Takaisin

Psykoosilääkkeet, aivoverenkiertohäiriöt ja kuolleisuus neuropsykiatrisista oireista kärsivillä muistisairauspotilailla

Näytönastekatsaukset
Hannu Koponen ja Risto Vataja
11.12.2023

Näytön aste: B

Psykoosilääkkeiden käyttöön vaikeista neuropsykiatrisista oireista kärsivillä iäkkäillä muistisairauspotilailla ilmeisesti liittyy aivoverenkiertohäiriöiden ja kuolleisuuden lisääntymisen riski.

Uusien neuroleptien tehoa ja turvallisuutta dementiapotilaiden harhaluuloisuuden, aggression ja levottomuuden hoidossa selvitettiin Schneiderin ym. meta-analyysissa «Schneider LS, Dagerman K, Insel PS. Efficacy and a...»1 kaikkiaan 15 (3 tutkimusta aripipratsolilla, 5 olantsapiinilla, 3 ketiapiinilla ja 4 risperidonilla) huhtikuun loppuun 2005 mennessä julkaistun satunnaistetun, kontrolloidun kaksoissokkoutetun tutkimuksen perusteella. Analyysiin otettiin mukaan myös julkaisemattomia ja kongresseissa esitettyjä tutkimuksia. Kaikkiaan 3 353 potilasta sai vaikuttavaa lääkettä (603 aripipratsolia, 1 184 olantsapiinia, 391 ketiapiinia, 1 175 risperidonia) ja 1 757 lumetta. 6 tutkimukseen otettiin mukaan Alzheimerin taudin lisäksi muitakin dementiapotilaita. Potilaiden keski-ikä oli 81,2 vuotta (SD 7,8 vuotta) ja 70 % potilaista oli naisia. MMSE:n keskiarvo oli 11,3 (vaihteluväli 5,4–21,5).

Tutkimusten laatu vaihteli: satunnaistaminen ja sokkoutusmenettely oli useimmissa tutkimuksissa heikosti esitetty. Metodien kuvaamisen tarkkuus ja toissijaisten vastemuuttujien raportointi oli hyvin vaihtelevaa. Vasteen kokoa (effect size) ei kyetty kaikissa tutkimuksissa laskemaan tutkimusten puutteellisen tuloksen raportoinnin vuoksi.

Edellä mainitun meta-analyysin perusteella aivoverenkiertohäiriöriski oli suurempi neurolepteja saaneilla (OR 2,13; 95 % luottamusväli 1,20−3,75, p = 0,009). Yksittäisistä lääkkeistä kuitenkin vain risperidonilla riski oli lisääntynyt (OR 3,43; 95 % luottamusväli 1,60−7,32, p = 0,001); 3,1 % risperidonia saaneista vs. 1,0 % lumetta saaneista.

Kuolemantapauksia sattui neurolepteja saaneilla lumetta enemmän (OR 1,54; 95 % luottamusväli 1,06−2,23; p = 0,02), mutta minkään yksittäisen lääkkeen kohdalla kuoleman riski ei ollut lumetta suurempi.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yhdysvaltain lääkintäviranomainen on 17 dementiaan liittyvän psykoosin lumekontrolloidun hoitotutkimuksen (aktiiveina lääkkeinä käytettiin aripipratsolia, olantsapiinia, ketiapiinia tai risperidonia; potilaita yhteensä 5 016) meta-analyysissa «U.S. Food and Drug Administration. Postmarket Drug...»2, «http://www.fda.gov/Drugs/DrugSafety/PostmarketDrugSafetyInformationforPatientsandProviders/default.htm»1 todennut toisen polven psykoosilääkkeiden käyttöön liittyvän 4,5 %:n kuolleisuuden, lumeryhmässä kuolleisuus oli 2,6 %. Meta-analyysissa ei tullut esille erityistä kuolleisuutta selittävää syytä tai mekanismia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Maust ja työtoverit selvittivät retrospektiivisessä tapaus-verrokkitutkimuksessaan «Maust DT, Kim HM, Seyfried LS ym. Antipsychotics, ...»3 psykoosilääkkeiden, valproaatin ja masennuslääkkeiden käyttöön liittyvää kuolleisuuden lisääntymistä neuropsykiatrisista oireista kärsivillä muistisairauspotilailla. Tutkimus suoritettiin yhdysvaltalaisessa Veterans Administration -hoitojärjestelmässä vuosina 1998–2009. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 90 786 yli 65-vuotiasta dementiadiagnoosin saanutta potilasta, joista 46 008:lle aloitettiin psykoosilääke (haloperidoli, olantsapiini, ketiapiini tai risperidoni), valproaatti tai masennuslääke neuropsykiatristen oireiden takia. Tutkimuksesta suljettiin pois ne potilaat, joilla valproaatin aloitussyy oli epilepsia.

Tutkimuksessa tarkasteltiin jonkin edellä mainitun lääkkeen käytön aloittamista seurannutta kuolleisuutta ensimmäisten 180 hoitovuorokauden aikana. Adjustoinnissa otettiin huomioon ikä, rotu, sukupuoli, dementian kesto, deliriumin esiintyminen, sairaalahoidon tai hoitokotisijoituksen kesto ennen tutkimukseen mukaantuloa sekä hoitolaitoksen tiedot (sijainti, koko), ja kuolleisuutta verrattiin masennuslääkehoidon aloittaneiden potilaiden kuolleisuuteen. Tutkimuksen toisessa osassa selvitettiin lisäksi olantsapiini-, ketiapiini- tai risperidonilääkityksen aloittaneiden potilaiden kuolleisuuden absoluuttista muutosta. Annosvaikutusta tutkittaessa lääkeannokset jaettiin 3 osaan: matala annos haloperidoli-ekvivalenteissa alle 1,5 mg, keskisuuri 1,5–3 mg ja korkea yli 3 mg haloperidolia tai vastaava annos muuta psykoosilääkettä/vrk.

Verrattuna kaltaistettuihin lääkehoitoa käyttämättömiin potilaisiin haloperidolia saaneiden potilaiden kuolleisuusriskin lisääntyminen oli suurin (3,8 %; 95 % luottamusväli 1,0–6,6 %, p < 0,01; NNH 26; 95 % luottamusväli 15–99), seuravaksi suurin riski oli risperidonia saaneilla potilailla (3,7 %; 95 % luottamusväli 2,2–5,3 %; p < 0,01; NNH 27; 95 % luottamusväli 19–46). Olantsapiinia saaneiden potilaiden riski oli 2,5 % (95 % luottamusväli 0,3–4,7; p = 0,02) ja NNH-luku 40 (95 % luottamusväli 21–312), ketiapiinilla riskilisä oli 2,0 % (95 % luottamusväli 0,7–3,3 %; p < 0,01) ja NNH 50 (95 % luottamusväli 30–150). Verrattuna masennuslääkettä saaneisiin potilaisiin kuolleisuusriski vaihteli haloperidolia saaneiden 12,3 %:sta (95 % luottamusväli 8,6–16,0 %; NNH 8; 95 % luottamusväli 6–12) ketiapiinia saaneiden 3,2 %:iin (95 % luottamusväli 1,6–4,9; NNH 31; 95 % luottamusväli 21–62). Psykoosilääkeryhmässä kuolleisuuden lisääntymisellä oli yhteys annoksen kokoon: kuolleisuus oli 3,5 % suurempi korkeaa lääkeannosta saaneiden ryhmässä (95 % luottamusväli 0,5–6,5 %; p = 0,02). Verrattuna suoraan ketiapiiniin annosriippuvainen kuolleisuusriski oli suurempi risperidonilla (1,7 %; 95 % luottamusväli 0,6–2,8; p = 0,03) ja olantsapiinilla (1,5 %; 95 % luottamusväli 0,02–3,0 %; p = 0,47). Valproaattia saaneiden kuolleisuusriski oli 4,1 % (95 % luottamusväli -1,0–9,2, NNH:ta ei määritetty) ja masennuslääkeryhmässä 0,6 % (95 % luottamusväli 0,3–0,9; NNH 166; 95 % luottamusväli 107–362).

