Takaisin

Tikagrelorin vertailu klopidogreeliin ST-nousuinfarktipotilailla välittömässä pallolaajennushoidossa

Näytönastekatsaukset
Käypä hoito
12.9.2011

Näytön aste: B

Tikagrelori lienee yhtä tehokas kuin klopidogreeli päätetapahtumien estossa välittömällä pallolaajennuksella hoidetuilla ST-nousuinfarktipotilailla.

7 544 ST-nousuinfarktipotilasta, joille suunniteltiin välitöntä pallolaajennushoitoa ja joiden oireiden alusta oli kulunut < 24 tuntia, satunnaistettiin saamaan joko tikagreloria tai klopidogreelia ennen pallolaajennushoitoa «Steg PG, James S, Harrington RA ym. Ticagrelor ver...»1. Molemmissa ryhmissä 44 % potilaista oli saanut klopidogreelia ennen satunnaistamista. Tikagreloliryhmään randomoidut saivat 180 mg:n latausannoksen tikagrelolia. Klopidogreeliryhmässä oli sallittua antaa 300 mg:n lisälatausannos angiolaboratoriossa, mikäli potilaat eivät olleet saaneet latausannosta jo ennen randomointia tai joilla ei ollut edeltävien 5 päivän aikana ollut käytössä klopidogreelia (noin 30 % klopidogreeliryhmästä). Klopidogreeliryhmässä 300 mg latausannoksen sai 64.2 % ja 600 mg latausannoksen 35.8 % potilaista. Pallolaajennuksen jälkeen tikagreloria jatkettiin annoksella 90 mg kahdesti vuorokaudessa ja klopidogreelia 75 mg/vrk 6–12 kuukauden ajan. Stenttauksen jälkeen ASA-annos oli 325 mg/vrk puolen vuoden ajan, jonka jälkeen annosta alennettiin.

Vuoden seurannassa ensisijaisten päätetapahtumien (kardiovaskulaarikuolema, uusi sydäninfarkti tai aivohalvaus) määrässä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa tikagrelorilla vs. klopidogreelilla hoidetuilla potilailla (9.4 % vs. 10.8 %; HR 0.87; CI 0.75–1.01; p = 0.07). Ryhmien välillä ei ollut eroa kardiovaskulaarikuolemissa. Kokonaiskuolleisuudessa tulos oli PLATO-päätutkimuksen suuntainen, vaikka alhaisempi kuolleisuus ei aivan saavuttanutkaan tilastollisesti merkitsevää eroa tikagreloli- ja klopidogreeliryhmien välillä (5.0 % vs. 6.1 %, HR 0.82, CI 0.67–1.00, p = 0.05). Uusia sydäninfarkteja oli vähemmän tikagreloli- kuin klopidogreeliryhmässä (HR 0.80, 95 % CI 0.65–0.98, p = 0.03). Vastaavasti aivohalvauksia oli tikagreloliryhmässä enemmän kuin klopidogreeliryhmässä (HR 1.63, 95 % CI 1.07–2.48, p = 0.02). Merkittävissä vuodoissa ei ryhmien välillä ollut eroa (HR 0.98; p = 0.76), kuten ei minor-vuodoissakaan (HR 1.26, 95 % CI 1.00–1.59, p = 0.05). Kuolemaan johtavien aivohalvausten määrässä ei ollut eroa tikagreloli- ja klopidogreeliryhmän välillä (14/3 752 [0.37 %] vs. 6/3 792 [0.16 %], HR 2.36 [0.91–6.14], p = 0.08).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

Tutkimus oli ST-nousinfarktipotilaiden alaryhmäanalyysi randomoidusta kansainvälisestä monikeskustutkimuksesta 18 624 ACS-potilaalla. Viiveet pallolaajennuksen suorittamiseen olivat pitkät. Viiveen mediaani sairaalaan tulosta satunnaistamiseen oli molemmissa ryhmissä 1.2 tuntia. Lisäksi välitön pallolaajennus tehtiin vain 72 %:lle potilaista 12 tunnin sisällä satunnaistamisesta. Avoimeksi jää tutkimuslääkkeiden latausannoksen ajoitus suhteessa välittömään pallolaajennukseen. Nämä seikat hankaloittavat tulosten soveltamista käytäntöön.

Kirjallisuutta

  1. Steg PG, James S, Harrington RA ym. Ticagrelor versus clopidogrel in patients with ST-elevation acute coronary syndromes intended for reperfusion with primary percutaneous coronary intervention: A Platelet Inhibition and Patient Outcomes (PLATO) trial subgroup analysis. Circulation 2010;122(21):2131-41. «PMID: 21060072»PubMed