Takaisin

Traumaperäinen stressihäiriö ja masennuslääkehoito

Näytönastekatsaukset
Markus Henriksson ja Tanja Laukkala
15.10.2014

Näytön aste: A

Masennuslääkehoidolla voidaan lievittää traumaperäisen stressihäiriön oireita.

Cochrane-katsauksessa «Stein DJ, Ipser JC, Seedat S. Pharmacotherapy for ...»1 «»1 on mukana 35 vuoden 2004 loppuun mennessä valmistunutta satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joiden aiheena on traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) lääkehoito. 35 RCT-tutkimuksessa oli yhteensä 4 597 PTSD-potilasta, diagnoosi on alkuperäistutkimusten kirjoittajien ilmoittama. Tutkimusten seuranta-aika oli enimmillään 14 viikkoa. Kontrollina toimi aktiivinen tai ei-aktiivinen lume- tai muu lääkehoito.

Tutkittua lääkehoitoa saaneiden oireet lievittyivät tehokkaammin kuin kontrolliryhmässä olleiden oireet clinician administered PTSD-scale -pistemäärän (CAPS) muutoksena mitattuna (weighed mean difference -5,76, 95 % luottamusväli -8,16 – -3,36; 17 tutkimusta, N = 2 507). 13 tutkimuksen perusteella lääkehoito oli lumehoitoa vaikuttavampaa (RR 1,49, 95 % luottamusväli 1,28 – 1,73, N = 1 272). Lääkevasteen sai 59,1 % potilaista ja lumevasteen 38,5 % potilaista (13 tutkimusta, N = 1 272). Lääkehoito oli lumehoitoa tehokkaampaa PTSD-oireiden vähenemisen, samanaikaisten masennusoireiden lievittymisen ja toimintakyvyn paranemisen osalta.

Yksittäisistä lääkeaineryhmistä SSRI-ryhmä oli vaikuttavin CAPS-pistemäärän muutoksen perusteella mitattuna (WMD = -5,95, 95 % luottamusväli -8,9 – -3; 1 907 potilasta 12 tutkimuksessa). SSRI-lääkkeiden osuus tuloksen efektikokoon oli 82,4 % (weight). Tässä katsauksessa SSRI-valmisteista paroksetiini (4 tutkimusta: WMD -10,49, 95 % luottamusväli -13,87 – -7,11, N = 940) ja sertraliini (6 tutkimusta, WMD -3,78, 95 % luottamusväli -6,9 – -0,65, N = 875) lievittivät tehokkaimmin PTSD-oireita. Sitalopraamin (yksi tutkimus, WMD -13,41, 95 % luottamusväli -35 – 8,18, N = 33) ja fluoksetiinin (yksi tutkimus, WMD -0,9, 95 % luottamusväli -12,31 – 10,51, N = 59) kohdalla hoitovaste ei tullut esille, katsauksen mukaan mahdollisesti otoskokoihin liittyen.

SNRI-valmiste venlafaksiini (yksi tutkimus, WMD -4,8, 95 % luottamusväli -11,73 – 2,13, N = 538), ja psykoosilääke risperidoni (yksi tutkimus, WMD -11, 95 % luottamusväli -30,55 – 8.55, N = 21) eivät lievittäneet PTSD-oireita. Masennuslääkevertailuissa nefatsodonin ja sertraliinin sekä venlafaksiinin ja sertraliinin välillä ei tullut esille merkittävää eroa oireiden vähenemisen suhteen. Mirtatsapiinin ja sertraliinin välillä ei myöskään tullut esille eroa vaikuttavuudessa.

Clinical Global impressions scale - Improvement:n (CGI-I) pohjalta arvioitu hoitovaste antoi samansuuntaiset tulokset; paroksetiinin ja sertraliinin teho tuli esille, fluoksetiinin kohdalla tutkimusnäyttöä pidettiin riittämättömänä ja amitriptyliinin, mirtatsapiinin, olantsapiinin ja lamotrigiinin kohdalla hoitovaste ei tullut esille. Paroksetiinin NNT-luku oli 4,31 (95 % luottamusväli 3,33 – 6,25), ja sertraliinin NNT-luku oli 4,49 (95 % luottamusväli 2,86 – 10). 16 potilaan alpratsolaamitutkimuksen tuloksia ei ole raportoitu erillisinä. Katsauksessa elämänlaatu oli lääkehoitoryhmässä parempi (WMD -2,54 95 % luottamusväli -3,68 – -1,41, 752 potilasta), tämä ensisijaisesti SSRI-hoitointerventioihin liittyen (WMD -2,56 95 % luottamusväli -3,7 – -1,41, 737 potilasta). Katsauksessa mukana olleet lääkeaineet olivat nefatsodoni, sertraliini, paroksetiini, venlafaksiini, mirtatsapiini, sitalopraami, fluoksetiini, amitriptyliini, desipramiini, brofaromiini, feneltsiini, alpratsolaami, olantsapiini, risperidoni, lamotrigiini ja inositoli.

Haittavaikutusten osalta lääkehoitoryhmässä oli enemmän hoidon keskeytyksiä kuin lumeryhmässä (21 tutkimusta, RR 1,44 95 % luottamusväli 1,04 – 2, potilaita 2 116). SSRI, MAO-estäjä- ja trisyklisiä masennuslääkkeitä saaneiden potilaiden ryhmissä lääkehoito ei johtanut merkittävästi suurempiin keskeytyslukuihin haittavaikutusten vuoksi kuin lumeryhmässä, ei myöskään yksittäisten SSRI-valmisteiden kohdalla.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

Sovellettavuusarviota vaikeuttaa puuttuvat tiedot potilaiden sukupuolen ja iän osalta 411 potilaan kohdalla. Tutkimuksissa, joissa ikä oli ilmoitettu, oli mukana aikuisia miehiä tai naisia. Mahdollisesta samanaikaisesta psykoterapiahoidosta ei ole tietoa. Lääkevaste oli huonompi tutkimuksissa joissa oli paljon sotaveteraaneja (combat-related trauma) verrattuna tutkimuksiin, joissa sotaveteraaneja oli vähän mukana, ja sotaveteraaneilla oli pitkäaikaisempia (21,1 vuotta / 10,9 vuotta) ja CAPS-pistein mitattuna vaikeampia PTSD-oireyhtymiä. Cochrane-katsaus on ajankohtaisesti päivitettävänä «Ipser JC, Stein DJ. Evidence-based pharmacotherapy...»2.

Kirjallisuutta

  1. Stein DJ, Ipser JC, Seedat S. Pharmacotherapy for post traumatic stress disorder (PTSD). Cochrane Database Syst Rev 2006;(1):CD002795 «PMID: 16437445»PubMed
  2. Ipser JC, Stein DJ. Evidence-based pharmacotherapy of post-traumatic stress disorder (PTSD). Int J Neuropsychopharmacol 2012;15:825-40 «PMID: 21798109»PubMed