Kansainvälisessä satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa (Yhdysvallat ja Eurooppa) «Devinsky O, Cross JH, Laux L ym. Trial of Cannabid...»1 oli mukana 120 iältään 2–18-vuotiasta lääkeresistenttiä Dravet'n oireyhtymää sairastavaa potilasta. Otoskoko oli laskettu etukäteen siten, että 100 potilasta olisi riittävä määrä toteamaan vähintään 32 % merkitsevä ero ryhmien välillä ensisijaisessa lopputulosmuuttujassa (ks. alla). Analyysit tehtiin "intention to treat"-periaatteella.
Tutkimukseen otettavilla potilailla piti olla vähintään 4 konvulsiivista kohtausta 4 viikon alkuseurannan aikana, kun käytössä oli 1 tai useampi epilepsialääke. Epilepsialääkitys ja muut hoidot, kuten ketogeeninen dieetti ja vagusstimulaattori, pidettiin ennallaan alkuseurannan ja tutkimusvaiheen aikana.
4 viikon alkuseurannan jälkeen potilaat satunnaistettin saamaan joko kannabidiolia (61 potilasta) tai lumelääkettä (59 potilasta) aiemman epilepsialääkityksensä rinnalle. Kannabidioli aloitettiin nostamalla annosta asteittain 2 viikon aikana ylläpitoannokseen 20 mg/kg/vrk, jota jatkettiin 12 viikon ajan 2 annoksena päivässä. 108 potilasta (52/61 CBD-ryhmässä ja 56/59 potilasta lumeryhmässä) pysyivät mukana tutkimuksessa koko 14 viikon hoitoajan. Heistä 105 jatkoi avoimeen vaiheeseen.
Ensisijainen lopputulosmuuttuja oli konvulsiivisten kohtausten muutos ryhmätasolla 28 vuorokauden aikana lääkkeen aloitusta seuraavien 12 viikon ylläpitohoidon aikana verrattuna 28 vuorokauden alkuseuranta vaiheeseen. Toissijaisiin lopputulosmuuttujiin (N = 8) kuuluivat vanhempien tai muun hoitajan arvioima yleisvoinnin muutos (Caregiver Global Impression of Change, CGIC, strukturoitu kysely) ja niiden potilaiden lukumäärä, joiden konvulsiiviset kohtaukset olivat vähentyneet ainakin 25, 50 tai 75 % tai loppuneet kokonaan. Haittavaikutuksia arvioitiin jokaisella tutkimuskäynnillä todettujen haittojen lukumäärän, tyypin ja vakavuuden perusteella sekä strukturoidusti yli 6-vuotiailla potilailla "Columbia Suicide Severity Rating Scale" asteikon avulla. Lisäksi kirjattiin vitaalitoiminnat ja EKG.
Konvulsiivisten kohtausten lukumäärän mediaani kuukautta kohden väheni 12,4:sta 5,9:ään kannabidioliryhmässä (-38,9 %) ja 14,9:sta 14,1:een lumeryhmässä (-13,3 %). Artikkelissa ilmoitettu hoito- ja lumeryhmän välisen adjustoidun eron mediaani oli ‐22,8 % (95 % luottamusväli ‐41,1 – ‐5,4; P = 0,01).
Yli 50 % kohtausvähenemä todettiin kannabidioliryhmässä 26/61 potilaalla (43 %) ja lumeryhmässä 16/59 potilaalla (27 %): RR 1,57 (95 % luottamusväli 0,94–2,62).
CGIC-kyselyn perusteella lapsen yleistila koheni hoidon aikana lapsen hoidosta vastanneiden aikuisten arvioimana 37:llä 60:stä (62 %) kannabidioliryhmässä ja 20:llä 58:sta (34 %): RR 1,79 (95 % luottamusväli 1,19–2,69; p = 0,02), NNT 4 (95 % luottamusväli 2–10).
Haittavaikutukset, jotka olivat merkitsevästi yleisempiä kannabidioli- kuin lumeryhmässä, olivat ripuli, väsymys, heikentynyt ruokahalu, uneliaisuus ja poikkeavat löydökset maksanfunktiotutkimuksissa (ALAT tai ASAT yli 3 kertaa korkeammat kuin viitealueen yläraja).