Takaisin

Etosuksimidi, valproaatti ja lamotrigiini lapsuusiän poissaoloepilepsiassa

Näytönastekatsaukset
Päivi Vieira
3.4.2013

Näytön aste: B

Etosuksimidilla ja valproaatilla on ilmeisesti yhtä hyvä ja lamotrigiinia parempi teho poissaolokohtauksiin lapsuusiän poissaoloepilepsiassa.

Yhdysvalloissa tehdyssä kaksoissokkoutetussa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Glauser TA, Cnaan A, Shinnar S ym. Ethosuximide, v...»1 453 lapsuusiän poissaoloepilepsiaan sairastunutta lasta satunnaistettiin saamaan joko etosuksimidia, valproaattia tai lamotrigiinia ensimmäisenä lääkkeenä. Vähimmäisotoskooksi oli laskettu 446 osoittamaan 20 % ero 80 % voimalla, vaikka 5 % potilaista jäisi pois lopputuloksista. Lääkkeet oli sokkoutettu toistensa suhteen (ns. kaksoislumeasetelma, double dummy approach).

Annosta nostettiin 1–2 viikon välein 16. tutkimusviikkoon asti, kunnes kohtauksettomuus saavutettiin tai haittavaikutukset estivät lääkkeen käytön. Anamneesin lisäksi kohtauksettomuus varmistettiin kahdella 5 minuutin hyperventilaatiolla ja 1 tunnin video-EEG-monitoroinnilla. Jos kohtauksettomuutta ei ollut saavutettu viikolla 16 eikä ennalta sovittua maksimiannosta (etosuksimidille 60 mg/kg tai 2 000 mg/vrk, lamotrigiinille 12 mg/kg tai 600 mg/vrk ja valproaatille 60 mg/kg tai 3 000 mg/vrk) ollut tavoitettu, tehtiin vielä yksi annosnosto, ja tilanne tarkistettiin viikolla 20. Keskimääräinen annos oli viikolla 16 tai 20 etosuksimidilla 33,5 mg/kg/vrk, valproaatilla 34,9 mg/kg/vrk ja lamotrigiinillä 9,7 mg/kg/vrk. Iältään lapset olivat 2,5–13-vuotiaita (keskimäärin 7 vuotta 5 kuukautta). Poissaoloepilepsia oli diagnosoitu ILAE:n epilepsiasyndroomien luokittelun mukaisesti.

Yhteensä 53 % etosuksimidia ja 58 % valproaattia saaneista tuli kohtauksettomiksi, sen sijaan lamotrigiinia saaneista vain 29 %. Valproaatin ja etosuksimidin välillä ei ollut merkitsevää eroa. Valproaatti oli merkitsevästi parempi kuin lamotrigiini (p < 0,001; OR 3,34, 95 % luottamusväli 2,06–5,42; riskiero 29 %, 95 % luottamusväli 18–40; NNT 3, 95 % luottamusväli 2–6), samoin etosuksimidi oli merkitsevästi lamotrigiinia parempi (p < 0,001; OR 2,66, 95 % luottamusväli 1,65–4,28; riskiero 24 %, 95 % luottamusväli 12–34; NNT 4, 95 % luottamusväli 3–8). Ryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja haittavaikutuksista johtuvissa lääkityksen keskeyttämisissä. Connersin testillä mitattuna tarkkaavuuden ongelmia esiintyi kuitenkin 49 %:lla valproaattia saaneista lapsista verrattuna 33 %:lla etosuksimidia ja 24 %:lla lamotrigiinia saaneisiin lapsiin.

Tarkkaavuusongelmien suhteen valproaatin ja etosuksimidin välillä p = 0,03; OR 1,95, 95 % luottamusväli 1,12–3,41; riskiero 16 %, 95 % luottamusväli 3–29; valproaatin ja lamotrigiinin välillä p < 0,001; OR 3,04, 95 % luottamusväli 1,65–5,49; riskiero 25 %, 95 % luottamusväli 12–38; ja etosuksimidin ja lamotrigiinin välillä p = 0,17; OR 1,56, 95 % luottamusväli 0,85–2,85; riskiero 9 %, 95 % luottamusväli -3–21.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Hyvin toteutettu tutkimus, jossa verrattiin yleisesti käytössä olevia ensilinjan lääkkeitä lapsuusiän poissaoloepilepsiassa. Valproaattiannos on suhteellisen korkea. Se on voinut vaikuttaa tarkkaavaisuuteen.

Kirjallisuutta

  1. Glauser TA, Cnaan A, Shinnar S ym. Ethosuximide, valproic acid, and lamotrigine in childhood absence epilepsy. N Engl J Med 2010;362:790-9 «PMID: 20200383»PubMed