Kyseessä meta-analyysi «Thomas D, Elliott EJ. Low glycaemic index, or low ...»1, jossa oli mukana 11 satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta. Tutkimukset oli haettu tietokannoista Cochrane Library, Medline, Embase ja Cinahl. Mukaan otettiin kesäkuun 2008 loppuun mennessä julkaistut tutkimukset. Lisäksi käytiin läpi aiheesta ilmestyneiden katsausartikkelien viiteluettelot. Tutkimukset täyttivät seuraavat kriteerit: satunnaistettu ja kontrolloitu koeasetelma, jossa vähintään 4 viikon mittainen tutkimusjakso, jossa verrattiin matalan glykeemisen indeksin tai kuorman ruokavaliota korkeamman glykeemisen indeksiin tai kuormaan tai diabetesta sairastaville suositeltavaan ruokavalioon. Tutkittavat olivat tyypin 1 tai 2 diabetesta sairastavia, joiden hoitotasapaino ei ollut optimaalinen. Päätulokset olivat HbA1c tai fruktosamiini-, glykoitunut seerumin albumiini- tai muu glykoitunut proteiinitaso ja haittavaikutukset. Analyysissa oli mukana 402 iältään 10–63-vuotiasta. 2 tutkimusta oli tehty lapsilla.
Tutkimuksissa, joissa oli käytetty rinnakkaiskoeasetelmaa, matalan glykeemisen indeksin tai kuorman ruokavaliolla HbA1c-taso oli keskimäärin -0,5 % (95 % luottamusväli -0,9–-0,1, p = 0,02) alempi ja vaihtovuorokoeasetelmaa käyttäneissä tutkimuksissa samoin keskimäärin 0,5 % (95 % luottamusväli -1,0 – -0,1, p = 0,03) alhaisempi kuin korkeamman glykeemisen indeksin tai kuorman tai diabetesta sairastaville suositeltavan ruokavalion. Yhdessä tutkimuksessa hypoglykemioiden määrä oli merkitsevästi pienempi matalan glykeemisen indeksin tai kuorman ruokavaliolla (-0,8 tapahtumaa vähemmän/kk, p < 0,01), toisessa tutkimuksessa yli 15 hypoglykemiaa/kk raportoineiden tutkittavien osuus oli pienempi matalan glykeemisen indeksin tai kuorman ruokavaliolla (35 vs. 66 %, p = 0,06).
Kyseessä systemaattinen katsaus «Wheeler ML, Dunbar SA, Jaacks LM ym. Macronutrient...»2 useista ravinnon osatekijöistä, diabeteksen hoitotasapainosta ja sydän- ja verisuonitautien vaarasta diabetesta sairastavilla. Katsauksen yhtenä aiheena on glykeeminen indeksi. Tutkimukset oli haettu PubMed-tietokannasta. Mukaan otettiin tammikuun 2001 ja lokakuun 2010 välillä julkaistut tutkimukset. Tutkimukset täyttivät seuraavat kriteerit: tutkimushenkilöt olivat vähintään 2-vuotiaita diabetesta sairastavia, tutkimukset oli tehty polikliinisillä potilailla, jokaisessa koeryhmässä oli vähintään 10 tutkittavaa ja joku seuraavista tutkimusasetelmista: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, prospektiivinen, havainnoiva tutkimus, poikkileikkaustutkimus tai tapaus-verrokkitutkimus. Tutkimuksen keston tuli olla vähintään 3 päivää.
Glykeemisen indeksin osalta aineistossa oli 5 satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta, joissa verrattiin matalan ja korkean glykeemisen indeksin ruokavalioita tyypin 2 diabetesta sairastavia. 4 tutkimuksessa seuranta-aika vaihteli 4–6 viikon välillä ja tutkimusryhmät olivat pieniä, 12–45 henkilöä. Yhdessä tutkimuksista seuranta-aika oli 1 vuosi ja tutkittavien määrä 156. Yhtä tutkimusta lukuun ottamatta poisjääneiden osuus oli korkeintaan 20 %. Kahdessa tutkimuksista HbA1c oli alempi matalamman glykeemisen indeksin ruokavaliolla, kolmessa tutkimuksessa ruokavalioiden välillä ei ollut eroa. Tutkimuksissa matala ja korkea glykeeminen indeksi oli määritelty vaihtelevasti, matala glykeeminen indeksi 39–77 ja korkea 56–84. Ryhmät menevät päällekkäin, mikä on osaltaan voinut vaikuttaa tuloksiin. Glykeeminen indeksi oli osassa tutkimuksia määritetty suhteessa glukoosiin ja osassa valkeaan leipään, tälläkin on voinut olla vaikutusta. Yhdessä tutkimuksessa oli verrattu 8–13-vuotiailla tyypin 1 diabetesta sairastavilla hiilihydraattivaihtotaulukkoon tai matalaan glykeemiseen indeksiin perustuva ruokavalio-ohjausta. Matalan glykeemisen indeksin ohjaukseen perustuvassa ryhmässä 1 vuoden kohdalla HbA1c-tasot olivat matalammat, hypoglykemioiden määrässä ei ollut eroa. Ryhmien välillä ei kuitenkaan ollut eroa ruokavalion keskimääräisessä glykeemisessä indeksissä, joten havaitut erot voivat johtua muista tekijöistä ohjauksessa tai ruokavaliossa.
Kirjoittajat toteavat, että matalan ja korkean glykeemisen indeksin ruokavalioissa ei diabeteksen hoitotasapainon kannalta ole juurikaan eroa, pieni hyöty kuitenkin matalan glykeemisen indeksin ruokavalioilla voi olla. Tutkimustulosten arviointia vaikeuttaa joissakin tutkimuksissa ero ruokavalioiden kuitumäärässä, glykeemisen indeksin mittaamiseen liittyvät menetelmälliset ongelmat sekä se, että matalalle ja korkealle glykeemiselle indeksille ei ole yhtenäistä määritelmää.
Wheeler ym. systemaattisessa katsauksessa «Wheeler ML, Dunbar SA, Jaacks LM ym. Macronutrient...»2 oli mukana 3 samaa tutkimusta kuin Thomas ym. Cochrane-katsauksessa «Thomas D, Elliott EJ. Low glycaemic index, or low ...»1. Katsaus oli rajattu tammikuun 2001 ja lokakuun 2010 välillä julkaistuihin tutkimuksiin ja käsitti 5 matalan ja korkean glykeemisen indeksin ruokavaliota tyypin 2 diabetesta sairastavilla verrannutta tutkimusta.
Lyhyellä aikavälillä matalan glykeemisen indeksin ruokavalio voi parantaa HbA1c-tasoa diabetesta sairastavilla. Kaikissa tutkimuksissa hyötyä ei kuitenkaan ole havaittu. Matalan ja korkean glykeemisen indeksin määritelmät vaihtelevat, mikä vaikeuttaa tutkimustulosten vertailemista eri tutkimusten välillä.