Takaisin

Kävelymattotesti alaraajojen valtimotaudin diagnostiikassa

Näytönastekatsaukset
Maarit Venermo ja Mauri Lepäntalo
27.4.2010

Näytön aste: C

Kävelymattotestissä mitattavista muuttujista rasituksen jälkeinen ABI:n lasku on diagnostinen ja luotettavimmin toistettavissa alaraajojen valtimotaudin diagnostiikassa.

Peräkylä ym. «Peräkylä T, Tikkanen H, von Knorring J ym. Poor re...»1 tutkivat kävelymattorasituskokeen toistettavuutta katkokävelypotilailla prospektiivisessä tutkimuksessa, jossa 10 katkokävelyoireista potilasta suoritti kokeen tasaisella alustalla (testi 1), 12 asteen nousukulmassa (testi 2) tai alustalla, jonka nousukulmaa voitiin säätää (0–12 astetta) (testi 3) randomoidusti. Potilaat kävivät tutkimuksissa kolme kertaa viikon välein, ja jokaisella kerralla he suorittivat kaikki kolme testiä randomoidussa järjestyksessä leväten ennen kutakin testiä. Nilkka-olkavarsipainesuhde mitattiin levossa ja rasituksen jälkeen. Oireiden alkamiskohta, maksimaalinen kävelymatka ja metabolinen ekvivalentti olivat lopputulosmuuttujia.

Levossa ABI oli keskimäärin 0.68. 12 asteen nousukulmassa oireet alkoivat aikaisemmin ja maksimaalinen kävelymatka oli lyhyempi kuin tasaisella alustalla tai säädettävän nousukulman tasolla käveltäessä. Tasaisella alustalla kaikkien potilaiden maksimaalinen kävelymatka parani ensimmäisestä testikerrasta viimeiseen. 12 asteen nousukulmassa 8/10 potilaalla matka piteni testikertojen välillä, mutta testissä 3 vain 4 potilasta käveli viimeisellä kerralla enemmän kuin ensimmäisellä. Mitatuista parametreistä rasituksen jälkeinen ABI oli parhaiten toistettavissa. Yksilökohtainen variaatiokerroin liikunnan jälkeen mitatussa ABI:ssa oli keskimäärin 12 % testin 1 jälkeen, 9 % testin 2 jälkeen ja vain 9 % testin 3 jälkeen. Maksimaalisessa kävelymatkassa kyseiset arvot olivat 31 %, 29 % ja 16 %. Parhaiten toistettavissa ABI oli siis kokeessa, jossa alustan nousukulmaa säädettiin progressiivisesti. Katkokävelymatkan mittaaminen kävelymattorasituskokeella oli epätarkka ja huonosti toistettavissa. Siinäkin säädettävällä nousukulmalla tehty koe oli parhaiten toistettavissa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Laingin ym. tutkimuksessa «Laing SP, Greenhalgh RM. Standard exercise test to...»2 26 katkokävelyoireista potilasta kävelivät eri nopeuksilla ja eri pituisen ajan 10 asteen nousukulmassa muodostaen kolme ryhmää. Ennen kävelyä potilaat lepäsivät 10 minuuttia, minkä jälkeen heiltä mitattiin ABI makuulla. Rasituksen jälkeen potilailta mitattiin ABI minuutin välein, kunnes se oli lepotasolla. Sen jälkeen potilaat lepäsivät vielä 10 minuuttia, kunnes tekivät toisen testin.

Kaikki potilaat kävelivät ensimmäisessä testissä minuutin ajan 4 km/h. Ryhmä 1 käveli toisessa testissä minuutin ajan 6 km/h (n = 19). Toinen ryhmä käveli toisessa testissä 2 minuuttia 4 km/h (n = 17). Kolmannen ryhmän potilaat kävelivät (n = 10) toisessa testissä kaksi minuuttia 6 km/h.

Nilkka-olkavarsipainesuhteen lasku rasituksen jälkeen verrattuna lepoarvoon ennen rasitusta oli sama riippumatta kävelyajasta tai nopeudesta, mutta aika, joka kului nilkka-olkavarsipainesuhteen palautumiseen lepoarvoon rasituksen jälkeen, vaihteli niin, että palautuminen oli nopeampaa, kun rasituksen kesto oli lyhyempi ja nopeus pienempi: koko ryhmässä keskimääräinen nilkkapaine oli ennen ensimmäistä kävelyä 199 mmHg ja ennen toista kävelyä 116 mmHg (ns). 40 sekunnin rasituksen jälkeen paineet olivat 58 mmHg ja 55 mmHg vastaavasti (ns) ja 100 s rasituksen jälkeen 89 ja 70 vastaavasti (= 0.001). Toisessa ryhmässä ensimmäistä ja toista rasitusta edeltävät paineet olivat 121 ja 119 vastaavasti (ns), 40 s rasituksen jälkeen 58 ja 58 vastaavasti (ns) ja 100 s rasituksen jälkeen 106 ja 82 vastaavasti (p = 0.01). Kolmannessa ryhmässä ennen ensimmäistä ja toista rasitusta nilkkapaineet olivat 120 ja 117 vastaavasti (ns), 40 s rasituksesta 57 ja 56 vastaavasti (ns) ja 100 s rasituksen jälkeen 95 mmHg ja 63 mmHg vastaavasti (p = 0.01)

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Peräkylä T, Tikkanen H, von Knorring J ym. Poor reproducibility of exercise test in assessment of claudication. Clin Physiol 1998;18:187-93 «PMID: 9649906»PubMed
  2. Laing SP, Greenhalgh RM. Standard exercise test to assess peripheral arterial disease. Br Med J 1980;280:13-6 «PMID: 7357254»PubMed