen epileptisen kohtauksen uusiutumisriskiin vaikuttavat tekijät

Symptomaattinen etiologia ja epileptiformiset EEG-löydökset lienevät tärkeimmät ennustetekijät ensimmäisen epileptisen kohtauksen uusiutumiselle.

C

Epilepsiaa sairastavan masennuksen lääkehoito SSRI-lääkkeillä

SSRI-lääkitys ei heikentäne epilepsian hoitotasapainoa.

C

Epilepsialääkkeet ja itsetuhoisuuden riski

Epilepsialääkkeet saattavat vaikuttaa itsetuhoriskiin.

C

Epileptogeenisten leesioiden vaikutus epilepsiakirurgian tulokseen

Epilepsiakirurgia (sekä ohimolohkokirurgia että ohimolohkon ulkopuolinen epilepsiakirurgia) lopettanee kohtaukset yli puolella potilaista silloin, jos epilepsiakirurgian yhteydessä poistetaan yksittäinen epileptogeeninen leesio (hyvänlaatuinen kasvain, aivojen kuorikerroksen kehityshäiriö tai verisuoniepämuodostuma).

C

Lamotrigiini poissaoloepilepsiassa uusilla potilailla

Lamotrigiini saattaa tehota lumelääkettä paremmin poissaolokohtauksiin mutta luotettava näyttö puuttuu.

C

Ohimolohkoepilepsian kirurgisen hoidon pitkäaikaistulokset

Kaksi kolmesta potilaasta näyttäisi olevan kohtauksettomia yli viiden vuoden seurannassa lääkehoidolle reagoimattoman ohimolohkoepilepsian leikkaushoidon jälkeen.

C

Ohimolohkon ulkopuolisen epilepsiakirurgian pitkäaikaistulokset

Ohimolohkon ulkopuolisen paikallisalkuisen epilepsian leikkaushoito lopettaa kohtaukset kolmasosalla potilaista, mutta luotettava näyttö puuttuu.

C

Syväaivostimulaatio vaikean epilepsian hoidossa

Syväaivostimulaatiohoito saattaa vähentää kohtauksia vaikeahoitoisessa epilepsiassa.

C

Vaikeahoitoisen epilepsian leikkauksen jälkeinen kuolleisuus

Epilepsialeikkauksen jälkeen kohtauksettomiksi tulevilla kuolleisuus saattaa pienentyä normaaliväestön tasolle.

C

Valproaatti yleistyneen epilepsian ensisijaislääkkeenä

Valproaatti lienee tehokkaampi kuin lamotrigiini ja paremmin siedetty kuin topiramaatti yleistyneissä epilepsioissa.

D

Aivokurkiaisen halkaisun pitkäaikaistulokset

Aivokurkiaisen halkaisu tuo kohtauksettomuuden 35 % potilaista vaikeimman kohtaustyypin eli atoonisten kohtausten suhteen yli viiden vuoden seurannassa, mutta luotettava näyttö puuttuu.

D

Epilepsiaa sairastavien kuntoutus

Epilepsiaa sairastavat saattavat hyötyä kohdennetuista hoito- ja kuntoutusinterventioista, mutta luotettava näyttö puuttuu.

D

Karbamatsepiini ja fenytoiini nuoruusiän myoklonus-epilepsiassa

Karbamatsepiini ja fenytoiini saattavat lisätä kohtauksia nuoruusiän myoklonus-epilepsiassa, mutta luotettava näyttö puuttuu.

D

Lamotrigiini lisälääkkeenä poissaolokohtauksissa

Lamotrigiini lisälääkkeenä saattaa vähentää poissaolokohtauksia, jos etosuksimidi tai valproaatti ei ole yksinään tehonnut, mutta luotettava näyttö puuttuu.

D

Levetirasetaami ainoana lääkkeenä nuoruusiän myoklonus-epilepsiassa

Levetirasetaami saattaa olla tehokas ainoana lääkkeenä nuoruusiän myoklonus-epilepsiassa, mutta luotettava tutkimusnäyttö puuttuu.

D

Rufinamidi Lennox-Gastaut´n oireyhtymän hoidossa

Rufinamidi saattaa vähentää epätyypillisiä poissaolo- ja drop-kohtauksia Lennox-Gastaut´n epilepsiassa, mutta luotettavaa tutkimusnäyttöä ei ole.

Suosituksen yhteyteen ei ole liitetty yhtään kuvaa tai kaaviota.

Aiheeseen liittyviä suosituksia