Takaisin

ST-nousuinfarktipotilaan usean suonen taudin hoito

Näytönastekatsaukset
Käypä hoito
27.6.2011

Näytön aste: C

Täydellinen revaskularisaatio välittömän sepelvaltimotoimenpiteen jälkeen mahdollisesti parantaa ennustetta.

4 024 potilasta, joilla oli ST-nousuinfarkti ja usean suonen sepelvaltimotauti, otettiin mukaan monikeskustutkimukseen «Hannan EL, Samadashvili Z, Walford G ym. Culprit v...»1. 3 521 potilaalle tehtiin vain infarktisuonen sepelvaltimotoimenpide (PCI). Muille potilaille tehtiin täydellinen revaskularisaatio. Ensimmäisen ryhmän potilaille (n = 503) tehtiin monen suonen toimenpide välittömän pallolaajennuksen yhteydessä. Toisen ryhmän potilaille (n = 259) tehtiin muiden suonten toimenpiteet saman sairaalajakson aikana. Kolmannen ryhmän potilaille (n = 538) tehtiin muiden suonten PCI:t 60 vuorokauden kuluessa. Mortaliteettia arvioitiin kuukausina 12, 24 ja 42. Kuolleisuusluvut olivat matalammat potilailla, joille tehtiin asteittainen PCI saman hoitojakson aikana, kuin potilailla, joille tehtiin vain infarktisuonen PCI. Erot eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. 42 kuukauden seurannassa kuolleisuudet olivat 6.3 % ja 8.4 %, p = 0.72.

Potilasryhmässä, jossa revaskularisaatiota täydennettiin 60 vuorokauden kuluessa välittömästä toimenpiteestä, oli merkittävästi matalampi 12 kuukauden kuolleisuus kuin ryhmässä, jossa tehtiin vain infarktisuonen PCI (1.3 % vs. 3.3 %, p = 0.04).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Vuosina 2003–2007 yhdessä italialaisessa 24/7-keskuksessa tehtiin 779 välitöntä sepelvaltimotoimenpidettä «Politi L, Sgura F, Rossi R ym. A randomised trial ...»2. 263 (34 %) potilaalla oli monen suonen tauti (silmämääräinen arvio yli 70 % kaventuma kahdessa tai useammassa epikardiaalisessa sepelvaltimossa tai niiden päähaaroissa). Poissulkukriteerit olivat kardiogeeninen shokki, vasemman päärungon ahtauma yli 50 %, aikaisempi ohitusleikkaus, merkittävä läppävika ja epäonnistunut PCI.

214 potilasta, joilla oli välittömällä sepelvaltimotoimenpiteellä hoidettava ST-nousuinfarkti ja monen suonen tauti, randomoitiin eri hoitostrategioiden mukaan. Ryhmä 1 (n = 84): vain infarktisuonen PCI, ryhmä 2 (n = 65): asteittainen revaskularisaatio ja ryhmä 3 (n = 65): samanaikainen ei-infarktisuonen PCI.

Seuranta-aika oli 2.5 vuotta. Potilaista 70 sai tänä aikana ainakin yhden sydänperäisen haittatapahtuman: 1. ryhmässä 42 potilasta, 2. ryhmässä 13 potilasta ja 3. ryhmässä 15 potilasta, p < 0.001. Sairaalakuolemat, uusintatoimenpiteet ja rehospitalisaatiot olivat merkittävästi yleisempiä ryhmässä, jossa hoidettiin vain infarktisuoni, p < 0.05. Täydellisen revaskularisaation hoitostrategiat vähensivät haittatapahtumien riskiä merkittävästi; asteittaiseen revaskularisaation liittyy 63 % matalampi riski (p = 0.003) ja täydelliseen revaskularisaatioon 60 % matalampi riski (p = 0.002).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

«Hannan EL, Samadashvili Z, Walford G ym. Culprit v...»1: Tutkimus ei ole randomoitu kontrolloitu työ. Kuolleisuustietojen saaminen ei ollut täydellistä.

«Politi L, Sgura F, Rossi R ym. A randomised trial ...»2: ST-nousuinfarktin yhteydessä todettu ei-infarktisuonen merkittävä kaventuma tuo huomattavan lisäriskin ja konservatiivinen hoito ei riitä. Tässä tutkimuksessa infarktisuonen yhteydessä tehtävä muiden suonten PCI ei näyttänyt huonontavan ennustetta verrattuna asteittaiseen revaskularisaation. Toisaalta saatiin viitteitä varjoaineen aiheuttaman nefropatian lisääntymisestä.

Kirjallisuutta

  1. Hannan EL, Samadashvili Z, Walford G ym. Culprit vessel percutaneous coronary intervention versus multivessel and staged percutaneous coronary intervention for ST-segment elevation myocardial infarction patients with multivessel disease. JACC Cardiovasc Interv 2010;3(1):22-31. «PMID: 20129564»PubMed
  2. Politi L, Sgura F, Rossi R ym. A randomised trial of target-vessel versus multi-vessel revascularisation in ST-elevation myocardial infarction: major adverse cardiac events during long-term follow-up. Heart 2010;96(9):662-7. «PMID: 19778920»PubMed