Näytön astetta on laskettu, koska osassa tutkimuksista lopputulosmuuttuja on epäsuora.
Tulokset ovat sovellettavissa ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana raskaudenkeskeytystä hakeville.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on arvioitu, että immunisaatioon tarvittava määrä sikiön punasoluja on 0,1 ml. Keskimääräisen raskaana olevan alkuraskauden verivolyymin ollessa 4 000 ml immunisaatioon vaadittavaksi sikiön punasolujen määräksi laskettiin siten tässä tutkimuksessa 250 sikiön punasolua / 10 miljoonaa äidin punasolua. Tutkimuksessa «Horvath S, Tsao P, Huang ZY, ym. The concentration...»1 arvioitiin virtaussytometrian avulla 37:n raskausviikoilla 5–12 raskaudenkeskeytykseen tulleen äidin verenkierrossa olevien sikiön punasolujen määrää. Verinäyte otettiin ennen kaavintaa ja 0–3 vuorokautta sen jälkeen. Sikiöperäisiä punasoluja todettiin äidin veressä keskimäärin 4,5 (0–57) ennen kaavintaa ja 8,6 (0–32) kaavinnan jälkeen. 50 %:lla oli sikiöperäisiä punasoluja veressä jo ennen kaavintaa. Puolella solumäärä veressä ei suurentunut lainkaan toimenpiteen seurauksena, muilla suureneminen oli vähäistä, ja kaikilla solumäärä jäi kauas immunosaatiorajasta. Menetelmä kykeni erottamaan sikiön ja äidin f-Hb:tä sisältävät solut toisin kuin vanha Kleihauer-Betke-menetelmä. Äidin f-soluja olikin selvästi enemmän; niin paljon, että jos näitä ei erottaisi sikiöperäisistä, olisi tuloksena väärä positiivinen vastaus.
Tutkimus «Horvath S, Huang ZY, Koelper NC, ym. Induced Abort...»2 on jatkoa tutkimukselle «Horvath S, Tsao P, Huang ZY, ym. The concentration...»1. Neljällä amerikkalaisella klinikalla otettiin 506 täysi-ikäiseltä ensimmäisen raskauskolmanneksen (alle 12+0 raskausviikkoa) raskaudenkeskeytykseen tulleelta verikoe ennen keskeytystä ja keskeytyksen jälkeen. Raskauksista 63 % keskeytettiin lääkkeellisesti ja 37 % kirurgisesti. Tavoitteena oli selvittää, kuinka monella sikiöperäisten punasolujen osuus veressä ylittää immunisaatiokynnyksen 125 sikiön punasolua / 5 miljoonaa äidin punasolua (vastaavasti 250/10 miljoonaa edellisessä tutkimuksessa). Lisäksi tavoitteena oli selvittää, tapahtuuko sikiöperäisten punasolujen osuudessa veressä muutosta keskeytyksen myötä. Lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen sikiöperäisten solujen mediaanimäärä veressä oli 3/5 miljoonaa äidin punasolua ja kirurgisen keskeytyksen jälkeen 4,5/5 miljoonaa äidin punasolua. Sekä lääkkeellisen että kirurgisen keskeytyksen tuottama muutos solumäärissä oli neutraali, punasolumäärien muutosten mediaani oli 0 ja suurin solumäärien suureneminen 28/5 miljoonaa solua. Alkuraskauden verenvuodolla (20 % potilaista) ja gestaatioiällä ei ollut merkitystä sikiöperäisiin punasolumääriin.
Tutkimuksen aikana virtaussytometriaprotokollaa tarkennettiin solujen tarkempaa erottamista varten. Ennen tarkennusta kolmella lääkkeellisen hoidon saaneella oli immunisaatiokynnyksen ylittävä määrä punasoluja veressään ennen keskeytystä ja vain yhdellä heistä enää hoidon jälkeen.
Tutkimuksen mukaan raskausviikkoon 12+0 asti ei äidin veressä ole todettavissa immunisaatiota aiheuttavia määriä sikiöperäisiä punasoluja keskeytystavasta riippumatta.
