Näytön luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Näyttö perustuu RCT tutkimukseen ja havainnoivaan tutkimukseen joiden tulokset ovat samansuuntaiset. RCT-tutkimuksen epätarkkuus (pieni aineisto) laskee näytön luotettavuutta.
Poikkileikkaustutkimuksen «Steele JG, Ayatollahi SM, Walls AW ym. Clinical fa...»1 tarkoituksena oli kartoittaa kliinisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat ikäihmisten tyytyväisyyteen purentaelimistön toiminnassa. Erityisesti tarkastelun kohteena oli hampaiden lukumäärä ja sijainti hammaskaaressa.
Tarkoituksena oli saada tietoa siitä, mitkä olisivat minimivaatimukset hoidolle, jolla saavutettaisiin hyvä purentaelimistön toiminta ja potilaan subjektiivinen tyytyväisyys.
Tutkimukseen valittiin satunnaisesti tietokoneella 2280 iältään 60 vuotta täyttänyttä henkilöä kolmelta alueelta Englannista. Alueet valittiin siten, että otos olisi mahdollisimman kattava sosiaalisesti ja maantieteellisesti. Valittuihin henkilöihin otettiin yhteyttä, ja lopullinen tutkittavien määrä oli 1211. Mukaan valittiin vain hampaallisia henkilöitä.
Tutkittavat henkilöt saivat kyselylomakkeen, jossa kysyttiin tyytyväisyyttä suun olosuhteisiin, haukkaamis- ja pureskelukykyyn sekä ulkonäköön. Heille tehtiin myös kliininen tutkimus, jossa kirjattiin hampaiden kunto, kuluneisuus, parodontaalinen status, hampaiden puutokset, takahammasalueen purentakontaktit ja irtoproteesit.
Tutkimuksen tuloksena oli, että jo aiemmin hyväksytty konsepti 20 hammasparin (SDA) riittävyydestä näyttäisi toimivan. Tässä tutkimuksessa 21 hammasta tai enemmän ja kaksi kontaktia tai enemmän takahammasalueella riittivät subjektiiviseen tyytyväisyyteen. Tutkimus myös viittaa siihen, että etualueen esteettiset vaatimukset olisi hyvä hoitaa kiinteällä protetiikalla ja jättää takahammaspuutokset korjaamatta SDA-konseptin mukaisesti.
Saksalaisessa RCT-tutkimuksessa «Schierz O, Lee CH, John MT, ym. HOW TO IDENTIFY SU...»2 aineistona olivat potilaat, joille oli tehty joko irrotettava osaproteesi (erikoiskiinnikkein) (N = 79) tai kuntoutettu lyhentynyt hammaskaari (SDA) (hampaita premolaarista premolaariin, tarvittaessa puuttuvan premolaarin korvaaminen hammaskantoisella sillalla, jossa distaalinen ulokeosa) (N = 71). Tutkimus oli monipaikkatutkimus (14 klinikkaa). Suun terveyteen liittyvää elämänlaatua (OHRQoL) mitattiin käyttämällä 49-osaista OHIP-kyselyä. Seurantakäyntejä oli kaikkiaan 10, ja seuranta-aika kesti 15 vuotta hoidon jälkeen.
Artikkelissa testattiin GBTM-mallinnusta (Group-based trajectory modelling) eli ryhmäperusteista kehityskulkujen mallinnusta. Tämä malli ryhmittelee yksilöt ryhmiin sen mukaan, miten mitatut muuttujat kehittyvät usean mittauspisteen aikana. Artikkelin päätavoitteena oli osoittaa, miten voitaisiin tunnistaa suun terveyteen liittyvän elämänlaadun (OHRQoL) hoitovasteprofiilit (responders ja non-responders), ja esimerkkinä käytettiin potilaita, joilla oli lyhentynyt hammaskaari (SDA).
Artikkelin tulosten perusteella voitiin sanoa, että sekä hoito irrotettavalla proteesilla ja hampaiston kuntouttaminen lyhentyneen hammaskaaren hoitoperiaatteita noudattaen toimivat hyvin 15 vuoden aikana, kun mitattiin suun terveyteen liittyvää elämänlaatua. Kumpikaan hoitomuoto ei ollut ylivertainen. Molemmat hoitomuodot paransivat suun terveyteen liittyvää elämänlaatua, ja tulos pysyi samanlaisena seurantajakson aikana (responders). Hoidon epäonnistumista (non-responders) ennustivat alkutilanteen toiminnalliset ongelmat, kipuun liittyvä haitta ja erityisesti psykologiset ongelmat sekä yleisesti heikentynyt suun terveyteen liittyvä elämänlaatu.
Kommentit:
«Steele JG, Ayatollahi SM, Walls AW ym. Clinical fa...»1: Erityisesti tutkimuksessa nousi esiin kuiva suu subjektiivista tyytyväisyyttä huonontavana tekijänä riippumatta hampaiden lukumäärästä.
«Schierz O, Lee CH, John MT, ym. HOW TO IDENTIFY SU...»2:Tässä tutkimuksessa suurin osa potilaista sai vasteen lyhentyneen hammaskaaren hoitoon joko irrotettavalla tai kiinteällä proteesilla. Molemmat hoitomuodot olivat toimivia, mutta ne eivät olleet pääasiallisia ennustavia tekijöitä arvioitaessa hoidon onnistumista. Tutkimuksessa osoitettiin, että tilastollisena menetelmänä käytetty GMBT tunnistaa hyvin ilman hoitovastetta jäävät potilaat (non-responders).