Kannabidiolin (CBD) tehoa ja turvallisuutta lisälääkkeenä LGS-epilepsiassa on tutkittu 2 faasi III lumekontrolloidussa satunnaistetussa tutkimuksessa annoksilla 10 ja 20 mg/kg/vrk, joissa potilaat olivat 2–55-vuotiaita. Potilailla tuli olla LGS-epilepsiadiagnoosiin sopiva EEG-löydös (anamneesissa piikki-hidasaaltopurkauksia ja enemmän kuin 1 tyyppisiä yleistyneitä kohtauksia vähintään 6 kuukauden ajan, vähintään 2 lysähtämiskohtausta (kaatumiseen johtavaa kohtausta) 4 viikon aloitusjakson aikana ja lääkeresistentti tilanne ainakin 2 epilepsialääkkeelle. Tutkimus koostui molemmilla kerroilla 28 päivän koejaksosta, jota seurasi 2 viikon annostitrausjakso sekä 12 viikon ylläpitojakso, 10 päivän lääkityksen purkujakso ja 4 viikon jatkoseuranta.
Ensimmäisessä tutkimuksessa «Devinsky O, Patel AD, Cross JH ym. Effect of Canna...»2 rekrytoitiin 24 eri keskuksesta 171 potilasta, joilla oli hoitoresistentti epilepsia. Voima-analyysin (80 %) mukaan tarvittiin 100 potilasta (50 potilasta/ryhmä) osoittamaan 2-suuntaisen merkittävyyden p:n arvolla 0,05.
Potilaat satunnaistettiin saamaan oraalisesti kannabidiolia annoksella 20 mg/kg tai lumettaa 14 viikon ajaksi. CBD oli lisälääkkeenä tehokas: (kaatumiseen johtavien) lysähtämiskohtausten ilmaantumisen mediaani laski 43,9 % (IQR -69,6 – -1,9), kun lumeryhmässä laskua oli 21,8 % (IQR -45,7–1,7). 38 (44 %):lla potilaalla kannabidioliryhmässä (n = 86) todettiin vähintään 50 % vähenemä lysähtämiskohtausten määrässä perustasoon nähden. Lumeryhmässä (n = 85) sama todettiin 20 (24 %) potilaalla (OR 2,52; 95 % luottamusväli 1,33–4,97; p = 0,0043). NNT = 5 (95 % luottamusväli 4,67–5,04)
Lysähtämiskohtausten ilmaantumisen vähenemän mediaanin ero hoitoryhmien välillä oli 17,21 (95 % luottamusväli -30,32 – -4,09; p = 0,0135) 14 viikon lääkehoidon aikana.
Kuukausittainen kohtausten kokonaismäärän mediaani laski 41,2 % (IQR -62,9 – -13,0) kannabidioliryhmässä 14 viikon hoitojakson aikana (144,6:sta 83,8 kohtaukseen / kk). Lumeryhmässä kohtausten kokonaismäärän mediaani laski 13,7 % perustasosta samana (176,7:sta 128,7 kohtaukseen / kk). Arvioitu mediaanien ero oli -21,1 (95 % luottamusväli 33,3 – -9,4; p = 0,0005) koko hoitojakson aikana ja -23,3 (95 % luottamusväli -36,3 – -10,5; p = 0,0004) 12 viikon hoitojakson aikana.
Viimeisellä tutkimuskäynnillä CBD-ryhmän potilaat ja potilaiden huoltajat raportoivat yleistä tilanteen paranemista lähtötilanteeseen nähden todennäköisemmin kuin lumeryhmän potilaiden huoltajat. (CIG-mittaristolla todettuna) (OR 2,54; 95 % luottamusväli 1,5–4,5; p = 0,0012). 49 (58 %) CBD-ryhmän potilaista ja vastaavasti 29 (34 %) lumeryhmän potilaista raportoi vointinsa parantuneen. Hyvin paljon parantuneeksi ilmoitti vointinsa 15 (18 %) CBD-ryhmän potilaista, kun lumeryhmässä luku oli 5 (6 %).
Haittavaikutuksia ilmeni 74:llä (86 %) 86 potilaasta CBD-ryhmässä ja 59:llä (69 %) 85 potilaasta lumeryhmässä. Raportoidut haittavaikutukset olivat lieviä tai kohtalaisia: ripulia, uneliaisuutta, kuumetta, ruokahaluttomuutta ja oksentelua ja ohimenevää maksaentsyymien nousua erityisesti valproaattilääkityksen yhteydessä. Lääkehoitoryhmässä 14 keskeytti tutkimuksen, 8 haittavaikutusten vuoksi ja 4 muiden poissulkukriteerien täyttymisen vuoksi (kohonneet transaminaasit ja virusinfektio, jotka luokiteltiin haittavaikutuksiksi). Lumeryhmässä 1 keskeytti tutkimuksen haittavaikutusten vuoksi.
Toisessa lumekontrolloidussa kansainvälisessä monikeskustutkimuksessa «Devinsky O, Patel AD, Cross JH ym. Effect of Canna...»2 oli 225 LGS-potilasta 30 tutkimuskeskuksessa. Potilaat satunnaistettiin saamaan oraalisesti 20 mg/kg tai 10 mg/kg kannabidiolia tai lumetta.
Kummallakin annoksella (10 ja 20 mg/kg/vrk) CBD:llä oli tehoa lisälääkkeenä tavanomaisen epilepsialääkityksen rinnalla erityisesti lysähtämiskohtausten vähentämisessä. Päävastemuuttuja oli kaatumiseen johtavien lysähtämiskohtausten prosentuaalinen vähenemä lähtötasoon verrattuna. Toissijaisena vastemuuttujana oli 50 % kohtausvähenemän lysähtämiskohtausten osalta saavuttaneiden potilaiden osuus ja potilaiden yleisvointi GIC-mittaristolla mitattuna.
Prosentuaalisen kohtausmäärän vähenemän mediaani oli 41,9 % ryhmässä 20 mg kannabidiolia, 37,2 % ryhmässä 10 mg kannabidiolia ja 17,2 % lumeryhmässä. Vähenemän ero ryhmän 20 mg kannabidiolia ja lumeryhmän välillä oli 21,6 % (95 % luottamusväli 6,7–34,8; P = 0,005), 10-mg kannabidioli ryhmän ja lumeryhmän välillä 19,2 % (95 % luottamusväli 7,7–31,2; P = 0,002).
30 potilasta (39 %) ryhmässä 20 mg kannabidiolia, 26 potilasta (36 %) ryhmässä 10 mg kannabidiolia ja 11 potilasta (14 %) lumeryhmässä saavuttivat vähintään 50 % kohtausvähenemän aloitustasoon verrattuna lysähtämiskohtausten määrässä (OR 20 mg kannabidioli vs. lume 3,85; 95 % luottamusväli 1,75–8,47; P < 0,001; ja OR 10 mg kannabidioli vs. lume 3,27; 95 % luottamusväli 1,47–7,26; P = 0,003). 20 mg kannabidiolin osalta NNT 3,85 (95 % luottamusväli 2,52–8).
13 (6 %) potilasta keskeytti kannabidioli- (11 potilasta) tai lumeryhmässä (2 potilasta). 7:llä CBD-ryhmässä keskeyttäneellä syynä oli haittavaikutus. Haittavaikutukset olivat samantyyppisiä kuin toisessa tutkimuksessa «Thiele EA, Marsh ED, French JA ym. Cannabidiol in ...»1.
On epäselvää, vaikuttaako tulokseen osittain kannabidiolin yhteisvaikutukset epilepsialääkkeiden (esim. klobatsaami) kanssa.