Tutkijoiden mukaan psykoosilääkkeiden käyttöön liittyvä kuolleisuuden lisäys voi olla aiempia havaintoja «Schneider LS, Dagerman K, Insel PS. Efficacy and a...»1 suurempi. Tutkimusasetelmasta johtuen potilaita ei satunnaistettu eri hoitoryhmiin, ja osa kuolleisuuseroista voi tutkijoiden mukaan liittyä eroihin oireiston vaikeusasteessa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen
  • Kommentti: Tutkimuksessa oli tutkimusasetelmaan liittyviä rajoitteita, koska lääkehoidon aloittamisen aikana eri lääkeryhmissä neuropsykiatristen oireiden vaikeusaste on voinut olla erilainen. Tätä pystyttiin arvioimaan vain epäsuorasti. Kuitenkin tutkimuksessa todettu kuolleisuuden lisääntyminen psykoosilääkeannoksen kasvaessa tulisi ottaa huomioon psykoosilääkehoidon suunnittelussa.

Ballardin ja työtovereiden tutkimuksessa «Ballard C, Hanney ML, Theodoulou M ym. The dementi...»4 128 alun perin 165:sta Alzheimerin tautia sairastavasta ja neuropsykiatrisista oireista kärsivästä potilaasta satunnaistettiin joko jatkamaan neuropsykiatrisiin oireisiin kohdennettua psykoosilääkettä (tioridatsiini, klooripromatsiini, haloperidoli 26 %:lla, trifluoperatsiini tai risperidoni 67 %:lla) tai siirtymään lumelääkkeen käyttöön. Edellä mainittu psykoosilääkehoito oli kestänyt vähintään 3 kuukautta ennen satunnaistamista. Tutkimuksen päätulosmuuttuja oli 12 kuukauden kuolleisuus.

12 kuukauden kuluttua lääkehoitoa jatkaneiden potilaiden ryhmässä oli elossa 70 % (95 % luottamusväli 58–80 %) ja lumeelle siirtyneiden ryhmässä 77 % (95 % luottamusväli 64–85 %). Tutkimuksen tänä aikana keskeyttäneitä oli kummassakin ryhmässä yhtä paljon (6 osallistujaa). Eloonjäämisero oli Kaplan–Mayers-analyysissä merkittävä (p = 0,02). Puhelinseurannan perusteella 24 kuukauden kuluttua tutkimuksen alusta elossa oli lääkeryhmässä 46 % ja lumeryhmässä 71 %. 36 kuukauden kuluttua lääkeryhmässä oli elossa 30 % ja lumeryhmässä 59 %. Kuolintodistus saatiin 78 %:lta kuolleista (59/76 vainajaa), joiden mukaan vaskulaariset kuolemat olivat yleisempiä lumeryhmässä, eikä psykoosilääkettä jatkaneiden potilaiden ryhmässä todettu lisääntynyttä aivoverenkiertohäiriöiden määrää.

Tutkijoiden johtopäätösten mukaan psykoosilääkkeillä on oma tärkeä ja rajattu sijansa Alzheimerin tautia sairastavien potilaiden hoidossa, mutta tarpeetonta tai tarpeettoman pitkää psykoosilääkehoitoa tulee välttää.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yunusa ja työtoverit tarkastelivat verkostometa-analyysissa «Yunusa I, Alsumali A, Garba AE ym. Assessment of R...»5 psykoosilääkkeiden tehoa ja turvallisuutta muistisairauksiin liittyvien neuropsykiatristen oireiden hoidossa. Analyysi perustui toukokuuhun 2018 ulottuneeseen tietokantahakuun (PubMed, EMBASE, PsycInfo, Cochrane), ja mukaan otettiin RCT-tutkimukset, jossa uutta psykoosilääkettä verrattiin toiseen uuteen psykoosilääkkeeseen tai lumeeseen. Pääasiallinen tehon tulosmuuttuja oli NPI, toissijaiset muuttujat olivat BPRS ja CMAI. Pääasialliset haittatapahtumat olivat kuolema ja aivoverenkiertohäiriö, toissijaiset muuttujat ekstrapyramidaalioireet, uneliaisuus, kaatumiset, murtumat ja virtsatieinfektiot. Verkostometa-analyysiin tuli mukaan 17 tutkimusta ja 5 373 potilasta, joiden keski-ikä oli 80,8 vuotta (alaikäraja 65 vuotta), ja joista 69,8 % oli naisia. Tutkittava lääke oli ketiapiini tai risperidoni 7 tutkimuksessa, olantsapiini 4 tutkimuksessa ja aripipratsoli 3 tutkimuksessa. Tutkimusten kohteena olleet muistisairaudet olivat Alzheimerin tauti, verisuoniperäinen dementia, Lewyn kappale dementia tai sekamuotoinen dementia. Pääosa tutkimuksista oli tehty iäkkäillä hoivakotiasukkailla.

Aripipratsoli oli lumetta tehokkaampi NPI-mitattujen oireiden vähentäjänä (SMD -0,17; 95 % luottamusväli -0,31 – -0,02), samoin oireet vähenivät BPRS-asteikolla (SMD -0,20; 95 % luottamusväli -0,35 – -0,05) ja CMAI-asteikolla (SMD -0,30; 95 % luottamusväli -0,55 – 0,05). Ketiapiini vähensi BPRS-asteikkopisteitä lumeeseen verrattuna (SMD -0,24; 95 % luottamusväli -0,46 – -0,01), samoin risperidoni vähensi merkittävästi CMAI-pisteitä (SMD -0,26; 95 % luottamusväli -0,37 – -0,15).

Olantsapiinin, ketiapiinin tai risperidonin teho NPI-pisteiden vähenemisen suhteen ei eronnut lumeesta. BPRS-asteikolla vaste olantsapiinille tai risperidonille ei poikennut lumeesta, CMAI-asteikolla vaste olantsapiinille tai ketiapiinille ei poikennut lumeesta.

Edellä mainittujen psykoosilääkkeiden välillä ei ollut eroja tehossa, kuolleisuudessa tai aivoverenkiertohäiriöiden määrässä. Psykoosilääkehoidon aikainen kuolleisuus ei myöskään poikennut lumeryhmän kuolleisuudesta. Lumeeseen verrattuna risperidonilla (OR 3,85; 95 % luottamusväli 1,55–9,55) ja olantsapiinilla (OR 4,28; 95 % luottamusväli 1,26–14,65) esiintyi enemmän aivoverenkiertohäiriöitä, sen sijaan aripipratsolilla tai ketiapiinilla aivoverenkiertohäiriöiden riski ei poikennut lumeesta.

Ekstrapyramidaalioireiden riski oli merkittävä risperidonilla (OR 2,33; 95 % luottamusväli 1,56–3,18), sen sijaan olantsapiini, aripipratsoli tai ketiapiini eivät poikenneet lumeesta. Riski uneliaisuuden esiintymiselle oli lumetta suurempi kaikilla edellä mainituilla valmisteilla verrattuna lumeeseen. Kaatuilun, murtumien tai vammojen riski oli pienin risperidonilla (OR 0,79; 95 % luottamusväli 0,64–0,98), muut valmisteet eivät poikenneet toisistaan tai lumeesta. Virtsainkontinenssin tai virtsatieinfektion riski oli korkein ketiapiinilla (OR 2,11; 95 % luottamusväli 1,05–4,6), muut valmisteet eivät poikenneet lumeesta.

Tutkijoiden mukaan neuropsykiatristen oireiden hoitoon ei ole turvallista vaihtoehtoa, mutta aripipratsoli voi olla tehokkain ja turvallisin edellä mainituista vaihtoehdoista ja olantsapiini vähiten tehokas ja turvallinen, mutta eroja tulee tulkita varovasti.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yunusa ja työtoverit tarkastelivat systemoidussa katsauksessaan «Yunusa I, Rashid N, Abler V ym. Comparative Effica...»6 psykoosilääkkeiden tehoa ja turvallisuutta muistisairauksiin liittyvien psykoosioireiden hoidossa. Katsaus perustui maaliskuuhun 2021 ulottuneeseen tietokantahakuun (PubMed, EMBASE, PsycInfo, Cochrane) ja katsaukseen mukaan otetut tutkimukset olivat RCT-tutkimuksia (39 kpl), avoimia tutkimuksia (10 kpl) tai havainnoivia tutkimuksia (2 kpl), joiden kesto vaihteli 4:sta 52 viikkoon ja tutkimuspotilaiden määrät 10:sta 4 499 potilaaseen. Tutkimuksista 21 oli lumekontrolloituja ja 21 tutkimuksessa oli aktiivi verrokkilääke. Tutkimusten kohteena olleet muistisairaudet olivat Alzheimerin tauti, Parkinsonin tautiin liittyvä dementia, verisuoniperäinen dementia, Lewyn kappale -dementia, frontotemporaalidementia tai sekamuotoinen dementia. Tutkimuksissa tarkasteltiin tehoa eri muistisairauksien psykoosioireisiin, kuten aistiharhoihin, harha-ajatuksiin, agitaatioon ja aggressioon. Käytettyjä mittareita olivat Behave-AD, BPRS ja NPI. Tutkittava lääke oli 30 tutkimuksessa risperidoni, 14 tutkimuksessa ketiapiini, 10 tutkimuksessa olantsapiini ja 3 tutkimuksessa aripipratsoli. Brekspipratsoli ja tsiprasidoni olivat tutkittavina valmisteina kumpikin 1 tutkimuksessa. Aktiivina verrokkina käytettiin toista uutta psykoosilääkettä, haloperidolia, rivastigmiinia, galantamiinia, sitalopraamia tai essitalopraamia taikka promatsiinia.

Katsaukseen tuli mukaan 51 tutkimusta, joihin osallistui yhteensä 13 334 potilasta, joiden keski-ikä oli 79,4 vuotta. Psykoosilääkkeistä risperidoni, olantsapiini, ketiapiini ja aripipratsoli vähensivät muistisairauksiin liittyviä psykoosioireita. Uneliaisuus (somnolenssi) oli tavallisin kaikilla psykoosilääkkeillä raportoitu haittaoire, kun taas painonnousu ja tardiivi dyskinesia olivat tavallisempia olantsapiinilla ja risperidonilla. Psykoosilääkkeiden käyttöön liittyi kaatuilua, kognitiivisten toimintojen heikkenemistä, aivoverenkiertohäiriöitä ja kuolleisuutta. Hoito aripipratsolilla ja olantsapiinilla keskeytyi muita psykoosilääkkeitä harvemmin tehon puutteen vuoksi, olantsapiinihoito keskeytyi useammin haittaoireiden vuoksi. Julkaisussa ei raportoida lukuarvoja haittaoireiden esiintymiselle tai keskeytyksen määrille (ei tekstissä eikä sähköisessä liiteaineistossa).

Kirjoittajien mukaan psykoosilääkkeiden käyttö vähensi muistisairauksiin liittyviä psykoosioireita, mutta niiden käyttöön liittyi myös merkittäviä haittaoireita, joten uusia hoitomuotoja tarvitaan muistisairauksiin liittyvien psykoosioireiden hoitoon.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Cochrane-katsauksessaan Muhlbauer ja työtoverit «Mühlbauer V, Möhler R, Dichter MN ym. Antipsychoti...»7 tarkastelivat psykoosilääkkeiden tehoa ja turvallisuutta Alzheimerin tautiin, vaskulaariseen tai sekamuotoiseen dementiaan liittyvien agitaatio- ja psykoosioireiden hoidossa. Tutkimuksen tietokantahaku ulottui tammikuuhun 2021. Katsaukseen otettiin mukaan lumekontrolloidut RCT-tutkimukset, joista kriteerit täyttäviä tutkimuksia oli 24 kappaletta. Ensisijaiset tulosmuuttujat olivat agitaatio- ja psykoosiopireiden lievittyminen ja haittaoireita saaneiden potilaiden määrät. 6 tutkimuksessa tutkittiin tavanomaisia psykoosilääkkeitä ja 20 tutkimuksessa uudempia psykoosilääkkeitä. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 6 090 potilasta (12–652 potilasta per tutkimus), jotka saattoivat olla avo- tai laitoshoidossa.

