Takaisin

Kestävyysliikunta ja lepoverenpaine

Näytönastekatsaukset
Katriina Kukkonen-Harjula
23.10.2015

Näytön aste: A

Kohtuukuormitteinen kestävyysliikuntaharjoittelu vähentää lepoverenpainetta keskimäärin 8/5 mmHg henkilöillä, joilla on kohonnut verenpaine. Liikuntaharjoittelun vaikutus normaalialueella olevaan lepoverenpaineeseen on vähäinen.

Meta-analyysissä  «Cornelissen VA, Smart NA. Exercise training for bl...»1 tarkasteltiin satunnaistetuissa kontrolloiduissa kokeissa kestävyysliikuntaa, jonka tavoitteena oli parantaa kestävyyskuntoa. Mukaan hyväksyttiin tutkittavat, jotka olivat normaalipaineisia tai hypertensiivejä mutta heillä ei saanut olla muita sairauksia (verenpainelääkkeet olivat sallittuja). Liikuntaharjoittelun piti kestää vähintään 4 viikkoa. Pääosan harjoittelusta piti olla kestävyystyyppistä; osassa tutkimuksia on yhdistettynä sekä kestävyys- että lihasvoimaharjoittelua. Systemaattisen kirjallisuushaun jälkeen hyväksymiskriteerit täyttäviä tutkimuksia löydettiin 60 kestävyysliikuntaa koskevaa ja 5 yhdistettyä kestävyys- ja lihavoimaharjoittelua koskevaa tutkimusta (yhteensä 119 tutkittavien ryhmää). 33 ryhmää oli normaalipaineisia, 58 ryhmää prehypertensiivejä ja 28 ryhmää oli hypertensiivejä, Mukaan otettujen tutkimusten laatu arvioitiin.

Harjoittelu kesti 4–52 viikkoa ja sen kuormittavuus oli 35–95 % maksimaalisesta hapenkulutuksesta (peak). Harjoittelumuotoina oli pääasiassa kävelyä, juoksua tai pyöräilyä.

Harjoittelun aiheuttamia verenpaineen muutoksia arvioitiin tilastollisesti laskemalla ns. muutoksen nettoero, joka saadaan vähentämällä vertailuryhmän (ei liikuntaa) verenpaineen muutos hoitokokeen (liikuntaharjoittelun) aikana liikuntaryhmän vastaavasta muutoksesta. Verenpaineen nettoero oli systolisen paineen osalta -3,5 mmHg (95 %:n luottamusväli, LV -4,6; -2,3) ja diastolisen paineen osalta -2,5 mmHg (LV -3,2; -1,7). Yhdistelmäharjoittelun (kestävyys- ja lihavoimaharjoittelua) nettoero systolisen paineen osalta ei ollut tilastollisesti merkitsevä (-1,4 mmHg; LV -4,2; +1,5), mutta diastolisen paineen osalta nettoero oli -2,2 mmHg (-3,9; -0,5). Harjoittelun vaikutus verenpaineeseen oli suurin hypertensiivien ryhmässä (systolisen paineen nettoero -8,3 mmHg; LV -10,7; -6,0 ja diastolisen -5,2 mmHg; LV -6,9; -3,4) verrattuna prehypertensiivien ryhmään (-4,3 mmHg (-7,7; -0,9)/-1,7 mmHg (-2,7; -0,7)) tai normaalipaineisten ryhmään (-0,8 mmHg (-2,2; +0,7)/-1,1 mmHg (-2,2; -0,07)). Muissa alaryhmäanalyyseissä mm. miehet saavuttivat jopa kaksi kertaa suuremman verenpaineen laskun kuin naiset.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit: «Cornelissen VA, Smart NA. Exercise training for bl...»1: Tähän tuoreeseen meta-analyysiin sisältyvät erilaiset harjoittelumuodot (kestävyysliikunta, dynaaminen lihasvoimaharjoittelu, isometrinen lihasharjoittelu ja erilaiset edellisten yhdistelmät), joten kaikkia yksityiskohtia kestävyysharjoittelusta ei ole esitetty valmiina taulukoissa, vaan se pitää etsiä liitteenä olevasta lisämateriaalista. Ko. tutkijaryhmä on kuitenkin vuosikymmenien ajan kerännyt omaa verenpainetta ja liikuntaa koskevaa julkaistua tutkimusmateriaalia, ja tässä meta-analyysissa on esitetty kattavin uusin tieto erilaisista harjoittelumuodoista, joiden vaikutusta verenpaineeseen on vertailtu.

Kumulatiivisen meta-analyysin perusteella kestävyysharjoittelun tulokset ovat olleet merkitseviä vuodesta 1985 lähtien systolisen paineen osalta ja vastaavasti vuodesta 1990 lähtien diastolisen paineen osalta.

Harjoitteluvaikutus lepoverenpaineeseen oli siis suurempi niillä, joilla oli kohonnut verenpaine, kuin normotensiiveillä, joilla diastolinen verenpaine voi hieman vähentyä (noin 1 mmHg). Verenpainemuutos voi ilmetä jo muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen eikä siihen välttämättä tarvita laihtumista.

Kirjallisuutta

  1. Cornelissen VA, Smart NA. Exercise training for blood pressure: a systematic review and meta-analysis. J Am Heart Assoc 2013;2:e004473 «PMID: 23525435»PubMed