Takaisin

Epilepsiaa sairastavien mielenterveyden häiriöt

Näytönastekatsaukset
Hanna Ansakorpi
22.10.2013

Näytön aste: A

Epilepsiapotilailla esiintyy enemmän ahdistuneisuutta ja masennusta kuin väestössä keskimäärin.

Tämä tutkimus «Fiest KM, Dykeman J, Patten SB ym. Depression in e...»1 on meta-analyysi masennuksen esiintyvyydestä epilepsiaa sairastavilla (haut Medline 1948–2012, Embase 1980–2012 ja PsychINFO 1806–2012). Alkuhaussa löytyneistä 166 artikkelista 23 artikkelia 14 tietolähteestä täytti ennalta määritetyt kriteerit. Artikkelit oli julkaistu vuosina 1996–2011. Tutkimusten laatu vaihteli. Kaikissa tutkimuksissa käytettiin standardoituja menetelmiä tiedon keräämisessä, mutta vain kymmenessä tutkimuksessa käytettiin validoituja kriteereitä masennusoireiden arvioinnissa. Tutkimuskohorteista kahdeksan sijaitsi Yhdysvalloissa tai Kanadassa, neljä Euroopassa, yksi Etelä-Amerikassa ja yksi Lähi-Idässä.

Yhdeksän tutkimusta (29 891 potilasta) käsitteli aktiivisen masennuksen esiintyvyyttä (aiempaa tai tutkimushetkellä), joka oli 23,1 % (95 % luottamusväli 20,6–28,31 %). Viidessä tutkimuksessa (1 217 024 potilasta) saatiin aktiivisen masennuksen vetosuhteeksi (OR) 2,77 (95 % luottamusväli 2,09–2,67). Neljässä tutkimuksessa (5 454 potilasta) elämänaikaisen masennuksen esiintyvyys oli 13,0 % (95 % luottamusväli 5,1–33,1), ja kolmessa tutkimuksessa (4 195 potilasta) elämänaikaisen masennuksen OR oli 2,20 (95 % luottamusväli 1,07–4,51).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Meta-analyysin tulokset olivat selkeät ja perustuvat isoihin potilasmääriin. Tutkimusten keskinäinen laatu kuitenkin vaihteli, ja vain osassa oli käytetty validoituja kriteereitä masennuksen arvioinnissa. Mukana oli tutkimuksia eri puolilta maailmaa, ja epilepsiadiagnoosin luotettavuus vaihteli eri tutkimuksissa. Tämä sekä erilaiset kulttuuriset tekijät todennäköisesti heikentävät jonkin verran sovellettavuutta suomalaiseen väestöön. Ahdistusoireiden esiintyvyyttä tai riskiä ei tässä meta-analyysissa tutkittu.

Tämä tutkimus «Tellez-Zenteno JF, Patten SB, Jetté N ym. Psychiat...»2 on kanadalainen väestöpohjainen poikkileikkaustutkimus, joka perustuu terveydenhuollon rekisteritietoihin. Tavoitteena oli tutkia epilepsiaa sairastavien mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyttä. Mukana ovat ajanjaksolla 5/2002–12/2002 kolmen itsehallintoalueen yli 15-vuotiaat satunnaisesti valitut henkilöt 48 047:stä kotitaloudesta. Tutkimushenkilöt haastateltiin käyttämällä strukturoitua mallia mielenterveyden häiriöiden tunnistamiseksi (World Mental Health (WMH) Survey Initiative Version of the World Health Organization (WHO) Composite International Diagnostic Interview (luottamusväli, DI)) sekä kysymällä henkilön mahdollisesta epilepsiasta. Lopullinen vastausprosentti oli 77 % eli 36 984 henkilöä. Vastaajista 253 ilmoitti sairastavansa epilepsiaa (prevalenssi 6/1 000 henkilöä, 95 % luottamusväli = 5–7).

Epilepsiaa sairastavilla oli korkeampi elinaikainen riski mille tahansa mielialaoireelle (35,5 %, 95 % luottamusväli 25,9–44,0 vs. 20,7 %, 95 % 19,5–20,7) verrattuna kontrollihenkilöihin. Masennuksen riski oli 17,4 %; 95 % luottamusväli 10,0–24,9 (kontrolleilla 10,7 %; 95 % luottamusväli 10,2–11,2) ja ahdistuksen 22,8 %; 95 % luottamusväli 14,8–30,9 (kontrolleilla 11,2 %; 95 % luottamusväli 10,8–11,7). Psykoosin riskiä ei voitu arvioida. Itsemurha-ajatuksia esiintyi epilepsiaa sairastavilla elinaikana 25,0 % (95 % luottamusväli 17,4-32,5) ja verrokkihenkilöillä 13,3 % (95 % luottamusväli 12,8–13,8).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus on väestöpohjainen, ja mielenterveyshäiriöitä koskeva haastattelu perustui vakioituun menetelmään. Todennäköisesti näiden seikkojen vuoksi esimerkiksi masennuksen esiintyvyys oli tässä tutkimuksessa pienempi kuin valikoiduilla aineistoilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa mielialaa on tutkittu potilaiden kertomien oireiden perusteella, jolloin diagnostiset kriteerit eivät välttämättä ole täyttyneet. Tässä tutkimuksessa tuli esille tärkeitä ja yksiselitteisesti tutkimuksesta toiseen toistuvia löydöksiä epilepsiaa sairastavien masennuksen, ahdistuksen ja itsemurha-ajatusten kohonneen esiintyvyyden suhteen verrattuna kontrollihenkilöihin. Psykoosioireita ei tässä tutkimuksessa voitu analysoida niiden vähäisen määrän vuoksi.

Tämä norjalainen tutkimus «Karouni M, Arulthas S, Larsson PG ym. Psychiatric ...»3 on rekisteritutkimus, jonka tavoitteena oli arvioida psyykkisen sairastavuuden esiintyvyyttä sekä tutkia psykiatrisen lääkkeiden määräämiskäytäntöjä epilepsiaa sairastavilla. Mukana tutkimuksessa oli 186 433 potilasta vuosina 2004–2007. Näistä potilaista miehiä oli 44 %. Väestöstä 1 % (keskiarvo 46 608 potilasta) sairasti epilepsiaa.

Potilaita, joilla oli samanaikaisesti diagnosoitu epilepsia ja psykiatrinen sairaus, oli 32 % (95 % luottamusväli 31,92–32,08) kaikista epilepsiaa sairastavista (ka 14 921 potilasta). Masennuslääkkeitä käyttäviä epilepsiapotilaita oli 9 465 eli 20,9 % (vs. 6,1 % kontrollihenkilöistä) ja psykoosilääkkeitä käyttäviä epilepsiapotilaita oli 6 078 eli 13,4 % (vs. 2,3 % kontrollihenkilöistä). Ahdistusoireiden esiintyvyyttä ei voitu erikseen luotettavasti arvioida, koska masennuslääkkeitä käytetään myös ahdistuksen hoidossa, ja bentsodiatsepiinien käyttöaiheet ovat moninaisia. Masennuslääkkeistä käytetyimpiä olivat essitalopraami, sitalopraami ja venlafaksiini, ja antipsykooteista olantsapiini, litium ja ketiapiini.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tässä tutkimuksessa oli mukana iso määrä potilaita ja verrokkeja. Saatu tieto perustui kansallisiin lääkkeiden käyttöä ja niiden korvattavuutta koskeviin rekistereihin, joten lääkitystiedot olivat luotettavia. Koska psyykenlääkkeiden käyttöaiheet ovat päällekkäisiä, tutkimuksessa ei voitu luotettavasti arvioida muun muassa sitä, mikä osa masennuslääkkeistä oli käytössä ahdistusoireisiin.

Kirjallisuutta

  1. Fiest KM, Dykeman J, Patten SB ym. Depression in epilepsy: a systematic review and meta-analysis. Neurology 2013;80:590-9 «PMID: 23175727»PubMed
  2. Tellez-Zenteno JF, Patten SB, Jetté N ym. Psychiatric comorbidity in epilepsy: a population-based analysis. Epilepsia 2007;48:2336-44 «PMID: 17662062»PubMed
  3. Karouni M, Arulthas S, Larsson PG ym. Psychiatric comorbidity in patients with epilepsy: a population-based study. Eur J Clin Pharmacol 2010;66:1151-60 «PMID: 20669014»PubMed