Painoindeksi lihavuuden mittarina
Näytönastekatsaukset
Mikael Fogelholm
3.3.2020
Painoindeksi ilmeisesti arvioi kehon rasvakudoksen määrän yleisemmin liian pieneksi
kuin liian suureksi. Painoindeksi on siis spesifi, mutta ei kovin sensitiivinen liiallisen
rasvan määrän osoitin.
Okorudun ym. «Okorodudu DO, Jumean MF, Montori VM ym. Diagnostic...»1meta-analyysissä tutkittiin painoindeksin (BMI) kykyä erottaa henkilöt, joilla on
kehossaan liikaa rasvaa (arvioituna jollain kehon koostumuksen arviointimenetelmällä).
Analyysiin valikoitui 25 tutkimusta, joissa oli yhteensä 31 968 tutkittavaa. Yleisimmin
käytetyt BMI:n raja-arvot (25 ja 30) osoittivat yhdistettynä sensitiivisyyttä 0,50
(95 % luottamusväli 0,43–0,57) ja spesifisyyttä 0,90 (0,86–0,94).
Tämä tarkoittaa sitä, että noin puolet niistä henkilöistä, joilla on liikaa rasvaa
kehossaan, ei BMI:n avulla tule luokitelluksi liikapainoisiksi tai lihaviksi. Toisaalta
niistä henkilöistä, joilla oikeasti on liikaa rasvaa kehossaan, vain 10 % ei havaita
painoindeksiä käyttämällä.
- Tutkimuksen laatu: tasokas
- Sovellettavuus: hyvä
- Kommentti: Tämä meta-analyysi osittain kumoa sen oletuksen, että käyttämällä painoindeksiä lihavuutta
pikemminkin liioitellaan kuin vähätellään. Tulosten mukaan näyttäisi siis oleva päinvastoin:
etenkin juuri painoindeksin rajojen 25 ja 30 alapuolella on runsaasti henkilöitä,
joilla on pieni lihasmassa, ja siksi painoindeksin antamaa ennustetta suurempi rasvamäärä
kehossa. Käyttämällä vyötärön ympärysmittausta nämä henkilöt voidaan kuitenkin melko
helposti tunnistaa.
Kirjallisuutta
- Okorodudu DO, Jumean MF, Montori VM ym. Diagnostic performance of body mass index
to identify obesity as defined by body adiposity: a systematic review and meta-analysis.
Int J Obes (Lond) 2010;34:791-9 «PMID: 20125098»PubMed
Artikkelin tunnus: nak07452
© 2024 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim