Fabiano ym. (2021) «Fabiano GA, Schatz NK, Aloe AM, ym. Comprehensive ...»1 tekivät koe-vertailuryhmäasetelmilla tehdyistä tutkimuksista meta-analyysin, johon he pyrkivät sisällyttämään kaikki käytettävissä olevat tutkimusraportit. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki tutkimukset, joita oli käytetty aiemmin julkaistuissa meta-analyyseissä. Sen lisäksi tutkimuksia haettiin Medline-, PsycINFO-, ERIC- ja ProQuest Dissertation -tietokannoista. Näin löytyneiden artikkelien viitteissä mainitut olennaiset tutkimukset lisättiin mukaan sekä lähestyttiin tutkijoita heidän verkostojensa sähköpostilistojen kautta.
Sisäänottokriteerit olivat tutkittavien ADHD-diagnoosi tai kuvatut ADHD:n oireet, jotka eivät selittyneet todennetulla orgaanisella syyllä, älykkyysosamäärä (jos raportoitu) yli 70 ja ikä alle 18 vuotta. Tutkimuksen tulokset tuli olla raportoitu englanniksi tavalla, joka mahdollisti efektikokojen laskemisen, ja psykososiaalisia tukitoimia tuli olla tutkittu luonnollisissa ympäristöissä. Meta-analyysiin sisällytettiin 123 tutkimusta.
Tutkimusten laatu arvioitiin Cochrane-suositusten mukaisesti. Efektikoot laskettiin loppumittauksen erotuksesta koe- ja verrokkiryhmän välillä jakamalla se ryhmien yhdistetyllä keskihajonnalla. Analyyseissä käytettiin satunnaisefektimallia, jossa huomioitiin mahdollinen riippuvuus samasta tutkimuksesta laskettujen eri efektikokojen välillä.
Interventiot ryhmiteltiin tyypeittäin, joista olennaisin tämän näytönastekatsauksen kannalta ovat koulussa toteutetut käyttäytymispsykologiset tukitoimet. Opettajan arvioimat ADHD:n oireet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi, efektikoko oli keskisuuri, ja tulosten heterogeenisuus oli pientä (ES = 0,66; SD = 0,16, I2 = 30,34; 3 tutkimusta, 7 efektikokoa). Opettajien arvioissa ADHD-oireiden aiheuttama haitta pieneni efektikooltaan keskisuuresti, ja tulosten heterogeenisuus oli suurta (ES = 0,72; SD = 0,42, I2 = 81,78; 2 tutkimusta, 2 efektikokoa). Vanhempien arvioimat ADHD:n oireet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi, efektikoko oli pieni, ja tulosten heterogeenisuus oli pientä (ES = 0,35; SD = 0,18, I2 = 39,61; 3 tutkimusta, 5 efektikokoa). Vanhempien arvioimaa haittaa oli tutkittu yhdessä tutkimuksessa, efektikoko oli mitätön (ES = 0,15; SD = 0,06; 4 efektikokoa).
Tukitoimi, jonka ytimessä on päivittäinen käyttäytymisen seurantakortti (PKSK; engl. Daily Behavior Report Card), on kouluissa usein käytetty käyttäytymishoitoihin perustuva tukitoimi, joka toteutetaan lapsen, opettajien ja vanhempien yhteistyönä. Sitä koskevat tutkimukset eivät olleet mukana Fabianon ym. (2021) «Fabiano GA, Schatz NK, Aloe AM, ym. Comprehensive ...»1 meta-analyysissä, koska niissä on mukana koulussa toteutetun tuen ohella vanhempien antama tuki. PKSK-tukitoimissa lapsen käyttäytymisen tavoitteita selkeytetään ja karsitaan, tavoitteet kirjataan seurantakorttiin ja opettaja arvioi siihen lapsen suoriutumisen vähintään päivittäin. Kotiin laaditaan lapselle seurantakortin merkinnöistä riippuvainen palkkiojärjestelmä. Lapsi vie seurantakortin vanhemmille, jotka toteuttavat palkkiot sovittujen kriteerien mukaisesti. Joissain tapauksissa palkkiot voidaan toteuttaa myös koulussa.
