Prospektiivinen, satunnaistettu, sokkouttamaton tutkimus «Tennison M, Greenwood R, Lewis D ym. Discontinuing...»1 kahden yhdysvaltalaisen lasten epilepsiaklinikan epilepsiaa sairastavilla potilailla, jotka olivat kohtauksettomia keskimäärin 18 kuukautta. Neonataalikouristukset ja infantiilispasmit suljettiin pois. Satunnaistaminen lääkepurun kestoon (6 viikkoa vai 9 kuukautta) tehtiin kolikkoa heittämällä. Lääkepurku tehtiin vähentämällä päiväannosta 25 % kerrallaan 3 yhtä pitkän jakson aikana. Jos lapsella oli 2 lääkettä, ne purettiin peräkkäin samalla tavalla. Seuranta alkoi lääkepurun alkaessa ja kesti vähintään 11 kuukautta tai ensimmäiseen kohtaukseen. 133 lapsella 150 lapsesta saatiin seuranta toteutetuksi. CP-vamma oli 43/133 lapsella ja positiivinen sukuanamneesi epilepsian suhteen 64:llä. Idiopaattisia ja symptomaattisia epilepsioita ei eroteltu. 113:lla oli vain 1 lääke, 50:lla barbituraatti, 37:lla fenytoiini. Ennen purun alkua EEG oli normaali 54 lapsella ja piikkejä esiintyi 30:lla.
Kohtaukset uusiutuivat 53/133 lapsella (40 %), 30/70 kuuden viikon ja 23/63 yhdeksän kuukauden ryhmästä. Riskisuhde 6 % (95 % luottamusväli -10–16 %). Lääkkeen käytön lopetuksella ei ollut vaikutusta uusiutumisriskiin.
Aiheesta on tehty Cochrane-katsaus vuonna 2006 «Ranganathan LN, Ramaratnam S. Rapid versus slow wi...»2, mutta muita tutkimuksia kuin yllämainittu ei todettu.