Takaisin

Kiinteillä oikomiskojeilla tehdyn hoidon yhteydessä tehtävien välihampaiden poistojen vaikutus viisaudenhampaiden kallistuskulmaan ja niiden puhkeamiseen

Näytönastekatsaukset
Tuula Ingman
1.7.2014

Näytön aste: A

Välihampaiden poistot kiinteillä kojeilla tehdyn oikomishoidon yhteydessä eivät merkittävästi vaikuta ylä- tai alaleuan viisaudenhampaiden puhkeamissuuntaan, mutta saattavat joissain tapauksissa vähentää viisaudenhampaiden impaktoitumista.

Tutkimuksen «Staggers JA, Germane N, Fortson WM. A comparison o...»1 tarkoituksena oli selvittää viisaudenhampaiden kallistuskulmassa tapahtuvia muutoksia kiinteäkojeella tapahtuvassa oikomishoidossa, jossa 1. välihampaat poistettiin tai oikomishoito tehtiin ilman poistoja.

Tutkimuksessa oli mukana 78 West Virginian yliopiston hammaslääketieteen laitoksella Yhdysvalloissa oikomishoidettua potilasta. 45 potilaalle tehtiin hoito kiinteillä oikomiskojeilla ilman poistoja (ikä hoidon alussa 10–17 vuotta) ja 33 potilaalle tehtiin oikomishoito kiinteillä kojeilla ja hoidon yhteydessä poistettiin 1. välihampaat (ikä hoidon alussa 11–26 vuotta). Kaikilla potilailla oli luustollisesti I-luokan purenta ja hampaistollisesti Angle I -luokan purenta.

Panoraamatomografiakuvista, jotka otettiin juuri ennen oikomishoidon alkua ja heti kiinteiden kojeiden purkamisen jälkeen, mitattiin purentatason ja viisaudenhampaiden pystyakselin välinen kulma ja verrattiin alku- ja lopputilannetta toisiinsa. Purentataso määritettiin määrittämällä kuvista 1. poskihampaiden ja 2. välihampaiden purupintojen välinen linja. Alaleuassa viisaudenhampaiden ja purentatason välisen kulman pieneneminen merkitsee suotuisampaa eli pystympää viisaudenhampaan asentoa, jolloin puhkeamissuunta on parempi. Yläviisaudenhampaissa mitatun kulman suureneminen puolestaan merkitsee suotuisampaa eli pystympää viisaudenhampaan asentoa, jolloin puhkeamissuunta on parempi.

Viisaudenhampaiden kallistuskulmissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa eri ryhmien välillä ennen hoitoa. Kallistuskulmien muutokset olivat oikomishoidon päättyessä otetuissa panoraamatomografiakuvissa yläviisaudenhampaissa poistohoitoryhmässä oikealla 8,4º ± 15,03 ja vasemmalla 8,35º ± 16,54 ja ei-poistohoitoryhmässä vastaavasti 5,59º ± 12,07 ja 4,06º ± 11,25. Alaviisaudenhampaiden arvot olivat poistohoitoryhmässä oikealla -0,14º ± 8,82 ja vasemmalla 3,93º ± 10,66 ja ei-poistohoitoryhmässä vastaavasti -4,24º ± 10,25 ja -3,05º ± 11,99. Hoidon jälkeen viisaudenhampaiden kallistuskulmat olivat suotuisampia kuin ennen hoitoa eli hampaat olivat pystymmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tutkimuksessa «Staggers JA. A comparison of results of second mol...»2oli mukana West Virginian yliopiston hammaslääketieteen laitoksella tai alueella olevalla yksityisvastaanotolla Yhdysvalloissa hoidettujen 44 potilaan oikomishoitotiedot. 22 potilaalle tehtiin kiinteillä kojeilla oikomishoito, ja osana hoitoa heiltä poistettiin 2. ylä- ja alaposkihampaat (16 tyttöjä ja 6 poikaa). Hoidon kesto oli keskimäärin 38 kuukautta. Toisessa ryhmässä oli 22 potilaan tiedot, joilta oli poistettu oikomishoidon yhteydessä 1. välihampaat.

Molempien ryhmien potilaat olivat 9–16-vuotiaita ja molemmissa oli 13 potilaalla Angle I purenta ja 9:llä Angle II1-purenta. Hoidon kesto oli keskimäärin 37 kuukautta.

Panoraamatomografiakuvista, jotka otettiin juuri ennen oikomishoidon alkua ja heti kiinteiden kojeiden purkamisen jälkeen, mitattiin purentatason ja viisaudenhampaiden pystyakselin välinen kulma ja verrattiin alku- ja lopputilannetta toisiinsa. Purentataso määritettiin digitoimalla kuvista 1. poskihampaiden ja 2. välihampaiden purupintojen välinen linja. Alaleuassa viisaudenhampaiden ja purentatason välisen kulman pieneneminen merkitsee suotuisampaa eli pystympää viisaudenhampaan asentoa, jolloin puhkeamissuunta on parempi. Yläviisaudenhampaissa mitatun kulman suureneminen puolestaan merkitsee suotuisampaa eli pystympää viisaudenhampaan asentoa, jolloin puhkeamissuunta on parempi.

