Takaisin

Liikuntaharjoitteet, päivittäistoimintojen harjoittelu ja WC:ssä käynti taitojen opettelu rakonhallinnan edistämisessä hoitokotien asukkailla

Näytönastekatsaukset
Maria Nuotio
26.10.2016

Näytön aste: D

Yksilö- ja ryhmäliikuntaharjoitteet, päivittäistoimintojen harjoittelu ja WC:ssä käyntitaitojen opettelu, saattavat edistää rakon hallintaa sellaisilla hoitokotien asukkailla, joiden toimintakyky on heikentynyt, mutta luotettava näyttö asiasta puuttuu.

Vinsnes ym. «Vinsnes AG, Helbostad JL, Nyrønning S ym. Effect o...»1 selvittivät satunnaistetussa tutkimuksessaan yksilöllisen päivittäisten toimintojen ja fyysisen toimintakyvyn parantamiseen tähtäävän harjoittelun vaikutusta virtsankarkailun esiintyvyyteen hoitokotien asukkailla 3 kuukauden seurannassa. Tutkimusjoukon muodostivat yli 65-vuotiaat (keski-ikä 84,3 vuotta) 4 hoitokodin asukkaat, joilla oli avuntarvetta ainakin 1 päivittäisessä toiminnossaan. Interventioryhmäläiset (n = 35, naisia 25) osallistuivat yksilöllisesti räätälöityyn fysio-ja toimintaterapeuttien ohjaamaan päivittäisten toimintojen harjoitusohjelmaan. Interventio sisälsi yksilö- ja ryhmämuotoisia siirtymis-, kävely- ja tasapainoharjoituksia sekä lihasvoima- ja kestävyysharjoituksia ja päivittäisten toimintojen harjoittelua esimerkiksi aterioinnin tai pukeutumisen yhteydessä. Kontrolliryhmäläiset (n = 33, naisia 26) saivat tavanomaista hoitokotihoitoa. Karkaavan virtsan määrää mitattiin 24 tunnin vaippatestillä.

Intervention aikana karkaavan virtsan määrä väheni interventioryhmässä ja kasvoi kontrolliryhmässä. Iän, sukupuolen ja lähtötilanteen toimintakyvyn suhteen vakioitu ero karkaavan virtsan määrässä interventio- ja kontrolliryhmän välillä oli intervention lopussa tilastollisesti merkitsevä (-191 g, p = 0,03).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Ryhmät olivat pieniä.

Van Houten ym. «van Houten P, Achterberg W, Ribbe M. Urinary incon...»2 selvittivät satunnaistetussa tutkimuksessaan yksilöllisten liikuntaharjoitteiden ja WC:ssä käynnin opettelun vaikutusta virtsankarkailun esiintyvyyteen pitkäaikaisessa laitoshoidossa asuvilla 65-vuotiailla tai sitä vanhemmilla naisilla, joilla oli lieviä tai kohtalaisia toiminta- ja liikuntakyvyn rajoituksia, mutta ei vaikeaa kognitiivista häiriötä (MMSE > 18). Interventioryhmäläiset (n = 29) osallistuivat fysio- ja toimintaterapeuttien ohjaamiin 30 minuutin kestoisiin harjoituksiin 3 kertaa viikossa 8 viikon ajan. Kontrolliryhmä (n = 28) sai tavanomaista hoitokotihoitoa.

Interventio johti vaippojen punnitusten mukaan 37,7 %:n vähenemään karkaavan virtsan määrässä. Interventioryhmäläisistä 3 tuli pidätyskykyisiksi (kontrolliryhmäläisistä ei kukaan) ja 6 saavutti itsenäiset WC:ssä käynti taidot (kontrolliryhmäläisistä 2). Tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tulokset ovat suuntaa antavia, mutta koska ryhmät olivat pieniä, ei tilastollista merkitsevyyttä todettu.

Tak ym. «Tak EC, van Hespen A, van Dommelen P ym. Does impr...»3 selvittivät satunnaistetussa monikeskustutkimuksessaan ryhmämuotoisen käyttäytymiseen perustuvan harjoitteluohjelman vaikutusta virtsankarkailun ehkäisyyn tai vähenemiseen hollantilaisissa hoitokodeissa asuvilla naisilla (keski-ikä 85 vuotta), joilla arvioitiin olevan riittävästi fyysistä ja kognitiivista kapasiteettia osallistua interventioon. Interventioryhmäläiset (n = 85) saivat viikoittain 1 tunnin kestoisen fysioterapeutin ohjaaman harjoittelun 6–10 hengen ryhmissä. Harjoittelu koostui rakon hallintaan tähtäävistä käyttäytymisohjeista ja monimuotoisesta fyysisestä harjoittelusta, jonka tavoitteena oli oikea-aikainen ja itsenäinen WC:ssä käynti. Lisäksi interventioryhmäläiset saivat kirjallista opastusmateriaalia ja kotiharjoitteluohjeita. Kontrolliryhmäläiset (n = 70) saivat tavanomaista hoitokotihoitoa, johon kuuluivat vaipat ja WC-käynneillä avustaminen. Virtsankarkailukertoja seurattiin virtsaamispäiväkirjan avulla.

Virtsankarkailukerrat vähenivät interventioryhmässä 3 kuukauden seurannassa 27 % ja 6 kuukauden seurannassa 51 %. Vastaavat luvut kontrolliryhmässä olivat 24 % ja 42 %. Erot ryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Fyysinen suorituskyky oli parantunut tilastollisesti merkitsevästi enemmän interventio- (13 %) kuin kontrolliryhmässä (-4 %).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimukseen oli valittu kognitioltaan ja toimintakyvyltään hyväkuntoisimpia hoitokodin asukkaita. Tulokset olivat vain suuntaa antavia, koska ryhmät olivat pieniä eikä tilastollista merkitsevyyttä osoitettu. Virtsankarkailun vähenemisen myös kontrolliryhmässä arveltiin selittyvän tarkemmalla virtsankarkailun monitoroinnilla.

Kirjallisuutta

  1. Vinsnes AG, Helbostad JL, Nyrønning S ym. Effect of physical training on urinary incontinence: a randomized parallel group trial in nursing homes. Clin Interv Aging 2012;7:45-50 «PMID: 22334767»PubMed
  2. van Houten P, Achterberg W, Ribbe M. Urinary incontinence in disabled elderly women: a randomized clinical trial on the effect of training mobility and toileting skills to achieve independent toileting. Gerontology 2007;53:205-10 «PMID: 17347567»PubMed
  3. Tak EC, van Hespen A, van Dommelen P ym. Does improved functional performance help to reduce urinary incontinence in institutionalized older women? A multicenter randomized clinical trial. BMC Geriatr 2012;12:51 «PMID: 22953994»PubMed