Tutkijoiden mukaan tavanomaiset psykoosilääkkeet (esim. haloperidoli) vähensivät lumeeseen verrattuna psykoosioireita (SMD -0,29; 95 % luottamusväli -0,55 – -0,03), sen sijaan vaikutus agitaatioon oli epävarma (SMD -0,36; 95 % luottamusväli -0,57 – -0,14). Tavanomaiset psykoosilääkkeet lisäsivät uneliaisuutta (RR 2,62; 95 % luottamusväli 1,51–4,56) ja ekstrapyramidaalioireita (RR 2,26; 95 % luottamusväli 1,58–3,23). Tavanomaisten psykoosilääkkeiden käyttöön liittyi lisääntynyt kuolleisuus (RR 1,46; 95 % luottamusväli 0,54–4,00), mutta löydös oli kirjoittajien mielestä epävarma.

Uudemmat psykoosilääkkeet (risperidoni, olantsapiini, aripipratsoli ja ketiapiini) vähensivät agitaatiota (SMD -0,21; 95 % luottamusväli -0,30 – -0,12), mutta vaikutus psykoosioireisiin oli vähäinen (SMD -0,11; 95 % luottamusväli -0,18 – -0,03), Uudemmat psykoosilääkkeet lisäsivät uneliaisuutta (RR 1,93; 95 % luottamusväli 1,57–2,39) ja kirjoittajien mielestä todennäköisesti myös hieman ekstrapyramidaalioireita (RR 1,39; 95 % luottamusväli 1,14–1,68). Niiden käyttöön liittyi myös lisääntynyt kuolemanvaara (RR 1,36; 95 % luottamusväli 0,90–2,05).

Kirjoittajien mukaan tavanomaiset psykoosilääkkeet vähensivät agitaatiota ja myös hieman psykoosioireita. Uudemmat psykoosilääkkeet vähensivät jossain määrin agitaatiota, mutta niiden vaikutus psykoosioireisiin oli vähäinen. Kummankin lääkeryhmän käyttöön liittyi uneliaisuutta ja muita haittaoireita.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysissaan Yeh ja työtoverit «Yeh TC, Tzeng NS, Li JC ym. Mortality Risk of Atyp...»8 tarkastelivat erityisesti muistisairauksien neuropsykiatristen oireiden uudemmilla psykoosilääkkeillä tapahtuvaan hoitoon liittyvää kuolleisuutta. Tutkimus perustui maaliskuun 2018 loppuun ulottuneeseen kirjallisuushakuun, jonka perusteella 15 lumekontrolloitua RCT-tutkimusta otettiin mukaan meta-analyysiin. Tutkimusten kesto vaihteli välillä 6–26 viikkoa, ja potilaiden MMSE-pisteet olivat 5,2–18,2. Useimmissa tutkimuksissa käytettiin joustavaa annostelua: 2–15 mg aripipratsolia, 1–10 mg olantsapiinia, 25–300 mg ketiapiinia ja 0,5–4 mg risperidonia vuorokaudessa. Tutkimukset oli tehty vuosina 1995–2008. Tutkimuksiin osallistui kaikkiaan 4 433 potilasta, joista lumeryhmässä potilaita oli 1 616 (joista kuoli 38 eli 2,4 %) ja psykoosilääkeryhmässä yhteensä 2 817 (joista kuoli 109 eli 3,9 %). Tutkimusten kesto vaihteli välillä 4–26 viikkoa ja potilaiden keski-ikä välillä 76–83 vuotta.

Lumeeseen verrattuna hoito uudemmilla psykoosilääkkeillä saattoi lisätä kuolleisuutta (OR 1,53; 95 % luottamusväli 1,02–2,29). Alaryhmäanalyysissa riski oli korkein olantsapiinilla (OR 1,91; p = 0,232), sitten ketiapiinilla (OR 1,66), aripipratsolilla (OR 1,64) ja risperidonilla (OR 1,35), joskaan ryhmien väliset erot eivät olleet merkitseviä. Metaregressioanalyysin mukaan annos, tutkimuksen kesto tai kognitiivinen tila eivät olleet yhteydessä kuolleisuuteen.

