Eslikarbatsepiiniasetaatin käyttöä vastasairastuneilla epilepsiapotilailla tutkittiin non-inferiority asetelmalla kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa «Trinka E, Ben-Menachem E, Kowacs PA ym. Efficacy a...»1 verrattuna pitkävaikutteisiin karbamatsepiiniin. Tutkimusjakson kesto oli 26 viikkoa. Päätetapahtumana oli kohtauksettomien potilaiden osuus stabilisaatiojakson jälkeen. Etukäteen määritetty noninferiority kriteeri oli -12 % absoluuttinen ja -20 % relatiivinen ero hoitoryhmien välillä.
Tutkimukseen otettiin mukaan 815 potilasta, joissa 388 potilasta eslikarbatsepiiniasetaattiryhmässä ja 397 potilasta karbamatsepiiniryhmässä muodosti per protocol ryhmän sekä 813 potilasta muodosti koko tutkimuspopulaatioryhmän (401 eslikarbatsepiiniasetaattiryhmässä ja 412 karbamatsepiiniryhmässä).
71,1 % esilikarbatsepiiniasetaattiryhmästä ja 75,6 % karbamatsepiiniryhmästä oli kohtauksettomia yli 6 kuukauden jälkeen viimeisellä ylläpitoannoksella. Absoluuttinen riskiero oli -4,28 % (95 % luottamusväli -10,3–1,74 %); relatiivinen riskiero -5,87 % (95 % luottamusväli -13,50–2,44 %).
Tutkimuksen mukaan eslikarbatsepiiniasetaatti ei siis ollut karbamatsepiinia tehottomampi vaihtoehto.