Meta-analyysissä «Elgendy IY, Elgendy AY, Mahmoud AN, ym. Intravenou...»1, johon sisältyi 4 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta (Early-BAMI, BEAT-AMI, METOCARD-CNIC ja Hanada ym.) ja yhteensä 1149 potilasta, verrattiin PCI-hoidetuilla STEMI-potilailla varhaista rutiininomaista suonensisäistä beetasalpausta lumeeseen/normaaliin hoitoon. Potilaiden Killip-luokka oli I tai II.
Interventio: Kahdessa tutkimuksessa annettiin metoprololia 5 mg x 2–3 i.v. aloitettuna ennen PCI:tä, yhdessä tutkimuksessa esmololia 60 minuuttia PCI:n jälkeen tavoitteena syke 60/min ja yhdessä tutkimuksessa landiololia heti PCI:n jälkeen infuusiona 3 µg/kg/min 24 tunnin ajan.
Tulokset: Suonensisäinen beetasalpaus vähensi sairaalahoidon aikaisten kammioperäisten rytmihäiriöiden riskiä (RR 0,42, 95 % luottamusväli 0,26–0,69, p = 0,001). Hoidolla ei ollut merkittävää vaikutusta kardiogeenisen sokin riskiin (RR 0,78, 95 % luottamusväli 0,31–1,97, p = 0,61), bradykardioihin (RR 1,54, 95 % luottamusväli 0,35–6,81, p = 0,57), uusiin sydäninfarkteihin sairaalahoidon aikana (RR 1,13, 95 % luottamusväli 0,28–4,50, p = 0,86), kokonaiskuolleisuuteen sairaalassa (RR 0,71, 95 % luottamusväli 0,19–3,17, p = 0,72) tai kardiovaskulaarisiin kuolemiin sairaalahoidon aikana (RR 0,93, 95 % luottamusväli 0,35–2,48, p = 0,88).
Beetasalpaajaryhmässä oli trendi pienentyneeseen riskiin joutua jatkossa sairaalahoitoon sydämen vajaatoiminnan takia (RR 0,32, 95 % luottamusväli 0,10–1,05, p = 0,06).
Toisessa meta-analyysissä «Hoedemaker NP, Roolvink V, de Winter RJ, ym. Early...»2, johon sisältyivät samat satunnaistetut työt (n = 1150) kuin edelliseen meta-analyysiin, selvitettiin varhaisen suonensisäisen beetasalpauksen vaikutusta yhden vuoden kuolleisuuteen ja uusiin sydäninfarkteihin vuoden aikana PCI-hoidetuilla STEMI-potilailla.
Interventio: Kahdessa tutkimuksessa annettiin metoprololia 5 mg x 2–3 i.v. aloitettuna ennen PCI:tä, yhdessä tutkimuksessa esmololia 60 minuuttia PCI:n jälkeen tavoitteena syke 60/min ja 1 tutkimuksessa landiololia heti PCI:n jälkeen infuusiona 3 µg/kg/min 24 tunnin ajan.
Tulokset: Vuoden kuolleisuudessa tai uusintainfarkteissa ei todettu eroja beetasalpaajaryhmässä (4,2 %) verrattuna lumeryhmään (4,4 %) (RR 0,96, 95 % luottamusväli 0,53–1,75). Ryhmien välillä ei todettu merkittäviä eroja sydänmerkkiaineiden pitoisuuksissa eikä kuukauden kuluttua arvioidussa vasemman kammion toiminnassa (LVEF).
Sen sijaan 6 kuukauden kuluttua mitattu LVEF oli tilastollisesti parempi beetasalpaajaryhmässä 52,8 % verrattuna lumeryhmään 50,0 % (p = 0,03). Ryhmien välillä ei ollut eroja sairaalahoidon aikana kardiogeenisen sokin, kammiotakykardioiden eikä oireisten bradykardioiden esiintymisessä.
Satunnaistetussa kontrolloidussa monikeskustutkimuksessa (REDUCE-AMI) «Yndigegn T, Lindahl B, Mars K, ym. Beta-Blockers a...»3 tutkittiin sydäninfarktin sairastaneita potilaita (n = 5 020), joille oli tehty sepelvaltimoiden varjoainekuvaus ja joiden ejektiofraktio oli vähintään 50 %, ja pitkäaikaisen beetasalpaajahoidon ennustehyötyä.
Interventio: Potilaat jaettiin kahteen ryhmään joko saamaan pitkäaikaishoitoa beetasalpaajalla (metoprololi tai bisoprololi) tai ei lainkaan beetasalpaajahoitoa 1–7 vuorokauden kuluessa sydäninfarktin sairastamisesta. «Yndigegn T, Lindahl B, Mars K, ym. Beta-Blockers a...»3
Tulokset: Kolmen ja puolen vuoden seuranta-aikana beetasalpaajahoito ei vähentänyt kuoleman tai uuden sydäninfarktin esiintyvyyttä verrokkiryhmään nähden (7,9 % vs. 8,3 %, vaarasuhde 0,96; 95 % luottamusväli 0,79–1,16).
Ryhmien välillä ei ollut eroja myöskään toissijaisten päätetapahtumien, kuten kokonaiskuoleman (3,9 % vs. 4,1 %), sydän- ja verisuonitaudeista aiheutuvan kuoleman (1,5 % vs. 1,3 %), uuden sydäninfarktin (4,5 % vs. 4,7 %), eteisvärinän (1,1 % vs. 1,4 %), sydämen vajaatoiminnan (0,8 % vs. 0,9 %) eikä haittatapahtumien (bradykardia, AV-katkos, hypotensio, synkopee, tahdistimen asetus; 3,4 % vs. 3,2 %) vuoksi sairaalaan joutumisen esiintyvyydessä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että varhaisen beetasalpaajalääkityksen liittäminen STEMIn tai NSTEMIn nykyaikaiseen hoitoon ei ilmeisesti paranna potilaan ennustetta. Varhainen suonensisäinen beetasalpaus vaikuttaa olevan turvallista, mikäli potilaalla ei ole akuuttia sydämen vajaatoimintaa (tutkimuksissa vain Killip I ja II). Beetasalpaajahoidon keskeyttäminen komplisoitumattoman sydäninfarktin jälkeen on ilmeisesti turvallista.