Näytön luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Näyttö perustuu systemaattiseen katsaukseen, kyselytutkimukseen ja kahteen saman ryhmän tekemään RCT-tutkimukseen, joissa on sama aineisto ((10 ja 15 vuoden seuranta). Näytön luotettavuutta on laskettu epätarkkuuden vuoksi. Tämän tyyppisissä tutkimuksissa sokkouttaminen ei ole mahdollista ja elämälaatumittari on subjektiivinen.
Näytön sovellettavuus: Sovellettavuus on hyvä, mutta tulee huomioida, että irrotettavissa osaproteeseissa käytettiin erikoiskiinnittimiä, jotka ovat Suomessa vähän käytettyjä.
Systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin «Fueki K, Baba K. Shortened dental arch and prosthe...»1 haettiin MEDLINEstä ja Cochrane-kirjastosta vuosina 1980–2016 julkaistut tutkimukset, joissa vertailtiin SDA (shortened dental arch) -konseptin ja irrotettavan osaproteesin tai implanttikantoisen kiinteän proteesin vaikutusta elämänlaatuun. Katsaukseen mukaan valitut 3 tutkimusta (joissa potilasmäärä yhteensä 266) käsittelivät väli- ja poskihammasalueen hampaiden korvaamista. Ensisijainen lopputulosmuuttuja oli kyselylomakkein selvitetty suun terveyteen liittyvä elämälaatu (OHRQoL). Tutkimuksista laskettiin standardoitu painotettu keskiarvojen ero (SWMD) hoitojen välillä. Katsaukseen otettiin mukaan kaksi satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta ja yksi ei-RCT-tutkimus, joissa oli yhteensä 516 tutkittavaa. Kaikki tutkimukset käyttivät OHIP-elämänlaatumittaria. SDA-konseptin ja irrotettavan osaproteesihoidon välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa 6 kuukauden (SWMD 0,24; 95 % LV -0,17–0,66) eikä 12 kuukauden (SWMD 0,40; 95 % luottamusväli -0,21–1,01) jälkeen. Yksi satunnaistamaton tutkimus raportoi elämänlaadun parantuneen implanttikantoisilla kiinteillä proteeseilla, mutta pienen potilasmäärän takia tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä (SWMD 6 kuukauden kohdalla -0,59 ja 12 kuukauden kuluttua -0,67 ja 95 % luottamusvälit vastaavasti -1,5–0,33 ja -1,55–0,21).
Poikkileikkaustutkimuksena toteutetun kliinisen ja kyselytutkimuksen «Armellini DB, Heydecke G, Witter DJ ym. Effect of ...»2 tarkoituksena oli arvioida sellaisten potilaiden suun terveyteen liittyvää elämänlaatua, joiden puuttuvat hampaat (lyhentynyt hammaskaari) oli hoidettu irrotettavalla proteesilla tai jätetty hoitamatta. Potilaat kerättiin kahdesta yliopistosta (Michiganin ja Baltimoren yliopistot). Potilaita oli 160 (82 miestä ja 78 naista), ja heidän keski-ikänsä oli 54 ± 18 vuotta.
Potilaiden tuli olla vähintään 18-vuotiaita, ja heidän tuli täyttää annetut kyselylomakkeet täydellisesti. Potilaat jaettiin viiteen ryhmään:
Kliinisessä tutkimuksessa rekisteröitiin olemassa olevat hampaat, puuttuvat hampaat, jotka oli korvattu irrotettavalla proteesilla, sekä purentaparien lukumäärä. Suun terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin OHIP-49-kyselyllä (Oral Health Impact Profile) ja SF-36-kyselyllä (Medical Outcomes Study; Short-Form Health Survey) kliinisen tutkimuksen yhteydessä. Suun terveyteen liittyvän elämänlaatumittarin perusteella potilaat hyötyivät irrotettavasta proteesista lyhentyneen hammaskaaren hoidossa, jos myös etuhampaita oli korvattu proteesilla. Mikäli vain takahampaita oli korvattu, ei hyötyä havaittu.
RCT-tutkimuksessa «Reissmann DR, Wolfart S, John MT, ym. Impact of sh...»3 verrattiin suun terveyteen liittyvää elämänlaatua (OHRQoL) potilailla, joilla joko korvattiin puuttuvat molaarit irrotettavalla osaproteesilla (erikoiskiinnitin) tai kuntoutettiin hammaskaari lyhentyneen hammaskaaren (SDA) hoitoperiaatteen mukaisesti (hampaita premolaarista premolaariin, tarvittaessa puuttuvan premolaarin korvaaminen hammaskantoisella sillalla, jossa distaalinen ulokeosa). Tutkimus oli monipaikkatutkimus (14 klinikkaa), ja seuranta-aika oli yli 10 vuotta.
Yhteensä 215 potilasta, joilta puuttui molemmin puolin molaarit joko ylä- tai alaleuasta arvioitiin tutkimusta varten. Potilaat jaettiin satunnaisesti joko osaproteesi- (n = 109) tai SDA-ryhmään (n = 106), joista 81 ja 69 potilaalle (2 potilasta 'false intervention', n = 71), vastaavasti, tehtiin proteettista hoitoa (yhteensä n = 150). Potilaat analysoitiin samassa ryhmässä, johon heidät oli jaettu (intent to treat). Osaproteesipotilaista 1 ja SDA-potilaista 3 vaihtoi ryhmää. Analyyseissä oli lopulta 79 osaproteesipotilasta ja 71 SDA-potilasta.
OHRQoL määritettiin 49-kohtaisella OHIP-kyselyllä (Oral Health Impact Profile, saksankielinen käännös) ennen hoitoa sekä seurantakäynneillä hoidon jälkeen (4–8 viikkoa, 6, 12, 24, 36, 48, 60, 96 ja 120 kuukautta). Analyyseinä käytettiin sekamalleja (mixed-effects models).
Suun terveyteen liittyvä elämänlaatu parani sekä osaproteesi- että SDA-ryhmissä alkutilanteen ja ensimmäisen seurantakäynnin välillä. Keskimäärin OHIP-pisteiden summa laski 20 pisteellä (95 % luottamusväli 12,5–27,5). Ryhmien välillä ei ollut eroa (-0,6, 95 % LV -7,1–5,9). OHIP-arvot pysyivät samalla tasolla koko seurannan ajan. Seurannassa oli mukana 10 vuoden kuluttua yhteensä 81 potilasta/150:stä potilasta (37/71 osaproteesipotilasta, 44/69 SDA-potilasta). OHIP-arvot vaihtelivat seurannan aikana, mutta vaihteluissa ei ollut selvää muotoa. Myöskään erilaisilla ajan kulun huomioivilla tilastoanalyyseillä ei tutkimusryhmien välillä havaittu eroa suun terveyteen liittyvässä elämänlaadussa.
Artikkeli «Schierz O, Reissmann DR, Rauch A, ym. IMPACT OF SH...»4 pohjautuu samaan aineistoon kuin «Reissmann DR, Wolfart S, John MT, ym. Impact of sh...»3. Aineistona olivat potilaat, joille oli tehty joko irrotettava osaproteesi (erikoiskiinnikkein) tai joiden lyhentynyt hammaskaari (SDA) oli kuntoutettu.Suun terveyteen liittyvä elämänlaatu mitattiin käyttämällä 49-osaista saksan kielelle käännettyä OHIP-kyselyä. Potilaiden seurantakäynnit olivat 4–8 viikkoa – 180 kuukautta (15 vuotta) hoidon jälkeen. Seuranta-aikaa käsiteltiin lineaarisena muuttujana, sillä monimutkaisemmat analyysit (more flexible model with quadratic time effect) eivät tuoneet lisäarvoa. Tämä tutkimus raportoi 15 vuoden seurannan tulokset. Keskimääräinen OHIP-pisteiden summa oli 26,1 (irrotettava osaproteesi: 25,0; SDA: 27,2) eikä ryhmien välinen ero ollut merkitsevä ( −0,4 OHIP-pistettä; 95 %-LV: -7,1 6,2).
Tulosten perusteella kumpikaan hoitomuoto (osaproteesi tai SDA) ei ollut ylivertainen, kun mitattiin suun terveyteen liittyvää elämänlaatua 15 vuoden aikana. Molemmat hoitomuodot paransivat suun terveyteen liittyvää elämänlaatua, ja tulos pysyi samanlaisena seurantajakson aikana.
Kommentti:
«Fueki K, Baba K. Shortened dental arch and prosthe...»1: Ryhmät jäivät aika pieniksi, koska vertailtavia ryhmiä oli monta.