Takaisin

Viisaudenhampaiden ennakoivat poistot perikoroniitin ehkäisemiseksi

Näytönastekatsaukset
Ari Rajasuo
1.7.2014

Näytön aste: A

Perikoroniitin ehkäisemiseksi kannattaa alle 25-vuotiailta poistaa ennakoivasti sellaiset pystysuorat tai taaksepäin kallistuneet alaviisaudenhampaat, jotka ovat osittain puhjenneita eivätkä mahdu kokonaan puhkeamaan ja joilla on laajentunut kruunufollikkeli.

Suomessa vuonna 1992 tehty kontrolloitu kliininen tutkimus «Ventä I, Turtola L, Murtomaa H ym. Third molars as...»1, jonka aineisto koostui 100 yliopisto-opiskelijasta (keski-ikä 24,4 vuotta, SD 3,8), jotka hakeutuivat 3 kuukauden aikana hoitoon viisaudenhampaan akuutin ongelman vuoksi. Samaan aikaan hammaslääkärin hoitoon hakeutuneista ei-viisaudenhammasongelmaisista 120 opiskelijasta kerättiin satunnaistettu verrokkiryhmä. Akuutille ongelmalle altistavia tekijöitä tutkittiin luokittelemalla viisaudenhampaat puhkeamisasteen mukaan puuttuviksi, kokonaan tai osittain puhjenneiksi tai puhkeamattomiksi (vain pehmytkudoksen tai osittain tai kokonaan luun sisässä). Kallistumiskulman luokittelussa pystysuorana pidettiin + 10˚ purentatason kohtisuorasta sijaitsevia hampaita, ja kruunufollikkelia pidettiin laajentuneena, jos se oli panoraamatomografiakuvissa > 3 mm.

Perikoroniitti todettiin yleisimmäksi (53 %) viisaudenhampaan akuutiksi ongelmaksi. Verrokkiryhmään verrattuna tilastollisesti merkitsevin (p < 0,001) selitys akuutille alaviisaudenhammasongelmalle oli osittainen puhkeaminen ja kruunufollikkelin laajenema. Taaksepäin kallistuminen ja purentatasossa tai viereisen hampaan kaulan tasossa sijainti olivat myös merkitseviä (p < 0,01) riskejä alaviisaudenhampaan akuutille tilanteelle. Ongelmiin yhdistyi ylipuhjennut yläviisaudenhammas 35 %:ssa tapauksista, kun verrokeista tällainen ylähammas oli vain 13 %:lla (p < 0,05).

Alaviisaudenhampaiden akutisoitumisriskin todettiin laskevan 26 %, jos kaikki laajentuneen kruunufollikkelin omaavat alaviisaudenhampaat poistettaisiin. Riski alenisi 39 %, jos poistetut hampaat olisivat lisäksi osittain puhjenneita. Jos poistettaisiin kaikki osittain puhjenneet ja purentatasossa sijaitsevat alaviisaudenhampaat, riskin alenema olisi peräti 69 %.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Toinen artikkeli on vuonna 1996 tehty prospektiivinen kliininen kontrolloitu tutkimus «Knutsson K, Brehmer B, Lysell L ym. Pathoses assoc...»2. Aineisto koostui seitsemän eteläruotsalaisen suu- ja leukakirurgista hoitoa antavan klinikan 666 potilaasta (15–80-vuotiaita, keski-ikä 28 vuotta), jotka olivat tulossa alaviisaudenhampaiden poistoon. Toimenpidediagnoosit jaettiin ennen toimenpiteitä 6 luokkaan: perikoroniitti, tukikudostulehdus, karies, viereisen hampaan syöpyminen, kysta ja tuumori.

Poistettavat alaviisaudenhampaat luokiteltiin puhkeamisasteen mukaan kokonaan tai osittain puhjenneiksi tai puhkeamattomiksi (pehmytkudoksen tai kokonaan luun sisässä). Kallistumiskulman mukaan tehtiin luokittelu pystysuoriin, eteen- ja taaksepäin kallistuneisiin sekä vaakatasossa sijaitseviin. Viisaudenhampaan paikallisen sairauden riskisuhteen (odotusarvo) arvioimiseksi tehtiin kirjallisuushaku, joka tuotti 9 artikkelia, joissa oli käytetty samoja arviointimenetelmiä. Kirjallisuushaun tulosta käytettiin vertailuaineistona.

Perikoroniitti oli yleisin (64 %) toimenpidediagnoosi, karies toiseksi yleisin (31 %). Osittain puhjenneissa hampaissa perikoroniitti vielä korostui (74 %), luun sisässä puhkeamattomissa taas kystat (43 %). Verrokkiryhmään verrattuna taaksepäin kallistuneiden hampaiden odotusarvo paikallisen sairauden kehittymiseen oli 5,8-kertainen (95 % luottamusväli 4,6–7,2), kun eteenpäin kallistuneissa hampaissa kyseinen odotusarvo oli vain 0,5 ja pystysuorissa 0,9. Osittainen puhkeaminen aiheutti 6,7-kertaisen odotusarvon paikalliseen sairauteen (95 % luottamusväli 5,3–8,4), kun odotusarvo oli vain 0,2 luunsisäisissä viisaudenhampaissa ja 0,3 pehmytkudoksen sisässä sijaitsevissa.

Johtopäätöksenä todettiin, että korkein sairastumisriski on alaviisaudenhampaalla, joka on taaksepäin kallistunut ja osittain puhjennut.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit:

«Ventä I, Turtola L, Murtomaa H ym. Third molars as...»1:Tutkimusasetelma ja statistiikka oli korkeatasoinen. Aineisto oli melko pieni tämänlaatuiseen tutkimukseen: akuutteja viisaudenhammaspotilaita oli 100, joista 40:llä ongelma oli ylähampaassa ja 66:lla alahampaassa – osalla siis molemmissa leuoissa.

«Knutsson K, Brehmer B, Lysell L ym. Pathoses assoc...»2:Tutkimusasetelma ja statistiikka oli korkeatasoinen, joskin verrokkiryhmän ottamista kirjallisuudesta voidaan kritisoida. Aineisto oli riittävän suuri. Perikoroniittia ei erotettu muista diagnooseista, kun tulosten odotusarvoja verrattiin verrokkeihin.

Kirjallisuutta

  1. Ventä I, Turtola L, Murtomaa H ym. Third molars as an acute problem in Finnish university students. Oral Surg Oral Med Oral Pathol 1993;76:135-40 «PMID: 8361720»PubMed
  2. Knutsson K, Brehmer B, Lysell L ym. Pathoses associated with mandibular third molars subjected to removal. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 1996;82:10-7 «PMID: 8843448»PubMed