Aras ym. tapaus-verrokkitutkimuksessa «Aras K, Hasanreisoglu U, Shinogaya T. Masticatory ...»1 (2009) tarkasteltiin purentatehoa, maksimaalista purentavoimaa ja purentapinta-alaa potilailla, joilta puuttuivat molemminpuolisesti molaarit. Tutkimuksessa vertailtiin kahta ryhmää: toisessa ryhmässä (SDA) potilailla oli lyhentynyt hammaskaari (n = 10), toiselle ryhmälle (RPD) tehtiin alaleuan irtoproteesi korvaamaan molaareja (n = 10). Kontrolliryhmällä (CD) oli täysi hampaisto (n = 10).
Purentateho mitattiin pureskelemalla standardoitua testiruokaa, ja purentavoimat ja purentapinta-ala mitattiin purentafilmeillä. Purentatehossa ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä. SDA-ryhmässä oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi pienemmät purentapinta-alat ja purentavoimat kuin RPD- ja CD-ryhmillä (p < 0,05).
Witterin ym. «Witter DJ, Cramwinckel AB, van Rossum GM ym. Short...»2 (1990) katsausartikkelissa käsiteltiin lyhentyneitä hammaskaaria ja purentakykyä. Artikkelissa tarkasteltiin tutkimuksia, jotka käsittelivät purentatehoa, subjektiivista purentakykyä ja ravinnonsaantia.
Purentatehon havaittiin huonontuvan lyhentyneessä hammaskaaressa. Purentatehon ja purentapinta-alan välinen yhteys arvioitiin lineaariseksi. Subjektiivinen purentakyky arvioitiin kuitenkin riittäväksi, kun hampaita oli 20 tai enemmän. Ravinnonsaantiin lyhentyneellä hammaskaarella oli vaikutusta vain tapauksissa, joissa hammaskaari on erittäin voimakkaasti lyhentynyt.
Al-Alin ym. «al-Ali F, Heath MR, Wright PS. Chewing performance...»3 (1998) tapaus-verrokkitutkimuksessa tutkittiin takahampaiden puuttumisen vaikutusta pureskeluun. Tutkimuksessa arvioitiin purentatehoa ja purentapinta-alaa 10 hampaattomalta henkilöltä, joille oli implanttien varaan tehty peittoproteesi. Peittoproteesista irrotettiin hampaita, ja tutkittiin neljää erilaista ryhmää: täysi hammaskaari (CDA), lyhentynyt hammaskaari (SDA), voimakkaasti lyhentynyt hammaskaari (EDA) ja aukkoinen hammaskaari (BDA). Purentateho mitattiin pureskelemalla manteleita.
Tuloksena oli, että sekä purentateho että purentapinta-ala olivat tilastollisesti merkittävästi alentuneet hammaskaarien lyhentyessä.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Tutkimusten valossa lyhentyneen hammaskaaren yhteys alentuneeseen purentatehoon vaikuttaa aika selvältä. Al-Alin «al-Ali F, Heath MR, Wright PS. Chewing performance...»3 tutkimuksen vahvuus on se, että eroja hammaskaarien välillä vertaillaan samoilla henkilöillä, jolloin henkilöiden väliset erot eivät vaikuta tuloksiin. Toisaalta taas tutkimusryhmä oli varsin pieni.