Iznardo ym. (2020) «Iznardo M, Rogers MA, Volpe RJ, ym. The Effectiven...»2 arvioivat meta-analyysissään PKSK:n vaikuttavuutta tutkimuksissa, joissa oli käytetty koe-verrokkiryhmäasetelmaa. Meta-analyysiin haettiin tutkimukset käyttäen PsycINFO-, ERIC- ja Medline-tietokantoja sekä niistä identifioitujen tutkimusten lähdeluetteloja. Tutkimusten tuli olla julkaistuja ja kirjoitettu englanniksi. Tutkittujen iän tuli olla 3–18 vuotta, ja heillä tuli olla asetettu ADHD-diagnoosi tai suurentunut ADHD-indeksi opettajan validoidulla lomakkeella arvioimana. Tutkimusten laatu arvioitiin Quality Assessment Tool for Quantitative Studies -menetelmällä. Meta-analyysissä käytettiin seitsemää tutkimusta, joissa kaikissa osallistujat oli satunnaistettu ryhmiin. Viidessä tutkimuksessa tulosmuuttuja olivat opettajan arvioimat ADHD:n oireet, kahdessa käytettiin suoraa havainnointia. PKSK:n vaikuttavuutta arvioitiin otoskoolla korjatuilla standardoiduilla keskiarvoeroilla (Hedgesin g). Viidessä tutkimuksessa, joissa tulosmuuttujana olivat opettajan arvioimat ADHD:n oireet, oireet vähenivät vähän (g = 0,36; 95 % luottamusväli 0,12–0,60, z = 2,93, p ≤ 0,003) ja tuloksissa ei ollut heterogeenisuutta (Q = 2,27, I2 = 0,00). Kahdessa tutkimuksissa, joissa tulosmuuttujana olivat lapsen harjoittelemien käyttäytymisten suoran havainnoinnin tulokset (g = 1,05; 95 % luottamusväli 0,66–1,44, z = 5,25, p ≤ 0,00), tulosten heterogeenisuus oli suurta (Q = 46,34, I2 = 93,53).
Yleinen kommentti koulun tukitoimia koskevasta tutkimuksesta:
Psykososiaalisten interventioiden vaikuttavuudesta on julkaistu useita meta-analyysejä, joiden tulokset ovat osin ristiriitaisia. Tulosten ristiriitaisuuteen vaikuttavat meta-analyysissä käytetyt tutkimusten valintakriteerit, joiden vaihdellessa eri meta-analyyseissä käytetyissä tutkimuksissa on vain vähän päällekkäisyyttä ja kussakin meta-analyysissä on käytetty vain osaa mahdollisista tutkimuksista (Fabiano ym. 2015) «Fabiano GA, Schatz NK, Aloe AM, ym. A systematic r...»3. Tulosten ristiriitaisuuteen vaikuttaa myös se, että eri meta-analyyseissä psykososiaaliset interventiot on ryhmitelty vaihtelevilla tavoilla ja usein hyvin erilaisten interventioiden vaikuttavuutta on tutkittu samassa analyysissä. Psykososiaaliset interventiot itsessään ovat usein myös yhdistelmiä erilaisista komponenteista. Nämä piirteet interventioissa ja tavoissa, joilla niitä on meta-analyyseissä yhdistelty, tekevät interventioiden vaikuttavien komponenttien tunnistamisesta vaikeaa. Sellaisten meta-analyysien tulokset, joissa on tarkasteltu fokusoidusti käyttäytymishoitoihin perustuvia tukitoimia, johdonmukaisesti osoittavat tukitoimien myönteiset vaikutukset lasten toimintakykyyn koulussa.