Levetirasetaamin tehoa ja turvallisuutta status epilepticuksen hoidossa arvioitiin systemaattisessa katsauksessa «Zelano J, Kumlien E. Levetiracetam as alternative ...»1, jossa tutkimukset tunnistettiin Medline-haun perusteella. Katsaukseen hyväksyttiin yhteensä 10 tutkimusta, joista kolme oli prospektiivisia havainnoivia, ei-vertailevia tutkimusta ja seitsemän tutkimusta oli retrospektiivisiä potilassarjoja. Kahdessa prospektiivisessa ja kahdessa retrospektiivisessä tutkimuksessa levetirasetaamia oli annettu 2. linjan hoitona bentsodiatsepiinien annon jälkeen. Prospektiivisiin 2.linjan tutkimuksiin osallistui yhteensä 62 potilasta. Levetirasetaamiannokset vaihtelivat 250–3 000 mg, useimmissa tutkimuksissa maksimiannos oli enintään 1 500 mg. Kahdessa tutkimuksessa levetirasetaamia annettiin annoksella 20 mg/kg. Prospektiivisissa tutkimuksissa hoitovaste (kliinisen kohtauksen loppuminen tai epileptisen toiminnan loppuminen EEG:ssa) saavutettiin 44 %:lla potilaista. Vain osassa tutkimuksia raportoitiin mahdollisista haittavaikutuksista. Tavallisimmat raportoidut haitat olivat väsymys ja pneumonia, vakavia haittavaikutuksia ei esiintynyt.
Toisessa meta-analyysissä «Yasiry Z, Shorvon SD. The relative effectiveness o...»2 tutkimukset tunnistettiin Medline- ja Embase-hakujen perusteella. Analysoitavaksi hyväksyttiin kahdeksan tutkimusta, joista kaksi oli prospektiivisia ei-vertailevia tutkimuksia, joissa levetirasetaamia annettiin 2. vaiheen lääkkeenä. Yhdessä prospektiivisessa tutkimuksessa levetirasetaamia annettiin 1. vaiheen lääkkeenä ja loput viisi olivat retrospektiivisiä potilassarjoja. Kaikkien kahdeksan tutkimusten perusteella tehdyn meta-analyysin mukaan hoitovaste saavutettiin 68,5 %:lla (95 % luottamusväli 56,2–78,7) potilaista.
Prospektiivisessa ei-vertailevassa tutkimuksessa «Atmaca MM, Orhan EK, Bebek N ym. Intravenous levet...»3 24 potilasta, joilla oli diatsepaamin annon jälkeen jatkuva pitkittynyt kohtaus tai status epilepticus, sai levetirasetaamia 1 000–4 000 mg/vrk. Kaikkiaan 11 potilaalla oli tajuttomuus-kouristuskohtauksena ilmenevä kohtaus. Kohtaukset loppuivat 23 potilaalla, kuitenkin näistä seitsemälle potilaalle annettiin muuta hoitoa (fenytoiinia tai potilas laitettiin anestesiaan). Hoitovasteen arvioinnin ajankohtaa suhteessa levetirasetaamin antoon ei kuvata. Levetirasetaamin antoon ei liittynyt vakavia haittoja.
Avoimessa, satunnaistetussa vertailevassa tutkimuksessa «Chakravarthi S, Goyal MK, Modi M ym. Levetiracetam...»4 44 potilasta, joilla oli vähintään 5 minuuttia kestänyt tajuttomuus-kouristuskohtaus, ja joilla kohtaus jatkui loratsepaamiannoksen jälkeen, satunnaistettiin saamaan laskimonsisäisesti (iv) levetirasetaamia (20 mg/kg kyllästysannoksena, n=22) tai fenytoiinia 20 mg/kg, n=22). Kyllästysannoksen jälkeen kumpaakin lääkettä jatkettiin ylläpitoannoksella (annosta ei ilmoiteta). Tutkimuksen pääarviointikriteeri oli kohtausten loppuminen 30 minuutin kuluessa kyllästysannoksen infuusion loppumisesta. Myös kohtausten uusiutuminen 24 tunnin kuluessa raportoitiin. Kohtaukset loppuivat 15 potilaalla (68 %) fenytoiiniryhmässä ja 13 potilaalla (59 %) levetirasetaamiryhmässä. Ero hoitovasteessa ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kohtaukset uusiutuivat 24 tunnin kuluessa yhdeksällä (41 %) levetirasetaamiryhmässä ja kuudella (27 %) fenytoiiniryhmässä (ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä). Haittavaikutusten yleisyydessä ei ollut eroa hoitoryhmien välillä.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: