Takaisin

CPAP-hoito ja uniapneaa sairastavan sydämen hitaat rytmihäiriöt

Näytönastekatsaukset
Tarja Saaresranta
28.10.2016

Näytön aste: C

Uniapnean CPAP-hoito estänee sydämen hitaiden rytmihäiriöiden uusiutumista.

Sydämen yöllisiä AV-katkoksia tutkittiin 2-kanavaisella pitkäaikais-EKG:llä 17 uniapneapotilaalla (16 miestä, 1 nainen), keski-ikä 50,7 vuotta, RDI (90 ± 36,1/h) «Becker H, Brandenburg U, Peter JH ym. Reversal of ...»1. AV-katkokset estyivät täysin 12:lla (70,6 %) ja vähenivät merkittävästi kolmella 17:stä uniapneapotilaasta 1 tai 2 yön CPAP-hoidon jälkeen.

CPAP-hoidon aikana AHI ja SaO2 normaalistuivat. AV-katkosten määrä väheni 1 575:stä 165:een (p < 0,001) ja 2 ne hävisivät kokonaan 4 viikon hoidon aikana. Kahdella AV-katkosten määrä lisääntyi CPAP-hoidon aikana aluksi, mutta toisella näistä hävisi 4 viikon hoidon aikana. 4 viikon hoidon jälkeen siis kahdella 17:stä esiintyi edelleen toistuvia AV-katkosten jaksoja huolimatta tehokkaasta CPAP-hoidosta.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Seurantatutkimus pienellä aineistolla, käytännössä vain miehiä. Vaikeaa uniapneaa sairastavia potilaita, joilla saatiin hyvä vaste AV-katkoksiin jo lyhyellä CPAP-hoidolla. Tutkimuksessa ei käy selville CPAP-hoidon toteutuminen käyttötuntien osalta.

CPAP-hoidon vaikutusta vaikeaa uniapneaa (keskimääräinen AHI 50) sairastavilla sydämen rytmihäiriöihin selvitettiin prospektiivisessa tutkimuksessa «Harbison J, O'Reilly P, McNicholas WT. Cardiac rhy...»2. 18 tunnin Holter-monitorointi tehtiin ennen CPAP-hoidon aloitusta ja 2–3 yön CPAP-hoidon jälkeen 45 uniapneapotilaalle. Sydämen rytmihäiriöitä todettiin 35 potilaalla (78 %), 8:lla (18 %) heistä kliinisesti merkittäviä (kammiotakykardia, kammiovärinä, peräkkäisiä kammiolisälyöntejä, tuore supraventrikulaarinen muu kuin sinustakykardia, asystole > 2 s, II tai IIIº AV-katkos). Kliinisesti merkittäviä rytmihäiriöitä esiintyi vain yöllä. Uniapnean vaikeusasteen ja rytmihäiriöiden vaikeusasteen välillä oli merkitsevä korrelaatio (p = 0,04, r = 0,301).

CPAP-hoidolla rytmihäiriöt hävisivät kaikilta muilta paitsi yhdeltä potilaalta, jolla oli vaikea aorttaläppävika.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Seurantatutkimus, jossa oli kohtalainen potilasmäärä. CPAP-hoidon toteuttaneiden potilaiden määrä ja CPAP-käyttötunnit ei käyneet tutkimuksesta ilmi. Tutkimuksen perusteella CPAP-hoito näyttäisi vaikuttavan hyödyllisesti yöllisten rytmihäiriöiden hoidossa vaikeassa uniapneassa. Satunnaistettu tutkimusasetelma suuremmalla potilasmäärällä olisi kuitenkin lisännyt tuloksen merkittävyyttä.

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Craig S, Pepperell JC, Kohler M ym. Continuous pos...»3 selvitettiin pulssitason vaihtelua ja rytmihäiriöiden esiintyvyyttä uniapneapotilailla. Potilaat satunnaistettiin saamaan CPAP-hoitoa hoitopaineella tai vertailuryhmässä CPAP-hoitoa subterapeuttisella paineella. Tutkimuskriteereinä olivat miessukupuoli, ikä 25–75 vuotta, ESS ≥ 10 sekä suppeassa unirekisteröinnissä OD4 ≥ 10. Tutkimusryhmässä oli 85 miestä, joilla oli keskivaikea tai vaikea uniapnea, keskiarvoinen (SD) ODI4 oli 41,2 (24,3). Terapeuttista CPAP-hoitoa saamaan satunnaistettiin 43 potilasta ja subterapeuttista 40 potilasta. Tutkimuksessa ei ollut sydäninfarktin sairastaneita eikä sydämen vajaatoimintapotilaita.

Potilaille tehtiin 24 tunnin EKG-rekisteröinti tutkimuksen alussa sekä 1 kuukauden kuluttua, ja niistä analysoitiin pulssitaso, bradyarytmiat ja sekä supraventrikulaariset että kammioperäiset rytmihäiriöt. Tutkimusryhmien vastaavuus oli hyvä, kun huomioitiin ikä, BMI, uniapnean vaikeusaste ja kardiovaskulaariset riskitekijät. CPAP-käyttö oli terapeuttisessa ryhmässä 4,6 tuntia/yö ja subterapeuttisessa 4,1 tuntia/yö.

Supraventrikulaarisia lisälyöntejä todettiin 95,5 %:lla potilaista ja kammioperäisiä lisälyöntejä 85,5 %:lla potilaista. Harvinaisempia olivat sinussolmukkeen tauot (42,2 %) ja bradyarytmiat (12 %). CPAP-hoito vähensi 24 tunnin keskiarvoista (SD) pulssitasoa 83,0 (11,5) arvoon 79,7 (9,8) (p < 0,002). Subterapeuttista CPAP-hoitoa saaneilla todettiin lievä, mutta ei-merkitsevä nousu pulssissa 79 (10,4) arvoon 79,9 (10,4) (p = 0,18).

CPAP-hoidon aikana ei todettu merkitsevää eroa rytmihäiriöiden määrässä, vaikka pulssitaso laski sopien vähentyneeseen sympaattiseen tonukseen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Uniapnean diagnostiikka tehtiin oksimetrian perusteella. Potilailla oli vaikea uniapnea ODI4-indeksin ja ESS-pisteiden perusteella. Molemmissa ryhmissä noin 25 % potilaista sairasti verenpainetautia ja noin 25 %:lla oli tutkimuksen aikana kardiovaskulaarisairauteen lääkitys. Tutkimuksessa ei myöskään ollut riskipotilaita (sydäninfarktin jälkitila, sydämen vajaatoiminta), mikä mahdollisesti vaikutti tulokseen. Tutkimukseen oli otettu vain miehiä.

Yleinen kommentti:

Uusia, merkittäviä näytönastetta muuttavia satunnaistettuja tutkimuksia tai systemaattisia katsauksia ei ole julkaistu. Aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa aineistot olivat pieniä. Tutkimusten tulokset näissä ovat kuitenkin samansuuntaisia.

Kirjallisuutta

  1. Becker H, Brandenburg U, Peter JH ym. Reversal of sinus arrest and atrioventricular conduction block in patients with sleep apnea during nasal continuous positive airway pressure. Am J Respir Crit Care Med 1995;151:215-8 «PMID: 7812557»PubMed
  2. Harbison J, O'Reilly P, McNicholas WT. Cardiac rhythm disturbances in the obstructive sleep apnea syndrome: effects of nasal continuous positive airway pressure therapy. Chest 2000;118:591-5 «PMID: 10988177»PubMed
  3. Craig S, Pepperell JC, Kohler M ym. Continuous positive airway pressure treatment for obstructive sleep apnoea reduces resting heart rate but does not affect dysrhythmias: a randomised controlled trial. J Sleep Res 2009;18:329-36 «PMID: 19549077»PubMed