Sadalta kaavintakeskeytykseen raskausviikoilla 6–22+6 (mediaani 18+1) tulleelta tutkittiin virtaussytometrialla verestä sikiön punasolujen määrää ennen toimenpidettä ja sen jälkeen «Hollenbach SJ, Cochran M, Harrington A. "Provoked"...»3. Toimenpiteen jälkeen 65 potilaalla oli sikiöperäisiä punasoluja veressä, ja heistä valtaosalla (n = 56, 86 %) löydös oli nähtävissä toimenpidettä edeltäneestä näytteestä. Näistä 1/3:lla solumäärä oli pienentynyt ja 2/3:lla suurentunut, mutta muutokset olivat pieniä (< 1 %). Niillä 14 %:lla, joilla ensimmäistä kertaa nähtiin sikiöperäisiä punasoluja toimenpiteen jälkeen, määrät olivat pienet eivätkä tutkijoiden mukaan ylittäneet immunisaatiokynnystä. Yhteyttä raskausviikkojen ja sikiöperäisten punasolujen määrän suurenemisen välillä ei todettu. Kaikissa alle 12 raskausviikon tapauksissa fHb-määrät olivat hyvin pienet. Myöskään aiemman verenvuodon (25 %) ei todettu suurentaneen sikiön solumääriä äidin veressä.
Kanadassa kaikille raskaudenkeskeyttäjille, alkuraskaudessa vuotaville ja keskenmenon saaneille tarjotaan immunoglobuliini D:tä raskauden kestosta riippumatta. Alankomaissa keskeyttäjille annetaan immunoglobuliinia raskausviikosta 7+0 alkaen ja keskenmenodiagnoosin saaneille raskausviikosta 10+0 alkaen. Maissa on vastaava Rh-negatiivisen veriryhmän prevalenssi (13 % ja 14,5 %). Tutkimus «Wiebe ER, Campbell M, Aiken ARA ym. Can we safely ...»4 vertaa maiden välisiä immunisaatiolukuja 3,8 miljoonan henkilön rekisteristä löytyvän verinäytetuloksen perusteella. Vertaamalla raskaus- ja keskeytyslukuja sekä arvioimalla keskenmenojen määrää saatiin matemaattinen vertailuindeksi. Immunisaatioiden prevalenssi todettiin pienemmäksi Alankomaissa kuin Kanadassa (4,03 (95 % luottamusväli 3,93–4,12) / 1 000 vs 4,21 (95 % luottamusväli 4,12–4,30)). Tutkimuksen päätelmä on, että vähintään Alankomaiden tapa rajata immunoglobuliini D:n antoa on turvallinen.
Systemaattisessa katsauksessa «Chan MC, Gill RK, Kim CR. Rhesus isoimmunisation i...»5 tutkittiin Rh-negatiivisten henkilöiden immunisaatiota raskaudenkeskeytyksen jälkeen immunoglobuliini-D suojauksen saaneilla tai ilman immunoglobuliini-D suojausta. Katsaukseen sisällytettiin kaksi kohorttitutkimusta, molemmat vuodelta 1972. Tutkimukset olivat pieniä (ensimmäisessä 44 Rh-negatiivista, toisessa 170 Rh-negatiivista raskaudenkeskeytyksen tai keskenmenon kokeneita) ja tutkimuksiin liittyi paljon harhan lähteitä. Ensimmäisessä tutkimuksessa todettiin kaksi ja toisessa viisi immunisaatiota ryhmissä, joissa ei ollut annettu immunoglobuliini-D:tä. Immunisoituneiden tarkkoja raskausviikkoja ei raportoitu. Meta-analyysia ei voitu tehdä tutkimusten puutteellisen raportoinnin takia. Katsauksessa todettiin, että lisää tutkimusta Rh-profylaksian tarpeesta raskaudenkeskeytyksissä tarvitaan.
Kommentti: kansainvälisissä suosituksissa, esimerkiksi brittiläisessä NICE guidelinesissa, suositeltu raja immunoglobuliini-D suojauksen antamiselle raskaudenkeskeytyksen yhteydessä on raskausviikko 10+0. Se perustuu asiantuntijalausuntoon, koska RCT-tutkimuksia ei ole julkaistu aiheesta «Abortion care NICE guideline [NG140]Published: 25 ...»6.