Lontoossa vuonna 2002 tehdyssä pienessä avoimessa pilottitutkimuksessa «Cross JH. Topiramate monotherapy for childhood abs...»1 arvioitiin topiramaatin käyttökelpoisuutta tyypillisessä poissaoloepilepsiassa 5 potilaalla, joiden ikä oli 6–11 vuotta. 2 potilasta ei ollut aiemmin hoidettu, 3 potilaalla oli ollut aiemmin valproaatti ja 1 potilaalla lisäksi etosuksimidi ja lamotrigiini.
2 potilasta tuli kohtausvapaaksi ja lisäksi 1 potilaalla kohtausfrekvenssi väheni ≥ 50 %:lla. 2 potilaalla kohtaukset eivät vähentyneet.
Biton ym. tutkivat Yhdysvalloissa tehdyssä satunnaistetussa lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa «Biton V, Montouris GD, Ritter F ym. A randomized, ...»2 topiramaatin tehoa lisälääkkeenä 80:llä iältään 3–59-vuotiaalla yleistynyttä epilepsiaa sairastavalla. Alle 16-vuotiaita oli lumeryhmässä 13 ja topiramaattiryhmässä 8. Varsinaisessa lumekontrolloidussa työssä epilepsiaoireyhtymiä ei pystytty erittelemään pienten alaryhmien vuoksi. Poissaolokohtauksia koko aineistossa oli topiramaattiryhmässä 16 ja lumelääkeryhmässä 16.
Jatkotyössä «Montouris GD, Biton V, Rosenfeld WE. Nonfocal gene...»3 tutkijat kuitenkin raportoivat 48 %:lla potilaista 6 kuukauden seuranta-aikana poissaolokohtausten vähentyneen ≥ 50 %.
Kommentit:
«Cross JH. Topiramate monotherapy for childhood abs...»1: Tämän pienen avoimen pilottitutkimuksen mukaan tehosta ei pysty tekemään johtopäätöksiä.
«Biton V, Montouris GD, Ritter F ym. A randomized, ...»2: Potilasaineisto oli pieni, jatkotutkimus oli seurantaluonteinen.