Meta-analyysiin «Cholesterol Treatment Trialists' Collaboration.. E...»1 oli kerätty satunnaistettuja tutkimuksia, joissa oli vähintään 1000 tutkittavaa ja suunniteltu hoitoaika vähintään 2 vuotta. Yksilötason tiedot analysoitiin 22 tutkimuksesta (n = 134 537) ja yhdistetyt tulokset1tutkimuksesta (n = 12 705), joissa vertailtiinstatiini- ja vertailuhoitoa. Tämän lisäksi yksilötason tiedot analysoitiin 5 tutkimuksesta (n = 39612), joissa vertailtiin intensiivistä ja tavanomaistastatiinihoitoa. Tutkittavat jaettiin 6 ikäryhmään (< 56-, 56–60-, 61–65-, 66–70-, 71–75- ja yli 75-vuotiaat).
Tutkimuksista arvioitiin hoidon vaikutus riskinä merkittäviin valtimosairaustapahtumiin, kuolleisuuteen ja syöpien ilmaantumiseen 1,0 mmol/l LDL-kolesterolitason laskua kohden. Vaikutuksia vertailtiin eri ikäryhmien kesken.
28 tutkimuksessa 14 483 (8 %) yhteensä 186 854 tutkittavasta oli satunnaistamishetkellä yli 75-vuotiaita, seuranta-ajan mediaani oli 4,9 vuotta. Kokonaisuutena statiinihoitoon liittyi 21 %:n (riskisuhde 0,79; 95 % luottamusväli 0,77–0,81) merkittävien valtimosairaustapahtumien vähenemä 1,0 mmol/l LDL-kolesterolitason laskua kohden vertailuhoitoon nähden. Merkitsevä vähenemä todettiin kaikissa ikäryhmissä.
Kokonaisuutena statiinihoitoon liittyi 24 %:n (riskisuhde 0,76; 95 % luottamusväli 0,73–0,79) merkittävien sepelvaltimotatautitapahtumien vähenemä 1,0 mmol/l LDL-kolesterolitason laskua kohden vertailuhoitoon nähden. Tämä vähenemä pieneni vanhempia ikäryhmiä kohden.
Kokonaisuutena statiinihoitoon liittyi 25 %:n (riskisuhde 0,75; 95 % luottamusväli 0,73–0,78) sepelvaltimotoimenpiteiden vähenemä 1,0 mmol/l LDL-kolesterolitason laskua kohden vertailuhoitoon nähden. Merkitsevä vähenemä todettiin kaikissa ikäryhmissä.
Myös aivovaltimotautitapahtumat vähenivät statiinihoidetuilla (riskisuhde 0,84; 95 % luottamusväli 0,80–0,89), eikä ikäryhmien välillä ollut eroa.
Merkittävien valtimosairaustapahtumien vähenemä ei eronnut ikäryhmien välillä sekundaaripreventiossa, mutta vaikutti primaaripreventiossa suuremmalta nuoremmissa ikäryhmissä vanhempiin verrattuna. Valtimosairauteen liittyvä kuolleisuus väheni 12 % statiinihoidolla, mutta selvemmin nuoremmissa ikäryhmissä.
Statiinihoidolla ei missään ikäryhmässä ollut vaikutusta syöpien ilmaantumiseen tai syöpäkuolemiin eikä ylipäänsä ei-valtimotautiperäisiin kuolemiin.
Ensimmäisessä yli 70-vuotiailla tehdyssä suuressa satunnaistetussa primaaripreventiotutkimuksessa (STAREE, atorvastatiini 40 mg vs lume, n= 9971, «Zoungas S, Wolfe R, Moran C, ym. Atorvastatin, Car...»2) statiinihoito vähensi keskimäärin 5,9 seurantavuoden aikana valtimotautitapahtumia 30 % (riskisuhde 0,70, 95 % luottamusväli 0,61-0,82) miehillä ja naisilla, joilla ei alkuvaiheessa ollut valtimotautia, diabetesta tai muistisairautta. Kokonaiskuolleisuuteen ei ollut merkitsevää vaikutusta, mutta vain 8 % kuoli seurannan aikana. Statiinihoito oli turvallista eikä vakavissa haitoissa ollut eroa.
Kommentit: Kokonaisuutena statiinihoidosta on selvää hyötyä valtimotautien ehkäisyssä myös yli 75-vuotiaille, sekä primaari- että sekundaaripreventiossa. Erityisiä ikään liittyviä haittoja ei ole todettu. Nämä satunnaistettujen tutkimusten tulokset sopivat epidemiologisiin havaintoihin statiinihoidon suojaavasta vaikutuksesta hyvinkin korkeaan ikään. Ikääntyminen sellaisenaan ei siis ole peruste nuorempana aloitetun statiinihoidon keskeyttämiseen. Statiinihoidon aloittaminen yli 75-vuotiaan primaaripreventioonon myös mahdollista, kokonaisennuste huomioiden «Zoungas S, Wolfe R, Moran C, ym. Atorvastatin, Car...»2, «Strandberg TE, Benetos A. Hippocratic consideratio...»3. Statiinihoidon vaikutuksista yli 70-vuotiaiden primaaripreventiossa saadaan lähivuosina vielä lisätietoa PREVENTABLE-tutkimuksesta «Joseph J, Pajewski NM, Dolor RJ, ym. Pragmatic eva...»4, joissa vertaillaan atorvastatiinia ja lumetta. Näissä on mukana myös iäkkäiden potilaiden kannalta tärkeitä päätetapahtumia, kuten kognitio ja toimintakyky.