Tutkijoiden mukaan uudempien psykoosilääkkeiden käyttöön liittyi lisääntynyt kuolemanvaara, joskin lääke-muistisairaus-interaktio saattaa myös vaikuttaa tulokseen. Vaikeista neurokognitiivisista oireista kärsivät potilaat voivat hyötyä uudemmista psykoosilääkkeistä, kun hoito toteutetaan riittävän tiiviissä seurannassa ja lääkeannos sovitetaan yksilöllisesti.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

Euroopan lääkeviraston (EMEA) ihmislääkekomitean (CHMP) raportissa «European Medicines Agency. CHMP assessment report ...»9, «https://www.ema.europa.eu/en/documents/report/chmp-assessment-report-conventional-antipsychotics-procedure-under-article-53-regulation-ec-no-726/2004_en.pdf»2 todetaan 1,6–1,7-kertaisen ylikuolevuuden olevan psykoosilääkkeiden luokkaominaisuuden ja esiintyvän sekä tavanomaisia että toisen polven psykoosilääkkeitä käytettäessä. CHMP on hyväksynyt suun kautta otettavan risperidonin kohtalaiseen tai vaikeaan Alzheimerin tautiin liittyvien pitkäkestoisten aggressioiden lyhytkestoiseen, korkeintaan 6 viikkoa kestävään hoitoon.

Edellä mainittuihin tutkimuksiin osallistuneet potilaat olivat usein hyvin iäkkäitä, pääosin hoivakodeissa asuvia henkilöitä, ja heillä oli usein myös muita pitkäaikaissairauksia, joka selittää tulosten vaihtelua tutkimuksesta toiseen.

Kirjallisuutta

  1. Schneider LS, Dagerman K, Insel PS. Efficacy and adverse effects of atypical antipsychotics for dementia: meta-analysis of randomized, placebo-controlled trials. Am J Geriatr Psychiatry 2006;14:191-210 «PMID: 16505124»PubMed
  2. U.S. Food and Drug Administration. Postmarket Drug Safety Information for Patients and Providers «http://www.fda.gov/Drugs/DrugSafety/PostmarketDrugSafetyInformationforPatientsandProviders/default.htm»1
  3. Maust DT, Kim HM, Seyfried LS ym. Antipsychotics, other psychotropics, and the risk of death in patients with dementia: number needed to harm. JAMA Psychiatry 2015;72:438-45 «PMID: 25786075»PubMed
  4. Ballard C, Hanney ML, Theodoulou M ym. The dementia antipsychotic withdrawal trial (DART-AD): long-term follow-up of a randomised placebo-controlled trial. Lancet Neurol 2009;8:151-7 «PMID: 19138567»PubMed
  5. Yunusa I, Alsumali A, Garba AE ym. Assessment of Reported Comparative Effectiveness and Safety of Atypical Antipsychotics in the Treatment of Behavioral and Psychological Symptoms of Dementia: A Network Meta-analysis. JAMA Netw Open 2019;2:e190828 «PMID: 30901041»PubMed
  6. Yunusa I, Rashid N, Abler V ym. Comparative Efficacy, Safety, Tolerability, and Effectiveness of Antipsychotics in The Treatment of Dementia-Related Psychosis (DRP): A Systematic Literature Review. J Prev Alzheimers Dis 2021;8:520-533 «PMID: 34585228»PubMed
  7. Mühlbauer V, Möhler R, Dichter MN ym. Antipsychotics for agitation and psychosis in people with Alzheimer's disease and vascular dementia. Cochrane Database Syst Rev 2021;12:CD013304 «PMID: 34918337»PubMed
  8. Yeh TC, Tzeng NS, Li JC ym. Mortality Risk of Atypical Antipsychotics for Behavioral and Psychological Symptoms of Dementia: A Meta-Analysis, Meta-Regression, and Trial Sequential Analysis of Randomized Controlled Trials. J Clin Psychopharmacol 2019;39:472-478 «PMID: 31433335»PubMed
  9. European Medicines Agency. CHMP assessment report on conventional antipsychotics. EMEA/CHMP/590557/2008 «https://www.ema.europa.eu/en/documents/report/chmp-assessment-report-conventional-antipsychotics-procedure-under-article-53-regulation-ec-no-726/2004_en.pdf»2