Näytön luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Näyttö perustuu kohortin seurantatutkimukseen, takautuvaan seurantatutkimukseen ja systemaattiseen katsaukseen, joka sisälsi satunnaistettuja kontrolloituja kokeita ja eteneviä sekä takautuvia tutkimuksia. Seuranta-ajat vaihtelivat 2:n ja 25 vuoden välillä. Näytön luotettavuuteen vaikuttavat tutkimusten pienet osallistujamäärät, huomattava poispudonneiden määrä ja epäsuoruus (tutkimuksissa mukana myös akryyliosaproteeseja, erikoiskiinnikkeitä ja teleskooppikruunuihin kiinnittyviä proteeseja).
Kohorttitutkimuksen «Nevalainen MJ, Närhi TO, Ainamo A. A 5-year follow...»1 tavoite oli selvittää hampaan menettämisen riskitekijöitä ja proteesien vaikutusta ikäihmisten (76–86-vuotiaiden) suun terveyteen.
Kliiniseen tutkimukseen valittiin mukaan 561 satunnaisesti valittua helsinkiläistä ikäihmistä, jotka olivat syntyneet vuosina 1904, 1909 ja 1914 (tutkimuksen alussa he olivat 76–86-vuotiaita). Heille tehtiin lääketieteellinen tutkimus, ja heille tarjottiin mahdollisuus suun kliiniseen tutkimukseen, johon osallistui 364 henkilöä (61 % valituista).
Tutkimuksessa mitattiin syljen eritys ja mikrobimäärät (mutans-streptokokit, laktobasillit, sienet) ja kirjattiin proteettinen status (kruunu, silta, akryyliosaproteesi, metallirunkoinen osaproteesi), hampaistostatus (DMFT-indeksi), parodontiumin kunto (CPITN-indeksi), juurikarieksen esiintyvyys (RCI-indeksi) ja ienvetäymät. Seuranta-aika oli 5 vuotta. Tutkimuksesta putosi pois 251 tutkittavaa (69 %). 5-vuotisseuranta toteutui 113 tutkittavalla (34 miestä ja 79 naista).
Seurannan lopussa hampaallisista henkilöistä 52 %:lla oli käytössä irrotettava proteesi, akryylirunkoinen 34 %:lla ja metallirunkoinen 18 %:lla. Kiinteä proteettinen rakenne oli 38 %:lla henkilöistä.
Osaproteesin käytöllä ja hampaiden menettämisellä oli selvä yhteys (vetosuhde OR 1,92, p = 0,04). Ikä sinällään ei suurentanut hampaiden menettämisen riskiä. Irtoproteesien käyttäjillä esiintyi enemmän juurikariesta kuin henkilöillä, joilla oli omat hampaat, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Parodontiumin osalta terveitä leukasekstantteja oli irtoproteesien käyttäjistä 9 %:lla ja henkilöistä, joilla ei ollut irrotettavaa proteesia, 26 %:lla. Irtoproteesien käyttäjillä todettiin suurempia suun mikrobipitoisuuksia kuin henkilöillä, joilla oli omat hampaat.
Saksalaisessa takautuvassa seurantatutkimuksessa «Behr M, Zeman F, Passauer T ym. Clinical performan...»2 selvitettiin metallirunkoisten irrotettavien osaproteesien onnistumista (survival) keskimäärin 10 vuoden aikana (6 kuukautta – 25 vuotta). Tiedot selvitettiin potilaspapereista. Tutkimuksesta suljettiin pois tapaukset, joissa oli alle 6 kuukauden seuranta-aika ja riittämättömät potilasasiakirjamerkinnät. Lisäksi mikäli potilaalle oli tehty osaproteesit molempiin leukoihin, vain ensimmäiseksi tehty proteesi otettiin mukaan tutkimukseen. Yhteensä potilaita oli 174, joista 75 oli naisia (43,1 %) ja 99 miehiä (56,9 %), keski-ikä oli 62 vuotta. Proteeseista 58 (33,3 %) oli tehty yläleukaan ja 116 (66,7 %) alaleukaan.
Potilaspapereista selvitettiin proteesin valmistamispäivämäärä ja komplikaation päivämäärä (pinteen katkeaminen, proteesin uusiminen, proteesin pohjaus, painokohta limakalvolla, proteesin rungon katkeaminen, proteesiakrylaatin lohkeama, proteesihampaan irtoaminen, tukihampaiden reikiintyminen tai tukihampaiden parodontiitin ilmaantuminen). Proteesien onnistuminen analysoitiin Kaplan–Meierin elinaika-analyysimenetelmällä (survival) valmistamispäivämäärän ja proteesien mahdollisen uusimispäivämäärän perusteella. Lisäksi laskettiin 5 vuoden komplikaatioista vapaiden proteesien prosenttiosuus ja haittojen esiintyminen (hazard rate).
Proteesien onnistuminen (survival) oli 5 vuoden jälkeen 96,4 % ja 10 vuoden jälkeen 89,8 %. Ylä- ja alaleuan proteesien välillä ei ollut eroa onnistumisprosenteissa. Seuranta-aikana reikiintymistä havaittiin 31,6 %:lla ja ientulehdusta 35,6 %:lla potilaista. Sukupuolella, ylä- ja alaleuan proteesilla tai potilaan iällä ei ollut vaikutusta reikiintymiseen tai ientulehduksen esiintymiseen. Kariesvapaita oli 5 vuoden jälkeen 58,4 % ja 10 vuoden jälkeen 39,6 % potilaista. Tukihampaiden menettäminen oli yleinen komplikaatio (seuranta-aikana 8,6 %). Potilaan ikä ei vaikuttanut hampaan menettämiseen.
Systemaattisen katsauksen «Moldovan O, Rudolph H, Luthardt RG. Biological com...»3 tarkoitus oli selvittää biologisten komplikaatioiden esiintyvyyttä osaproteesien käyttäjillä, joilla oli kohtalaisesti supistunut hampaisto.
Tässä katsauksessa arvioitiin proteesityyppien (pinne-, erikoiskiinnike- ja teleskooppikiinnitteiset osaproteesit) vaikutusta hampaiden menetykseen, karieksen esiintymiseen, endodonttisen hoidon tarpeeseen sekä muihin biologisiin muuttujiin. Lähteenä olivat MEDLINE-, EMBASE-, BIOSIS-, SciSearch-, Cochrane- ja FIZ Technik Web -tietokannat.
Katsaukseen haettiin tutkimuksia, joissa oli vähintään 15 osallistujaa, vähintään 2 vuoden seuranta-aika ja alle 25 %:n kato. Mukaan hyväksyttiin yhteensä 42 julkaisua, jotka sisälsivät satunnaistettuja kontrolloituja kokeita sekä eteneviä ja takautuvia tutkimuksia. Seuranta-ajat vaihtelivat 2:n ja 25 vuoden välillä. Meta-analyysia ei voitu tehdä aineiston heterogeenisyyden takia.
Verrattaessa eri proteesityyppejä havaittiin, että tukihampaiden menetys oli pinnekiinnitteisillä proteeseilla 0–18,1 %, erikoiskiinnikekiinnitteisillä 5,5–29 % ja teleskooppiproteeseilla jopa 5,5–51,7 % seuranta-ajasta riippuen. Karieksen esiintyvyys oli pinnekiinnitteisillä proteeseilla 0–32,7 %, ja erityisesti proteesin kanssa kontaktissa olevat pinnat olivat alttiimpia reikiintymiselle. Verrattaessa irtoproteeseja kiinteisiin rakenteisiin tai lyhentyneeseen hammaskaareen (SDA) havaittiin, että irtoproteeseihin liittyi enemmän hoidon tarvetta ja komplikaatioita, kuten limakalvomuutoksia, osassa tutkimuksista. Huolellinen preproteettinen hoito ja säännöllinen ylläpitohoito vähensivät komplikaatioiden riskiä merkittävästi.
«Nevalainen MJ, Närhi TO, Ainamo A. A 5-year follow...»1: Viiden vuoden seurannassa oli paljon katoa (69 %), mutta tutkittavien ikäryhmässä tämä johtui luonnollisesta poistumasta.
«Behr M, Zeman F, Passauer T ym. Clinical performan...»2: Tutkimuksesta puuttui vertailuryhmä, jolla ei ollut mitään proteesia. Proteesin normaali huoltotoimenpide pohjaus oli luokiteltu komplikaatioksi.