Sekä 1. välihampaiden (kallistuskulma suurentui 10,1º) että 2. poskihampaiden poisto (kallistuskulma suurentui 13,8º) vaikuttivat suotuisasti yläviisaudenhampaiden kallistuskulmaan eli ne tulivat purentatasoon nähden pystymmiksi. Vastaavasti 1. välihampaiden (kallistuskulma pieneni 6,3º) että 2. poskihampaiden poisto (kallistuskulma pieneni 10,3º) vaikuttivat epäsuotuisasti alaviisaudenhampaiden kallistuskulmiin eli hampaat kallistuivat purentatasoon nähden. Viisaudenhampaiden kallistuskulmien ei kuitenkaan todettu muuttuneen tilastollisesti merkitsevästi hoidon aikana kummassakaan ryhmässä. Myöskään ryhmien välillä ei todettu merkitsevää eroa viisaudenhampaiden kallistuskulmien muutoksissa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tutkimuksen «Behbehani F, Artun J, Thalib L. Prediction of mand...»3 tarkoitus oli määrittää oikomishoidon yhteydessä tehtävien välihampaiden poistojen mahdollinen vaikutus viisaudenhampaiden puhkeamiseen. Tutkimuksessa oli mukana 134 kiinteillä oikomiskojeilla hoidettua potilasta (74 naista ja 60 miestä). Potilaiden keski-ikä oli 12,4 vuotta hoidon alussa (T1), 15,2 vuotta aktiivisen oikomishoidon lopussa (T2) ja 30 vuotta seurantavaiheen päättyessä (T3). Kaikilta potilailta otettiin lateraalikallokuvat, panoraamatomografiakuvat ja jäljennökset kipsimalleja varten vaiheissa T1, T2 ja T3. 39 potilaalle tehtiin oikomishoito ilman hampaan poistoja, 67:ltä poistettiin hoidon yhteydessä 1. välihampaat ja 28 potilaalta poistettiin hoidon yhteydessä 2. välihampaat. Potilaiden alaviisaudenhampaat määritettiin impaktoituneiksi, kun ne eivät T3-vaiheessa olleet puhjenneet ja puhjenneiksi, kun posken tai kielenpuoleinen kuspi oli purentatasossa T2–T3-vaiheessa. 1. poskihampaan siirtyminen eteenpäin T1-vaiheesta T2-vaiheeseen mitattiin lateraalikallokuvista purentatasojen päällekkäin asettelun avulla. Alaviisaudenhampaan puhkeamistila määritettiin 2. alaposkihampaan takapinnan etäisyytenä alaleuan nousevan haaran etupintaan purentatason suuntaisesti. Viisauden hampaan kallistuskulma määritettiin purentatason ja kyseisen hampaan purupinnan välisenä kulmana.

Niiden potilaiden alaviisauden hampaat, joilta poistettiin 1. tai 2. välihampaat oikomishoidon yhteydessä, impaktoituivat 63 % harvemmin, kuin jos oikomishoito tehtiin ilman poistoja. 1. poskihammas siirtyminen 1 mm eteenpäin hoidon aikana vähensi viisaudenhampaiden impaktoitumista 22 %, ja alaviisaudenhampaan puhkeamistilan 1 mm suureneminen vähensi impaktoitumista 30 %:lla. Alaviisaudenhampaan kallistuskulman suurentuminen 1° sen sijaan lisäksi kyseisen hampaan impaktoitumisriskiä.

Yhteenvetona 1. molaarin siirtyminen eteenpäin ja viisauden hampaan puhkeamistilan lisääntyminen aktiivisen oikomishoidon aikana vähensi viisaudenhampaan impaktoitumista. Rajatapauksissa, kun mietitään, poistetaanko välihampaat vai ei osana oikomishoitoa, tutkimustulos on hyvä huomioida. Useimmissa tapauksissa, kun hampaita poistetaan ahtauden takia osana oikomishoitoa, ankkurointi on kuitenkin maksimaalinen eli 1. molaarit eivät saa tulla yhtään eteenpäin. Tällöin oikomishoito ei vaikuta viisaudenhampaiden puhkeamiseen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Staggers JA, Germane N, Fortson WM. A comparison of the effects of first premolar extractions on third molar angulation. Angle Orthod 1992;62:135-8 «PMID: 1626747»PubMed
  2. Staggers JA. A comparison of results of second molar and first premolar extraction treatment. Am J Orthod Dentofacial Orthop 1990;98:430-6 «PMID: 2239842»PubMed
  3. Behbehani F, Artun J, Thalib L. Prediction of mandibular third-molar impaction in adolescent orthodontic patients. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2006;130:47-55 «PMID: 16849071»PubMed