Tutkimuksen «Peitz U, Wex T, Vieth M ym. Correlation of serum p...»1 lähtömateriaalina oli 6 215 ProGERD-refluksitautitutkimukseen kuuluvaa potilasta, joille on tehty gastroskopia. Tästä tutkimuksesta valittiin analyysiin potilaat, joilla oli todettu histologisesti atrofinen gastriitti (208 potilasta). Heille valittiin iän, sukupuolen, refluksitautistatuksen (erosiivinen vs. non-erosiivinen), Barrettin ruokatorven ja histologisen H. pylori -löydöksen mukaan kaltaistetut verrokit. Määritettiin seerumin pepsinogeeni-I, gastriini-17 ja helikovasta-aineet.
Tutkimuksessa todettiin tilastollisesti merkitsevä käänteinen korrelaatio atrofian vaikeusasteen ja pepsinogeeni-I:n pitoisuuden välillä. Tutkimuksessa ei havaittu aikaisemmin raportoitua käänteistä korrelaatiota antrumin rauhasatrofian ja gastriinipitoisuuden välillä. Atrofisen gastriitin diagnostiikassa seerumin pepsinogeeni-I:n, gastriini-17:n ja helikovasta-aineiden yhdistetty sensitiivisyys oli 0,32 ja spesifisyys 0,70 johtuen lähinnä epätarkkuudesta antrumin rauhasatrofian toteamisessa.
Tutkijoiden johtopäätös oli, ettei seerumin pepsinogeeni-I, gastriini-17 ja helikovasta-aineiden yhdistelmä ole riittävän tarkka yleisesti käytettäväksi atrofisen gastriitin diagnostiikassa refluksitautipotilailla.
Tässä Iranissa tehdyssä tutkimuksessa «Irvani S, Hashemi MR, Moghadam KG ym. Accuracy of ...»2 oli 250 potilasta, joille tehtiin gastroskopia ja määritettiin seerumin pepsinogeeni-I ja -II, gastriini-17 ja helikovasta-aineet.
Tutkijat totesivat helikovasta-ainepitoisuuden, pepsinogeeni-II:n pitoisuuden ja pepsinogeeni-I ja pepsinogeeni-II:n suhteen korreloivan ikään. Pepsinogeeni I/II -suhde korreloi parhaiten atrofiseen gastriittiin: sensitiivisyys 96,1 %, negatiivinen ennustearvo 97,7 %.
Kyseessä on meta-analyysi «Leung WK, Wu MS, Kakugawa Y ym. Screening for gast...»3, jossa käsitellään mahasyövän seulontaa Aasiassa, jossa mahasyövän insidenssi on maailman korkein. Meta-analyysissä otetaan kantaa myös serologisiin testeihin. Helikoserologialla ja pepsinogeenimäärityksellä voidaan tunnistaa henkilöt, joilla on lisääntynyt mahasyöpäriski. Serologialla voidaan todeta atrofinen gastriitti ja siis vain kohonnut intestinaalisen mahasyövän riski. Useimmissa maissa mahasyövän riski on matala ja serologisten testien positiivinen ennustearvo siksi huono.
Itä-Aasiassa (Kiina, Japani, Korea) on maailman korkein mahasyövän ilmaantuvuus > 40/100 000 miehillä, mutta useimmissa Aasian maissa ei ole kansallisia mahasyövän seulontasuosituksia Japania ja Koreaa lukuun ottamatta.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit
Tutkimustulokset serologisten testien luotettavuudesta atrofisen gastriitin diagnostiikassa ovat jossain määrin ristiriitaisia. PubMedista ei löydy laajoja valikoimattomilla (dyspepsia)potilailla tehtyjä tutkimuksia. Tässä referoiduista tutkimuksista «Peitz U, Wex T, Vieth M ym. Correlation of serum p...»1 on eurooppalainen ja laadukkaampi tutkimus ja sen tulokset paremmin sovellettavissa Suomen olosuhteisiin kuin tutkimuksen «Irvani S, Hashemi MR, Moghadam KG ym. Accuracy of ...»2. Histologisesti varmistetun atrofisen gastriitin endoskopiaseurantaa ei suositella, ellei dysplasiaa tai karsinoidikasvainta ole todettu.
Aasiaan verrattuna Suomessa mahasyövän insidenssi on huomattavasti pienempi (vuonna 2007 miehillä 7,8 ja naisilla 4,6/100 000). Mahasyövän insidenssi on voimakkaasti laskenut Suomessa viime vuosikymmenien aikana ja ennusteiden mukaan lasku jatkuu. Oletettavasti serologisilla testeillä ei voida vaikuttaa merkittävästi mahasyöpäkuolleisuuteen Suomessa.